Maaliskuun haastevastaukset :)

 

Hyvää naistenpäivää!

Käydäänpä suoraan asiaan: Repolaisen kuukausihaasteen aiheena ovat maaliskuun maut. Maaliskuussa odotetaan jo pääsiäistä (vaikka se useimmiten on vasta huhtikuussa) ja minulle pääsiäisen ykkösherkku ovat erilaiset rahkaleivonnaiset ja -jälkiruoat.

Maaliskuuhun ei muuten minusta liity mitään erityisiä ruokia. Päätinkin laajentaa makuaihetta myös väreihin ja muotoihin. Niitäkin voidaan kutsua maukkaiksi tai herkullisiksi. :) Maaliskuun väri on minusta vihreä. Olen viime vuosina tykästynyt siihen entistä enemmän ja vihreää löytyykin kodistamme sieltä täältä. Tämä pieni kahvikuppi on yksi suosikkini; sen muotokin on minusta herkullinen.

Lapsuudessani syötiin jouluaaton ateria Krokus-lautasilta. Muilla aterioilla niitä ei muistaakseni käytettykään. Nykyisin käytämme useimmiten Teema-astioita, valkoisina tai punaisina...

... ja tänä talvena tapahtui se, mitä olin toiveikkaana odottanut: joitakin Teema-astioita on saatavana tummanvihreänä! (Kuvassa nämä taitavat näyttää tummemmilta kuin ovatkaan.) Värin nimi on suomeksi "metsänvihreä", englanniksi "hunter" (höh?). Nämä mukit tulevat käyttöön ensi jouluna. 

Astiat on valmistettu Thaimaassa. Tarrat lähtivät hieman huonosti irti. Tästä tulikin mieleen näppärä konsti, jonka opin vasta viime syksynä, kun taistelin kurkkupurkkien etikettien kanssa. (Purkit kullanvärisine kansineen ovat kivoja säilytysastioita keittiössä ja muuallakin.)

Etiketit irtoavat kaikista helpoiten, kun laittaa kuumaa vettä purkin sisälle ja kannen kiinni. Jos veden pinta yltää suunnilleen kanteen asti, myös siinä mahdollisesti oleva etiketin saa poistettua. Etiketti ei saa kastua. Lämpö pehmittää liiman ja etiketti irtoaa vetämällä. Purkin kylkeen jää liimaa, jonka voi poistaa öljyllä. (Minä käytän laventelintuoksuista vartaloöljyä, joka jäisi muuten käyttämättä. :)) Öljy saa vaikuttaa hetken, minkä jälkeen liiman voi pyyhkiä vaikka talouspaperilla. Lopuksi pesu astianpesuaineella. 

Tällä vinkillä osallistun Selättömän puutarhurin vinkkihaasteeseen.

Sattumalta myös uuden ripsivärini hylsy on vihreä. On se vain herkullisen näköinen. :)

Kristiinan kuukausihaasteessa etsitään mietelauseita. "Kyllä aika tavaran kaupitsee" on lausahdus, joka tulee minulla mieleen usein. Paljon on tavaroita tallessa... ja aika monelle löytyy jossain vaiheessa käyttöä. Nyt olemme sellaisessa vaiheessa omaishoidossa, että hoidettava näyttää syövän mieluiten kevyellä ja paksuvartisella muovilusikalla, vaikka tarttumis- ja otevoimaa muuten on vielä hyvin.

Nämä piknik-aterimet ovat siis jälleen hyödylliset. Luulen että myös iloiset värit piristävät.

Vuosikymmeniä sitten olen saanut lahjaksi Kermansaven Heinä-aamiaissettejä. En vieläkään oikein tiedä, pidänkö niistä vai en, mutta nyt keksin käyttöä lautaselle. Se toimii yöpöydälläni tarjottimena vesilasille ja käsivoiteelle yms. Katsokaa kuinka hyvin se sopii kaveriksi Kirnu-kynttilänjalalle! :)

Vesilasin suojana on hillopurkin kansi. Näitä erivärisiä ruudullisia kansia on tullut kerättyä talteen muutamia ja onpas mukavaa, että joskus niillekin tulee käyttöä. :)

Pehmoisen lumikinoksen jälkeen tulee kauhistuttava kuva...

... nimittäin näkymä keittiön yhden laatikoston alimmasta laatikosta. :)

Rimasan keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiössä olevia tavaroita, joiden paikka olisi aivan muualla. Olen joskus kertonutkin, että keittiömme on aika pieni eivätkä sinne edes mahdu kaikki keittiöön kuuluvat tavarat vaan esimerkiksi kodinkoneita on myös "apukeittiössä". 

Yksi hienoimpia asioita keittiössämme ovat laatikostot, joissa säilytetään aterimia yms. Alimmissa laatikoissa sen sijaan on esimerkiksi roskapusseja, keittiön laitteiden käyttöohjeita, kuminauhoja yms. Yhteen laatikkoon oli kerätty teippirullia... ja sitten päätin säilyttää siellä myös muuta sekalaista tavaraa, jolla ei ole tiettyä paikkaa ja nyt laatikosta löytyy esim. merkkausnauhoja, katkoteräveitsiä, pieniä meisseleitä ja työntömitta. Nämä eivät ehkä keittiöön kuulu, mutta toisaalta löytyvät hyvin tarvittaessa. 

Aihetta olisi voinut lähestyä myös toisin: Yhden perheenjäsenen mielestä keittiön vanhan lieden paikka olisi jo jäteasemalla ja taloon pitäisi hankki induktioliesi. Minä taas ihmettelen, miksi keittiössä on muovinen leikkuulauta, kun puisiakin on hankittu (ja tehty)... :)

Kaaoksen jälkeen tarvitaan hieman rentouttavaa vihreyttä. Sitä kohden ollaan taas menossa. Luku- ja kahvihetkiä puiden siimeksessä, poutapilvien lipuessa sinisellä taivaalla.

Täällä on tänäänkin aivan ihana ilma, aurinkoinen ja lämmin. Kevättä tulvii sisäänkin, kun vain ikkunan avaa. Tuskin kevät vielä oikeasti on tullut, mutta nyt nautitaan! :)

Neljä vuotta

 Auta Ukrainaa

Pro Ukraina

Ukrainan hätä

Your Finnish Friends

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening

Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

Välillä tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus täytyy poistaa tai päivittää toimimattomia linkkejä, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, että sen haluaa julkaista uudelleen. Tässä on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystävä Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enää päivitä Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus näkyy olevan viime kesältä. 

No, sitä tärkeämpää on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.

"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisää puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytää jotain kiinnostavaa kerrottavaa.

1. Millä vyöhykkeellä puutarhasi sijaitsee, ja mitä haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee Itä-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. Täällä voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen eteläisiä. Luonnonkasvilajejakin on täällä vähemmän. Toisaalta meillä ei sitten ole (ainakaan vielä) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lämpimämmillä alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy täältäkin...

Geranium sylvaticum

A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.

♥

2. Minkä haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympäristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisätä kasvivalikoimaa ottaen mallia ympäröivästä luonnosta. Aivan talomme vierellä on sekametsää ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. Pidän myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistä on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriä kesän aikana, mutta leikkaan niitä aika voimakkaasti tässä vaiheessa.  Pian nähdään onko talvehtiminen (siirrettävässä astiassa sisätiloissa) onnistunut tänä vuonna. Eihän sinisade kuulu itäsuomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllä olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin säleikköä. Siemenistä lisättyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia täytyy vielä odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.

Wisteria floribunda

Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...

♥

3. Mikä haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisäämään kasveja, jotka näyttävät menestyvän hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikäisiä siirrettyjä sivuversoja. Viime kesänä ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'

A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.

♥

4. Mikä paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue järven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (Ehkä sinne istutetaan vielä pieniä puita, pensaita ja perennoja.)  Lämmin auringonpaiste, vihreä ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesäilta... mikä voisi olla ihanampaa?

What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)

♥

5. Mikä on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nähdä kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltä osaltaan tekemässä työtä sen hyväksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen näin:

Älköön ajatus siitä, miten paljon on opittavaa, saako ketään menettämään rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentä vuottani puutarhanhoidon parissa (niistä ensimmäiset tietämättömänä haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeä, joka ei olisi ollut täynnä iloa ja innostusta. Ovathan ensimmäiset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmäiset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. Kertyvän kokemuksen myötä näkemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistä hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtävä hieman päättäväisemmin suoritettu, kunnes vähitellen kokonaisuuden kaikki osat löytävät paikkansa ja olemme niin lähellä luomisen ihmettä kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kärsivällisyyttä ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, että kun hän tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietämyksensä ja harkintakykynsä, että niin varmasti kuin hän tämän ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtä varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötä puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtään ja melkeinpä kuulee korvissaan lempeät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.”

Lupinus x regalis

What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry
and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 

(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"

Tässä oli siis puutarhamietteitä vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jälkeen lisää alueita ja kasveja ja jotain jäänyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enää. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyväisinä. 

Nyt hieman jännittää, kuinka kasvit selviävät pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, että pihamme kasvien tulee olla kestäviä ja niiden on selvittävä suunnilleen normaaleista talvisäistä satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

Vähälumisuutta lukuun ottamatta tämä talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinä aikoina (täällä Itä-Suomessa) lämpötilat painuivat pakkaselle hyvissä ajoin ennen joulua ja pysyivät siellä helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvästi lämmittää ja tuli kevät. Oi niitä aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistä harvemmin, vaikka puutarhamyymälöissä shoppailu on vastustamattoman ihanaa. Siemenistä on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. Pörriäiskasvien määrää on lisätty eli olen kylvänyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitä: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vähän mettä. Näiden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyä sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriäisiä voi yrittää auttaa laittamalla puun alle sokerivettä (johonkin matalaan astiaan). Meidän puumme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ne kuki, mutta jotain täytyy myöhemmin keksiä. 

Monimuotoisuus ja luontoystävällisyys ovat minulle tärkeitä. Siitä huolimatta ja kritiikistä välittämättä rakastan nurmikkoamme, jota näkyy hieman toiseksi viimeisessä kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, että yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllä mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. Sitä ei kastella eikä käsitellä millään kemikaaleilla. Kesäkuussa sitä koetetaan leikata säännöllisesti, mutta jo heinäkuussa se näyttää melkein kukkaniityltä. Tällaiselle nurmikolle näkyy olevan nimikin; sehän on kukkanurmikko.

Tämän vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivät bloggaa enää. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 

Helmikuun haastetripla :)

 

Valoisaa kynttilänpäivää! 

Talvi on jatkunut kylmähkönä... ja ihanan kauniina. Valo lisääntyy ja saa aikaan huumaavan keväisen onnentunteen siitä huolimatta, että edessä on vielä pari-kolme lumista kuukautta. :) Lunta on muuten täällä Itä-Suomessa paljon vähemmän kuin normaalisti. Vesivarojen kannalta sitä saisi sataa lisää.

Tuttuun tapaan osallistun blogikavereiden kuukausihaasteisiin, vaikkapa hieman rimaa hipoen. Tällä kertaa haasteita on peräti kolme. Ensimmäisenä vuorossa on Repolaisen HELMIKUUN HALAILUT. Rakkaita ihmisiä halaan aina tilaisuuden tullen.  Haasteeseen olen kuitenkin kuvannut toista halausten kohdetta, nimittäin puita.

Lähimmät halauspuuni pihassa ovat kuusia...

... mutta eilen kävin moikkaamassa yhtä tärkeää mäntyä ja kuvailin sen ja kavereidensa latvuksia.

Männyt ovat kuvauksellisia puita.

Haapa on ekologisesti arvokas puu.

(Huomautus viimeaikaisten kuvien laadusta: Käytän nykyisin uudehkoa Windows 11 -konetta ja koen, että todellakaan kaikki kehitys ei ole edistystä. :) Valokuvien käsittely on muuttunut jokaisen päivityksen myötä hieman hankalammaksi ja nyt esimerkiksi kuvien koon pienentäminen vaatii entistä enemmän klikkauksia ja säätöä. Esimerkiksi tämän postauksen kuviin tuli hieman liian pieni resoluutio. Toivottavasti niistä kuitenkin jotain selvää saa.)

Toinen kuukauden kiinnekohta ja piristys on Kristiinan blogihaaste. Tällä kertaa aiheena on KUUKAUDEN MOKA. Minähän mokailen päivittäin, mutta en ole oikein keksinyt möhläystä, josta saisi postauksen aiheen. Pannulappuihin liittyvä mokani ei ole tältä kuulta vaan jo vanhempi, mutta valitsin sen tähän, koska sen kertominen voi olla hyödyllistä muillekin ja koska samalla voin osallistua kolmanteenkin haasteeseen! :)

Mokani on ollut heittää pois vanhoja kuluneen näköisiä pannulappuja. Ne olisi voinut uudistaa päällystämällä. Varsinkin jos lapun sisällä on jotain tehokasta eristettä, ne ovat arvokasta materiaalia kierrätettäväksi. Lapun päällystyksessä täytyy käyttää luonnonkuitua, puuvillaa, villaa tai pellavaa. Tekokuidut eivät kestä kuumuutta.

Nämä Unikko-pannulaput ovat keittiön väripilkku.

Patakintaat suojaavat parhaiten, mutta myös taskulliset pannulaput ovat käteviä. Näistä lapuista huomaa, että niitä käytetään paljon. Yksi tuleva projektini on päällystää nämä... niin että taskut jäävät auki.

Myös näitä pannulappuja on käytetty pitkään. Ne olen ommellut vuosikymmeniä sitten. :) Pastellivärit ja kukkakankaat olivat silloin suosikkejani.

Näillä pannulappukuvilla osallistun Rimasan keittiöhaasteeseen. Löysin tämän kivan Näpertelijä-blogin Kristiinan monipuolisesta blogilistasta.

Kiitos haasteista, Repolainen, Kristiina ja Rimasa!

Ja kaikille kiitos jo etukäteen kommenteistanne. Näinä päivinä en ehdi kovin pian vastaamaan kommentteihin, mutta tulen vierailulle heti kun pystyn. Ihanaa päivää!

P.S. Rita mainitsi postauksessaan Agatha Christien Miss Marple -filmatisoinnit ja ikäihmisenä aloin muistella suosikkiversiotani (1980-luvulta), jossa pääosassa oli Joan Hickson. Muistan vieläkin sarjan tunnusmusiikin ja oli ihanaa löytää se YouTubesta: 

Kuukauden hankinta ja muita kivoja juttuja

Hei vain, tammikuu lähestyy jo loppuaan ja nyt on korkea aika julkaista hankintapostaus eli osallistua Kristiinan vuoden 2026 ensimmäiseen kuukausihaasteeseen jonka aiheena on jokin kuun aikana tehty tärkeä HANKINTA.

Ensin ajattelin huijata hieman ja valita jotain mieluista aiemmin hankittua. Syksyllä löysin vihdoin vohveliraudan (Wilfa), joka on tehty Euroopassa. Samasta paikasta eli Verkkokaupasta ostin myös joululahjan itselleni: Suomessa valmistetun Suunto-urheilukellon. :) 

Kehuttavien tuotteiden joukkoon kuuluvat myös suomalaiset Masi-lumikolat ja -lapiot. Veljeni on hankkinut niitä meille. Tänä talvena on toistaiseksi sadellut lähinnä vain kevyttä pakkaslunta, jota on niin hauska työntää, että käyn kolaamassa huvikseni päiväkävelyn sijasta. Viime talvena huomasin eron Masien ja vanhempien kolien ja lapioiden välillä. Märkä lumi ei tarttunut näihin uusiin ollenkaan... tosin myös uutuus voi siinä vaikuttaa. Myös sellaisen asian olen huomannut, että työnnön syvyyttä on minusta helppo hallita tällä kolalla. 

No nyt vihdoin asiaan. Tein nimittäin yhden hyvin tärkeän ostoksen tässä kuussa. Ostin itselleni uuden patjan (ja sijauspatjan). Alla olevassa kuvassa ne taitavat olla vielä palautumassa muotoonsa kuljetuksen jäljiltä. Patjat olivat kohtuuhintaisia (ja muuten valmistettu Virossa) ja käytin hyväkseni asiakasomistajapäivien alennusta. Nyt jo huomaan muutoksen parempaan selän voinnissa. Vanha patjani oli käynyt liian pehmeäksi, varsinkin selällään nukkujalle. Tässä iässä sopiva patja on jo aika tärkeä. :)

Maailman asiat ovat aika sekaisin, mutta onneksi elämään mahtuu kuitenkin pieniä kivoja asioita. Useammassakin blogissa olen nähnyt kiinnostavia postauksia Carin Hjulströmin "pehmodekkareista". Varsinkin Taimitarhamurhat (Säbyholms gröna fingrar) kuulostavat kiinnostavilta. Kirjasarjassa viherpeukalot ratkovat rikoksia Mälaren-järven kauniissa ympäristössä. Kirjoista yksi tapahtuu joulun aikaan ja sen haluan ehdottomasti lukea. Kirjan alkukielisestä nimestä När snön faller vit tulee minulle ensimmäisenä mieleen yksi ihana joululaulu, ja leikittelen ajatuksella, että kirjan nimen olisi voinut kääntää vaikkapa "Kun maass' on hanki"... :) 

Ruotsalaisten puutarhojen kunniaksi lisään tähän yhden vanhan kuvan:

Koska Hjulströmin kirjoja ei tähän hätään ole täällä luettavissa, päätin monen vuoden jälkeen yhdistää vanhan digiboksini televisioon. Muistin nimittäin, että boksille on tallennettuna brittiläistä Puutarhaetsivät-sarjaa. Aika monta jaksoa sitä löytyikin ja olen niistä jo nautiskellut... vaikka useimmista muistan tarinan melko hyvin. Olen ne sen verran monta kertaa katsonut vuosien varrella. :)

Vaan löytyihän sieltä boksilta muutakin, itse asiassa oikea aarre. :) Tänä talvena on harmittanut, ettei TV:stä (eikä suoratoistopalveluistakaan) tunnu löytyvän mitään mieluista, rentouttavaa katsottavaa. No nyt löytyi! Ainakin joitakin jaksoja noin 15 vuoden takaa mm. seuraavista sarjoista: Se on barokkia!, Miranda, Herrasmiesfarmari, Italian puutarhoissa, Sydämen asialla, Grand Designs, Rakkaudesta puutarhaan, Britannian kauneimmat kodit, Ruotsin ihanimmat puutarhat, Arvostele mun illallinen Ruotsi, Bukowskin aarteet, Homes and Property, Rakennustaiteen aarteita, Shakespeare Italiassa, Unelmien puutarhat, Britannian taiteen aikakaudet, Upeat skandikodit, Kerrostaloelämää, Ranskan puutarhahelmet, Kartanopuutarhojen aatelia, Suomen kaunein piha, Suomen kaunein koti... :D

Kuulostavatko tutuilta? (Jotkin näistä sarjoista jatkuvat toki vieläkin.) 

Selvennyksenä yhteen aiempaan postaukseeni. Postauksessa näkyvä virkattu työ oli siis sohvatyyny. Tekeillä oleva matto (alla) näyttää kyllä melko samanlaiselta. Erona on, että "taustavärinä" on tummanharmaa ja lankana on kaksinkertainen sukkalanka. Minulle on kertynyt vuosien varrella paljon erästä tiettyä sukkalankaa, jossa on paljon kauniita värejä, mutta joka ei mielestäni ole kovin kestävää. Ajattelin, että käytän (lahja)sukkiin jotain parempaa lankaa ja käytän tämän langan kaikki ihanat värit työhön, joka säilyy kaikkien ilona pidempään.

Värikkäässä matossa työtapa on siis aivan tavallinen virkkaus. Paksulla koukulla ja langalla se on todella rentouttavaa. 

Alla näkyvässä pyöreässä matossa sen sijaan on virkattu "kudetta" ohuemman langan "sisälle" kiinteillä ja ketjusilmukoilla vuorotellen. Tästä matosta olen postannut kuvan jo aiemmin. Matto on nyttemmin löytänyt paikkansa (osittain) vanhan Ikean maton päällä. On se kumma kuinka pienet langanpätkät ja muut roskat eivät oikeassa elämässä haittaa, mutta valokuvassa niistä tulee sietämättömiä. :D

Kiitos kaikista mainioista kommenteista edellisiin postauksiini.

Mukavaa kuunvaihdetta! Uudet haasteet tulevat pian. :)

Pysykäähän lämpiminä!

P.S. Kävin vajaa tunti sitten kävelyllä. Aurinko oli jo laskenut, mutta lounaassa kajasti vielä hieman valoa ja taivaalla loistivat vain kirkkaimmat tähdet ja kuu, jotka pilkistelivät puiden oksien välistä. Lumiset puut hohtivat hopeisina ja lumi narskui kenkien alla. Toivoin että voisin jakaa tunnelman teidän kanssanne, edes virtuaalisesti... :)