Leena Lehtolainen: Joulupukin suudelma 🎄

 

Hei taas! Alkusyksystä huomasin, että lokakuussa ilmestyy Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Joulupukin suudelma. "Kaksitoista kutkuttavan jännittävää kertomusta joulunodotukseen" kiinnostivat, koska pidän dekkareista ja rakastan joulua. Vanhin tarinoista on julkaistu jo 1997, uusimmat ovat tältä vuodelta. Monet novelleista ovat tilaustöitä, ja niitä on julkaistu myös saksaksi ja englanniksi. Kahden novellin tapahtumapaikat ovat Itä-Suomessa - niille erityismaininta. :) Leena Lehtolainen (s. 1964) on kotoisin Vesannolta Pohjois-Savosta.

Ensin ajattelin säästää kirjan joulunajan lukemiseksi, mutta uteliaisuus voitti... ja hyvä niin, koska eivät nämä tarinat kovin jouluisia ole. Kirjoitan tässä muutamia ajatuksiani ja koetan tietenkin olla paljastamatta kovin paljon tarinoiden juonesta. 

Kirja alkaa räväkästi niminovellilla. Kovaksikeitetyn Hilja Ilveskeron seikkailut ovat minusta kerronnaltaan kirjan parasta antia, koska pidän lakonisesta, hirtehishuumoria viljelevästä tyylistä. Jotkin tarinoista kuvaavat varsin surkeita ihmiskohtaloita... ja joistakin tulee lukijalle hyvä mieli siitä huolimatta. Heikot voivat tukea toisiaan ja enkeleitä voi tavata yllättävissä paikoissa. Moni novelleista myös muistuttaa, ettei maailma ole mustavalkoien eikä kukaan täysin paha tai täysin hyvä. 

"Yö ennen joulua" alkaa kerrassaan herkullisesti. Koronapandemia on vapauttanut Nellan jouluun liittyvistä velvollisuuksista ja hän saa viettää joulua täysin omien toiveidensa mukaisesti. :)

  Tuntui oudon huimaavalta, kuin olisi ollut lähdössä lentoon. Pari viikkoa ilman velvoitteita. Hän laskeutui takaisin sängylle ja jäi katselemaan, kuinka päivä koitti valaistua, mutta ei jaksanut kuin puolihämärään asti. Muutama lumihiutale tanssi verkkaisesti ikkunan ohi, Kallaveden jäällä oli uskalias hiihtäjä. Hän laittoi Bachin Jouluoratorion soimaan. Ei ollut kiire mihinkään.

Oli täysin Nellan tapojen vastaista lähteä kävelylle puoli yhdeltätoista aatonaattoiltana. [---] Lumi oli ehtinyt juuri ennen joulua muuttaa Kuopion maiseman puhtaanpehmeäksi. Kauppakadun päästä oli suora näkymä Tuomiokirkolle. Nella ei ollut kovin uskonnollinen, mutta hän piti kirkkorakennuksista. Hän oli erikoistunut historiaan ja yritti elävöittää sitä oppilaille parhaansa mukaan.

  Hän jäi kuvittelemaan millaiset ihmiset olivat kävelleet satamasta Vahtivuorelle parisataa vuotta sitten, kun kirkko oli hohtanut uutuuttaan. Oliko joulukirkkoon päässyt reellä jäätä pitkin? Nella kuuli mielessään aisakellon kilinän lähestyvän rannalta päin ja kääntyi katsomaan. 

Kirjan päätösnovellin kuvaus kodittomien ihmisten elämästä saa oman, uskoakseni kohtuullisen vaatimattoman, elämän tuntumaan vastenmielisen yltäkylläiseltä. Olin jo melkein ajatellut kierrättää kirjan eteenpäin, mutta "Kolme Joosefia" on sekä jouluinen että hyödyllinen, siis luettavaksi myös uudelleen. Miten voisi paremmin auttaa apua tarvitsevia, kun itselläkin on niukasti sekä aikaa että rahaa?

Tein muuten huvikseni taas Sitran Elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni on testin mukaan alle puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. En sano tätä kehuakseni - minulle vain sopii helposti melko yksinkertainen elämäntyyli niin liikkumisessa, asumisessa kuin syömisessäkin. Yksi lempisanani on frugal ja jo nuorena olin perheen jätemylly, koska pyrin pitämään huolta siitä, ettei elintarvikkeita vanhene ja heitetä pois. :)

Takaisin kirjoihin: Tämän vuoden Helmet-listani on ennätyslyhyt. :) No, ensi vuonna taas uudella innolla! Käytän tämän kirjan kohtaan 49 eli "kirja on julkaistu vuonna 2021". Tämähän kävisi hyvin myös esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

31. Jännityskirja tai dekkari

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Lukaisin muuten viime päivinä myös yhden ruotsalaisdekkarin, jossa liikuttiin lumisessa joulunalusajan Tukholmassa. Päähenkilö oli kuitenkin arvoiltaan ja käytökseltään minusta niin vastenmielinen, etten edes mainitse kirjaa tässä. :)

En muistanutkaan kuinka mahtava kuukausi marraskuu on! Ainakin tällaisina poutapäivinä, kun tuuli käy etelästä ja tuo mukanaan jotenkin ihan omanlaisensa tunnelman. 

Lämpötila tänään noin +5 C. Monena päivänä lämpöasteita on ollut melkein kymmenen. :)

Auringonlaskuaika tänään hieman ennen kello 16.

Punatammet säilyttävät lehtensä pitkään.

Pihlaja-angervot ovat aivan ihanan synkän näköisiä. :)

Loppuun kuva Kirkko ja Koti -lehden tapahtumaliitteen kannesta. Timo Jakosen kuva on minusta aivan ihastuttavan tunnelmallinen.

Rauhallista pyhäinpäivää lauantaina!

Kannen kuva: Kirkon kuvapankki/Timo Jakonen

Ensimmäinen puhelimessa lukemani kirja :)

 

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää! Itä-Suomessa sataa nyt räntää, mutta eilen iltapäivällä aurinko lämmitti (sisällä talvehtinutta) hapankirsikkapuuta ja sen kukkia.

Kuluneen koronavuoden (tästä aiheesta tulossa joskus postauskin) piristykseksi olen tilannut Helsingin Sanomat paperilehtenä. Sileä paperinen lehti, iso kuppi kahvia ja makoisa pulla aloittavat minun aamuni parhaiten. Paperin tuntu rauhoittaa tässä uutisten kaaoksessa. 

Vaikkei Helsingin Sanomat meidän itäsuomalaisten maaseudun asukkaiden lehti oikeastaan ole, olen löytänyt (ja leikannut talteen :)) monia mielenkiintoisia artikkeleita. Toissa sunnuntaina lopulta latasin myös sovelluksen puhelimeen, koska HS Kirjaston "viikon kirjan" (Gustav Skördemanin Geiger, Minerva-kustannus, 2021) alkuasetelma kuulosti niin kiinnostavalta:

On vuosi 2019. Agneta Broman on juuri hyvästellyt kylässä olleet lapsenlapset, kun lankapuhelin soi. Kuulokkeesta kuuluu vain yksi sana: Geiger.
Tätä soittoa Agneta on pelännyt vuosikymmeniä. Hän tietää, mitä se merkitsee.
Agneta hakee vanhan aseensa, kiinnittää äänenvaimentimen ja ampuu aviomiehensä. Ja katoaa.

Mielestäni tarina tosiaan alkoi hyvin... ja jatkui jännittävänä. Lukaisin kirjan puhelimelta parissa päivässä. Sähkökirja hoputtaa minua lukemaan nopeasti, kun taas painettu kirja rentouttaa jo esineenä. Tällaiseen kevyeen lukemiseen puhelin sopii hyvin, onhan se aina taskussa. Tärkeämmät tekstit luen edelleen mieluummin paperilta. Asiat painuvat mieleen paljon paremmin.

Sivuja kirjassa on noin neljäsataa. Valitsemani kirjainkoon mukaan puhelimeen "sivuja" tuli 901, kuten alempana olevasta kuvasta näkyy. "Teemana" minulla oli musta teksti valkoisella pohjalla. Myös seepia tausta näytti miellyttävältä. 

Katarina Luoman suomennos soljuu todella sulavasti. Ainoa kohta, johon kiinnitin huomiota, olivat "... vanhat aurinkotuolit, joilla siskokset olivat rakastaneet leikkiä lapsina..." Tämä on varmaan ikäkysymys: ainakin kirjoitetussa tekstissä minua häiritsee, jos tunneverbeihin (siis esim. rakastaa, vihata ja inhota) liitetään verbin tehdä-muoto (eikä partitiivimuotoista ilmausta). :)

Kirjabloggaajat Satu ja Anneli ovat postanneet kirjasta jo maaliskuussa. Satu antoi yhden tähden ja Anneli piti kirjasta kovasti. Itse antaisin tähtiä 2 tai 3. Yritän alempana kommentoida kirjaa paljastamatta liikaa sen juonesta, joka on siis jännittävä... mutta minun mielestäni epäuskottava.

Kirja alkoi viehättävästi, kuvauksella Bromanien kauniista puutarhasta... joka, kuten myöhemmin paljastui, ei niin kaunis ollutkaan. Kirjassa kuvataan elävästi vauraita, vaikutusvaltaisia ihmisiä. Visuaalisuus saa lukijan näkemään paikat ja henkilöt mielessään ja miettimään kenet tutuista ruotsalaisnäyttelijöistä valitsisi kuhunkin rooliin. 

Tuotemerkkien ja suunnittelijoiden nimien (huonekalut, astiat, vaatteet, jne.) runsas ripottelu tekstiin huvittaa - tai ärsyttää. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan Royal Copenhagen -astiat ja Josef Frank -sohva. Itse kirjoittaisin mieluummin vaikka sinivalkoisista kahvikupeista ja muhkeasta, kukkakankaisesta sohvasta... mutta minä en olekaan tunnettu kirjailija. :)

Sen verran kerron juonesta, että tarinassa sivutaan sodanjälkeisen Saksan historiaa. Historian oppitunti Saksan jaosta neljään vyöhykkeeseen voittajavaltioiden kesken, Berliinin muurin rakentamisesta yms. tuntuu hieman turhalta, mutta toisaalta kirjassa on myös kiinnostavaa pohdiskelua Saksojen yhdistymisestä ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kirjan päähenkilöt ovat naisia. Sara on työssä Tukholman poliisin prostituutioryhmässä. (Prostituutiota ja seksuaalirikoksia käsitellään turhan yksityiskohtaisesti.) Kustantajan mukaan Geiger, Skördemanin esikoisromaani, aloittaa Sara Nowak -dekkarisarjan. Minusta Sara ei ole erityisen miellyttävä henkilö. Ystävyyssuhde opiskelutoveri Annaan on lämmin, mutta välit omiin perheenjäseniin ovat enemmän tai vähemmän vaikeat. Työssään Saralla on vihanhallintaongelmia. Kirjassa taas on uskottavuusongelma: esimerkiksi tarinan lopussa Sara karkaa sairaalasta ja lähtee huonokuntoisena ja aseettomana kohtaamaan kahta armotonta tappajaa, kertomatta siitä kenellekään... ja tietenkin selviää uskomattomista koitoksista.

Panen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29:  Kirjan henkilön elämä muuttuu. Saran elämä ja hänen käsityksensä taustastaan ja lapsuudestaan mullistuvat tässä kirjassa. On hieman vaikea kuvitella, millaisia seuraavat Sara-kirjat olisivat. Rauhoittuuko Saran elämä vai jatkuuko se yhtä myrskyisenä?

Gustav Skördeman (s. 1965) on tukholmalainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on käsikirjoittanut mm. Murha Sandhamnissa -sarjaa, josta olen pitänyt, koska sen tyylilajina ei ole synkeä "nordic noir" vaan valoisa "Scandinavian Blue Sky".

Vaaleansiniset rappeutuneet [kerrostalo]kolossit olivat masentavia tavalla, joka pani katsojan ajattelemaan, että arkkitehdin visio oli alusta alkaen sisältänyt huumekaupan ja itsemurhat.

Yllä muistiin kirjaamani kohta esimerkikkinä kirjoittajan viihdyttävästä tyylistä.

Tytär istui ennalta-arvattavasti penkillä latte hyvin hoidetussa kädessään ja jutteli ystävättären kanssa. Hänen vieressään lojui käsilaukku, joka maksoi suunnilleen kahden pyykinpesukoneen verran. 

Ovatko pyykinpesukoneet hintayksikkö naisten käsilaukuille? :)

  Kymmenen vuotta sitten? Kaksitoista? Ei siitä ainakaan viittätoista vuotta voinut olla. Olisiko siitä niinkin lyhyt aika kuin viisi vuotta? Vuodet sekoittuivat toisiinsa ja vilisivät ohi kuin maisema ikkunan takana junamatkalla, vaikeana hahmottaa, mahdottomana pysäyttää. Yksityiskohdat unohtuivat pian. Talot, puut ja ajoneuvot sulautuivat yhdeksi ainoaksi virraksi, joka pani ajatukset vaeltamaan. Hän oli ollut kaikkialla paitsi juuri tässä ja nyt. Hän oli unohtanut olevansa matkalla jonnekin. Niin hänen elämänsä oli virrannut ohi.

  Tähän asti. Juna oli pysähtynyt, ja hän oli jäänyt kyydistä paikassa, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

Kevät tulee tänäkin vuonna ja ensimmäisiä kesävieraita on jo saapunut. :)

Pysykäähän terveinä!

Stay safe and well!

EDIT 27.4.2021: Suklaasydämet välittävät terveiset kansallisen veteraanipäivän 2021 kunniaksi esittämällä nostalgisen kappaleen Kodin kynttilät.

#lottasvärd ​#veteraanipäivä ​#säätiötekoja ​#lottamuseo

Helmet 2021 - Lukemani kirjat

Helmet-lukuhaaste 2021

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen tänäkin vuonna kirjat omasta kirjahyllystä. :)

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

3. Historiallinen romaani

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan

6. Kirja kertoo rakkaudesta

7. Kirjassa on kaveriporukka

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella

10. Kirjan nimessä on numero

11. Kirja kertoo köyhyydestä

12. Kirjassa ollaan metsässä

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

14. Kirja on osa kirjasarjaa

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

19. Kirjassa leikitään

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

23. Kirja, jota luet ulkona

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

27. Kirjan päähenkilö on eläin

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu: Gustav Skördeman: Geiger (Geiger)

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen

31. Jännityskirja tai dekkari

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa: Agatha Christie: Simeon Leen testamentti (Hercule Poirot's Christmas)

33. Kirjassa opetetaan jokin taito

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

36. Kirjassa liikutaan ajassa

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

38. Kirja on käännetty hyvin

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

41. Kirjassa matkustetaan junalla

42. Satukirja

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä

44. Kirjassa on reseptejä

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

46. Kirjassa syödään herkkuja

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021: Leena Lehtolainen: Joulupukin suudelma

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Hakuohje Helmet-lukuhaasteeseen 2021

Christie: Simeon Leen testamentti - It's winter alright :)

 

Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti olette pysyneet terveinä!

Minulla ei ole tällä hetkellä kovin paljon aikaa bloggaamiseen, vaikka postausideoita olisi moniakin. Tämän keveän kirjapostauksen aiheena on Agatha Christien dekkari Simeon Leen testamentti, joka minun oli tarkoitus lisätä viime vuoden Helmet-haasteeseen joulukuussa - onhan alkuperäisteoksen nimi Hercule Poirot's Christmas. :)

Tänäkin vuonna aloitan uuden Helmet-lukuhaasteen innokkaasti ja lisään tämän kirjan haasteen kohtaan 32: Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.

Minulla olevassa painoksessa (vuonna 2001 julkaistu Loisto-pokkari) kansikuvassa istuskelee mietteliäs kissa. En kyllä ollenkaan tiedä miksi. Kirjassa ei kissoja mainita. Jos tiedätte tälle jonkin syvällisen merkityksen, kertokaa ihmeessä. :)

On vaikeaa lukea tätä kirjaa vertaamatta sitä vuonna 1995 ilmestyneeseen elokuvaan, jonka pääosissa ovat mm. verrattomat David Suchet ja Philip Jackson. Elokuvahan on nähty Ylellä useasti, viimeksi lokakuussa 2020. Kirjassa on useampia ja kiinnostavampia henkilöhahmoja, mutta elokuvassa on enemmän... joulua.

Tämä on tietenkin lempikohtaukseni kirjassa:

Pilar sanoi:

  ― Oikeastaan luulin, että saisin tänä jouluna hymyillä oikein paljon. Olen kirjoista lukenut, että englantilaiset jouluna tekevät kaikenlaista hauskaa, syövät paahdettuja rusinoita ja luumuvanukasta, jossa on kynttilä, ja leikkivät joululeikkejä.

  Stephen sanoi:

  ― Mutta silloin on edellytettävä, ettei jouluun liity murhaa tai muuta sellaista. Tulkaapa tänne hetkiseksi. Lydia näytti minulle eilen jotain.

  Hän veti Pilarin mukaansa erääseen pieneen komeroon.

  ― Katsokaa, Pilar, tänne Lydia on kätkenyt kaikki jouluherkut! Rasia rasian päällä, keksejä, hillottuja hedelmiä, appelsiineja, taateleita, pähkinöitä ―.

  ― Ja katsokaa, huudahti Pilar taputtaen käsiään. ― Katsokaa kaikkia noita kulta- ja hopeapalloja.

  ―Nuo ripustetaan puuhun samoin kuin palvelijoiden lahjat. Ja tuossa on pieniä kiiltopaperikoristeisia lumiukkoja, ne olisi pantu joulupöytään. Ja täällä on kaikenvärisiä ilmapalloja, jotka voi puhaltaa täyteen.

Vuodenvaihteen jälkeen on saatu sekä pakkasta että lunta, ja lintujen ruokintapaikalla on käynyt vilske. Meillä on tänä vuonna siemenautomaatti, rasvasiementanko, talipalloja ja pähkinänsyöttölaite, joista viimeksi mainittu on vähiten suosittu. 

Kevääseen on vielä pitkä aika, mutta päivien pitenemisen huomaa selvästi. :)

Palapelit ovat edelleen tärkeä rentoutumiskeino. Kukahan palapelissä kuvattu hahmo lukee Agatha Christien kirjoittamaa kirjaa? Tämä selviää seuraavassa postauksessa. :)

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu, mutta koetan pian ehtiä lukemaan teidän kuulumisianne.

In English: Hello all! It has been snowing recently, even in the most southern areas of our country. We have also had some cold winter nights - the lowest temperature we have measured (in Eastern Finland) has been -30 C about two weeks ago.

Thank you all for your kind comments and emails. Stay well... and remember to wear masks and maintain social distancing!