Tammikuun tunnelmia, bingoa ja kävelyä :)

Hei taas ja tervetuloa lukemaan oikeaa multipostausta! Tänään muistellaan vielä joulua, pelataan blogikaveri Repolaisen bingoa, iloitaan tammikuusta ja kävellään. 

Edellisen postauksen viimeisessä kollaasissa oli kuva pienestä puisesta ketusta erilaisen joulutarpeiston ympäröimänä. Minulla oli tarkoitus koristella esimerkiksi joulupöytä luontoteeman mukaisesti (väreinä vihreää ja hieman ruskeaa ja valkoista). Joulukoristelujen väriksi tulikin punainen ja kettu puolukoineen pääsi vain sivupöydälle. Kuvassa näkyy siis niitä puolukoita, joita Repolaisen kanssa syyskuussa poimittiin ja lakattiin. :) Linkin kuvassa näkyvät verikanukan marjat eivät olleet jouluna enää kauniin valkoisia vaan ruskeita...

Mainitussa kollaasissa oli myös kuva näistä sukista, joita tein joululahjaksi. Tässä on siis tekniikkana käyttää kahta raitalankaa joka rivin jälkeen lankaa vaihtaen ja tuloksena on jonkinlaiset räsymattosukat. Näitä on todella hauskaa tehdä ja samalla pääsee eroon lankavarastoista. Periaatteenani on, että en juurikaan sommittele värejä, mutta koetan saada parin sukista suunnilleen samanlaiset. 

En ollut itsekään varma pidänkö päällimmäisen parin (siis oikealla kuvassa) väreistä. Tein useita samankokoisia pareja ja näillekin onneksi löytyi tyytyväinen käyttäjä. Nimesin väriyhdistelmän kinuski-vaahtokarkiksi ja sitten huvittelin keksimällä hienoja nimiä muillekin sukille... siis valitsemalla nimen, joka väriyhdistelmää katsoessa ensimmäisenä päähän pälkähtää. Vasemmalla kuvassa ovat sukat nimeltään "Marjametsässä" ja keskellä sukat nimeltään "Pientaloalue". :D

Tällä hetkellä puikoilla ovat sukat, joiden nimi on "Minun Suomeni". Toisena lankana siinä on nimittäin 7 Veljestä Raita-lanka "Suomikaari".

Repolaisen tämän vuoden kivassa haasteessa siis pelataan bingoa. Minun bingorivini on kutoa -  odottaa - tutkia. Vaikka asunkin itämurteiden alueella, meillä on aina puhuttu sukkien ym. kutomisesta. Miten te teette, kudotteko sukkia vai neulotteko niitä? :)

 

KUTOA

Olin valinnut joulunajan palapeliksi suomalaisen Tacticin valmistaman 1000 palan pelin, jonka kuvana on Magnus von Wrightin (1805–1868) öljyvärityö Annankatu kylmänä talviaamuna vuodelta 1868.  Olen aivan ihastunut taulun tunnelmaan. Pakkasen purevuuden voi melkein tuntea. Kontrasti kirkkaan pakkastaivaan ja kauniiden talojen ja toisaalta vielä varjossa olevan kadun arkisen aherruksen välillä on mielenkiintoinen.

Maalauksen koko on 36 x 54 cm. Palapelin koko on 48 x 67 cm ja siinä on rajattu alkuperäisteoksesta osa pois. Palapeli ei ollut helppo koottava, mutta en aiokaan koota sitä enää vaan kehystää sen seinälle. :) Ainakin keinovalossa varjoisa etuala tuntui todella tummalta. Jos asuisin Helsingissä, kävisin Ateneumissa katsomassa miltä teos oikeasti näyttää...

Internetin kuvat maalauksesta nimittäin ovat yleensä selvästi vaaleampia kuin palapeli. Kansallisgallerian verkkokaupasta voisi ostaa maalauksen itselleen suunnilleen palapelin kokoisena julisteena. :) Tämän Museoshopin sivulle löydettyäni tunsin itseni hetkeksi Himoshoppaaja-kirjasarjan Beckyksi. Mitä, onko täällä kauppakin? Ooh, taidemuistipelin avulla voisi harjoittaa muistia JA oppia taiteesta. Olisipa hyödyllistä ripustaa seinälle taideseinäkalenteri! Onpa hienoja kasseja! Tuollainen olalla olisi kiva liikkua kaupungilla...

En kuitenkaan tilannut mitään edellä mainituista. "Laadukkaat, vastuullisesti tuotetut" kassit on muuten valmistettu Kiinassa. :(

Päätin kuitenkin palkita itseni eräästä saavutuksesta ja tilasin itselleni huivin, johon on painettu osa Albert Edelfeltin teoksesta Lumpeita. Ihastuin valkoisiin lumpeisiin ja veden syvänsiniseen väriin, odotin huivin saapumista innokkaana... ja petyin hieman, kun vihdoin pakettia avasin: Värit ovat tummemmat kuin verkon kuvassa näyttäisi ja huivin alaosan vesi näyttää kokonaan mustalta. 

ODOTTAA

Bingorivini viimeinen verbi on tutkia. Saamistani joululahjoista erityisin oli samettinen pheran, ihanan lämmin pitkä tunika, jonka alkuperä on Kashmirissa, Intiassa. (Tässä kuvahaun linkki naisten nykyisin käyttämiin "ferraneihin".) 

Kauniita kirjailuja on mukavaa tutkia. :)

TUTKIA

Kalentereista puheenollen, kuten blogiystävälle kommentissa mainitsin, yksi tämän vuoden seinäkalentereistamme on vuodelta 2003. :D Se toimii täydellisesti; jopa pääsiäinen on oikealla paikallaan. Onneksi meiltä löytyy vaikka mitä, myös nippu vanhoja seinäkalentereita, joissa ei ole merkintöjä.

Pyhät ovat siis ohi ja "härkäviikot" alkaneet. (Tämäkin sana, härkäviikot, olisi levikiltään selvästi länsimurteinen, mutta aivan tuttu kyllä meilläkin.) Uusi vuosi on kuitenkin tuonut uudet herkut. Myös meidän S-marketissamme toimii nyt ruoan verkkokauppa ja hyvin toimiikin. Palvelun hinta on erittäin edullinen. Minun ostoksistani tulee paljon paremmin suunniteltuja, kun tietystä tuotteesta koko valikoima on verkkokaupassa nähtävissä ja helposti verrattavissa. Avainlippu, EU:n luomutunnus, joutsen- ja sydänmerkki näkyvät helposti. Tuotteita voi hakea myös alkuperämaan mukaan, joten osasin ostaa mm. Xtra-hankaussieniä, jotka on tehty Ukrainassa. :)

Niitä uusia herkkuja ovat Kotimaista-mustaherukkajäätelö, saman tuotesarjan maustamaton jugurtti (muovikorkittomassa pakkauksessa, jippii)...

... sekä Coop-pakastecroissantit, joita on kiva paistella sunnuntaiaamun iloksi. :)

Herkuttelun vastapainoksi pitäisi sitten liikkua! Nautitaan talvisesta luonnosta tai vaikkapa kaupunkimaisemista. Kävelyllä-haasteeseen ovat jo ehtineet osallistua...

Sartsa: Kuusankoski kauniina talvipäivänä 

Luisella: A walk among the stars

Aimarii: Omia latuja Koillismaalla

Repolainen: Fantastista Turkua

Anu: Kohti tammikuista merenrantaa

Kristiina: Ahvenanmaalla näyttää keväiseltä

Terhi: Jäisiä teitä ja herkkuja keittiössä

sekä sokerina pohjalla

Sartsa: Kesäisessä Verlassa

Lämmin kiitos osallistumisesta! Nämä minun kuvani eivät ole uusia, mutta sopivat maisemaan... vielä eilen. Lunta on melko vähän ja eiliseen asti se oli ihanan pehmeää ja puhtaanvalkoista. Nyt lämpötila on +3 C, lumettomat puut heiluvat tuulessa ja katolta lumi liukuu alas.

Taikapölyä luonnosta. :) Iloa päiväänne!

Oranssia! - Hauskoja kysymyksiä!

Hei ja ihanaa perjantai-iltaa! Tällä postauksella osallistun kahteen haasteeseen: ensin Repolaisen jo tuttuun värihaasteeseen, jossa on vuorossa oranssi. Se on mainio, piristävä väri, ja haasteeseen jo osallistuneet ovatkin postanneet upeita kuvia.

Kuvien jälkeen on vuorossa toinen haaste: Kristiina oli keksinyt loistavia "Oletko koskaan..." ‑kysymyksiä ja niihinhän oli aivan pakko vastata. :)

Ensin kuitenkin elämäni oransseja suosikkiasioita satunnaisessa järjestyksessä:

Olen säästänyt pieniä marmeladipurkkeja, joita voi käyttää, kun haluaa leikkiä hotelliaamiaista. :)

Tällaisiin astioihin keräämme sadevettä, joka käytetään melko pian. Jos vettä säilytetään pidempään, astian pitäisi olla kannellinen ja mahdollisimman varjoisassa paikassa. Se vähentää levien kasvua astiassa.

Tyrnimarjat on kerätty. Osa on pakastettu, osa syöty piirakan päällä.

Keittiön kaapin perältä löytyi tällainen "kone". :) Sanotaan sitä vaikka raastimeksi, ihan vintagea jo. Kurpitsat ovat syksyn herkkua.

Krassi on ihana, nostalginen lapsuudenkodin kukka. Tämä sai köynnöstellä vapaasti. :)

Ylellistä oranssia:

Erikoista oranssia:

Raikasta oranssia:

Makoisaa oranssia. Maisa ja Kaarina -mukit ovat suosikkejani.

Ulkomaista oranssia:

 

Englantilaisen hotellin kirjastossa otetun kuvan jälkeen siirrytäänkin sanalliseen haasteeseen:

Oletko koskaan...

1. Halunnut palata ajassa taaksepäin? 

En oikeastaan, mutta jos ajassa voisi palata taaksepäin, valitsisin toisen opiskelualan ja koettaisin valmistua mahdollisimman nopeasti. 

2. Miettinyt ulkomaille muuttamista?

Kuten blogiani lukeneet tietävät, olen asunut Pohjois-Italiassa ja nauttinut siitä suuresti. Nyt on kotia rakennettu täällä Suomessa, mutta ei ulkomailla asuminen ole mahdoton vaihtoehto jälleen seuraavassa elämänvaiheessa. 

Jos palvelut eivät olisi kuihtuneet olemattomiin, suomalaisella maaseudulla, järven rannalla asuminen olisi minusta aivan ihanteellista. On hupaisaa, kuinka esimerkiksi eduskunnan istunnoissa kaikki ovat Itä-Suomen ystäviä ja pitävät tärkeänä, että alue pysyy asuttuna jo turvallisuussyistä, mutta todellisuudessa esimerkiksi terveyspalvelut on jo täältä purettu lähes kokonaan. Maakuntalehtikin käyttää jonkinlaista uuskieltä: esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvoloiden sulkeminen on "palvelun uudistamista".

3. Eksynyt ostoskeskuksessa?

Ensiksi aioin kirjoittaa, että en, mutta sitten tuli mieleeni, että olen kyllä liikkunut niin sokkeloisissa ostoskeskuksissa, että todella tarkkana piti olla. Minun makuuni suunnitellussa ostoskeskuksessa on avointa, valoisaa tilaa, joka auttaa hahmottamaan oman sijainnin.

4. Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?

En. Minä yleensä viihdyn siellä missä kulloinkin olen. :) Jos matkalla vaikka sairastuisi, varmaan haluaisi palata kotiin, mutta viittaan kakkoskysymykseen ja arvelen, että terveydenhoitopalvelut olisivat todennäköisesti paremmat matkakohteessa kuin kotona. :D

5. Aloittanut laihdutuskuurin tai muuten terveellisemmän elämän?

Kuten Kristiina, joka syksy ja vuoden alussa. :) Yksi lempimottoni on "Joka aamu on armo uus". Eli vaikka välillä tulee repsahduksia, aina voi jatkaa yrittämistä.

6. Miettinyt miten elämäsi olisi muuttunut jos olisit ollut ahkerampi koulussa?

Olisin oppinut nuorempana ponnistelemaan jonkin asian eteen. Minulla oli nuorena sen verran hyvä muisti, että asioiden oppimiseksi ei tarvinnut kuin kuunnella tunnilla. Pidin enemmän matematiikasta ja kielistä kuin reaaliaineista, koska matematiikassa riitti, että ajattelee ja kielissä se, että pitää korvansa auki.

Hauska muisto ala-asteelta on, että kun olin tehnyt matematiikassa asiat, joita muut olivat tekemässä, sain tehdä lisätehtäviä erillisestä kirjasesta ja kun olin tehnyt ne, sain tehdä vielä lisää tehtäviä, joissa vastausten mukaan aseteltiin muovisia palikoita tai laattoja litteään koteloon ja lopuksi käännettiin kotelo toisin päin ja katsottiin muodostavatko palikoiden kääntöpuolet säännöllisen kuvion. Jos muodostivat, tehtävät olivat melko hyvällä todennäköisyydellä oikein. :) Käytettiinkö teidän kouluissa tällaisia?

7. Laulanut karaokessa?

En. Haluaisin osata laulaa paremmin. :)

8. Ajanut autolla kolarin?

Onneksi en. Minulla on taipumus ajaa pikemmin yli- kuin alinopeutta, kun tie on kuiva ja sää hyvä, mutta koetan pitää mielessä, että auto-onnettomuudella saattaa vahingoittaa omaa tai jonkun muun elämää peruuttamattomasti. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta parhaansa pitää tehdä yhteisen turvallisuuden eteen.

9. Tehnyt huonon ostoksen?

No varmasti on tullut esimerkiksi ostettua vaatteita sille henkilölle, joka luulee/toivoo olevansa eikä sille, joka todellisuudessa on. :D Olen keski-ikäinen naisihminen, jonka elämä on tällä hetkellä pääasiassa arkista aherrusta, joten jotkin ihanat juhlavaatteet ovat jääneet hyvin vähälle käytölle. 

Onneksi isompia hankintoja ei (tässä iässä) tarvitse kovin usein tehdä. Tilasin perinteikkään tavarataloketjun verkkokaupasta kodin pienkoneen, jonka ominaisuudet näyttivät tarpeeseemme sopivimmilta. Minulle lähetettiin kone, jonka laatikosta näki selvästi että se oli avattu ja teipattu uudelleen kiinni. Avatessani laatikkoa löysin ensimmäisenä lappusen, jossa laitteen edellinen omistaja kertoo palauttavansa koneen, koska se on lakannut yhtäkkiä toimimasta. :) Asiakaspalvelu (vain) pahoitteli asiaa, ja koska viime viikolla jälkitoimituksena tullut sisustustuote oli pakattu niin pieneen laatikkoon, että se oli jouduttu taittamaan, päätin että nyt kyseinen liike menetti kulta-tason asiakkaansa. :) Ajattelen sen niin, että elämäni muuttui taas hiukan helpommaksi: ostospaikan valinta on nopeaa, teen ostokseni siitä toisesta isosta tavaratalosta, josta saa bonustakin. 

10. Jäänyt luokallesi koulussa?

En, mutta tiedän, että se voi joskus olla hyvä asia esimerkiksi arvosanojen parantamiseksi tai tulevaisuudensuunnitelmien selkeyttämiseksi. 

11. Katunut syvästi jotain tekemääsi?

En ehkä syvästi, mutta usein huomaan, että olisin esimerkiksi voinut olla kärsivällisempi jossain tilanteessa. Silloin kannattaa pyytää anteeksi, sopia, koettaa hyvittää teko ja toimia paremmin seuraavalla kerralla. 

🍂🍂🍂

Nuorena siis muistin melkein kaiken. Ikääntyessä muistin huononeminen aiheuttaa harmia, mutta on sillä hyväkin puolensa. :) Nykyisin unohdan helpommin myös huolenaiheet, tekemättömät työt sekä omat ja muiden tekemät virheet.

Ja joka vuosi esimerkiksi syksyn kauneus yllättää iloisesti. Tänään sataa, mutta keltaiset, oranssit ja punaiset lehdet hehkuvat valoa. Nauttikaa viikonlopusta ja muistakaa osallistua haasteisiin! :)

Lyhyesti: Eilisen tähdet :)

"Syötäväksi hyvin kelpaavat, mutta tiukat laatukriteerit täyttämättömät hedelmät ja vihannekset pussitetaan ja myydään 60 sentin kilohinnalla kaikissa PeeÄssän Prismoissa, S-marketeissa ja Saleissa. Eilisen tähdet ovat hyvää syötävää edullisesti, ja samalla biojätteen määrä vähenee merkittävästi."

Näitä mainiosti nimettyjen hevi-tuotteiden hinnan alennuksia on ollut ainakin Pohjois-Savossa jo vuodesta 2018 alkaen, mutta vasta tänä kesänä meidän perheessä on huomattu, kuinka hyviä hedelmiä tähtikorista löytyy. Esimerkiksi hunajamelonit olivat juuri sopivan kypsiä syötäväksi jo samana päivänä.

Onko teidän ruokakaupoissanne vastaavaa palvelua?

E niin kuin elokuu - Asiakaspalvelumuistoja

Hyvää huomenta! Kristiinan ihana kuvahaaste on edennyt jo kahdeksanteen kuukauteen, tunnelmalliseen elokuuhun. Minä osallistun tällä kertaa kuvilla, jotka on kylläkin otettu heinäkuussa ja jo vuonna 2015. Pilvipalvelu esitteli kuvia nostalgisesta Italian reissustani ja halusin keksiä syyn esitellä niitä blogissakin. Ja koska olen huono seuraamaan ohjeita (kolme kuvaa), kuvia on peräti kuusi. :)

EKSOOTTISTA

ELÄHDYTTÄVÄÄ

ENTISILLÄ kotikulmilla

ELEGANTTIA

ENNÄTYSKUIVAA

ELINTARVIKKEITA

Nuo alimmassa kuvassa näkyvät Nastrine-nimiset leivonnaiset olivat suosikkejani aamukahvin ja sanomalehden seuraksi. 

Hintalappujen vieressä olevat punaiset lappuset kertovat, että kuva on otettu Auchan-nimisessä isossa marketissa. Ranskalaisen Auchanin "hypermarket" oli aikoinaan ensimmäisiä kotikulmillamme, ja laajan valikoiman sekä kivan lounaspaikan takia siellä oli mukava asioida. Auchan vetäytyi Italiasta viitisen vuotta sitten enkä muutenkaan asioisi sen liikkeissä enää, koska Auchan toimii edelleen Venäjällä ja 2023 tutkivan journalismin ryhmät The Insider ja Bellingcat sekä ranskalaislehti Le Monde julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan se mm. toimittaa elintarvikkeita, vaatteita ja savukkeita venäläissotilaille Itä-Ukrainassa.

Lähikaupunkimme Auchanin kassalla muistan joka tapauksessa tavanneeni yhden parhaista asiakaspalvelijoista koskaan. Joillakin ihmisillä on taito olla niin luontevasti ystävällisiä, että kohtaamisesta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Kun koetan muistella elämäni parhaita asiakaspalvelukokemuksia, tämä kuuluu epäilemättä top viitoseen. Kaikki viisi parasta asiakaspalvelijaa ovat olleet naisia. Auchanin kassahenkilö Italiassa samoin kuin hampurilaisravintolan myyjä samassa maassa olivat muuten molemmat afrikkalaistaustaisia.

Lontoosta muistan John Lewis -tavaratalon vaateosaston jo hieman iäkkäämmän myyjän, joka oli juuri sopivasti huolehtivainen, melkein äidillinen. Ostokseni onnistuivat mainiosti.

Ja hupsista, top viitosesta tuleekin top kuutonen! Muistin juuri yhden turvatarkastuksen Tel Avivissa, vuosia sitten. Myöhästyin lennoltani (lähinnä omasta syystäni, koska saavuin liian myöhään kentälle). Nuori turvatarkastaja järjesti minut toiselle lennolle, joka oli aikaisemmin perillä Helsingissä kuin alkuperäinen lentoni. <3 Israelilaisten turvatarkastajien kanssa minulla on muutenkin mennyt hyvin. Kerran muilla vastaavilla matkustajilla oli varsin hankala turvatarkastus, minulla helppo ja tarkastaja kantoi vielä laukkunikin lähtöportille. Minä olen niin kiltin näköinen. :D

Sitten vielä kaksi muistoa Suomesta. Meillä oli vuosia sitten väliaikaisena postinjakajana (ehkä kesäsijaisena) nuori, vaaleatukkainen nainen, joka säteili iloa kuin aurinko, ei liikaa eikä teennäisesti vaan juuri sopivasti.

Ja sitten vanhin ja vaikuttavin tapaus: Vuosia (lue: vuosikymmeniä :)) sitten Kuopion Sokoksen alakerrassa myytiin käsityötarvikkeita. Olin ostamassa ehkä lankoja ja odottamassa kassalle pääsyä. Paikalle "purjehti" vanhempi rouva turkissaan ja asettautui tiskin eteen ensimmäisenä palveltavaksi. En ehtinyt reagoida mitenkään, muttei minun tarvinnutkaan, koska nuori myyjä sanoi ystävällisesti ja rauhallisesti, että seuraavaksi oli minun vuoroni. Sinä ihana myyjä, missä nykyisin lienetkin, olit esimerkki ihmisestä, joka toimii oikein, vaikka monessa mielessä voisi olla helpompaa ja mukavampaa toimia väärin.

Onko teillä erityisen hyviä muistoja asiakaspalvelutilanteista? Huonojakin saa kommenttiin kirjoittaa, vaikka ne voisivatkin olla toisen postauksen aihe. :)

Asiakaspalvelusta tuli mieleeni toinen asia: Siivoilin lehtiä paperinkeräykseen. Kauppaliikkeen lehden kannessa sanotaan, että "meidän on aika tottua siihen, että palvelua ei aina saa suomeksi". Jos en väärin muista, takavuosina jotkin ruokapaikat halusivat luoda itselleen kansainvälistä brändiä sillä, että asiakaspalvelua sai vain englanniksi. Nyt syynä voi olla myös ulkomaisten työntekijöiden kielitaidottomuus. 

Kyllä, yksityiset yritykset saavat palvella millä kielellä haluavat. Ja minä asiakkaana saan valita. Suomessa asioin vain liikkeissä, joissa saa suomenkielistä palvelua. :)

Kukkia sekä pisteitä jäällä - Kohti planetaarista vaatekaappia :)

Mukavaa keväistä lauantaita! Täällä Itä-Suomessa sää on viileä ja pilvinen. Muutama päivä sitten kuvatut krookuksen kukat ovat tänään supussa eikä hyönteisiäkään näy.

Suurkiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Kommentoin tässä niitä yhteisesti. :)

Olen iloinen ja kiitollinen kamerasta (veljeni), jonka kuvat auttavat tunnistamaan lintuja (ja joskus muitakin eläimiä), sekä vapaista hetkistä, jolloin luontoa ehtii tarkkailla. Maisema, rauha ja hiljaisuus tuovat hyvinvointia, jotka ovat vastapaino sille, että elämä (itäsuomalaisella) maaseudulla on hankalaa, pitkien välimatkojen, huonot tieyhteyksien ja palvelujen puutteen takia. 

Etenkin mansikat ja punaiset kengät miellyttivät edellisen postauksen kommentoijia. Punaiset kengät ovat tosiaan piristävä asuste, joka sopii jokaiselle hiusten väristä ja ihon värisävystä riippumatta. :) Punaiset keramiikkaesineet, ruukku ja malja, ovat aika isoja. (Maljan halkaisija on noin 30 cm.) Ne on ostettu Italiasta vuosia sitten. 

Joulutähti on elossa ja kukkii ihan omasta ansiostaan. Toistaiseksi se on viihtynyt yllättävän hyvin sijoituspaikassaan, lähellä ikkunaa, mutta suoraa auringonpaistetta tulee aika vähän. En ole ollenkaan viherpeukalo. :)

Kevätaamuisin pitäisi nousta aikaisin. Lintujen konsertit hivelevät korvia. Kun tarkkaan katsoo, melkein kaikkialla on elämää. Monet linnut vain ovat niin hyvin maastoutuneet, että täytyy pysähtyä havainnoimaan huomatakseen ne.

Jäältä linnut huomaa helpommin... ne ovat vain niin kovin kaukana...

Olisiko tässä kuoviherra, joka yrittää tehdä vaikutuksen daamiin? Valitsinpa näköjään kuvan, jossa linnun siipi näyttää kummalta.

Teeri sen sijaan pyörähtelee jäällä yksinään. Sen kukerrus on yksi kevään kiehtovimmista äänistä.

Jään pinta alkaa olla märkä ja sohjoinen...

... ja rannoilta löytyy jo sulaakin.

Harmaiden kuvien jälkeen lisään tähän väripilkun. :)

Olen väkertänyt blogikirppistäni varten tällaisen hienon logon. :)

Tiedän kyllä, että käytetyn, niin edullisen kuin kalliimman, tavaran tarjonta on valtavaa. Otan tämän kokeilun hauskana harrastuksena ja valokuvaaminen on aina hauskaa. Tarkoitus on hyvä, itselle tarpeettomien tavaroiden elämänkaaren jatkaminen.

Luin tänään lehtiartikkelin Aku Varamäen ja Sissi Penttilän julkaisemasta kirjasta Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus, 2024). Planeetalle ystävällinen vaatevarasto tarkoittaa, että ihminen ostaa korkeintaan (noin) seitsemän uutta vaatetta vuodessa. Se on määrä, joka voidaan valmistaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Näihin seitsemään vaatteeseen ei lasketa mukaan sukkia, alusvaatteita eikä kierrätettynä, kuten kirpputorilta tai second hand -liikkeistä ostettuja vaatteita.

Yleensä koetan "elää ja antaa muidenkin elää", mutta haluaisin sanoa, että (varsinkin kiinalaisista) halpavaatejättiverkkokaupoista vaatteiden ostaminen on yksi pahimpia asioita, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Nämä yritykset kopioivat muiden malleja, markkinoivat tuotteitaan harhaanjohtavasti, teettävät niitä kyseenalaisissa työoloissa, välittämättä esim. haitallisten kemikaalien vaikutuksesta ympäristölle ja ihmisille. Pikamuotia rahdataan sitten ympäri maailmaa. Usein kuluttaja saa nettikaupan kuvausta huonolaatuisemman, vääränkokoisen vaatteen, jonka palauttaminen tai vaihtaminen on vaikeaa, ja jota todennäköisesti käytetään vain muutaman kerran.

Vaateteollisuus tuottaa vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia jätettä ja kuluttaa 79 triljoonaa litraa vettä vuodessa.

Yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen tarvitaan arviolta 2 700 litraa makeaa vettä eli yhden henkilön 2,5 vuoden juomavesitarpeen verran.

On helppoa sanoa, että ostakaa kotimaisia, hyvälaatuisia vaatteita. Monelle tämä on rahakysymys. Väittäisin kyllä, että halpisvaatteen edullisuus on lopultakin harhaa. Joka tapauksessa, on olemassa ekoteko, jonka me kaikki voimme tehdä: huoltaa vaatteitamme mahdollisimman hyvin ja opetella tekemään ainakin pieniä korjauksia myös itse.

🌲🌲🌲

Maasto alkaa olla sen verran paljas lumesta, että nyt lähden metsään tarkastamaan puiden kuntoa pitkän ja lumisen talven jälkeen. Halaus kaikille!

Markettiostoksia

 

Raitapaitoja ei voi olla koskaan liikaa (ei trikoopaitoja eikä kauluspaitoja). :) Siniraitainen valkoinen paita on todella kiva; tummaa tunikaa luulin ostaessani tummansiniseksi, mutta se onkin musta (väri jota minulla näyttää olevan turhan paljon :)). No, käyttöön tulee silti varmasti. 

Kaikkein hauskin ostos on valkoinen reikäpitsinen mekko, jossa on ohut vuori. Ostin sen väljän kokoisena ja odotan jo innokkaasti aurinkoisia, lämpimiä kesäpäiviä... :)

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.