Taivasmatkalla ja muita kuvia :)

Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iäkkäitten" kimalaisten viimeisistä viikoista ja tänäkin vuonna minua liikuttavat nämä hidastuvat pörriäiset, jotka lepäilevät kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elämä alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, että pian ne lentelevät taivaan äärettömillä, värikkäillä kukkaniityillä, joilla riittää ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)

Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) Tänä vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vähäisestä) ja jännätty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistä.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentään. - Monien kasvien kukinta meni heinäkuun helteissä ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvät. - Meidän pihassamme harakat eivät ole vähentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - Hämähäkki on pyydystänyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniä. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytää pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, että sillä on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.

Muutama viikko sitten meillä oli ilo saada kahvipöytään iäkäs sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hänen muistojensa kirjaaminen ja niistä keskusteleminen. Tärkeät asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jälkeen lähtee. Omasta puolestani koetan pitää muistoja elossa... mutta harmttelen, että näistä, kipeistäkin asioista olisi pitänyt alkaa puhua jo vuosikymmeniä sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielä on mahdollista!

Yllä: Parasta puutarhasta. :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa hyvin!

Hellepäivinä kuvattua

 

Hyvää sunnuntai-iltaa! Tässä pikaisessa postauksessa kuvia samoista ruusuista, pioneista, tuoksuvadelmista, jotka kuvaan joka kesä... :D

Lisäksi myös kypsyviä, suloisenvärisiä mustikoita, kesän ensimmäinen herkkutatti sekä blogiystävältä saaduista siemenistä kasvaneita ketoneilikoita, joiden aivan ihanaa, tummaa pinkkiä väriä en onnistu saamaan kuvaan.

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. :)

Ihania heinäkuun päiviä kaikille!

Ikämiehet veivät sydämeni :)

 

Syysaamun tuuli keinuttaa hellästi kesän viimeisten kukkien varsia ja herättelee kukilla nukkuneet kimalaisvanhukset.

Talon toisella puolella, varjossa, ollaan jo työn touhussa:

Kimalaiskuningattaret ovat kai jo löytäneet talvehtimispaikkansa ja nyt kukilla kömpivät kimalaiset ovat työläisiä ja koiraita, jotka kuolevat syksyllä. Niiden liikkuminen on jo selvästi hitaampaa ja pörinä vaimeampaa. Ne ovat todella hellyttäviä.

Pihalla tuoksuvat vielä rohtosuopayrtit.

Tarhakurtturuusu 'Sävel' kukkii pienesti vielä syksylläkin, vaikka se varmasti kärsi kuivuudesta kesän aikana.

Siivottavaa vai ihailtavaa? :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. :)

Kaunista syyspäivää!

Ai niin, blogiystävä Repolaisen kanssa koetetaan säilöä puolukanvarpuja koristeeksi myöhempään käyttöön. Tässä minun varpuni sekä verikanukan (Cornus alba 'Kesselringii') marjatertut juuri lakattuina näyttävät hienoilta. :)