Vielä on valoa ja värejä :)

 

Hyvää huomenta! Eilen oli vielä tuulinen päivä, mutta ei niin paha kuin tiistaina. Kiertelin tyytyväisenä pihalla auringonpaisteessa ja ihastelin sitä, kuinka tuuli oli puhdistanut lehdet pois teiltä ja jättänyt niitä vain kohtiin, jossa ne on maatuvat mullaksi ja ovat hyödyksi. :)

Sekin on hauskaa, että maisemat muuttuvat avarammiksi, kun osa puista on jo melkein lehdettömiä. Vaihtelu virkistää. Sitten keväällä, yli puolen vuoden jälkeen, puihin puhkeavat lehdet ovat taas enemmän kuin tervetulleita. :) Tässä postauksessa on näkemiäni pieniä, iloisia väripilkkuja. Vielä lokakuussakin on kukilla nuppuja!

Pilvipalvelu muistutti, että kolme vuotta sitten tänään herättiin lumiseen maisemaan. (Joinakin vuosina täällä lunta saattaa sataa jo syyskuun puolella.)

Tänään kuitenkin saadaan vielä nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tuttuun tapaan tähän voi. :) Mukavaa torstaipäivää!

Se on sitten lokakuu...

... ja syksy näyttää olevan jo aika pitkällä. Täällä ei ole vielä ollut kylmiä öitä, mutta syyssateita on saatu runsaasti. :)

Näpertelijän keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiöön tai ruokailuun liittyviä sanontoja. Nämä kolme tulivat ensimmäisinä mieleeni ja ne ovatkin varmaan melko tuttuja kaikille.

"Kyllä tätä ennen syö kuin selkäänsä ottaa."

Äitini tapasi sanoa näin yleensä itse laittamastaan ruoasta, muistaakseni varsinkin silloin, kun ruoka oli erityisen herkullista.  Netin mukaan tässä näkyy suomalainen vaatimattomuus: ruoan onnistumista kehutaan vertaamalla sitä fyysiseen rangaistukseen tai kuritukseen (selkäänsä ottamiseen eli selkäsaunaan). Tämäntyyppisiä sanontoja on muissakin kielissä, mutta en lisännyt niitä tähän, koska ne taitavat usein olla yleisempiä eivätkä liity välttämättä ruokaan.

"Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa."

Tätä sanontaa käytti usein isäni. Netin mukaan sillä viitataan siihen, että vaivannäkö ruoanlaitossa (tai elämässä yleensä) palkitaan hyvällä lopputuloksella. Minä olen kyllä ymmärtänyt tämän aivan kirjaimellisesti ja yksi herkkuni ovat edellisestä ateriasta jääneet keitetyt perunat, jotka on lohkoina paistettu pannulla ja maustettu eri tavoilla. :)

"Kyllä puuro miehen tiellä pitää..."

on perinteinen suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että kunnollinen ja ravitseva ruoka antaa voimaa tehdä töitä, harrastaa yms. Valitsin sen tähän, koska siitä tuli lempisanontani, kun opin siihen hauskan jatkon kirjasesta, jonka sain ensimmäisessä kesätyöpaikassani. 

"... vellillä ei pääse kuin veräjälle asti."

Seuraavissa kuvissa on kuunvaihteen tunnelmia. Jos näette alla olevan kuvan suurena, erotatte parven etelään suuntavia kaakattajia, hanhia ne kai olivat. :)

Näissä kahdessa kuvassa näkyy suunnilleen sama paikka, mutta erilainen valaistus ja tunnelma. Puhelimella otetut kuvat eivät ole erityisen hyvälaatuisia, mutta kuten sanotaan, paras kamera on se, joka on mukana. :)

Pari vanhaa tunnelmakuvaa... :)

Oikein mukavaa viikonloppua ja kaunista lokakuuta kaikille!

Samaan aikaan Italiassa...

 

Hei ja ihanaa kevätsunnuntaita!

Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)

Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!

Tähtimäntyjä ja tikkukoivuja :)

 

Tämä päivä valkeni kylmempänä kuin aikaisemmat. Eilinen sumu ja tihkusade olivat yön aikana jäätyneet ja muuttaneet maiseman kauniin talviseksi. Kuura varsinkin rannan puissa oli veikeän näköistä. Männynoksat neulasineen olivat järven puolelta katsottuna tähtimäisen kuuran peitossa ja rannan puolelta vihreitä.

Koivujen oksat oli koristeltu kuuratikuilla. :)

Kävin kaksi kertaa pihalla ja rannalla pyörähtelemässä ja kuvailemassa puita eri suunnista ja eri valossa. Iltapäivän rupeama oli mukavampi, koska pilviverho rakoili ja hieman näkyi sinistä taivastakin.

Illalla näimme vielä revontuliakin, vaikka taivas oli paikoin ohuen pilviverhon takana. Niistä en yrittänyt kuvia ottaa; nautiskelimme vain. Tämä oli kiva päivä. Hyvää yötä!

(Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.)

Tammikuun tunnelmaa ja touhua

 

Hiphei! Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin päivän pitenemisen huomaa jo selvästi, vaikkei se vielä kovin nopeaa olekaan. Varsinkin silloin kun taivas on kirkas, sekä aamut että illat tuntuvat jo huomattavasti valoisemmilta. "Pimeän" tultuakaan ei ole pimeää. Vastasatanut, pehmeä, puhdas lumi heijastaa vähäisenkin valon ja tekee iltakävelystä taianomaisen.

Kun kirjoitan tätä, pakkasta on 12 asteen verran ja taivaalta satelee hyvin hennosti lunta. Kun aurinko pilkahti hetken, kiiruhdin vielä rantaovelle ottamaan pikaisia kuvia. Tämän postauksen viimeinen kuva on juuri äsken otettu. 

Meillä ei lunta ole kovin paljon. Kaikki pahuksen heinät ja risut näkyvät selvästi. :)

Tästä on tullut yksi suosikkikuvakulmistani:

Aurinko voittaa jälleen kerran. Väritkin ovat palanneet. Maailma on eri kellonaikoina valkoinen, hopeinen, kultainen, sininen tai vaaleanpunainen tai yhdistelmä useampaa väriä... :)

Osallistun tällä postauksella Repolaisen tammikuun touhuhaasteeseen. Onhan täällä touhuttu vaikka mitä, varsinkin lämmitetty takkaa. (Matalin lämpötila meillä on toistaiseksi ollut noin -28 C, mikä ei ole paljon mitään Lapin pakkasiin verrattuna, mutta aika kylmää kuitenkin.) On ulkoiltu ja kolattu höyhenenkevyttä lunta. On pesty mattoja hangella. On paikattu vanhoja lempivaatteita. On leivottu, kokeiltu uusia ruokareseptejä, tehty viimeiset villasukat loppuun... ja siirrytty hauskempiin käsitöihin. 

Tekeillä (virkkaamalla) olevasta matosta minulla ei ole onnistunutta kuvaa, mutta alla näkyy virkattua sohvatyynyä. Tyynyssä on käytetty aika muhkeaa lankaa, mutta virkkaustöihin käytän myös tavallisia sukkalangan paksuisia lankoja moninkertaisina. Lankavaraston pienentäminen ei ole enää koskaan vaikeaa. :) Mattoihin saa menemään lankaa vaikka kuinka paljon. 

Villasta tehdystä matosta voi tulla liukas, mutta alle voi laittaa liukuestomattoa. Nestemäistä liukuesteainetta voisi myös ehkä kokeilla. Pienehköjä, pyöreitä mattojani olen myös asetellut väreihin sopivien isompien mattojen päälle esimerkiksi sänkyjen vierelle. Pehmeys jalan alla tuntuu ylelliseltä.

Sisäkuvista ei kerrassaan tule mieluisia nyt, mutta tästäkin näkyy kuinka ihania värit ovat. :)

Ja loppuun vielä siis se tämänpäiväinen kuva. Iloa ja valoa elämäänne! ☀️🤗

Vanhoilla kuvilla marraskuun blogihaasteisiin

 

Hei ja tunnelmallista juuri alkanutta marraskuuta kaikille! Tällä kertaa osallistun ripeästi kuukauden blogihaasteisiin... vanhoilla kuvilla, mutta mahdollisimman hyvin ajankohtiin sopivilla. Kiitos haasteista, Kristiina ja Repolainen! Toivottavasti muuten keksitte jotain kivaa myös ensi vuodelle!

Kristiinan marraskuun haasteessa etsitään PORTTEJA. Minulla on itse asiassa aika paljon kuvia porteista, mutta ne eivät suinkaan ole itse ottamiani vaan netistä tallentamiani inspiraatiokuvia, juuri sellaisia kuin Kristiinan kuvaamat hurmaavat ahvenanmaalaiset portit... :)

Muutama oma porttikuva sentään löytyi. Kaksi ensimmäistä ovat Italiasta ja viimeisin Englannista. Useimmat näistä kuvista olen postannut jo aiemmin, mutta osan niin kauan aikaa sitten, että kaikki nykyiset lukijat eivät niitä varmaan ole nähneet. :) 

Repolaisen marraskuun bingoon olen valinnut vinorivin: LUKEA, ÖISIN, MUTKIA, kolme kuvaa kustakin aiheesta. 

Ensimmäisenä on vanha joululehti, yksi parhaista ostamistani. Tänä vuonna olen ollut säästäväinen: luen vain minulla jo olevia lehtiä, joita onkin ihan mukava pino.

Kylläpä onkin öisin pimeää nyt, kun lunta ei ole vielä tullut. Pimeyttä valaistaan tunnelmavaloilla... Revontulikuva on 10 vuoden takaa, sen jälkeen en ole kuvia onnistunut ottamaan, joko olen ollut jo nukkumassa, on ollut pilvistä tai kuten kerran... päätin vain nauttia taivaallisesta valonäytelmästä yrittämättä tallentaa sitä.

Alla oleva kuva on laadultaan huono, mutta halusin mukaan myös rautatien. Mutkat tekevät matkanteosta kiinnostavampaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. :)

Sää on jo pitkään ollut tällainen...

... joten viimeiseksi kuvaksi valitsin jotain hieman sievempää. :)

🕯️Rauhaisaa pyhäinpäivää! 🕯️