Yksityiskohtia (kesäkuussa)

Hei taas! Tässä postauksessa lisää pikaisesti napattuja ja hieman epätarkkoja kuvia pihan kukkijoista ja vähän muustakin. Ruusukuvia olisi ollut enemmänkin, mutta alkoi harmittaa, että jokaisessa kukassa oli jotain öttiäisiä. :D Usein ravistelen tai hätistelen hyönteiset ennen kuvaamista, mutta tällä kertaa en malttanut...

Tänä kesänä olen usein ihastellut västäräkkien touhuja. Ne ovat kerrassaan mainioita lintusia, jotka pesivät meillä esimerkiksi vanhan laiturin rakenteissa.

Muitakin hauskoja kohtaamisia eläinten kanssa on ollut. Juhannuksena avasin terassin oven ja säikähdin, kun ruskea pieni eläin säikähti minua ja pudotti pyydystämänsä (kuolleen) päästäisen oven eteen. :) Kun suljin oven se palasi hakemaan sen. Lähdin seurailemaan siitä ymmärtääkseni mikä hiirenkokoinen eläin pyydystää päästäisiä... ja sehän olikin lumikko! Ainakin luulen niin. En todellakaan ehtinyt tarkastella esimerkiksi sen häntää, mutta pikkuruinen koko kai viittaa enemmän lumikkoon kuin kärppään.

Nyt olenkin hoksannut, että pihatien poikki vilistävä pieni eläin onkin (kai) lumikko. Toivottavasti se on onnekas hiirien ja myyrien jahtaamisessa. :)

Kesän ensimmäiset harakankellot pihalla:

Sympaattinen maahumala levittäytyy pihallamme melko hyvin. Olen valinnut erilaisia kuivalla paikalla menestyviä kasveja istutusalueeksi. Tässä näkyy myös nepalinhanhikin lehtiä. Sen kukkimista odotan erityisesti.

Edellä mainittu istutusalue on aidattu verkolla, koska siinä kasvaa uusia herkkuja, joita en halua jänisten/rusakkojen kiiruhtavan maistelemaan. :)

Suursyömäreistä puheen ollen, läheisellä tiellä oli nähty hontelo, ruskehtava eläin, luultavasti hirvenvasa. Tässä on luultavasti sen jälki. :)

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy kuvaajan kenkiä ja osallistun niillä Repolaisen kesähaasteeseen. Haasteessa pitäisi oikeastaan liikuskella paljain jaloin, mutta enpä ole ehtinyt. :) Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa.

Ojakellukka on yksi kasvisuosikeistani ja se nuoret lehdet ovat ihanan vihreitä. 

Vuoden pisimpinä päivinä aurinko paistaa aamulla hauskasti ruokailutilamme lattialle. Meilläkin on nyt Ikean Lohals-mattoja. Kuten yleensäkin, ostin niitä tarjouksesta ja olen hinta-laatusuhteeseen tyytyväinen. Ne ovat aika rustiikkeja... ja hierovat kivasti jalanpohjia. :)

Viimeisellä kuvalla toivotan teille kaikille rahoittavia hetkiä kesäisessä luonnossa. Päätin jättää tähän postaukseen kommentointimahdollisuuden ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. Luultavasti en kuitenkaan ehdi heti vastavierailuille. Nyt on paljon puuhaa, myös kivaa sellaista: Rakkaita kesävieraita on tulossa. <3

Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä!

Ihanaa juhannusta!

Viime aikojen sateet ovat ilahduttaneet monia. Niin meitäkin. Monet alkukesällä kukkivat kasvit eivät tänä vuonna kuki meillä kovin runsaasti, mutta suloinen vihreys ihastuttaa sitten sitäkin enemmän. Huomaan että tämän postauksen kuvat on otettu pilvisellä säällä, mutta kyllä aurinkoakin on nähty. :)

Huomenna vietetään juhannusaattoa. Toivon tunnelmallista keskikesän juhlaa teille kaikille ja rentouttavaa kesää muutenkin.

(Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.)

Kuvia ja sanoja :)

 

Hei kaikille ja tunnelmallista sadepäivää! 

Viime aikoina olen alkanut arvostaa pilvisiä ja sateisia päiviä entistä enemmän. Sade on todella tärkeää... ja kaunista! Tuntuu että alkukesän hento vihreys pääsee paljon paremmin esille pilvisen päivän lempeässä valossa. Luonto on niin juhlavan kaunis nyt, että arkipäivätkin tuntuvat sunnuntailta. :)

Tässä postauksessa on kuitenkin erityisesti aurinkoisina hetkinä otettuja kuvia. Samat jutut joka vuosi: ensimmäiset kukkaset, sadepisaroita kuunliljojen lehdillä, taivas varhain kesäaamuna.  Siperianhernepensaissa käy iloinen pörinä. Räpsin vaikka kuinka monta kuvaa saadakseni kimalaisia mukaan, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian nopeita. :)

Päivän pituus täällä Itä-Suomessa on nyt reilut 20 tuntia. Sekin tuntuu hienolta. Illalla ei malttaisi mennä nukkumaan ajoissa. Siksi vuodenaikojen vaihtelu onkin todella hyvä asia.

Hyttysiä tuntuu olevan toistaiseksi tavallista vähemmän. Kirjojen lukeminen ulkona onnistuu siis hyvin. Tänä kesänä olen myös innostunut CalcuDokujen ratkaisemisesta. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, tuntui etten mitenkään jaksa käsitellä päässäni varsinkaan nelinumeroisia lukuja, mutta aloitin pienemmistä ruudukoista ja kun kohdalle sattui helpohko 9 x 9 -kokoinen ruudukko, se ratkesi melko vaivattomasti. Jippii! Kertotaulu on vetreytynyt, samoin lukujen jakaminen alkutekijöihinsä. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia! Ihania "analogisia" kesähetkiä teillekin! 📖🦆🥤🚣🏻‍♀️

Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖