Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55)
Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle.
Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.
Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.
Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena. Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)
Itäsuomalaiselle lukijalle
Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."
Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta
Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.
Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.
Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".
Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."
Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin.
Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.
 |
| Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940. |
Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin
Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)
Dear all, this post is about the first book that I read for the
Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55)
Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40). (My brief post about the Winter War
here.)
Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent
A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title
Guerre dans le Désert Blanc.
Iloiseksi lopuksi: Löysin Main
Kirjasähkökäyrä-blogista
Kirjahyllyn aarteet -haasteen,
joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)
Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin.
♥
