Blogi taitaa jäädä syyslomalle :)

Kesä jatkuu vielä, lämpimänä ja kosteana. Kesävieraitakin on pian tulossa. Sadetta oli toivottu... ja sitä saatiin tiistaiaamuna. Koivuissa alkaa olla keltaisia lehtiä ja jotkin kasvit, kuten maitohorsma, loistavat upean värikkäinä.

Kuten olen kertonut, seuraan kiinnostuneena pilvipalvelun esittelemiä kuvia vuosien varrelta. Olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota siihen, että takavuosina olemme varsinkin kesän aikana tehneet perheen ja ystävien kesken monenlaista kivaa yhdessä, retkiä kävellen, pyörällä, autolla, rantapiknikkejä, vähintäänkin lounaita ja kahvihetkiä ulkona terassilla. 

Miksi viime vuosina nämä perinteiset kivat jutut ovat harvinaistuneet? Vaativan omaishoitajuuden ja muutamien ylimääräisten työurakoiden lisäksi luulen syynä olevan sen, että me kaikki käytämme enemmän aikaa verkossa, selaillen puhelinta, tietokonetta, katsoen ohjelmia suoratoistopalveluista yms. 

Omalta osaltani aion tehdä hieman muutoksia elämääni. Käytän vähemmän aikaa tietokoneen äärellä ja sen sijaan 

- liikun (luonnossa)

- neulon, virkkaan, kokeilen myös ompelemista

- kokeilen uusia ruoka- ja leivontareseptejä

- yritän herätellä henkiin vanhaa piirustusharrastusta

- luen Raamattua ja hartauskirjoja säännöllisemmin 

- luen muutenkin enemmän kirjoja ja nautiskelen kauniista aikakauslehdistä, joita on kertynyt

- nautin syksyn väreistä ja tunnelmasta

- valmistelen joulua

- ja pidän enemmän yhteyttä ihmisiin oikeassa elämässä. :)

Tällä PEHMEÄn kuumavesipullon suojuksen kuvalla osallistun Kristiinan kuvahaasteeseen.

Repolaisen syyskuun bingoon kuvani tulevat tässä:

vÄrit

YÖ

näitä hienonvärisiä lillukanlehtiä on jokin ÖtÖkkÄ syönyt

Ja näin tuli bingorivi täytettyä. :)

Pitkin kesää kuvaamani hokkaidonkurpitsa kerättiin talteen tämän kokoisena.

Olin jo aikaa sitten ajatellut lopettaa tämän postauksen lainaten Rexin eli Raimo Keron hienon kappaleen "Puhtaat purjeet" (1977) sanoja. Sattumalta tämä Raul Reimanin säveltämä ja sanoittama laulu on ollut esillä TV:ssäkin ilmeisesti pari päivää sitten. 

Annan toisten elää

enkä kulje surun suolla,

silmistäsi en mä anna

unelmien kuolla...

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin!

Suukkoja ja halauksia!

Taivasmatkalla ja muita kuvia :)

Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iäkkäitten" kimalaisten viimeisistä viikoista ja tänäkin vuonna minua liikuttavat nämä hidastuvat pörriäiset, jotka lepäilevät kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elämä alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, että pian ne lentelevät taivaan äärettömillä, värikkäillä kukkaniityillä, joilla riittää ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)

Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) Tänä vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vähäisestä) ja jännätty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistä.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentään. - Monien kasvien kukinta meni heinäkuun helteissä ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvät. - Meidän pihassamme harakat eivät ole vähentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - Hämähäkki on pyydystänyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniä. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytää pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, että sillä on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.

Muutama viikko sitten meillä oli ilo saada kahvipöytään iäkäs sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hänen muistojensa kirjaaminen ja niistä keskusteleminen. Tärkeät asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jälkeen lähtee. Omasta puolestani koetan pitää muistoja elossa... mutta harmttelen, että näistä, kipeistäkin asioista olisi pitänyt alkaa puhua jo vuosikymmeniä sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielä on mahdollista!

Yllä: Parasta puutarhasta. :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa hyvin!

Haasteet jatkuvat :)

Tervetuloa, elokuu! Tuothan sateita meillekin, joohan?! :)

Postauksen otsikossa viitataan kahteen asiaan: tällä postauksella osallistun tuttuihin ja kivoihin Kristiinan ja Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ja toisaalta, haasteita riittää muutenkin: ainakin täällä Itä-Suomessa on joitakin alueita, jotka eivät vieläkään ole saaneet sadetta. Tällainen hellekausi on ilmiönä hyvin huolestuttava eikä todellakaan tee hyvää luonnolle. 

Tässä postauksessa siis haastekuvia, muita ajankohtaan liittyviä näkymiä sekä - sisältövaroitus!! - muutamia J-juttuja. Te jotka ette vielä halua talvitunnelmointia, voitte sivuuttaa ne nopeasti. ;)

Repolaisen elokuun Bingoon rivini on PIILOSSA - MAASSA - KOLOSSA. Ensimmäisessä kuvassa on hokkaidokurpitsa, joka näyttää nauttineen lämmöstä. Sen hedelmä, piilossa lehtien takana, tuntuu kasvavan silmissä. Pieniä hedelmänalkuja on ollut monia, mutta olen poistanut ne, jotta kasvilla olisi voimaa kasvattaa tätä yhtä syöntikokoiseksi... vaikka raskiiko tätä söpöliiniä syödäkään? :)

Maassa, mahdollisesti prinssi...

Tämä kimalainen on löytänyt yöpaikan kurpitsankukan sisältä, ei oikeastaan kolosta, mutta tällä kuvalla osallistun haasteeseen. :)

Kristiinan elokuinen haaste TUNNETTUJA IHMISIÄ onkin aika hankala. Joudun osallistumaan tällä kuvalla, jossa on kahden jo edesmenneen kulttuurihenkilön nimikirjoitukset, ihan kehystettynä seinällä.

Yleensä pyrin olemaan häiritsemättä kanssamatkustajia, olivatpa he tunnettuja tai eivät, mutta kun kaukaisena vuonna 2002 Dario Fo ja Franca Rame olivat odottamassa samaa lentoa Milanoon, menin odotusaulassa pyytämään heiltä nimikirjoitusta... ja antamaan myönteistä palautetta heidän senhetkisestä yhteiskunnallisesta toiminnastaan, olivathan nuo vuodet pimeitä Berlusconi-aikoja. :)

Nimikirjoitusten mukana tuli un grande abbraccio.

Säästän siis aikaa ja postaan samalla muitakin viime aikojen kuvia. :) Tavara ei tuo onnea, mutta nämä kipot saavat minut aina hyvälle mielelle. Niistä syödään jäätelöä.

Myös laventelit ovat nauttineet lämmöstä, vaikkeivat ne yhtä tuoksuviksi kasva kuin Italiassa aikoinaan. Olen kerännyt niitä kuivumaan nipuiksi...

... sekä myös irrallaan tarjottimille, "irtolaventelit" pannaan sitten vaatekaappeihin tällaisissa pusseissa. Meillä kotona -sivustolla on muuten mukavia laventelinkäyttövinkkejä. Viktoriaanisia tuoksutikkuja täytyy joskus askarrella. :)

Sitten aletaan lähestyä J-aihetta. :) Minähän olen kalenterifani ja koska pöytäkalenterit tulevat myyntiin yleensä vasta vuoden loppupuolella, olen jo kesällä askarrellut itselleni kalenterin seuraavaksi vuodeksi. Vuodelle 2026 vihkona on Unikkoa.

Olen tulostanut muutaman aukeaman kalenterin rungoksi.

Joitakin pöytäkalenterejakin näkyy muuten olevan jo tarjolla. Ne näyttävät usein olevan pienten yritysten tekemiä ja erityisen kauniita ja mielenkiintoisia. Pysyn kuitenkin tässä aloittamassani "journalissa". 

Yhden aivan vastustamattoman seinäkalenterin sen sijaan tilasin itselleni. Se saapui eilen jyväskyläläiseltä Harjun Paperilta, kauniisti pakattuna mukanaan myös pieni lakuyllätys. Kalenteri on Kehvolan "Kakkukahvit", jonka kuvituksen on tehnyt Matti Pikkujämsä. Takakannessa näkyvät kaikkien ihanien kuukausien kuvat:

Ostopäätökseen vaikutti varsinkin se, että joulukuun kuva on näin tunnelmallinen. :)

Myös nämä mainiot joulutarrat ovat Pikkujämsän kuvittamia:

Löysin myös aivan ihania joulukortteja! Kuvittaja on Annariikka Qvist. 

Loppukesä on jotenkin erityistä aikaa. Ehkä tuntemukseeni vaikuttaa myös se, että syntymä- ja nimipäiväni ovat kaikki heinä-elokuussa. Ilotulituskuvalla toivotan onnea kaikille Leijonille ja tunnelmallista elokuuta aivan kaikille! <3