Sadetta ja muuta ihanaa

 

Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.

Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)

Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia. 

Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.

Ruusujuuri on kauneimmillaan.

Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)

(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)

Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.

Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla.  :D

Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)

Ja ihanuuspostauksen hienona lopetuksena: Voitin Sinin blogiarvonnassa postikortteja! Kuluneella viikolla posti toi palkintoni ja paketista paljastui nippu aivan ihania kortteja, kaikki juuri minun makuuni. Aiheina on luontoa, puutarhanhoitoa, arkielämää ja kansanperinnettä. 

Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.

Kiitos, Sini, todella kivasta arvonnasta!

Ja kiitos teille, blogin lukijat, vierailustanne.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Hyvää naistenpäivää! - Happy Women's Day!

 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni!

Comments are disabled for this post.

A warm thank-you for your previous comments!

Hyvää ystävänpäivää, blogiystävät!

 

Lämmin tervehdys teille kaikille!

Postauksen kuvana on Kantolan KorttiTuotteen postikortti (jonka tilasin ja maksoin itse :)). Pidän näissä korteissa siitä, että niissä sanotaan "olette tärkeitä" eikä "olet tärkeä", kuten yleensä (ystävänpäivä)korteissa näkee. 

Helmikuu on puolessa välissä. Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Buon San Valentino!

Happy Valentine's Day!

Joulujuttuja toden teolla - Christmas cards!

 

Heipä hei taas! Melko pian edellisen postauksen julkaistuani muistin, että olinkin unohtanut siitä useita tärkeitä joulujuttuja!! Tässä niitä nyt tulee. :) 

Ensinnäkin, etsiessäni jouluisia aiheita verkosta törmäsin ihaniin Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -videoihin vuodelta 2020. Tässä on niistä ensimmäinen. Osat 2 ja 3 löytyvät YouTubesta. 

Tällä viikolla ilmestyneessä Joulu Maalla -lehdessä kerrotaan juuri sopivasti, että Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtuma järjestetään tänä vuonna 3. - 4.12. (kello 10 - 17, vapaa pääsy). Ei voi sanoa muuta kuin että onnekkaita te, jotka pääsette mukaan! :)

Hauska sattuma on, että Maalla-lehdessä kerrottiin myös mestarileipuri Sari Juntusen piparkakkutaloista. :) Minulla oli nimittäin tarkoitus vinkata, että Sarin Täykkäri-blogista löydätte ihania jouluisia postauksia ja niin hienoja piparkakkutaloja, etten tiennyt Suomesta sellaisia löytyvänkään. 

Sari sanoo haastattelussa mm. näin: 

"Väitän, että joulu täytyy tehdä itse. Jouluperinteitä ja yhdessäoloa ei voi ostaa, vaan ne täytyy luoda. Minulle joulussa tärkeintä eivät ole pyhät, vaan matka jouluun... "

Joulukortit ovat yksi ihanimmista asioista elämässä. :) Kunhan saan talossa paikkoja järjestykseen ja monen, monen vuoden joulukortit kerättyä yhteen, teen vielä uuden postauksen monta postausta niistä. :)

Nämä kuvat ovat viime jouluna saaduista korteista. Pidättekö te enemmän puna- vai sinisävyisistä korteista?

Nämä taas ovat kortteja, joita kirjoitin Lotille ja Sotiemme naisille Kortti veteraanille -kampanjaan.

Toivottavasti ne ilahduttavat saajiaan.

Tiesittekö, että ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Englannissa vuonna 1843?

Joulukorttihistoriikin mukaan ensimmäinen joulukortti Suomessa lähetettiin 1871. Vuonna 1918 suomalaiset lähettivät jo 6,5 miljoonaa joulukorttia. Huippuvuonna 2000 lähetettiin 50,3 miljoonaa korttia... ja täytyypä sanoa, että myös meidän perheessämme lähetettyjen korttien määrä on noista vuosista pienentynyt. Arvostamme kyllä oikeita kortteja, mutta postimaksut kohoavat niin nopeasti, että humina vain kuuluu. :) Kotimaan joulupostimerkki maksaa tällä hetkellä 1,40 e, kotimaan ikimerkki 2,10 e ja ulkomaan ikimerkki 2,25 e. 

Postimaksu on siis usein reilusti kalliimpi kuin itse kortti. Varsinkin, jos hankkii kortteja nokkelasti, kuten minä. :) Yllä olevat vaaleat kortit olivat osa tunnelmallista korttisarjaa, jonka tilasin joitakin vuosia sitten jonkin kirjakaupan kautta. Korttien valmistajan, Kantolan KorttiTuotteen, oma verkkokauppa on osoitteessa https://www.korttinurkka.com. Tilasin sunnuntai-iltana kaksi 50 kappaleen (posti)korttilajitelmaa, piparkakkukortteja... 

... ja kynttiläkortteja. Suoraan valmistajalta tilattuna yhden kortin hinnaksi tuli 0,33 e. Tilaukseni oli lähetetty maanantaina ja tuli keskiviikkona pikkupakettina (yli 25 e:n tilauksissa toimituskulut 0 e) omaan postilaatikkoomme. Olen myös tyytyväinen lajitelmiin, kutakin korttia on tarkalleen yhtä suuri määrä (+ r = 2). :)

Kirjoitan tätä postausta loppuun perjantaina. Vesisateen jälkeen sää on kirkastumassa. Huomiseksi on luvattu poutasäätä ja föhntuulta. Olen neulonut sukkia Pro Ukraina -sukkakeräykseen. Lankojen päättely on hieman tylsää hommaa, mutta se helpottui huomattavasti, kun huomasin että Jouluradiossa soivat jo kaikki kanavat. "Klassinen joulu" on edelleen suosikkini. Se soi nytkin.

Olen tukenut Ukrainaa muutenkin. :)

Lämmin kiitos kommenteistanne. Hyvää valvomisen sunnuntaita! :)

Thank you for your kind comments. Have a happy weekend!

Kiltteyttä ja kukkia - More this and that

 

Hei taas ja mukavaa viikonloppua kaikille! 

Suvi Bowellanin Kiltin tytön voimakirja täyttää lukulistallani Helmet 2022 -haasteen kohdan 37: "Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle". Pidän nimestä – kiltit tytöt ja naiset ansaitsevat voimakirjansa, ja tämä kirja on paitsi mielenkiintoista luettavaa myös kaunis katsella. Katsokaapa millainen esilehti tässä kirjassa on (yläkuvassa)!

Täytyy tosin sanoa, että minun oli luettava kirjaa tavallista kirkkaammassa valossa. Joillakin sivuilla vaihtelevat valkoinen, vaaleanharmaa ja persikanpunainen tekstin ja taustan väreinä ja tekstiä on hieman vaikea erottaa.

(Pahoittelen muuten pimeän harmaita kuvia.)

Tietenkin on myös liian kilttejä poikia ja miehiä. Koskelan murha (joulukuussa 2020) on tästä yksi äärimmäinen esimerkki. Uhri oli tietojen mukaan kiltti, tunnollinen, lahjakas, hiljainen ja yksinäinen. Vanhemmat ja opettajat, me kaikki aikuiset, pidetään silmät auki ja puolustetaan kilttejä lapsia ja nuoria! 

Luulen olevani itse melko kiltti ihminen, mutta en sillä tavalla liian kiltti, että kirjan lukeminen olisi ollut järisyttävä kokemus. :) Kirjassa käsitellään ylikiltteyden syitä ja annetaan käytännöllisiä ohjeita siitä eroon pääsemiseksi. Jämäkkyys, rajojen asettaminen, yms. ovat olleet viime vuosikymmeninä aika paljon käsiteltyjä aiheita, mutta kirjan lukeminen tuntui silti hyödylliseltä, koska asiat ovat tässä selkeästi koottuina ja hyvin kirjoitettuna. 

Osaatteko te sanoa "ei" selittelemättä? :)

Yksi kirjan hauskoista kohdista on alla olevassa kuvassa näkyvä mielikuvaharjoitus.

Jos teen tuollaista harjoitusta, minulle tulee heti (sieluni) silmien eteen kuva, jossa istun vehreässä puutarhassa, pitkässä mekossa ja leveälierinen olkihattu päässä. :D Aurinko paistaa, niska ja hartiat tuntuvat rennoilta, kasteiseen kesäaamuun on ihana herätä. Noin miellyttävässä paikassa ihmisetkin ovat varmaan oikein mukavia ja ilon aiheita löytyy helposti.

Jaa-a, onkohan mielikuvani hyvä elämä mahdollista hallaisessa Itä-Suomessa vai pitäisikö muuttaa vaikkapa Italiaan? :)

Photos by Vesa Koivu

Kirjan kaunistuksena on siis uhkeita kukkia, pioneja, leinikkejä ja muita. Jotenkin tulivat mieleeni nämä postikortit, joita minulla on. (Rakastan postikortteja.) Yllä on Postin julkaisemaa korttisarjaa, josta en valitettavasti muista, kuinka monta korttia siinä alun perin oli. 

Alla olevat kortit kuuluvat sarjaan "Antiche Camelie del Lago Maggiore" ja niistäkin olen aikoinaan lähettänyt joitakin.

Photos by Gianbattista Bertolazzi

Pidättekö muuten runebergintortuista? Leivotteko niitä itse? Meillä yleensä ostetaan muutamia torttuja eri leipomoilta näin tammikuun loppupuolen iloksi. Tämän vuoden suosikki ovat olleet PullaPirtin rommilla kostutetut tortut. :)

Muita tammi–helmikuun ostoksia ovat tietenkin ihanat esikot... 

Tämä kuva pomppasi esiin tiedostojen säilytyspalvelusta... :)

... ja tämän kollaasin tein blogiystävän innoittamana. Maatuska on jo koeidättänyt siemeniä. Minulla ovat vielä siemenet ja mullat hankkimatta, mutta alla näkyviä ihanuuksia olisi tarkoitus kylvää tänä keväänä. (Kuvat eivät minun ottamiani.)

Ihanaa kevään odotusta! xx

Hyvää palmusunnuntaita!

 

Happy Palm Sunday!

Buona Domenica delle Palme!

Card: Hallmark

💚🤗💛

Matkailua

Hei ja mukavaa keskiviikkoiltaa! Tämä on toukokuisen Oxfordin-matkani viimeinen postaus, johon kirjaan hajanaisia huomioita ja kokemuksia matkasta.

Matkalla otan kuvia ainakin yhtä paljon kuin keskimääräinen turisti. :) Yksi Oxfordin nähtävyyksistä on Huokausten silta. Kuvasin tietenkin koko sillan, sen yksityiskohtia sekä myös sillan takana kasvavan kultasateen.

Suunnittelin matkaa ja tutustuin käyntikohteisiin tietysti etukäteen. Netin karttapalvelut saivat kaupungin näyttämään suuremmalta kuin se lopulta olikaan. Hotellista saatu veikeä kartta kuvasikin mittasuhteet paremmin. :) Oxfordin keskusta ei ole kovin iso... vaikka alueella on aivan valtavasti nähtävää.

Erityisen hienoja näkymiä oli valittu myös Komisario Morse -sarjaan. :) "If you happened to know Oxford, part of the fun was noticing that Morse would walk through the Bodleian library, open a door and find himself in the antechapel at New College, and then step directly out into Magdalen Deer Park", kirjoitti The Daily Telegraph vuonna 2000.

Aikatauluuni eivät valitettavasti mahtunut Morse-kiertoajelua, mutta poliisiaseman sentään löysin. :) Kirjakaupoissa oli muuten näkyvästi esillä useitakin Morse-aiheisia kuva- ym. kirjoja - joiden laadussa näytti olevan eroja.

Alkuperäisessä sarjassa Morsen työpaikka oli siis Thames Valley Police  ja Nuori Morse -sarjassa Oxford City Police, joka liitettiin 1968 muihin poliisipiireihin, jotka yhdessä muodostivat Thames Valley Constabularyn. Lewis-sarjassa Lewisin ja Hathawayn työpaikkana on Oxfordshire Constabulary, joka todellisuudessa oli yksi niistä poliisipiireistä, jotka "katosivat" vuoden 1968 uudistuksessa.

Muistatteko viimeisimmän kirjapostaukseni linkin Kirsin kirjanurkan Oxford-postaukseen? (Kuva poliisiasemasta löytyy muuten sieltäkin. :)) Bloggaaja oli yöpynyt lähellä tätä poliisiasemaa sijaitsevassa The Head of the River -hotellissa, jonka yhteydessä on myös suosittu ruokapaikka. Kasvispastani siellä oli sekä kaunis että maukas. Se olisi ansainnut tulla valokuvatuksi, mutta en ottanut kuvia aterioilla. :) Tässä sen sijaan virtaa Thames hotellin vieressä.

Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisen museon edestä kuljimme hieman ennen sulkemisaikaa. Harmi, koska museo on sisältä huikean hieno. Täällä käytiin Oxfordin evoluutioväittely 30.6.1860. Darwin ei itse osallistunut väittelyyn.

Ainakin ihailimme prerafaeliittisia kaiverruksia museon pääovella.

Näillä koristuksillakin on kuulemma käyty taidepoliittista debattia.

Onnistuin myös kuvaamaan megalosauruksen jalanjäljen museon edessä. :)

Hotellin valitsin paikallisen asukkaan suosituksesta. Hintaansa nähden huoneeni oli pienehkö eikä näkymä ikkunasta ollut niin hieno kuin olisin toivonut. Hotellin rauhaisasta kirjastosta olen postannut kuvia jo aiemmin.

Tässä näkymää ikkunastani:  "uinuvat tornit" heräilevät toukokuiseen aamuun... :)

Huone oli melko viihtyisä ja erittäin siisti.

Sängyn päiväpeitto oli ihanan pehmeä...

 

Lähellä Oxfordia sijaitseva Blenheimin [ˈblɛnɪm] palatsi oli yksi paikoista, joissa en ehtinyt käydä. (Erityisesti olisi tietysti kiinnostanut Capability Brownin suunnittelema puisto.) No, hotellihuoneessa oli tarjolla palatsin kivennäisvettä. Tästä olisi Hyacinthkin ilahtunut. :)

Mukavaa oli myös saada aamuisin oven alta sujautettu sanomalehti. Paitsi Brexit, tietysti, toukokuun puolivälissä tärkeitä ajankohtaisia aiheita mediassa näyttivät olevan mielenterveys (teemaviikko), vaihdevuodet (ainakin BBC Breakfast -ohjelmassa) ja terrori-iskujen uhrien omaisten selviytyminen.

Bricks & Mortar -liite on hauskaa luettavaa. Siinä esitellään hulppeita kartanoita tiluksineen ja mainokset ovat kohderyhmän mukaiset: Millainen Landlord Insurance teillä on? Kattaako se tappiot, jotka syntyvät, jos vuokralaiset eivät pysty maksamaan vuokraansa? :D

Hotellin pihakin oli viihtyisä.

Näkymä hotellin takaa...

Kiertelin hotellin käytäviä ja portaikkoja kiinnostavia kohteita etsimässä. Tämä kuva oli otettava löytämäni parvekkeen kaiteen takaa. Minulla ei ollut mitään, millä kiilata ovi pysymään auki, joten otin kuvan pidellen samalla ovea auki jalalla. :) Köynnösruusu oli jotenkin niin sievä.

Kahvilat Oxfordissa olivat tietysti viihtyisiä...

...ja mielenkiintoista tekemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon...

Mainosjulisteessa mainittu New College on vain suhteellisen "uusi", se on perustettu vuonna 1379. :) Sen valko-puna-musta vaakuna näkyy alla olevassa postikortissa vasemmalla.

Menikö siis kaikki aivan nappiin? No, ei ihan. Ostin näin hienoja kortteja ja kortteihin normaalihintaisia kalliimpia, Oxford-aiheisia UniversalMail International Postcard -merkkejä, postitin kortit ja jäin odottamaan, kuinka vastaanottajat pian ilahtuvat. :) Kortit tulivat perille Suomessa ja Italiassa noin kuukausi postittamisen jälkeen. Onneksi sentään saapuivat! Tänne kotiväelle lähettämäni kortti tuli kahdesta (!) kohtaa taittuneena, mutta se ei onneksi haitannut ollenkaan, koska olin jo päättänyt käyttää kortin skräppäykseen.

Sitten vielä pari sanaa pakkaamisesta. Nykyisin lennän yleensä vain pelkän käsimatkatavaran kanssa ja muutenkin pakkaan mahdollisimman kevyesti. Minulla onkin hieno kokoelma pieniä pulloja (30 ml - 100 ml) ja rasioita, joihin pakkaan kosmetiikan, lääkkeet yms.

Minulla on myös vyölaukku! :D Kyllä, tyyliseikat sivuun - tähän vyölaukkuun mahtuvat hyvin passi, puhelin ja lompakko, joten jos lentokoneesta joutuisi poistumaan pikaisesti ilman matkatavaroita, tärkeimmät asiat olisivat mukana. Edullinen laukku on tunnetun urheiluvaatevalmistajan tuote, mutta siitä sai helposti poistettua turhan näkyvät tuotemerkit.

Minulla on muuten myös ruotsalainen trendireppu. Vuosi-pari sitten niitä mainostettiin - erityisen hyvin matkailijoita varten suunniteltuna - näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Mukava yksityiskohta onkin tuo repun takapuolella oleva tasku passille, joka tulee siis selkää vasten piiloon.

Pienehkö puhelimeni mahtuu taskuun myös. Muuten en pidä reppua erityisen hyvin suunniteltuna. Ihannereppuni reissuun olisi tilavampi ja kevyempi ja taskuja olisi enemmän. Melko tyylikäs se kyllä on, joten olen käyttänyt sitä kaupungissakin.

Olipa muuten taas aika uusia passi. Noin 35 kilometrin päästä kotoa löytyi kuvaamo, joka lähettää kuvat sähköisesti poliisille. Sähköinen hakemus ei riittänytkään, vaan sitä täytyi täydentää poliisiasemalla. Minähän olen sen verran iäkäs, että muistan ajan, jolloin joka kirkonkylässä oli poliisiasema ja asema oli auki ainakin joka arkipäivä. Nyt lähimmät poliisiasemat ovat 35 - 40 km päässä, ja niiden lupapalvelut ovat seuraavan kerran auki syyskuussa... keskiviikkoisin, joka toinen viikko.

Isompi poliisiasema on 70 km:n päässä. Sain sieltä puhelimitse hyvää asiakaspalvelua JA onneksi hakemuksen täydentäminen paikan päällä sujui todella ripeästi myös ilman ajanvarausta JA vielä bonuksena turvatarkastuksen poliisi(?)mies, joka halusi nähdä laukussa olevan avainnippuni (se onkin aika iso), oli ihan ä-lyt-tö-män komea. :D

Vaikka kerron, että kuvan kengät ovat Ecco-merkkiset, tämä ei ole yhteistyöpostaus. Tämänhetkiset lempikenkäni ovat mustat Ecco-tennarit ja kun matkalle tarvitsin hieman urheilulliset, mustat kengät, tilasin nämä Stockmannin verkkokaupasta. Edellisten kenkien numero oli aivan oikea edelleen, ja kengät ovat kevyet ja mukavat. Upouusia kenkiä ei suositella matkakengiksi, mutta kävelin näillä päivät pitkät ilman mitään ongelmia. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Harcourt Arboretum on hieno paikka, mutta ei ilmeisesti kovin tunnettu paikallistenkaan keskuudessa. Hotellin vastaanottohenkilö ei tainnut tuntea sitä, eikä sitä tiennyt viereisen kylän läpi ajavan bussin kuljettajakaan. Hän oli kuitenkin hyvin avulias ja lisää apua saimme lähellä asuvalta rouvalta, jonka kanssa oli muutenkin mielenkiintoista puhella. Oikein brittiläinen kokemus siis. :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Many hugs and wishes for happy summer days!