Harmaata...

Tunnelmallista lokakuista lauantaita! :) Repolaisen mainiossa värihaasteessa on vuorossa harmaa. Se on kaunis väri ja esimerkiksi pilvinen, sumuinen sää ihanan tunnelmallinen. Kuten Repolainen kirjoittaa omassa postauksessaan, harmaa tuo muut värit esille ja niinpä esimerkiksi syksyn lehdet aivan hehkuvat väreineen pimeänäkin päivänä.

Seuraavissa kuvissa on ihanaa syksyn pimeyttä, mutta ne on oikeasti otettu huhtikuussa. :)

Talvi yrittää vielä pyristellä, mutta ei voi mitään! Pian jää sulaa ja valo ja lämpö voittavat. :)

Vanha kuva: Tulin ostosten kanssa autoon ja huomasin, että viereisessä harmaassa autossa oli niin komea kuljettaja, että oli pakko ottaa kuva... :)

Tässä vielä edellisen postauksen kanto tämän kuun alussa:

Nuoret joutsenet ovat harmaita. Nämä kyllä taisivat olla kaikki valkoisia, mutta varjot näyttävät harmailta. :)

Harmaa on ihana väri langoille. Tässä on ollut jokin tosi tarkka projekti alkamassa, kun olen punninnut lankaa jakaakseni kerän tasan kahtia. :)

Aioin lopettaa postauksen tähän kuvaan, jossa peltipurkin harmaat lintuset ja punaiset sydämet vievät ajatukset jo jouluun...

... mutta sitten luin jotain, joka sai mieleni oikeasti apeaksi...

... ihana Françoise Hardy, ranskalainen laulaja ja lauluntekijä, on kuollut, jo kesäkuussa. En tiedä kuinka uutinen oli jäänyt minulta huomaamatta.

Elle est partie, finie la souffrance. Repose en paix.

Tiesittekö, että Ranskassa järjestetään härkätaisteluja?

 

Minä en tiennyt...

Hei ja rentouttavaa heinäkuuta! Sateisten päivien iloksi olen katsellut TV:stä Ranskan ympäriajoa. Säät ovatkin muuten olleet aika hankalat viljelijän ja puutarhurin kannalta. Kesäkuu oli kuiva ja aika lämmin; sen jälkeen on sadetta saatu ajoittain kaatamalla. Puutarhan ulkoasu on hiukkasen ränsistynyt. Onneksi vuoripionia lukuun ottamatta pionit ovat vasta nupulla.

Yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilyn etappikilpailusta, Tour de France, on siis meneillään. Kisa alkoi Espanjan Baskimaalta ja toissapäivänä siirryttiin Ranskan puolelle. Maisemat, luonto ja arkkitehtuuri ihastuttivat katsojaa, kuten aina... kunnes selostaja alkoi kertoilla kuvissa näkyvistä härkätaisteluareenoista. {tyrmistys} Niinpä, onhan tästä puhuttu Suomessakin. Yle kertoi uutisessaan viime vuoden marraskuussa, että Ranskassa ei härkätaisteluja kielletä. Tässä uutinen kokonaisuudessaan (alleviivaukset minun):

Ranska ei kiellä härkätaisteluja

Ranskan parlamentti on hylännyt esityksen härkätaistelujen kieltämisestä.

Parlamentin 577-jäsenisen alahuoneen oli alun perin määrä äänestää asiasta. Kieltoa ajanut edustaja veti kuitenkin esityksensä pois sen jälkeen, kun aiheesta oli jätetty yli 500 muutosesitystä, joista moni oli tarkoitettu ainoastaan viivästyttämään äänestystä.

Vaikka yleinen mielipide on härkätaistelujen kieltämisen kannalla, lakiesityksen odotettiin menevän nurin. Enemmistö lainsäätäjistä ei halua suututtaa perinteen kannattajia maan eteläosissa.

Ranskan härkätaisteluissa tapetaan arviolta tuhat eläintä joka vuosi.

Lähde: AFP

Jos joku espanjalainen on sattunut kysymään, olenko käynyt Espanjassa, olen vastannut, että en matkusta sinne niin kauan kuin härkätaisteluja pidetään. (Varsinkin nuoret ovat hyväksyneet mielipiteeni ongelmitta.) Huom.! Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut vuodesta 2010 alkaen ja Kanariansaarilla ne oli kielletty jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Ranskan lainsäätäjiä ei tietenkään kiinnosta vähääkään, mutta täten tiedotan, että en matkusta Ranskaan niin kauan kuin brutaali eläinrääkkäys saa jatkua... ja siitä ollaan vielä ylpeitä, kuten joidenkin lounaisranskalaisten kaupunkien matkailusivuilta voi lukea.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. :) Kuvissa suosikkikurjenpolviani, perunamaa kauneimmillaan sekä sadepisaroita syysleimukukan lehdellä. Ihania kesäpäiviä kaikille!

🤗 to you all... and bulls!

😠 to bullfighters and the députés (the National Assembly's legislators)!

(L'Occitane) En Provence (Premium Advent Calendar) :)

Hei taas! Lokakuisessa postauksessani mainitsin ostaneeni itselleni joulukalenterin tavaratalon kosmetiikka-alesta. Tässä postauksessa kerron tarkemmin L'Occitane en Provence -kalenterin sisällöstä, joten älä jatka lukemista, jos haluat tuotteiden pysyvän yllätyksenä. :)

Kuvat Provencesta ovat saksalaisten ystäviemme ottamia. Olemme voineet ihastella niitä lahjana saadussa seinäkalenterissa. <3

Paitsi lämpöä ja tuoksuja, myös kesäisen Kaakkois-Ranskan aurinkoa kyllä kaivattaisiin... varsinkin  valokuvaamiseen. Tässäpä muutamia pilvisenä marraskuun päivänä otettuja kuvia...

Pidän tämän kalenterin sisällöstä, mutta en erityisesti ulkonäöstä. Siispä kierrätin vihreän laatikoston ei-jouluiseen käyttöön eli lajittelin sinne kipoista ja kapoista löytyneitä ruuveja, nauloja, prikkoja jne., joita ainakin meillä tuntuu olevan aivan joka paikassa. :)

Rasiat sen sijaan asettelin työpöydän yhteen vetolaatikkoon ja vihdoinkin voin lajitella nappeja koon, värin ja materiaalin mukaan. :)

Kuten alla olevasta listasta näette, tuotteet ovat pieniä. Ostin kalenterin siis tarjouksesta, ja yhden tuotteen keskimääräiseksi hinnaksi tuli noin neljä euroa.  Saako siinä rahalle riittävästi vastinetta? En tiedä, mutta ainakin voin sanoa, että aiemmin käyttämäni L'Occitane-tuotteet ovat olleet aika ihania. :)

Olen avannut ja ottanut käyttöön vasta yhden tuotteen. Täydennän arvioitani sitä mukaa, kun kokemusta karttuu. --- Premium-joulukalenteri sisältää seuraavat tuotteet:

Käsivoiteita: 

• 30 ml Shea Dry Skin Hand Cream                        Näitä testattu pakkaspäivinä: ravitseva. Pieni, ärsyttävä asia: putkilon suulta lähti metallinen suojus hyvin, mutta siihen jäi muovikalvo, jonka sai poistettua vain neulalla. :)

• 10 ml Shea Honey Hand Cream                           Ravitseva; raikas tuoksu.

• 10 ml Shea Intensive Hand Balm                         Ok

• 10 ml Cherry Blossom Hand Cream                    Ok

• 10 ml Shea Delightful Rose Hand Cream            Ravitseva; mieto tuoksu, joka jää iholle ihanaksi muistoksi.

Hiustenhoitotuotteita:

• 35 ml Gentle & Balance Micellar Shampoo        Mieto, vähän turhankin. :)

• 35 ml 5 Essential Oils Shampoo                          Mieluisampi kuin edellinen: kiva tuoksu, pesee puhtaaksi

• 35 ml 5 Essential Oils Conditioner

Almond-sarjaa:

• 50 ml Almond Shower Oil                                    Nämä ovat...

• 50 ml Almond Body Milk                                    ... kaikki suosikkejani...

• 15 g Almond Crunchy Muesli Scrub                   ... ihanan tuoksunsa ansiosta. :)

Suihkuun ja vartalolle:

• 35 ml Shea Shower Oil

• 30 ml Verbena Shower Gel

• 35 ml Cherry Blossom Shower Gel                        OK, tämä Kirsikankukka ei ole suosikkituoksuni

• 25 g Shea Milk Extra Gentle Soap                          OK, pehmenee aika nopeasti

• 35 ml Cherry Blossom Shimmering Body Lotion   Sama kommentti kuin suihkugeeliin yllä :)

Kasvojenhoitotuotteet:

• 30 ml Oil-To-Milk Facial Make-up Remover        Jättää ihon pehmeäksi; tuoksu ei minusta erityisen hyvä

• 5 ml Immortelle Overnight Reset Serum                Ok

• 8 ml Immortelle Precious Cream

• 4 ml Immortelle Divine Cream                             Sama kommentti kuin meikinpoistoaineeseen muutama rivi ylempänä :)

Huulille:

• 28 g Fruity Perfecting Balm                                    Ei tavallinen huulivoide: puikko on keltainen, mutta värjää huulet kevyesti punertaviksi. "Täyteläistävä" vaikutus tuntuu huulilla kihelmöintinä. Tuoksuton.

• 28 g Fruity Lipstick, 010 Nude Infusion                Ok, "nudet" sävyt eivät koskaan ole suosikkejani.

Ja vielä:

• 15 g The Petit Remedy Cosmetic Balm                   Ravitsevan tuntuinen, ei imeydy kovin nopeasti.

• 5 ml Herbae par L'OCCITANE Eau de Parfum      "Poikkeuksellisen vihreä ja raikas kukkaistuoksu, jossa villiruoho yhdistyy karhunvatukan, villiruusun ja valkopeipin vivahteisiin." Hmmm, mikä on villiruoho? :) Raikas alussa, myöhemmin tavanomainen, sanoisin.

Käsivoiteita ei voi olla liikaa...

Manteli-sarja on yksi suosikkini...

Tuotteet on mielestäni hyvin valittu, esimerkiksi yksi huulirasva ja yksi huulipuna on sopiva määrä. Näiden kanssa olisi mukava lähteä reissuun johonkin lämpimään, aurinkoiseen kohteeseen. :)

Täällä pöllyää lunta niin, ettei vastaranta näy. :)

Kuvassa yksi lapsena tekemistäni kuusenkoristeista (=pieniä puupaloja kauniisti päällystettyinä). :D Jouluaattoon on alle kuukausi ja sen kunniaksi otin koristeet esille ja ripustin ne pienessä sinkkiämpärissä asuvan kuusentaimen oksille. Se kasvoi huonossa paikassa. Toivon että se pysyy elossa talven ja pääsee keväällä takaisin luontoon johonkin parempaan kohtaan. :)

Ihanaa joulunodotusta kaikille! 

Helmet 3: Kirjallisuutta, jota en yleensä lue 🍷

Tämän kuun alkupuolella istuskelin eräänä iltapäivänä terassillamme nauttimassa leppoisasta loppukesän säästä ja katsellen etelästä päin keveästi lipuvia aaltoja. Mieleeni tulivat kesä, järvet ja veneily. Ajatusketjun päätteeksi valitsin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3.

Kyseiseen kohtaan ("kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue") on tietenkin varsin helppoa valita kirja. Valitsin viinikirjallisuuden. :) Hyllyyn on kertynyt kiitettävä määrä keittokirjoja ja myös kirjoja viineistä ja drinkeistä, mutta en voi sanoa ahmivani viinitietoutta - kaikkein parasta viiniähän on minusta se, jota juuri nautiskellaan ystävien seurassa.

Juha Berglundin Viiniä mieli (Otava, 1994) kyllä saattaisi saada minut innostumaan viineistä enemmänkin. Se on käytännönläheinen, hyvin kirjoitettu ja hauska johdatus viinien jännittävään maailmaan.

Kuvissa näkyvällä kirjalla on myös tarina, kuten monilla hyllyssämme olevilla: se on saatu kirjailijalta itseltään - veneilyn merkeissä tavattuna - ja kuuluu ehdottomasti kirjahyllymme aarteisiin.

Varmaan useimmat tietävät, että Juha Berglund omistaa viinitila Château Carsinin Bordeaux’ssa Ranskassa. Senkin tiesin, että kapellimestari Paavo Berglund oli Juha Berglundin isä, mutta en tiennyt, että Berglundit ovat Nanson omistajia... Minulla on monia, monia Nanso-paitoja, lempivaatteitani! :)

From Juha Berglund: Viiniä mieli

From Juha Berglund: Viiniä mieli

Ihanaa syksyistä viikkoa!

Have a lovely week ahead!

Helmet-haasteeseen lukemani kirjat

42: Kirjailijan nimi viehättää sinua - Flowers for us and Mrs Harris

Aurinkoista sunnuntaita, hyvät lukijat! :)

Tämänkertainen kirjani Helmet 2019 -haasteeseen on Paul Gallicon Kukkia rouva Harrisille. Paul Gallico (1897–1976) oli amerikkalainen kirjailija, jonka isä oli italialainen pianisti. Yhtä paljon kuin kirjailijan nimi, minua viehättää tämä kirja itse. Sen alkuperäinen nimi on Mrs. 'Arris Goes to Paris (ilmestyi 1958), mutta Iso-Britanniassa julkaistun painoksen nimenä oli Flowers for Mrs. Harris, joka onkin paljon viehättävämpi ja kuvaa kirjaa paremmin. :)

Takakannen mukaan Kukkia rouva Harrisille on sydämellisen huumorin höystämä kertomus. Kyllä! Se on hyvän mielen kirja, joka muuttaa lumituiskuisen päivän keväiseksi aamuksi Pariisin kukkatorilla. (Niin, kirjoittelin tätä tekstiä eilen, kun ulkona pyrytti. Tänään taivas on sininen, ja puhdas, uusi lumi kimaltelee auringossa.) Tarina alkaa, kun lontoolainen leskirouva, työstään ylpeä siivoojatar Ada Harris näkee erään asiakkaansa, Lady Dantin vaatekomerossa kaksi Diorin valmistamaa iltapukua. Siihen asti rouva Harrisin kauneudenkaipuuta olivat tyydyttäneet ruukkukukat, joiden kasvattajana hän olikin erinomainen, sekä asiakkailta saadut, jo hieman kuihtuneet leikkokukat...

... mutta katsellessaan nyt noita vaatekomerossa riippuvia hämmästyttäviä luomuksia hän tajusi kohdanneensa aivan uuden kauneuden lajin - taiteilijain luoman keinotekoisen kauneuden, joka oli ovelasti tähdätty osumaan suoraan naisen sydämeen.

Rouva Harrisin elämän unelmaksi tulee saada omistaa Diorin puku ja hän alkaa säästää rahaa kaikin keinoin, siivojaystävänsä rouva Butterfieldin tukemana. Rouva Harris matkustaa Pariisiin, ihmeellisiä asioita tapahtuu ja monen muunkin ihmisen salainen toive toteutuu.

Kukkia rouva Harrisille on suloinen satu. Rouva Harris kokee Pariisissa  seikkailun, jonka jälkeen hänen elämänsä ei enää koskaan ole entisellään, koska maailman kauneintakin pukua arvokkaampia ovat elämä itse, myötätunto, ystävyys ja rakkaus.

Vuonna 1960 ilmestynyttä Heidi Järvenpään suomennosta on ilo lukea. Kukista muuten puhutaan paljon:

Kotona Lontoossa rouva Harris oli usein seissyt kukkakauppojen ikkunoiden takana katsellen kaipaavin silmin orkideoja, ruusuja, gardenioita sekä muita kasvihuoneiden kasvatteja, mutta koskaan elämässään hän ei ollut tavannut näin huumaavaa terälehtien, värien ja muotojen runsautta, joka nyt täytti Notre-Damen kaksoistornin varjossa levittäytyvän kukkatorin viimeistä neliömetriä myöten.

Täällä olivat kadut tulvillaan ruukkuihin istutettuja azaleoja, joiden lohenpunaisten, valkoisten, punaisten, purppuraisten kukkien lomassa oli valtavia kermanvärisiä, tulipunaisia ja keltaisia neilikkakimppuja. Oli aareittain sinisiä hymyileviä orvokkeja, sinisiä iiriksiä, punaisia ruusuja ja valtavia, vielä nupullaan olevia kasvihuonegladioluksia. [...]

Mutta tämä ei ollut ainoastaan näköaistin paratiisi, sillä Seineltä puhaltava leppeä tuuli kantoi muassaan sellaista huumaavien tuoksujen paljoutta, että jokainen todellinen kukkien ystävä osasi sen johdattamana suunnistaa taivaaseensa.

Myös Diorin sovitus- ja ompelutiloissa riittää väriloistoa, kun työntekijät kiitävät pitkin käytäviä

... sylit täynnä luumun-, karviaismarjan-, tamarindin- ja päärynän-, keltakatkeron-, kevätesikon-, damaskonruusun- ja orkideanväristä tylli- ja silkkivaahtoa ja pitsiröyhelöä vieden jokaiselle jotakin sovitettavaksi ja lähemmin tarkasteltavaksi.

Kirjan lopussa rouva Harris saa runsaan kukkalähetyksen... Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Tämän postauksen kukkakuvat ovat vuodelta 2015. Ruusut ovat Hatanpään kartanopuistosta ja muut kukat Kevätmessuilta.

Olen taas jäljessä aikataulusta blogivierailujen suhteen. Koetan tulla käymään pikimmiten.

Hello and happy Sunday! Today's book for the reading challenge is Paul Gallico's Flowers for Mrs. Harris (1958), the story of a London charlady, Mrs. Harris, who travels to Paris to purchase an evening gown from the House of Dior. An unputdownable little book.

I'm again late in visiting and commenting. Sorry! See you soon!

Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet Reading Challenge

Haasteeseen tähän mennessä lukemani kirjat

Helmet-haasteen kohdat 32 ja 13 - "I Don't Feel Very Well"

Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 32 (Kirjan nimessä on ammatti) valitsin Daniel Pennacin kirjan La lunga notte del dottor Galvan (alkuperäisteos Ancien malade des hôpitaux de Paris, 2005). Kirjan italiankielinen nimi "Tohtori Galvanin pitkä yö" valitsee kertomuksen päähenkilöksi tohtorin. Alkuperäinen ranskankielinen nimi taas kohdistaa huomion erääseen aivan tiettyyn potilaaseen.

Kirja kertoo nuoresta lääkäristä, jonka ura saa yllättävän käänteen eräänä kiireisenä yönä viikonloppupäivystyksessä. Galvan on tunnollinen lääkäri, jonka kunnianhimossa on kuitenkin myös pinnallinen puolensa. Kirjassa on 77 sivua ja itse kertomus päättyy jo sivulle 66. Kertomus ei voisi pidempi ollakaan, koska tapahtumat vyöryvät eteenpäin uuvuttavalla vauhdilla ja koska lukija on innokas saamaan selville, kuinka moniongelmaisen potilaan hoito onnistuu. :)

Haaveena täydellinen käyntikortti

Kouluranskani on ruostunut aikoja sitten, joten vaikka näkisin alkuperäisteoksen, en osaisi sitä ja toisaalta italiankielistä käännöstä arvioida. Luulen että ranska kääntyy italiaksi melko hyvin, ja teksti onkin sujuvaa ja hauskaa luettavaa. Pennacin kirja on käännetty italiaksi jo 2005 ja sovitettu näyttämölle jo samana vuonna. Näyttäisi että Ranskassa siitä tehtiin teatteriesitys vasta myöhemmin. Nyt siitä näyttää olevan tekeillä englanninkielinen produktio (ks. linkki alempana), jossa kertomuksen juonta on kuitenkin muutettu jonkin verran.

Esimerkki huonosti suunnitellusta käyntikortista

During a very busy (full moon) night in the emergency department of a Parisian hospital, Dr. Gérard Galvan meets a patient who has serious symptoms that appear and disappear one after the other one, exhausting the skills of each of the distinguished specialists called to the rescue.

"I Don’t Feel Very Well" is the UK adaptation (to come) of the French play "Ancien malade des hôpitaux de Paris" by Daniel Pennac. More information here.

Haasteen kohtaan 13 (Kotimainen lasten- tai nuortenkirja) valitsin myös lääketieteellisen aiheen. :) Maikki Harjanteen Mintun lääkärikirja (1995) lievittää lääkäripelkoa. Mintulla on korvatulehdus. Terveyskeskus on siisti ja valoisa ja lääkäri oikein mukava.

Hyvää viikonloppua! 

PS To all those who speak/love/study... the Italian language: Lulù of CreAttivamente... Lulù organises weekly a fun chain words game. The objective of the game is to fill in the "missing links" of chains of words. Every consecutive pair of words (prepositions may occur), when read from top to bottom, forms a common two-word phrase, person, animal, place or thing... The first and last words of a chain are given. You can join in whenever you want!