Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!
Ruotsinkielisillä on mukavaa: Heillä ei ole ainoastaan julafton (jouluaatto), vaan myös juliafton (heinäkuun 24. päivä, jolloin voi jo hyvinkin alkaa nauttia jouluisista asioista :)).
Päivän kunniaksi olen lukaissut kaksi jouluista/talvista pokkaria, nimittäin Maija Kajannon hyvänmielen tarinat Talvikaupungin valot ja Kardemummajoulu. Jälkimmäinen on viimeinen osa suositusta Kahvila Koivu -sarjasta. En ole lukenut muita osia, mutta niilläkin on herkulliset ruokaan liittyvät nimet. Jotkin kirjan luvuista alkavat tarinaan liittyvällä reseptillä, ja ainakin mysliä aion kokeilla. :) Talvikaupungin valot -kirjassa osa luvuista alkaa lyhyellä esittelyllä Helsingin kiinnostavista kohteista, mikä on myös hauska idea.
Juonikuvauksia ja arvioita näistä kirjoista voitte löytää netistä useita. Molemmissa kirjoissa oli viehättävää talvista tunnelmaa sisällä ja ulkona sekä osuvia havaintoja ihmiselämästä. Feelgood-kirjallisuudelle on tarvetta ja tapahtumien ajankohdat ovat tietenkin aivan parhaita. Aika kevyitä nämä kirjat mielestäni olivat, eivätkä pelkästään hyvällä tavalla. Kardemummajoulu oli kirjanakin vankempi ja paikoin aika koskettava. Aivan tässä tekisi mieli uudistaa vihkivalat talvisella seremonialla. :)
Lukukokemukseen saattoi vaikuttaa myös se, että luin näitä ulkosalla lämpötilan ollessa +28 C. Tuulisella, varjoisalla terassilla oleskelu oli aivan ihanaa, varsinkin kun hyttysiä on todellakin ollut vähemmän kuin useimpina kesinä. Muistakaan hyönteisistä ei ollut vaivaa. :)
Säässä on riittänyt ihmettelemistä. Joillakin alueilla on saatu aivan liikaa vettä, täällä on edelleenkin satanut vähän, epävirallisten mittausteni mukaan heinäkuussa 25 mm. Kun kirjoitan tätä torstaina, sää on pilvinen ja viileähkö, mikä minusta tuntuu aivan ihanalta. Ilmassa on loppukesän tuoksuja, mikä ei itseäni ollenkaan harmita, vaan herättää muistoja tunnelmallisista elokuista ja koulun alkamisen jännityksestä.
Kesä toki jatkuu ihanana. Suosikkini kimalaiset keinuttavat kissankelloja kömpimällä niiden sisään. Myös pitkin poikin pihaa ja talon ympäri sinkoilevat pääskyt ovat näky, jota en kyllästy seuraamaan.
Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Kiitos vierailuistanne ja ihanaa heinäkuun loppua! <3
Viime aikoina olen alkanut arvostaa pilvisiä ja sateisia päiviä entistä enemmän. Sade on todella tärkeää... ja kaunista! Tuntuu että alkukesän hento vihreys pääsee paljon paremmin esille pilvisen päivän lempeässä valossa. Luonto on niin juhlavan kaunis nyt, että arkipäivätkin tuntuvat sunnuntailta. :)
Tässä postauksessa on kuitenkin erityisesti aurinkoisina hetkinä otettuja kuvia. Samat jutut joka vuosi: ensimmäiset kukkaset, sadepisaroita kuunliljojen lehdillä, taivas varhain kesäaamuna. Siperianhernepensaissa käy iloinen pörinä. Räpsin vaikka kuinka monta kuvaa saadakseni kimalaisia mukaan, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian nopeita. :)
Päivän pituus täällä Itä-Suomessa on nyt reilut 20 tuntia. Sekin tuntuu hienolta. Illalla ei malttaisi mennä nukkumaan ajoissa. Siksi vuodenaikojen vaihtelu onkin todella hyvä asia.
Hyttysiä tuntuu olevan toistaiseksi tavallista vähemmän. Kirjojen lukeminen ulkona onnistuu siis hyvin. Tänä kesänä olen myös innostunut CalcuDokujen ratkaisemisesta. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, tuntui etten mitenkään jaksa käsitellä päässäni varsinkaan nelinumeroisia lukuja, mutta aloitin pienemmistä ruudukoista ja kun kohdalle sattui helpohko 9 x 9 -kokoinen ruudukko, se ratkesi melko vaivattomasti. Jippii! Kertotaulu on vetreytynyt, samoin lukujen jakaminen alkutekijöihinsä.
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia! Ihania "analogisia" kesähetkiä teillekin! 📖🦆🥤🚣🏻♀️
On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...
... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)
Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)
Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!
Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)
Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".
Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.
Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :)
Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12".
Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
🤗
Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!
Onpas pimeitä kuvia ja mielikuvitukseton otsikko! :D No joo, marraskuussa on hieman hämärää, jopa näin iltapäivällä. Nyt sataa nimittäin vettä...
Tämä on jälleen "välipostaus", johon ei voi jättää kommenttia. Minun pitäisi olla nytkin ulkotöissä, mutta odotan sateen laantumista. Huomenna pitäisi onneksi taas auringon pilkahdella. :)
En ole nähnyt revontulia moneen vuoteen, joten täytyy lohduttautua näillä pilvillä, jotka näyttivät hieman revontulilta. :)
Kuva on otettu lokakuun lopussa.
Italiassa sen sijaan vielä kukkii ja hedelmöi. :) Viikunaopuntia:
Tästä kasvista en olekaan varma. Onko noita kukkien suojalehtiä kolme? :) Leikitään, että tämä on ihmeköynnös. Kuva on otettu tässä kuussa, Liguriassa.
Värikkääksi lopuksi: Biolanin uutiskirjeessä oli tänään linkki hauskaan Biolan 50 vuotta ‑sukkaohjeeseen. Sukkia koristavat iloisenväriset kukat, jotka tehdään osin kirjoneuleena, osin silmukoimalla.
Hei taas ja ihania elokuun viimeisiä päiviä – ja iltoja! – kaikille. Elokuu on ollut lämmin, mutta nyt taitaa sää muuttua syksyisemmäksi. Yöt ovat jo viileitä ja ensi viikolla päivälämpötilatkin jäävät ennusteen mukaan reilusti alle 20 asteen.
Pitkin kesää ihmettelin, miksi rantanäkymämme näytti jotenkin eksoottiselta varsinkin iltaisin, auringon laskiessa. Taivas oli pehmeän vaaleanpunainen ja lehtipuiden vihreys erityisen pehmeää ja rehevää. No, ilmankosteudestahan se varmaan johtui. Ja poikkeuksellinen kosteus ehkä johtui järviveden lämpimyydestä. Korkeasta ilmankosteudesta on monenlaista harmia, mutta myönteisenä puolena voi sanoa, että maisemat ovat kuin ulkomailta eikä tarvitse matkustaa minnekään. :)
Yksi kesän ilonaiheista olivat köynnöskrassit. Ne ovat nostalgisia, kiehtovia, kauniita, ja tämän kesän kukkien väri oli todella mieluinen. Kasvatan krasseja ikkunalaatikoissa ja pidän siitä kuinka ne kiipeilevät hiukan ja riippuvat rennosti. Varsinkin loppukesällä niiden ulkomuoto on minusta ihanan villiintynyt. :) Tänä kesänä löysin muutenkin sisäisen wabisabistini. (Eihän tähän tosin vieraskielistä sanaa tarvita; wabi-sabin sijaan voisi käyttää vaikka ilmauksia "täydellisen epätäydellinen" tai "ihanasti rempallaan".)
Syysleimun kukat ovat oikeasti tummemman ja syvemmän väriset kuin kuvassani...
... ja punakärsämön kukat taas näyttävät puhelimen kuvassa suorastaan räikeiltä, mutta ne ovat pihan pirteä väripilkku.
Loppukesän ihanimpia asioita ovat krysanteemit:
Tässä postauksessa on paljon samantyyppisiä pilvikuvia. Ne ovat kiva muisto perheen yhteisistä hetkistä laiturilla. :)
