Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Kommentit suomen kielellä ovat erityisen tervetulleita! - Puoi commentare anche in italiano!

Thank you for your visit.

16.3.2019

33: Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan - Chick lit and biscuits





Hei ja hyvää viikonloppua!

Jaahah, Helmet-lukuhaasteen kohdan 33 selvitän rimaa hipoen.  :) Ensimmäinen valintani oli Muriel Barberyn Siilin eleganssi (L’élégance du hérisson, 2006). Minulla on siitä italiankielinen käännös, jossa Renéen ja Paloman kertomuksilla on kummallakin oma kääntäjänsä. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ja muistan, että kirjan lopussa (päinvastoin kun elokuvassa) Reneén erikoisen käytöksen perimmäinen syy selviää. Luin kirjaa viitisenkymmentä sivua... ja sitten en enää jaksanut. Tuleeko teille joskus sellainen olo, että maailmassa on liikaa puhetta? Kaiken älyllisen itsetutkiskelun ja filosofoinnin keskellä päähenkilöt tuntuivat yhdentekeviltä ja varsinkin Paloma omahyväisyydessään aivan sietämättömältä.

No, sitten valitsin aivan toisenlaisen kirjan. Sophie Kinsellan (oikealta nimeltään Madeleine Wickham) kirjassa The Secret Dreamworld of a Shopaholic (2000, suom. Himoshoppaajan salaiset unelmat) ei filosofoida... korkeintaan keksitään tekosyitä ostoksille.




Kirjojeni nimiösivun alareunaan kirjoitan ostopäivän ja -paikan. Olen näköjään ostanut tämän kirjan Milanon Malpensan lentokentältä. "Himoshoppaajat" olivatkin mieluista lukemista koneen lähtöä odotellessa. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, minulla on melkein kaikki sarjan kirjat. Varsinkaan  myöhäisemmät osat eivät sovi päätökseeni hankkia vain kirjoja, jotka kannattaa lukea useampaan kertaan. Himoshoppaaja-kirjat toistavat epäuskottavaa kaavaa, jossa Rebecca Bloomwood (sarjan alussa 25-vuotias talouslehden toimittaja) sotkee raha- ja muut asiansa täydellisesti, mutta lopullisen katastrofin uhatessa hänestä paljastuu yllättäviä kykyjä - tämän kirjan lopussa hän huomaa olevansa terävä väittelijä, talousasiantuntija ja loistava TV-esiintyjä.




Muutoin Becky innostuu työstään vain hetkellisesti, hän huijaa itseään ja lähipiiriään ja välttää viimeiseen asti ottamasta vastuuta tekemisistään. Hänellä on suppeat kiinnostuksen kohteet. Kun Wagnerista pitävä poikaystäväkandidaatti ehdottaa retkeä Bayreuthiin, Becky pohdiskelee onko kyse ehkä Beirutista eikä välitä yrittääkään ottaa asiasta selvää. Kun outo Tarquin sitten paljastuu Britannian 15:nneksi rikkaimmaksi poikamieheksi, Becky alkaakin jo haaveilla avioliitosta...

...Because I'd better start acting posh, hadn't I, if I'm going to be the girlfriend of someone called Tarquin Cleath-Stuart.
Rebecca Cleath-Stuart.
Becky Cleath-Stuart.
Hi, it's Rebecca Cleath-Stuart here. Yes, Tarquin's wife. We met at... Yes, I was wearing Chanel. How clever of you!

Positiivisina ominaisuuksina Beckyllä on hyväsydämisyys ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen... ja tietysti laadukas maku pukeutumisessa. :) Ensimmäistä kertaa Kinsellaa lukiessani minua naurattivat erityisesti Beckyn perustelut ostoksilleen. Ei ole vierasta minullekaan määritellä kallis vaateostos investoinniksi.

Kinsella kirjoittaa sujuvaa ja helppolukuista kieltä... ja suosittelenkin alkuperäisteoksia suomennoksien sijaan. Brittienglannin ystävä oppii luontevaa puhekielta ja näppäriä ilmauksia. Suomalaislukijalle bonuksena on viittauksia Suomeen ja suomen kieleen. :) Suomenkieliset tekstit kirjassa ovat muuten virheettömiä, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Henkilöhahmot ovat eläviä, vaikkakin karrikoituja. Varsinkin Beckyn yläluokkainen ystävä Suze ja tuleva aviomies Luke Brandon olisivat kiinnostavia hahmoja myös valkokankaalla...

...It said his [Luke's] IQ was phenomenally high and he had a photographic memory. (I've always hated people with photographic memories.)
But it's not just that. It's that he always seems to have a frown on his face when he's talking to me. As if he knows what a complete fraud I am. In fact, it occurs to me, he probably does. It'll probably turn out that the famous Luke Brandon is not only a complete genius but he can read minds, too. He knows that when I'm staring up at some boring graph, nodding intelligently, I'm really thinking about a gorgeous black top I saw in Joseph and whether I can afford the trousers as well.

Kahdesta ensimmäisestä "Himoshoppaaja"-kirjasta koostettu amerikkalaiselokuva Confessions of a Shopaholic (2009) oli kuitenkin hirveä pettymys... enkä itse asiassa edes katsonut sitä loppuun. Lontoosta New Yorkiin siirretty tarina on täysin älytön eikä katsoja voi edes ihailla Beckyn tyylikästä bisnespukeutumista, koska amerikkalainen Becky pukeutuu aivan ihmeellisiin kirjaviin luomuksiin. Hyvät näyttelijät, kuten Joan Cusack ja Kristin Scott Thomas, menevät varmaan täysin hukkaan.




Tämän kirjallisuudenlajin virallisin suomenkielinen nimi taitaa olla "mimmikirjallisuus". Yksi hyvä puoli siinä ovat pastellinväriset kirjojen kannet. Niiden hengessä lisäänkin postaukseen jo aiemmin otettuja hempeänvärisiä kuvia. Tiesittekö että maaliskuun 20. päivä on kansainvälinen Macaron-päivä, Jour du Macaron? :)




Hello all! I have chosen the first novel of Sophie Kinsella's best-selling Shopaholic series for the reading challenge even though the prompt was "You have seen a movie based on the book". Infact, I have seen only the beginning of the film. It was waaay too stupid...

The lovely pastel-coloured covers of these books led my thoughts to photos I took some months ago and didn't post yet. With these photos, I celebrate the international Macaron Day, on 20 March. :)

Have a lovely weekend!












8.3.2019

40: Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia - A book about mental health problems


Hello all! As you can guess from the title, this is a darker post than mine usually are. For the Helmet reading challenge, I chose Danielle Steel's His Bright Light, "the story of an extraordinary boy with a brilliant mind, a heart of gold, and a tortured soul. It is the story of an illness, a fight to live, and a race against death".





Hei taas! Helmet-haasteen kohtaan 40 valitsin hyllystäni Danielle Steelin kirjan Brilla una stella. Alkuperäisteos His Bright Light ilmestyi 1998 ja italiankielinen käännös kaksi vuotta myöhemmin. Kirja on käännetty useille kielille, mutta näköjään ei suomeksi. Joidenkin englanninkielisten painosten kannessa on lainaus Daily Express -lehden arviosta: "A moving and haunting book"... ja niinhän se on. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen. Luin sen nyt neljännen tai viidennen kerran... ja äidin huoli lapsestaan koskettaa joka kerta.

Danielle Steel lienee tuttu nimi lähes kaikille, ainakin rakkausromaanien ystäville. Englanninkielisen Wikipedian mukaan hän on kirjoittanut 165 kirjaa, joista romaaneja 141. Yli 800 miljoonalla myydyllä kirjalla hän on kaikkien aikojen tilastossa neljäntenä, Shakespearen, Christien ja Cartlandin jälkeen.

His Bright Light ei ole romaani, vaan Steelin pojan Nicholas Trainan (1978 - 97) tarina. Nick oli verbaalisesti lahjakas, musikaalinen ja liikunnallinen lapsi, jonka vilkkaus alkoi kuitenkin muuttua rauhattomuudeksi ja impulsiivisuudeksi jo päiväkoti-iässä. Äiti seurasi raivokohtauksia, yökastelua, tuhrimista, piirustusten väkivaltaisuutta yms. yhä enemmän huolestuneena, mutta sekä ystävät että ammattilaiset pitivät Nickiä hyvin älykkäänä, mutta muuten normaalina lapsena.

Nickin koulunkäynti alkoi hyvin, mutta vähitellen ongelmat pahenivat, Nick alkoi häiritä opetusta ja eristäytyä perheestä. Kotoa hävisi lääkkeitä. Psykoterapiasta ei ollut apua ja koko perheen elämä kärsi yhä enemmän Nickin vaikeasta käytöksestä. Ensimmäiset huumekokeilut alkoivat, tuli koulusta erottamisia, sairaalajaksoja...  Äiti yritti etsiä apua kaikista mahdollisista paikoista. Vuosien etsimisen jälkeen avuksi löytyi viisaita ja tehtäväänsä sitoutuneita ihmisiä, joista tuli perheen ystäviä. Yhteys heihin on säilynyt Nickin kuoleman jälkeenkin.

Nick itse oli päiväkirjoissaan arvellut kärsivänsä maanis-depressiivisyydestä jo ennenkuin aikuiset alkoivat sitä epäillä. Diagnoosi kaksisuuntaisesta (bipolaarisesta) mielialahäiriöstä ja oikea lääkitys saatiin vasta Nickin ollessa 16-vuotias. Hoidon ansiosta Nick pystyi elämään hyvää elämää noin kolmen vuoden ajan, tosin vaihtelevasti: täysi-ikäisyys antoi hänelle mahdollisuuden kieltäytyä lääkkeistä ja sairaalahoidoista, ja litium-hoidon keskeyttäminen huonontaa potilaan vointia nopeasti. Perheen ja palkattujen hoitajien avusta ja valvonnasta huolimatta Nick sai käsiinsä huumeita itsemurhayrityksiä varten. Niistä neljäs "onnistui".

Steel sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan, paitsi Nickin muistoksi myös avuksi ja tueksi sairastuneiden omaisille ja lisätäkseen tietoa bipolaarisesta mielialahäiriöstä, jotta se voitaisiin tunnistaa aiemmin. Ajoissa aloitettu lääkitys on tehokkain. Kirja toimisi apuna ehkä vielä paremmin, jos vaikkapa loppuun olisi koottu tiivistelmä kokemuksista ja ohjeista.

Hoidot ja lääkkeet auttavat eri ihmisiä eri tavoin. Steel kannustaa lukijoitaan yrittämään kaikkia mahdollisia keinoja, oman intuition mukaan, luottaen siihen tietoon, joka omaisilla on sairastuneesta. Nickin elämä päättyi jo 19-vuotiaana, mutta oikean lääkityksen avulla hän pystyi viimeisinä vuosinaan tekemään asioita, joista oli haaveillut.




Steelin romaaneja olen lukenut kaksi tai kolme. Niitä paljon kiinnostavampana pidän itse kirjailijaa. New Yorkissa 1947 syntynyt Danielle Fernandes Dominique Schuelein-Steel on saksanjuutalaisen isän ja portugalilaisen äidin ainoa lapsi, joka vietti suuren osan lapsuuttaan Ranskassa ja alkoi kirjoittaa tarinoita ja runoja jo nuorena. 

Alla olevassa kuvassa (kesältä 1996) ovat Steelin ja John Trainan lapset lomatunnelmissa. Steel synnytti seitsemän lasta ja on ollut äiti yhdeksälle ja kirjoittanut samaan aikaan (myöhään illalla) menekkiteoksen toisensa jälkeen. Vaikka hänellä tietysti on ollut apuna henkilökuntaa, saavutus on ihailtava. Nykyisin hänen menetelmänsä on kirjoittaa viittä eri vaiheessa (tiedonhankinnasta tekstin viimeistelyyn) olevaa kirjaa yhtäaikaa. 


From: Danielle Steel: His Bright Light
Photo: Harry Langdon


Alla oleva kuva on otettu Danielle Steelin vanhimman tyttären häissä toukokuussa 1997, noin neljä kuukautta ennen Nickin kuolemaa.


Nick Traina and his mother Danielle Steel
From: Danielle Steel: His Bright Light
Photo: Eliot Holtzman


Lisäilen näihin kirjapostauksiin myös sopivia kukkakuvia. :) Tällä kertaa kukkana on ruusu, koska Nickin hautajaisissa arkku oli kirjan mukaan peitetty keltaisilla ruusuilla. Siunaustilaisuus kirkossa oli harras, mutta seuraavan päivän hautaanlaskemistilaisuuteen äiti pyysi perhettään pukeutumaan mahdollisimman mauttomiin ja värikkäisiin vaatteisiin, koska surusta on selvittävä, ylös- ja eteenpäin, ja koska hänen mukaansa Nick olisi pitänyt ideasta.

Loppuun vielä kolme linkkiä Youtubeen. Nick Traina tuli tunnetuksi Link 80 -nimisen punk/ska-yhtyeen laulajana ja viimeisinä kuukausinaan hän perusti uuden, Knowledge-nimisen yhtyeen.

Ensimmäisenä on Link 80:n vuonna 2016 julkaisema Nickin muistovideo. Musiikkina siinä on Social Distortion -yhtyeen hieno "When The Angels Sing":

Toisella videolla Nick laulaa noin 15-vuotiaana kirjoittamansa kappaleen:


Gnat (I'm All Alone) by Nick Traina

I'm all alone,
I'm all alone,
Sky is white,
The pain is bright,
And I wanna get stoned.
I'm all alone.
Destiny, My destiny,
Dance with me, Dance with me, Destiny,
Destiny, My destiny,
No escaping that's for me,
My mother moans,
Get off the phone,
She don't like my fucking tone,
Mama may have,
And Papa may have,
But God bless the child that's got his own,
God bless the child that's got his own.

I have been shown,
My heart of stone,
Feeling it in my broken bones,
Love I can't have
The dad I won't have
The child was left here all alone
I was left here all alone
Destiny, My destiny,
Dance with me, dance with me, destiny
Destiny, my destiny,
No escaping that's for me



Ja lisätäänpä tähän vielä "When The Angels Sing" Social Distortion -yhtyeen omalla videolla. Social D:hän perustettiin jo kaukaisella ja niin nostalgisella 1970-luvulla. White Light, White Heat, White Trash (1990-luvun puolivälistä) oli pitkästä aikaa hieman punkimpi albumi. Mike Ness taitaa olla katu-uskottavin kasvissyöjä, jonka tiedän. :)


When The Angels Sing (by Michael Ness)

At last we meet again, dear God
Hear the angels sing
The funerals are nicer
when we know you're there
When the angels sing
Sometimes I try so hard 
to understand the things you do
Who am I to question you
 when it all comes down
Hear the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

The prisoners pray 
when they're on death row
When the angels sing
The junkie cries for love 
but it's all run out
When the angels sing
The sins of the world
and it's cold on the streets
 when you're all alone
And the tears they start to fall
when it all comes down
Hear the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

Little by little, day by day
I watch the children play
'Cause life and death don't mean a thing
'Til the angels sing

When the angel of death
comes alooking for me
Hear the angels sing
I hope I was everything 
I was supposed to be
When the angels sing
There's gotta be a heaven 
'cause I've already done my time in hell
And a little baby's born
when it all comes down
When the angels sing

Stand up strong, feel the pain
When the angels sing
Love and death don't mean a thing 
'Til the angels sing

Little by little, day by day
I watch the children play
'Cause life and death don't mean a thing
'Til the angels sing



🧡



Tämän postauksen lopuksi haluan toivottaa jaksamista ja hyvää vointia kaikille
ja varsinkin omaisiaan hoitaville. Muistakaa pitää huoli myös itsestänne! :)



3.3.2019

42: Kirjailijan nimi viehättää sinua - Flowers for us and Mrs Harris




Aurinkoista sunnuntaita, hyvät lukijat! :)

Tämänkertainen kirjani Helmet 2019 -haasteeseen on Paul Gallicon Kukkia rouva Harrisille. Paul Gallico (1897–1976) oli amerikkalainen kirjailija, jonka isä oli italialainen pianisti. Yhtä paljon kuin kirjailijan nimi, minua viehättää tämä kirja itse. Sen alkuperäinen nimi on Mrs. 'Arris Goes to Paris (ilmestyi 1958), mutta Iso-Britanniassa julkaistun painoksen nimenä oli Flowers for Mrs. Harris, joka onkin paljon viehättävämpi ja kuvaa kirjaa paremmin. :)




Takakannen mukaan Kukkia rouva Harrisille on sydämellisen huumorin höystämä kertomus. Kyllä! Se on hyvän mielen kirja, joka muuttaa lumituiskuisen päivän keväiseksi aamuksi Pariisin kukkatorilla. (Niin, kirjoittelin tätä tekstiä eilen, kun ulkona pyrytti. Tänään taivas on sininen, ja puhdas, uusi lumi kimaltelee auringossa.) Tarina alkaa, kun lontoolainen leskirouva, työstään ylpeä siivoojatar Ada Harris näkee erään asiakkaansa, Lady Dantin vaatekomerossa kaksi Diorin valmistamaa iltapukua. Siihen asti rouva Harrisin kauneudenkaipuuta olivat tyydyttäneet ruukkukukat, joiden kasvattajana hän olikin erinomainen, sekä asiakkailta saadut, jo hieman kuihtuneet leikkokukat...




... mutta katsellessaan nyt noita vaatekomerossa riippuvia hämmästyttäviä luomuksia hän tajusi kohdanneensa aivan uuden kauneuden lajin - taiteilijain luoman keinotekoisen kauneuden, joka oli ovelasti tähdätty osumaan suoraan naisen sydämeen.

Rouva Harrisin elämän unelmaksi tulee saada omistaa Diorin puku ja hän alkaa säästää rahaa kaikin keinoin, siivojaystävänsä rouva Butterfieldin tukemana. Rouva Harris matkustaa Pariisiin, ihmeellisiä asioita tapahtuu ja monen muunkin ihmisen salainen toive toteutuu.

Kukkia rouva Harrisille on suloinen satu. Rouva Harris kokee Pariisissa  seikkailun, jonka jälkeen hänen elämänsä ei enää koskaan ole entisellään, koska maailman kauneintakin pukua arvokkaampia ovat elämä itse, myötätunto, ystävyys ja rakkaus.

Vuonna 1960 ilmestynyttä Heidi Järvenpään suomennosta on ilo lukea. Kukista muuten puhutaan paljon:

Kotona Lontoossa rouva Harris oli usein seissyt kukkakauppojen ikkunoiden takana katsellen kaipaavin silmin orkideoja, ruusuja, gardenioita sekä muita kasvihuoneiden kasvatteja, mutta koskaan elämässään hän ei ollut tavannut näin huumaavaa terälehtien, värien ja muotojen runsautta, joka nyt täytti Notre-Damen kaksoistornin varjossa levittäytyvän kukkatorin viimeistä neliömetriä myöten.

Täällä olivat kadut tulvillaan ruukkuihin istutettuja azaleoja, joiden lohenpunaisten, valkoisten, punaisten, purppuraisten kukkien lomassa oli valtavia kermanvärisiä, tulipunaisia ja keltaisia neilikkakimppuja. Oli aareittain sinisiä hymyileviä orvokkeja, sinisiä iiriksiä, punaisia ruusuja ja valtavia, vielä nupullaan olevia kasvihuonegladioluksia. [...]

Mutta tämä ei ollut ainoastaan näköaistin paratiisi, sillä Seineltä puhaltava leppeä tuuli kantoi muassaan sellaista huumaavien tuoksujen paljoutta, että jokainen todellinen kukkien ystävä osasi sen johdattamana suunnistaa taivaaseensa.





Myös Diorin sovitus- ja ompelutiloissa riittää väriloistoa, kun työntekijät kiitävät pitkin käytäviä

... sylit täynnä luumun-, karviaismarjan-, tamarindin- ja päärynän-, keltakatkeron-, kevätesikon-, damaskonruusun- ja orkideanväristä tylli- ja silkkivaahtoa ja pitsiröyhelöä vieden jokaiselle jotakin sovitettavaksi ja lähemmin tarkasteltavaksi.




Kirjan lopussa rouva Harris saa runsaan kukkalähetyksen... Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Tämän postauksen kukkakuvat ovat vuodelta 2015. Ruusut ovat Hatanpään kartanopuistosta ja muut kukat Kevätmessuilta.

Olen taas jäljessä aikataulusta blogivierailujen suhteen. Koetan tulla käymään pikimmiten.





Hello and happy Sunday! Today's book for the reading challenge is Paul Gallico's Flowers for Mrs. Harris (1958), the story of a London charlady, Mrs. Harris, who travels to Paris to purchase an evening gown from the House of Dior. An unputdownable little book.

I'm again late in visiting and commenting. Sorry! See you soon!










1.3.2019

45: Kirjan nimessä on kieltosana - Blogin varmuuskopiointi!!




Hei ja oikein hyvää perjantaita! :) Näin työviikon loppuun sopiikin kirja, jonka valitsin Helmet-haasteen kohtaan 45. Kaikki suomalaiset tuntenevat Ilkka Heilän "B. Virtasen", jonka oivaltavasta huumorista on nautittu albumeina vuodesta 1997 alkaen ja sanomalehdissä jo 1990-luvun alusta lähtien. Meillä on melkein kaikki kokoelmakirjat ja niistä on jäänyt perheessämme puheeseen monia sanontoja:

Kun työuupumus uhkaa, pohdimme mahdollisuutta lähteä "lammasfarmareiksi Rymättylään".

Kun Armi Virtanen aikoo panna "kesän maut pakkaseen", se tarkoittaa isoja ostoksia jäätelöautolla.

Kun B. Virtanen yrittää neuvoa Reino Murikalle tietokoneen käyttöä, opetus aloitetaan aivan alkeista: "Tämä on tuoli." Opetus etenee silti liian nopeasti Murikan kykyihin nähden...




Ei töihin tulla rahaa kinuamaan! (2010) ei ole Virtasista parhaita. Jotenkin näissä viimeisimmissä albumeissa korostuu Virtasen surkea asema Nilkénin ja Murikan sortamana työntekijänä, jolle sysätään aivan liikaa töitä. Aikaisemmissa kokoelmissa aiheet ovat monipuolisempia. Onneksi sentään Virtanen pätevänä työntekijänä onnistuu joskus saamaan voiton epäreiluista esimiehistään ja ovathan Virtanen, neiti Jantunen ja Topi solidaarisia toisilleen, ainakin useimmiten.


From: Ilkka Heilä: B. Virtanen - Ei töihin tulla rahaa kinuamaan!


Tässä osastopalaverissa oli toimistopäällikkö Nilkénin mukaan huono henki. Niinpä hän järjesti sen jälkeen kriisipalaverin, jossa haettiin syitä siihen. Sen jälkeen pidettäisiin toimenpidesuunnittelupalaveri, jonka tuloksista keskusteltaisiin seurantapalaverissa ja...




You can read about B. Virtanen in English here!




Sitten tämän postauksen toiseen aiheeseen: Blogger on sulkenut erään amerikkalaisen blogituttavan blogin syistä, jotka ovat vielä epäselviä. Ehkä blogiin oli päässyt jonkin kolmannen osapuolen haitallista koodia, epäilyttäviä linkkejä tms. Tämän tapauksen yhteydessä on tullut taas esiin blogin varmuuskopioinnin tärkeys.

Onhan teillä kaikilla varmuuskopioituna (esimerkiksi omalla koneella) sekä blogin teema (ulkoasu) että sisältö?

Blogger-blogin ulkoasu "backupataan" blogin työkaluvalikon kohdasta "Theme". (Onkohan tämä suomeksi "Teema"? Se kohta, jossa on maalaustelan kuva. :))

Blogin sisältö kommentteineen kopioidaan Asetusten (Settings) kohdasta "Muut" (Other).

Varmuuskopioinnin tekee parissa minuutissa ja sen jälkeen pystyy tarvittaessa palauttamaan blogin melkein täsmälleen samannäköisenä kuin se nyt on. Varmuuskopiointi kannattaa tietysti tehdä säännöllisesti, jotta uusimmat postaukset ja ulkoasun muutokset tulevat talteen.




Eipä sitten muuta kuin 
aurinkoista viikonloppua!

Have a lovely weekend!



20.2.2019

17: Kirjassa on kaksoset - Lupins, *dreaming of P.E.I.*





Minkä kirjan löytäisin hyllystäni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmäiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, että ensimmäisenä mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.

Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elämästä kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpänä. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tästä kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.




Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota... Eivätkä kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa äitiään, mutta Annella on ruskeat silmät ja hiukset.




Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista näkyy, Italiassa julkaistaan vielä paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekä lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.





Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikä tavoittaakin alkuperäisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellä "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tässä minulla olevassa käännöksessä (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. Pidän tässä laitoksessa myös siitä, että alaviitteissä kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistä, kirjallisuudesta, jne. ja selitetään sanaleikkejä, esim. sanojen Blythe ja blight välillä.

Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistä. Tässä vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elämää. Anna kuulostaa täydelliseltä äidiltä, hän on aina ymmärtäväinen, viisas, hellä... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetär Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.

Kirjan alussa kuvataan perheen elämää yleisemmin, esimerkiksi miten selvitään hankalan tädin pitkästä vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekä kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitään liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vältytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltä askarruttavista asioista. :) Jopa täydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa säröillä, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.

Kirja on viihdyttävää luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. Siinä missä Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tässä kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikä minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.

Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) Hän rakastaa puutarhoja eikä Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessä on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...

Lì ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.

Oi, ihanuutta! Etsin yllä olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessä on linkkejä myös äänikirjoihin.

Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.

Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmäinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellä "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta Netflixissä on nähty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tänä vuonna. On sanottu, että "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minäkin olin siitä aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ärsyttää. Näyttelijävalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviä, samoin Annan ystävä "Diana" on sopivan herttainen. :)

(Netflixistä puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tästä aiheesta en jatka sen enempää, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jäi jo kesken...)

Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itärannikolla) on kuvauksista päätellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisään tähän postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvä lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.

Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, että eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hämmästyin kun ulkona ei ollutkaan vihreää vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.



















17.2.2019

39: Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja - Repost: Of bears and men


Hei kaikille ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Julkaisen uudelleen postauksen viime vuodelta. Jos olette jo kommentoineet, älkää kokeko velvollisuudeksenne kommentoida uudelleen. :D






Karhumies.
Kirjoittajat: Vesa Tuominen ja Esa Silander.
Kannen kuva: Tapio Paappanen.
Docendo. Jyväskylä 2018. € 29,90.

Mielipiteeni: Syvästi koskettava.
Suosittelenko? Ehdottomasti.

"Sulo Karjalainen on adoptoinut emonsa menettäneitä karhunpentuja. (...)
Elämäntyöllään hän on näyttänyt, että ihmisen ja karhujen välinen yhteys voi kasvaa ystävyydeksi."






Julkaisen siis uudelleen tämän Karhumies-postauksen, koska Helmet-haasteen kohdassa 39 etsitään kirjaa, joka kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta. Hyllystäni olisi löytynyt useitakin vaihtoehtoja tähän kohtaan, mutta Karhumies on kirja ihmisen ja eläinten suhteesta par excellence.

Alunperin eli noin vuosi sitten, maaliskuussa 2018... postausvuorossa oli haastevastaus kevään merkeistä, mutta elämä (lue: influenssa perheessä) sotki suunnitelmani sekä edellisen postauksen kommentteihin vastaamisen, joka oli alkanut niin hyvin... :)

Minulla ei flunssa kovin paha ollut. Saipahan kerrankin loikoilla pitkään aamulla. Olen täyttänyt sudokuja ja ottanut Sherlock- ja Elementary-maratoneja. Ja ne unet, joita kipeänä näkee! Olen vieraillut puistoissa ja puutarhoissa, löytänyt metsästä eksoottisia puita ja tavannut monia kiinnostavia ihmisiä. :D

Toipilaiden piristykseksi tilasin tämän vastailmestyneen kirjan. Hinta Prisman verkkokaupassa oli € 27,56 ja kirja saapui kahdessa päivässä. Prismassa ei kirjaa näyttäisi nyt olevan saatavilla ja sivulla ilmoitetaan, että uusi painos on tulossa. Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että kirjaa on ostettu paljon! Karhumies kuuluu jokaisen luonnon ja eläinten ystävän kirjahyllyyn.

Vilkaisin nettikirjakauppoja nyt helmikuussa 2019 ja myynnissä näkyy olevan jo kirjan viides painos.






Sulo Karjalainen ja Juuso-karhu kavereineen ovat varmaan jo tuttuja useimmille suomalaisille. Karhumies kertoo koskettavasti ja mielenkiintoisesti Sulon, Kuusamon Suurpetokeskuksen ja siellä elävien karhujen ja muiden pelastettujen eläinten elämästä.










Hello all! This is a repost of "a post-influenza post" I wrote almost one year ago. I participate with this to the Helmet 2019 reading challenge, to the subject No 39: "A book about the relationship between humans and animals". 

So, in March 2018, to cheer up the family, I bought a very interesting, recently published book. (I hope it will be translated into English too.) Sulo Karjalainen runs an orphanage for predators in Kuusamo, in the east of Finland in the Northern Ostrobothnia region. He has a unique relationship with the large predators, especially the brown bears.






Sulo Karjalainen demonstrates that a friendship with these impressive animals is not only possible, but it's also a highly rewarding, truly heart-warming experience.






Interesting links:












Have a great week ahead!