Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Kommentit suomen kielellä ovat erityisen tervetulleita! - Puoi commentare anche in italiano!

Thank you for your visit.

16/01/2019

28: Kirjan kannessa on kuu - Moonlight magic




Hei taas! Tässä kirjapostauksessa ollaan aivan erilaisissa tunnelmissa kuin edellisessä. Helmet-kirjahaasteen kohtaan "Kirjan kannessa on kuu" valitsin Ritva Luostarisen kirjoittaman ja Maija Karman kuvittaman Tapahtui Pumpernikkelissä (WSOY 1969) ja kirjaa lukiessani palasin hetkeksi omaan lapsuuteeni. :)

Minä siis valitsen haasteeseen kirjoja omasta hyllystä. Se tarkoittaa sitä, etteivät kirjat ole uutuuksia eikä niitä (ehkä) löydä kirjakaupasta. Tätä ei näytä tällä hetkellä löytyvän edes Antikvaarin valikoimista, mutta kirjastosta varmaan löytyy.

Täysikuusta en löytänyt hyviä otoksia valtaisan kuvamäärän joukosta, mutta nuo lopun kuvat kuun kimellyksestä veden pinnalla ovat lempikuviani.




Tapahtui Pumpernikkelissä -kirjassa on kuusi lyhyehköä tarinaa: "Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon", "Kun Nukkumatti oli hajamielinen", "Kun talo halusi nähdä meren", "Kun Matilda-rouvan omenapuu tanssi", "Kun kuu putosi leipurin orvokkipenkkiin" ja "Kun pieni sininen norsu oli yksinäinen". Tarinat ovat juuri sopivan pituisia iltasaduiksi ja kerrassaan suloista luettavaa.


Tapahtui Pumpernikkelissä - Ritva Luostarinen


Maija Karman kuvitus on ihastuttava.


Tapahtui Pumpernikkelissä - Kuvitus Maija Karma
Kuvitus: Maija Karma

Tapahtui Pumpernikkelissä - Kuvitus Maija Karma
Maija Karma: Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon (osa)


Kuu tavataan useissa tarinoissa:

Annamari katseli kuuta, joka purjehti korkealla kaupungin yllä, ja ajatteli omia pikkutytön ajatuksiaan. Ja monessa muussa sängyssä valvoi myös pieni tyttö tai poika ja odotti turhaan Nukkumattia.





Täysikuu purjehti taivaalla uneksivan näköisenä. Se oli matkalla meren ylle, pieni talo tiesi sen. Monena yönä se oli rupatellut kuun kanssa, ja kuu oli kertonut, kuinka ihmeelliseltä meri näytti öisin. Pieni talo oli kateellinen kuulle, kun se pystyi vaeltamaan pitkin taivaankantta ja näkemään meren ja koko kaupungin.





Mutta kuu vain jatkoi matkaansa korkealla kevättaivaalla ja hymyili salaperäisesti.




Suuri, keltainen elokuun kuu purjehti kaupungin yllä. Ilmassa oli vielä päivän lämpöä ja myöhäiskesän kukat tuoksuivat raskaasti.




Hello all! Continuing the reading challenge, today's subject is "There is a moon on the book cover". I didn't find (good) shots of the full moon, but I decorated this post with some of my favourite moonlight photos. :)







13/01/2019

38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War






Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.







Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)







Itäsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.



Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940.



Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)






Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.






Iloiseksi lopuksi: Löysin Main Kirjasähkökäyrä-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin.