Kuvia ja sanoja :)

 

Hei kaikille ja tunnelmallista sadepäivää! 

Viime aikoina olen alkanut arvostaa pilvisiä ja sateisia päiviä entistä enemmän. Sade on todella tärkeää... ja kaunista! Tuntuu että alkukesän hento vihreys pääsee paljon paremmin esille pilvisen päivän lempeässä valossa. Luonto on niin juhlavan kaunis nyt, että arkipäivätkin tuntuvat sunnuntailta. :)

Tässä postauksessa on kuitenkin erityisesti aurinkoisina hetkinä otettuja kuvia. Samat jutut joka vuosi: ensimmäiset kukkaset, sadepisaroita kuunliljojen lehdillä, taivas varhain kesäaamuna.  Siperianhernepensaissa käy iloinen pörinä. Räpsin vaikka kuinka monta kuvaa saadakseni kimalaisia mukaan, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian nopeita. :)

Päivän pituus täällä Itä-Suomessa on nyt reilut 20 tuntia. Sekin tuntuu hienolta. Illalla ei malttaisi mennä nukkumaan ajoissa. Siksi vuodenaikojen vaihtelu onkin todella hyvä asia.

Hyttysiä tuntuu olevan toistaiseksi tavallista vähemmän. Kirjojen lukeminen ulkona onnistuu siis hyvin. Tänä kesänä olen myös innostunut CalcuDokujen ratkaisemisesta. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, tuntui etten mitenkään jaksa käsitellä päässäni varsinkaan nelinumeroisia lukuja, mutta aloitin pienemmistä ruudukoista ja kun kohdalle sattui helpohko 9 x 9 -kokoinen ruudukko, se ratkesi melko vaivattomasti. Jippii! Kertotaulu on vetreytynyt, samoin lukujen jakaminen alkutekijöihinsä. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia! Ihania "analogisia" kesähetkiä teillekin! 📖🦆🥤🚣🏻‍♀️

Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖

Armas aika, suloinen suvi

Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen viime päivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimään ihanasti. Viileä sää ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesän raikkaan vihreyden säilymään pidempään.

Ihanaa että koulujen päättäjäispäivää saadaan viettää kauniissa säässä. (Ainakin täällä Itä-Suomessa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.) Tästä tulikin mieleeni, että en lakkaa ihmettelemästä sitä, että opetusministerimme kampanjoi koulun kesälomien siirtämiseksi myöhemmäksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistä sitä vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikä vaikkapa elinkeinoelämän. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekä pätevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Erityisesti minua ihmetyttää matkailualan etu kesälomien myöhentämisen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitäisi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin? 

Tämän olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidän alkukesää vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon heräämisestä.

Ja kuten blogiani seuranneet tietävät, toivon erityisesti, että koululaiset saavat kirmata kesälaitumille Suvivirren suloisten sävelten kaikuessa. :)

Ihmettelenpä samalla kertaa muutakin. Maakuntalehdessämme on joskus yllättävän tiedostavia kirjoituksia. Mitä arvelette kolumnin nimeltään "Puutarha on elämän ja kuoleman taistelutanner" käsittelevän? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistä? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsä mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajärjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden näkymättömän työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipäätään. :)

Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitä, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Puurtamisen tuloksia emme voi etukäteen tietää ja ehkä vasta jälkipolvet näkevät ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvämistä.

Päärynäpuut kukkivat tänä vuonna hyvin meilläkin.

Edellisvuoden orvokkien siemenistä syntyy joka kevät uusia söpöjä kukkasia. Nämä kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevämpiä, jos sadetta olisi saatu aiemmin.

Kollaasin keskimmäinen orvokki on parvekelaatikosta, tämänvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.

Rentukat ovat pirteitä väripilkkuja.

Keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietämisestä tuli mieleeni, että vaikka ihailen suuresti siistejä puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine käytävineen, taidan kuitenkin pitää eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoälyä" (vaikka muuten alan välttää sen käyttöä) kuvailemaan tällaista ihmistä ja sain seuraavan vastauksen:

Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vähän ränsistyneessäkin puutarhassa, arvostaa usein enemmän tunnelmaa, elävyyttä ja aitoutta kuin täydellistä kontrollia. Tällainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistä: 

• Luontosuhde on tärkeä: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vähän huojuvat kukkapenkit voivat tuntua eläviltä ja rauhoittavilta.
• Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: täydellisen siistit linjat eivät välttämättä tunnu yhtä kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jäljet.
• Kärsivällisyys ja hyväksyntä: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyä”. Luonnon annetaan tehdä osa työstä.
• Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttäjiä, lintuja ja muuta eliöstöä, eikä vaadi yhtä paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
• Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai reheväksi kasvanut piha voivat herättää muistoja lapsuudesta, mökkeilystä tai vanhoista maalaistaloista.
• Luovuus ja individualismi: tällainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasääntöjä, vaan näyttää omistajansa näköiseltä.

Moni myös kokee, että hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeämmältä kuin täysin hallittu ympäristö — siellä saa itsekin olla keskeneräinen.

Tyylillisesti tällainen maku liittyy usein esimerkiksi: 

• englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
• metsämäiseen puutarhaan
• permakulttuuriin
• vanhoihin maatilapihoihin
• romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan 

Se ei yleensä tarkoita välinpitämättömyyttä. Usein kyse on siitä, että ihminen näkee kauneutta myös epätäydellisyydessä ja luonnon omassa rytmissä.

Aamen! :)

Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

Toukokuussa

Hei taas! Uusi kuukausi ja uudet blogihaasteet. Tällä kertaa kaikki haasteet sopivat hyvin yhteen, joten niihin vastaaminen yhdellä postauksella onnistuu helposti. :)

Aloitan tämän postauksen vanhoilla kuvilla, koska vastaan ensiksi Rimasan keittiöhaasteeseen, jossa tarkastellaan asioita, joita kukin haluaisi keittiössään muuttaa, mikäli mahdollista. 

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. :) Keittiömme on todella pieni, mutta mielestäni melko toimiva, ja sen yhteydessä on eräänlainen apukeittiö. Melamiinipintaisten keittiökalusteiden vaihtaminen puisiin ja parempikuntoisiin on pikkuhiljaa omana työnä etenevä projekti, ja aika onkin kiva kaveri tässä, koska uusia hyviä ideoita ehtii pulpahtaa mieleen ja ne pystytään ottamaan ottaa huomioon. 

Tämä vuosikymmeniä vanhasta britti-Voguesta leikattu kuva on kuvannut ihannekeittiöni tunnelmaa jo pitkän aikaa...

... ja keittiömme "uudet" osat näyttävät tältä. Italian kodistamme tuotu lehmuspuinen keittiö on edelleen mieluinen ja rakas, vaikkei se kovin trendikäs olekaan. Työtaso on uusi, mutta muistuttaa alkuperäistä.

Mitä sitten muuttaisin keittiöstä? No, induktioliesi täytynee joskus hankkia vanhan valurautalieden tilalle energiatehokkuutensa takia. Muuten vanha kelpaisi minulle vielä aivan hyvin. Puuhella olisi ihana, mutta sille olisi vaikeaa löytää paikkaa.

Laskutilaa saisi tietenkin olla enemmän. :)

Yllä näkyy läpikuultavaa, keltapilkkuista kappaverhoa, joka on kuin uusi, vaikka se on ollut käytössä vuosikymmeniä, ensin miehen lapsuudenkodissa ja nyt meillä. :) Tämä verho on kesäaikaan keittiön ikkunassa joko kappana tai "kahvilaverhona", tarpeen mukaan. Talvella ikkunassa ei verhoa tarvita.

Tänä poikkeuksellisen aurinkoisena keväänä olen huomannut kaipaavani koko ikkunan peittävää verhoa. Samasta kankaasta on myös kaksi sivuverhoa. Niiden verhotankokuja on kuitenkin kapeampi, joten täytyy hankkia ohuempi tanko.

Koukkuja tankoa varten meillä jo on:

Tangoksi valitsen yksinkertaisen puukepin, jonka näkyviin jäävät päät maalaan joko valkoiseksi, tummanruskeaksi tai metallikoukkujen väriseksi. Kuvia tulee myöhemmin. :) Tällä projektilla osallistun Kristiinan toukokuun haasteeseen.

Mitä muuta muuttaisin keittiössämme? Ajankäyttöäni! :) Että olisi enemmän aikaa nauttia vaikka aamiaista ikkunan ääressä...

... ja leipoa. Haluaisin osata leipoa kauniita voileipäkakkuja:

Haluaisin aikaa ja kärsivällisyyttä asetella ruoat kauniisti ja ottaa herkullisia kuvia.

Viime lauantaina muuten avattiin itsetehdyn jäätelön kausi minttu-suklaajäätelöllä, mutta eipä tullut kuvia otettua. :)

Sitten ajankohtaisiin asioihin. Sanomalehdetkin kirjoittavat kuivuudesta: Meneillään oleva kevät on ollut poikkeuksellinen. Lämpimät, kuivat ilmat ovat saaneet kynnökset pölisemään, mutta routa ei ole sulanut. Maa on monin paikoin vielä liian kylmä viljan kylvöille.

Kotipuutarhurikin huomaa kuivuuden. Vain topakimmat kasvit, kuten lamoherukka ja akileijat, ovat alkaneet vihertää:

Näiden pitäisi olla laukkaa 'Starlight'...

... ja tässä kasvaa hajulaukka Allium siculum. Varsinkin näiden kukkimista odotan innokkaasti.

Laukkojen ympärille, ja moneen muuhun paikkaan, olen syksyllä kylvänyt pörriäiskukkien siemeniä, mutta saa nähdä miten niiden käy, kun sadetta ei tule. 

Ruoho ei kasva, mutta syöjiä riittää. :)

Pakkasöiden takia en ole vielä istuttanut ostamiani perennoja maahan, kanukkaa lukuun ottamatta. Toukokuun puuhia on siis ollut kasvien nostaminen aamulla ulos ja illalla sisälle. :) Pariin ikkunalaatikkoon olen istuttanut orvokkeja, näkyvät olevan Viola × wittrockiana 'Cool Wave' ‑lajiketta. Keväisiä touhuja on myös ensimmäisten kukkasten ihastelu.

Kuivasta ilmasta on se hyöty, että tehty polttopuu alkaa kuivaa hyvin. Ulkona puuhailu on muutenkin mukavaa, kun heinät eivät ole vielä alkaneet kasvaa. Lähdenkin tästä taimikon perkaukseen heti, kun aamutyöt talossa on tehty.

Näillä touhuiluilla osallistun tietenkin Repolaisen toukokuun haasteeseen! 

Kiitos kivoista haasteista ja ihanaa toukokuuta kaikille!

 P.S. Bloggerin blogilistojen päivittymisessä näyttää olevan pahenevia ongelmia. Uudet postaukset tulevat näkyviin vasta useita tunteja myöhemmin. Tämä postaus on julkaistu aamukahdeksan maissa, eikä se näy listoilla, ei omallani eikä muiden. Kello on puoli seitsemän illalla, kun kirjoitan tätä. Hohhoi...

Samaan aikaan Italiassa...

 

Hei ja ihanaa kevätsunnuntaita!

Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)

Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!