29: Kirjassa nähdään unia - "Translate" works like a dream :)

Hei ja ihanaa pakkaspäivää! :)

Valitsin kirjahaasteen kohtaan 29 Donna Leonin kirjan The Girl of His Dreams (2008), suom. Unelmien tyttö... ja lukiessani kirjaa pitkästä aikaa huomasin, ettei se siihen kovin hyvin sovikaan. Amerikkalaissyntyisen Leonin Venetsiaan sijoittuvien rikostarinoiden (aikaisempi postaukseni) sankari komisario Guido Brunetti alaisensa ja työtoverinsa Vianellon kanssa nostaa kanaalista pikkutytön ruumiin, kun kirjasta on luettuna jo yli sata sivua (kolmannes). Brunetti näkee unia köyhästä ja huonosti kohdellusta tytöstä, mutta ne mainitaan vain ohimennen. Kirjan nimi ja sen käännös jäävät hieman hämäriksi, vaikka mietinkin voisiko nimitys tarkoittaa myös murron kohteeksi joutuneen varakkaan perheen kuvankaunista tytärtä, tai ylipäätään lapsia, jotka ovat meille vanhemmille niin tavattoman tärkeitä.

Pidän dekkareista ja olen lukenut melkein kaikki Leonin Brunetti-kirjat, vaikka niissä onkin joitakin ärsyttäviä piirteitä.

Tehokkaitten britti- tai vaikkapa ruotsalaisten poliisikollegoittensa rinnalla Brunettin ja muiden poliisien toiminta vaikuttaa melko amatöörimäiseltä. Miten Brunetti selviäisi jutuistaan, ellei hänellä olisi aatelisia appivanhempiaan (joilta kysyä tietoa varsinkin kaupungin parempien piirien asukkaista) ja apulaispoliisipäällikön sihteeriä, neiti Elettraa (jonka epäuskottavien tietoteknisten taitojen ja laajan tuttavapiirin avulla päästää käsiksi kaikkiin arkaluontoisiin tietoihin, koskivatpa ne sitten kirkkoa, pankki- ja yritysmaailmaa tai julkishallintoa)? Tutkimuksissa rikotaan henkilötietoja ja tietosuojaa koskevia säädöksiä jatkuvasti ja todellisessa elämässä syytteitä satelisi. :)

Brunetti ja Paola-vaimonsa vaikuttavat minusta melko omahyväisiltä. He ovat kulttuurisesti ja moraalisesti muita ylempänä. Älykkäät ja ihmisiä tarkasti havainnoivat Brunetti ja neiti Elettra saavat esimerkiksi hieman yksinkertaisen ja turhamaisen apulaispoliisipäällikkö Pattan tekemään mitä haluavat. Vaimo Paolan rakkaus kirjailija Henry Jamesiin kyllästyttää jo lukijaakin... vaikka kyllähän minäkin voisin puhua Heinrich Böllistä melkein missä yhteydessä vain. :)

Kirjoissa ruoditaan italialaisen yhteiskunnan epäkohtia ja esimerkiksi ympäristöongelmia kiinnostavastikin, mutta kirjat on selvästi kirjoitettu muille kuin Italiassa asuville, sen verran yksityiskohtaisesti politiikan ja muut tapahtumat kerrotaan.

Miksi sitten luen Leonia? Italia kiinnostaa aina, italialaisten ja muiden näkökulmasta. Brunetti-kirjoissa ei tarvitse lukea yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallanteoista. Brunetti viettää tasapainoista perhe-elämää ja syö hyvin. Vaimo opettaa yliopistossa, lapset opiskelevat ja pohtivat yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. Henkilöhahmot ovat eläviä ja mielenkiintoisia, vaikkakin karrikoituja. Tapahtumien taustalla kimaltelee kiehtova Venetsia kulttuuriaarteineen.

Unelmien tyttö ei ole mielestäni Brunetti-tarinoiden parhaita, mutta löysin siitä monta kiinnostavaa kohtaa. Kirjan tapahtumat alkavat ja päättyvät hautausmaalle, joten Brunetti ja muut henkilöt pohdiskelevat uskoa ja kuolemaa. Jos en väärin muista, eräässä haastattelussa Leon muistelee puhuneensa äitinsä kanssa uskosta, Jumalasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja äiti oli sanonut, että olisihan se mukavaa, jos Jumala olisi olemassa. "It would be nice, wouldn't it?" Kirjassa Brunettin nyt jo edesmennyt äiti vastaa täsmälleen näin Brunettin kysymykseen.

Myös Brunettin anoppi, kreivitär Falier, on pohdiskellut asiaa - ja päättänyt uskoa Jumalaan.

   'I've chosen to believe in God, you see, Guido. In the face of convincing evidence to the contrary and in the complete absence of proof - well, anything a right-thinking person would consider as proof - of God's existence. I find that it makes life more acceptable, and it becomes easier to make certain decisions and endure certain losses. But it's a choice on my part, only that, and so the other choice, the choice not to believe, is entirely sensible to me.'
   'I'm not sure I see it as a choice,' Brunetti said.
   'Of course it's a choice,' she said [...]. 'We've both been presented with the same evidence, or lack of evidence, and we each choose to interpret it in a particular way. So of course it's a choice.'

Leon arvostelee katolista kirkkoa, mutta ei halua loukata yksityisen ihmisen uskoa. Vaikka Leonista kirjailijan ei kuulu pyrkiä loukkaamaan ketään, hän sanoo mielipiteensä suoraan, esimerkiksi Venetsiaa tuhoavista risteilylaivoista ja niillä matkustavista turisteista. (Entiset) maanmiehensä hän mainitsee myös Unelmien tyttö
-kirjassa:

'But it's certainly the sort of thing people like to hear,' she concluded. [...] 'Because they don't have to do anything,' Paola answered. 'All they have to do is feel the right things, and that makes them believe they deserve credit for having done something.' Her voice deepened into disgust and she added, 'It's all so terribly American.'  [...] 'Because they think it's enough to feel things: they've come to believe it's more important than doing things, or it's the same thing or, at any rate, deserves just as much credit as actually doing something.

"Tra il dire e il fare c'è di mezzo il mare", kuten italialaiset sanovat. Myötätunto on hyvä asia, mutta konkreettinen apu on parempi.

Brunetti-kirjat alkavat muuten sitaatilla jostain Mozartin oopperasta, mutta Leonin sydäntä lähellä on erityisesti barokkiooppera. :)

Tämän postauksen kuvat eivät liity kirjaan millään tavalla. :) Olen käynyt Venetsiassa (mikä nykytilannetta ajatellen nolottaa), mutta kiinnostavia kuvia sieltä minulla ei ole.

Hello to my dear English-speaking readers! As you may have noticed, translating into English works now, even though the term "work" may be exaggerating. The Finnish language, so very special, translates very badly into English, as it does in fact into most languages. :D

Here's a link to a fun article about the Finnish language I found when speaking about Nordic languages with a blogger friend. Enjoy!

P.S. Taitoluistelun EM-kisat käydään tällä viikolla Minskissä, Valko-Venäjällä. Kisoja voi seurata Ylen kanavilla:

Keskiviikko 23.1.
Naisten lyhytohjelma Areena klo 10.40-16.00 / TV2 klo 14.30-17.00
Parien lyhytohjelma Areena klo 17.55-20.00 / TV2 klo 19.50-21.00

Torstai 24.1.
Miesten lyhytohjelma Areena klo 10.55-16.40 / TV2 klo 18.00-19.00
Parien vapaaohjelma Areena klo 18.35-21.10 / TV2 klo 20.00-21.00

Perjantai 25.1.
Jäätanssin rytmitanssi Areena klo 11.35-15.35 / TV2 klo 13.25-15.30
Naisten vapaaohjelma Areena klo 16.55-21.15 / TV2 klo 18.55-21.00

Lauantai 26.1.
Miesten vapaaohjelma Areena klo 10.10-14.25 / TV2 klo 18.45-20.25
Jäätanssin vapaatanssi Areena klo 15.20-19.00 / TV2 17.30-18.45

Sunnuntai 27.1.
Loppunäytös Areena klo 13.55-16.35 / TV2 klo 18.15-20.00

While I was away: Donna Leon - Kirjapostaus

In June, willing to turn the time spent waiting in the hospital into quality time, I went to the bookshelves of the nearest supermarket and what caught my eye were the two most recent translations (into Finnish) of Donna Leon's novels.

In our family, we like crime novels, and even better if they are set in a town or a country you know at least a little bit. This summer I spent some very relaxing Sunday afternoons sitting under the shade of trees, smelling the roses and lupins, and re-reading some of the Brunetti novels we already had. In the stories, as you may know, the intelligent and right-minded police commissioner Guido Brunetti confronts crime and corruption in the overwhelmingly beautiful Venice. The political and ethical dilemmas are complex and without end, but the family, friends and good food make life better.

By now, autumn is coming and that means more time for reading! Have a relaxing weekend! :)

Luetteko dekkareita? Ovatko Donna Leonin Brunetti-kirjat tuttuja?

Kesäkuussa ostin pitkästä aikaa uusia romaaneja ja Prisman kirjahyllystä tarttui mukaan kaksi uutta Brunettia. Ne innostivat lukemaan, pitkästä aikaa, muitakin sarjan kirjoja. Amerikkalaisen Leonin Brunetti-tarinat sijoittuvat Venetsiaan ja niissä on parhaimmillaan mielenkiintoista ja tärkeää yhteiskunnallista ja moraalista pohdiskelua. Italiassa elämä on ihanaa, mutta poliittinen korruptio ja erittäin hyvin järjestäytynyt rikollisuus eivät koskaan ole kaukana.

Suomeksi käännetyistä kirjoista viimeisin, Tuntematon ihailija (Falling in Love, 2015), ei tosin minusta yllä edeltäjiensä tasolle.

Italiankieliset sanat ja fraasit suomenkielisen (tai englanninkielisen) tekstin seassa ovat yksi ensimmäisistä asioista, jotka Brunetti-kirjoja lukiessa huomaa. Palazzo, ombra ja tramezzino antavat mukavasti paikallisväriä, mutta miksi matkapuhelin on aina telefonino? Kirjassa tehdään "carabinierille virallinen denuncia". Vainajan jäämistöstä löydetyt kirjeet "oli kaikki toimitettu raccomandate". Kyllä nämä käsitteet voisi ilmaista suomeksikin. Painovirhepaholainen vaanii myös: Italiassa ei toimita in frutta e furia, vaikka kiire olisikin. :)

Tämän postauksen alkuperäinen versio oli pidempi ja sisälsi mm. huomioitani kirjojen päähenkilöistä. Päätin kuitenkin karsia tekstiä ja palata aiheeseen ehkä myöhemmin, jos lukijoiden joukossa on aiheesta kiinnostuneita. :) Kirjojen saksalaiset filmatisoinnit täytyy vielä mainita. Venetsia näyttäytyy niissä lumoavan kauniina, mutta tarinoita on höystetty komiikalla, joka ei mielestäni niihin kuulu, ja joitakin henkilöhahmoja on karrikoitu aivan tarpeettomasti.

Brunetti-kirjoissa oikeus ei välttämättä voita eikä aina ole edes selvää, mikä on oikein ja kohtuullista. Lukijakin joutuu tyytymään pieniin voittoihin, kuten kirjassa Oman käden oikeus. Yksityisen kadettikoulun ylimieliset opiskelijat viilettävät käsikoukkua pitkin Venetsian katuja talviunivormun viitat hulmuten ja säikäyttävät "siviilit" suojautumaan rakennusten seinänvieruksille. Brunettilla oli jo kokemusta varsinkin yhdestä näistä nuorukaisista ja se sai hänet "muuttamaan kurssiaan kaksi kompassinlukemaa, niin että hän oli suoralla törmäyslinjalla pojan kanssa. Hän kiristi vatsalihaksiaan ja jäykisti kyynärpäitään valmistautuen yhteentörmäykseen, mutta juuri silloin pojan vierustoveri irrotti otteensa ja siirtyi oikealle luoden siten kapean raon, josta Brunetti mahtuisi ohittamaan heidät. Astuessaan jalallaan tuohon rakoon Brunetti huomasi silmäkulmastaan, että poika siirsi vasenta jalkaansa pikkuisen sivulle ilmeisenä aikomuksenaan kampata hänet. Brunetti tähtäsi poikaa nilkkaan, potkaisi koko voimallaan, tunsi tyydyttävän säväyksen osuessaan, vilkaisi sivulleen ja laskeutui jalkakäytävälle. Hetkeksikään pysähtymättä hän painalsi eteenpäin, pääsi campolle, kääntyi vasemmalle ja lähti siltaa kohti..."

Näissä kuvissa näkyy yksi maailmanhistorian parhaista keksinnöistä: Miki-kirjat ovat todella pieniä, suunnilleen virsikirjan kokoisia (ja paperikin on ohutta kuin virsikirjoissa), mutta siitä huolimatta miellyttäviä lukea. Otava toi tämän hollantilaisen formaatin (dwarsligger) markkinoille 2013. Suomenkielistä vastinetta flipback-kirjalle ei kai vielä ole. Sitä odotellessa Miki-kirja on minusta parempi kuin ehdotettu "minikirja".

Ihmettelen etteivät nämä kirjat ole yleistyneet nopeammin. Minä ostaisin kaikki kaunokirjalliset teokset tässä formaatissa.

Viini maistui auringolta, mereltä ja lauluilta, jotka kertoivat rakkaudesta ja kuolemasta.

Se oli sisilialaista viiniä. :)

Kesän lukuhetket alkavat olla ohi, mutta syksystä alkaakin uusi lukemisvuosi: takkatuli, ulkona ropiseva sade, kupillinen kaakaota ja hyvä kirja. Ihanaa viikonloppua! :)

♥!