Viisi vuodenaikaa :)

 

Hyvää huomenta! Eilen lauantaina satoi parin minuutin ajan ohuesti räntää. :) Siitä tulivat mieleen vuodenajat ja nämä kollaasit, jotka on tehty kaukaisena ensimmäisenä blogivuotenani. Pidän niistä vieläkin ja voin ne hyvin postata, koska suurin osa teistä nykyisistä lukijoista ei varmaankaan ole niitä nähnyt. :)

Aikaisemmin ajattelin vuoden kierron kulkevan näin kevät-kesä-syksy-talvi. Nyt kuitenkin talvi saattaa alkaa täälläkin vasta joulun jälkeen, joten vuosi meneekin näin: talvi-kevät-kesä-syksy-joulu. Joulu on tarpeellinen vuodenaika, koska muuten syksy kestäisi enemmän kuin neljä kuukautta... ja se olisi aika pitkä aika. :) Alkusyksy on ihanaa aikaa, mutta jos lunta ei sada, loka-, marras- ja joulukuukin ovat pimeitä ja hieman ankeita kuukausia.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

(Kommenttiosio auki täällä.)

Vielä on valoa ja värejä :)

 

Hyvää huomenta! Eilen oli vielä tuulinen päivä, mutta ei niin paha kuin tiistaina. Kiertelin tyytyväisenä pihalla auringonpaisteessa ja ihastelin sitä, kuinka tuuli oli puhdistanut lehdet pois teiltä ja jättänyt niitä vain kohtiin, jossa ne on maatuvat mullaksi ja ovat hyödyksi. :)

Sekin on hauskaa, että maisemat muuttuvat avarammiksi, kun osa puista on jo melkein lehdettömiä. Vaihtelu virkistää. Sitten keväällä, yli puolen vuoden jälkeen, puihin puhkeavat lehdet ovat taas enemmän kuin tervetulleita. :) Tässä postauksessa on näkemiäni pieniä, iloisia väripilkkuja. Vielä lokakuussakin on kukilla nuppuja!

Pilvipalvelu muistutti, että kolme vuotta sitten tänään herättiin lumiseen maisemaan. (Joinakin vuosina täällä lunta saattaa sataa jo syyskuun puolella.)

Tänään kuitenkin saadaan vielä nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tuttuun tapaan tähän voi. :) Mukavaa torstaipäivää!

Syksyn ensimmäinen julmust ja kynttilät, joita en henno polttaa

 

Jouluherkkuja ja -koristeita on tullut kauppoihin minusta tänä vuonna kiitettävän hyvissä ajoin. :) Viime jouluna vihdoin maistoin länsinaapurin joululimpparia ja pitihän sitä hankkia tänäkin vuonna. En yleensä juo kovin paljon virvoitusjuomia, mutta jokin tumma virvoitusjuoma on meillä perinne jopa joulupöydässä.

Joulusuklaatakin on jo maisteltu.

Tämä julmust on valmistettu Suomessa. Lisäpisteitä juoma saa kauniista etiketistä. "Kuvituksen on toteuttanut käsin piirtämällä toholampilainen kuvataiteilija Jenna Nuorala, joka on lähtöisin samalta Härkänevan kylältä, jolla toimii juoman valmistava perheyritys Finn Spring", kerrotaan tuotetiedoissa.

Wikipediassa on muuten vielä sellainen tieto, että Finn Spring veisi lähdevesituotteita Venäjälle, mutta Ylen uutisen mukaan yritys keskeytti myynnin kevättalvella 2022 ja lahjoitti Venäjälle tarkoitetun vesilastin Ukrainaan. :)

Otsikossa mainitut kynttilät ovat tässä. En ollenkaan muista, keneltä ja milloin näitä on saatu kylävieraiden tuomisina, mutta pitkään ne ovat talossa olleet. Sytytin ne hetkeksi kuvaa varten, mutta eihän lumiukkoa voi polttaa, eikä punatulkkua eikä somia punaisia marjojakaan. :)

Kiitos kaikille kommenteistanne! Näitä (joulu)postauksia tulee nyt niin tiheään, että kommenttiosio ei ole auki läheskään kaikissa. Kuukauden ensimmäisessä postauksessa se on aina auki.

Tunnelmallista syysiltaa!

Syksyn hempeitä sävyjä

 

Hyvää Mikkelinpäivää! Näiden kuvien hempeä vaaleanpunaisuus liittyy Repolaisen haasteeseen, jossa tässä kuussa pohditaan feminiinisten ja maskuliinisten värien eroja. :) Nykyisin värejä ei varmaankaan juurikaan enää jaotella noin, onneksi, ja kukin saa pukeutua mieluisimpiin ja tilanteeseen tai vaikka omaan ihonväriin parhaiten sopiviin väreihin. Ainoa väri, jota en ehkä pikkupojalle pukisi tai isommalle ehdottaisi on vaaleanpunainen. 

Minulla sattuikin olemaan useita syksyisiä kuvia, joissa on juuri ihanaa vaaleanpunaista. Esimerkiksi vaatteissa tai sisustuksessa minulla ei sitä juurikaan ole, mutta kukkien värinä se on yksi suosikkini.

Pari vuotta sitten juuri Repolaisen kanssa kokeiltiin puolukanvarpujen säilömistä hiuslakan avulla. Minun varpuni säilyivät hyvännäköisinä aika pitkään, mutta eivät jouluun asti. :) Tänä vuonna ajattelin kokeilla lakkaamista uudelleen, kun sain tuomisina niin monta marjakanervaa, ettei niille kaikille ollut hyviä paikkoja. Tässä on vaaleanpunaisia lakattuina. Valkomarjaisia oksia myös lakkasin pari sekä ripustin joitakin kuivumaan pieninä nippuina. Niissä ovat marjat kutistuneet aika paljon, mutta toistaiseksi pysyneet kiinni varvuissa. Joulukoristeisiinhan näitä olisi tarkoitus käyttää... :)

Verikanukka on yksi lempikasveistani.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Kommenttiosio on auki kuukauden ensimmäisessä postauksessa.

"Mikkelistä päre pihtiin..." 

eli tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

Se on sitten lokakuu...

... ja syksy näyttää olevan jo aika pitkällä. Täällä ei ole vielä ollut kylmiä öitä, mutta syyssateita on saatu runsaasti. :)

Näpertelijän keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiöön tai ruokailuun liittyviä sanontoja. Nämä kolme tulivat ensimmäisinä mieleeni ja ne ovatkin varmaan melko tuttuja kaikille.

"Kyllä tätä ennen syö kuin selkäänsä ottaa."

Äitini tapasi sanoa näin yleensä itse laittamastaan ruoasta, muistaakseni varsinkin silloin, kun ruoka oli erityisen herkullista.  Netin mukaan tässä näkyy suomalainen vaatimattomuus: ruoan onnistumista kehutaan vertaamalla sitä fyysiseen rangaistukseen tai kuritukseen (selkäänsä ottamiseen eli selkäsaunaan). Tämäntyyppisiä sanontoja on muissakin kielissä, mutta en lisännyt niitä tähän, koska ne taitavat usein olla yleisempiä eivätkä liity välttämättä ruokaan.

"Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa."

Tätä sanontaa käytti usein isäni. Netin mukaan sillä viitataan siihen, että vaivannäkö ruoanlaitossa (tai elämässä yleensä) palkitaan hyvällä lopputuloksella. Minä olen kyllä ymmärtänyt tämän aivan kirjaimellisesti ja yksi herkkuni ovat edellisestä ateriasta jääneet keitetyt perunat, jotka on lohkoina paistettu pannulla ja maustettu eri tavoilla. :)

"Kyllä puuro miehen tiellä pitää..."

on perinteinen suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että kunnollinen ja ravitseva ruoka antaa voimaa tehdä töitä, harrastaa yms. Valitsin sen tähän, koska siitä tuli lempisanontani, kun opin siihen hauskan jatkon kirjasesta, jonka sain ensimmäisessä kesätyöpaikassani. 

"... vellillä ei pääse kuin veräjälle asti."

Seuraavissa kuvissa on kuunvaihteen tunnelmia. Jos näette alla olevan kuvan suurena, erotatte parven etelään suuntavia kaakattajia, hanhia ne kai olivat. :)

Näissä kahdessa kuvassa näkyy suunnilleen sama paikka, mutta erilainen valaistus ja tunnelma. Puhelimella otetut kuvat eivät ole erityisen hyvälaatuisia, mutta kuten sanotaan, paras kamera on se, joka on mukana. :)

Pari vanhaa tunnelmakuvaa... :)

Oikein mukavaa viikonloppua ja kaunista lokakuuta kaikille!