Helmet 2025 - Lukemani kirjat

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä.


1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

2. Fantasiakirja

3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

4. Kirjassa valvotaan yöllä

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

7. Hyvän mielen kirja

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

9. Kirjassa on konflikti

10. Kirjassa käydään elokuvissa

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon

16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo: 

Malcolm Boyd: Bach

17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja:

Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat

21. Kirjassa on muusikko: 

Rakkaudesta Bachiin: suomalaiset taiteilijat ja musiikinystävät kertovat suhteestaan säveltäjämestariin

22. Kirjassa lomaillaan

23. Pidät kirjan nimestä

24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

26. Kirjassa on itse valittu perhe: 

Anni Swan: Arnellin perhe

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

28. Kirjassa ollaan järvellä

29. Kirjailijan viimeisin teos

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

33. Kirjassa ratsastetaan

34. Kirjassa on tunnettu rakennus

35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto:

Heinrich Böll: Mitähän siitä pojasta tulee?

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa

37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

38. Elämäkertaromaani

39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

Anni Swan: Me kolme - Ritvan suojatit

40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja

43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä

45. Kirjassa on isä ja tytär: 

Anni Swan: Sara ja Sarri

46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Helmet 2024 - Lukemani kirjat

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)

1. Kirjan nimessä on erisnimi

2. Kirjassa tehdään taikoja

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja: Anita Brookner: Rantahotelli (Hotel du Lac)

4. Kirjassa on presidentti

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

7. Kirjassa rakastutaan

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen

9. Kirjassa joku karkaa

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

12. Lastenrunokirja

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

14. Kirjassa harrastetaan

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää

16. Kirjassa on valokuvia

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

21. Kirjasta on tehty TV-sarja

22. Kirjaa on suositellut kirjailija

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

26. Kirjan nimessä on sana kirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

28. Kirjailija on Välimeren maasta

29. Kirjassa valehdellaan

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja

31. Kirjassa on vammainen henkilö

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa: Kersti Bergroth: Meidän elämämme täällä

33. Kirjassa muutetaan maalle

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma

41. Kirjassa syntyy lapsi

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

45. Kirjassa pelataan

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Helmet-lukuhaaste 2024

Kirjasammon hakuohjeet haasteeseen

Kirjasampo 2.0

Denise Robins: Kukkien kartano - Onnea on...

... hyvä kirja, lämmin kesätuuli ja kukkien tuoksu. 

Ainoan löytämäni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvä. Minä kuitenkin pidin siitä. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista näinä synkkinä aikoina.

Kaikkihan me tiedämme, että pitkähköjen tekstien lukeminen on hyväksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. Tällä kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jäsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillä. 

Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.

...

Uskomatonta kyllä, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen käyttämiseen liittyvät aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivät liiku senttiäkään.

...

Viihdettä ei ole mitään syytä väheksyä. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtä aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. Pääasia on, että löytää itseään kiinnostavaa luettavaa.

Omaishoitajaliiton Lähellä-lehteä voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.

Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystä viihdyttävän kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. Hylkäsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. Miksikähän häiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (Siinä oli kyllä veikeä ruotsalainen tunnelma.) Erään "hyvänmielenromaanin" hylkäsin (minun mielestäni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. Sitä lukiessa tuli olo, että tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on eräänlainen matka ja matkaa voidaan tehdä hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysähdellen liian usein, liian pitkäksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva. 

Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita näkyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniä niiden ilmestymisen jälkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeä, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi käännettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiä. Olikohan se ajan henkeä? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiä ihanteita. Tämä kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki väärästä ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitänyt ainakin." 

Ja minä kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvän ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekä arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestä ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, säästäväisyys, eläinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epärealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isänsä kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika näyttää olevan kaukana menneisyydessä ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.

(Kun haluan lisää realismia elämääni, luen sanomalehtiä ja katson uutisia. Euroopassa meidän naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkäyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tätä, Kanadan metsäpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympäri maailmaa. Hyvin huonoa säätä on tulossa kotimaahammekin jälleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.) 

Kukkien kartanon ajankuva on viehättävä. Päähenkilö kirjoittaa pitkiä kirjeitä. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlääkäri toki hämmentää nykylukijaa. -  Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja värejä kyllä), mutta viisikymmentäluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensä (polvet peittävään) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epäkäytännöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)

Tämä kirja on niin epätrendikäs, että Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. ;)

Postauksen kuvat eivät liity kirjaan. :) Nämä vihertävän ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)

Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidän. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:

 

Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesästä, joka ainakin täällä Suomessa kiitää ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileän raikkaina aamuina olen miettinyt, että kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssä on jotain aivan erityistä. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...

Ymmärsin viime talvena, että minä olen nimenomaan joulun odottaja. Joulunpyhät menevät nopeasti ohi eikä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua niiksi päiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikä joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. Niinpä minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukäteen. Postauksen viimeinen kuva omistettu meille jouluttajille. <3

Lopuksi kaksi tekoälyn luomaa "maalausta", ensiksi suomalainen kesäilta järven rannalla ja toiseksi jouluista Tukholman vanhaakaupunkia. 

Happy Sunday, everyone! 

Stay safe and well!

Helmet 2023 - Lukemani kirjat

1. Kirjassa on kartta

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

3. Kirjan nimessä on kasvi

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna: Natalie Jenner: Jane Austenin talo (The Jane Austen Society)

5. Kirjassa ollaan maan alla

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja: Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito (Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird)

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

15. Kirjan nimessä on ja-sana

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä): Denise Robins: Kukkien kartano (Chateau of Flowers)

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

23. Kirja on iso

24. Kirja kertoo urheilijasta

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

29. Kirjassa on minä-kertoja

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

34. Kirja kertoo Ukrainasta

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

40. Kirjassa hylätään jotain

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

47. - 48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Hellepäivinä luettua - Arhippa, Olsson & Materazzi :)

Hei taas ja hyvää Eino Leinon päivän iltaa! Toivottavasti sää on viilentynyt myös teidän kotikonnuillanne. :) Täällä puhalsi tänään raikas lounaistuuli ja maksimilämpötila oli noin 20 astetta.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vapaa-aikaa ei minulla kesälläkään juuri ole. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt nauttia hellepäivistä ja ottaa aikaa lukemiselle. Kuumalla säällä on niin ihanaa istua varjossa kirjan kanssa. Leppeä tuuli pitää hyttysetkin loitolla (niitä on tavalliseen tapaan ollut runsaasti näin metsäisellä tontilla). Lämpö rentouttaa lihaksia ja välillä alkaa melkein nukuttaa... :)

Muuttolaatikoita availlessani löysin kaksi kirjaa, joita olin etsinyt jo pitkään, sekä hieman paremmin järjestellystä kirjahyllystä kolmannen, jota en ollut koskaan huomannut, mutta joka vaikutti kansitekstin perusteella varsin kiinnostavalta.

Tämän postauksen kuvissa on mm. iki-ihana puistoatsalea 'Adalmina'. Sen nuputkin olivat hienot. Ne näyttivät tältä:

Ruotsalaissyntyisen Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi ensimmäisen kerran 2005 ja se on arvioitu suomalaisissa kirjablogeissa jo vuosia sitten. Sain aikoinaan tämän pokkarin lahjaksi. Ottaessani kirjan nyt käteeni tuli mieleeni ajatus, että ehkä se oli valittu nimen perusteella. Se sanoi jotain, mitä antaja ei ollut koskaan minulle sanonut. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... Haluaisin laulaa sinulle lempeitä lauluja... Olisin halunnut laulaa sinulle lempeitä lauluja... Oliko hänelle itselleen laulettu? Oliko kukaan tarjonnut hänelle metsämansikoita?

Luin kirjan vuosia sitten - enkä nyt muistanut sen juonesta mitään. Muistan tunteneeni itseni hieman pettyneeksi. Ehkä kirjan nimi lupasi enemmän kuin antoi. Takakannen tekstistä tuli mieleen talvella lukemani Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla: Kaksi eri-ikäistä naista kohtaa ja heidän välilleen kasvaa yhteys ja ystävyys. Myös tässä kirjassa yhtenä keskeisenä teemana on päähenkilöiden vaikea suhde joihinkin heidän elämänsä miehiin. Jossain kirja-arviossa luin, että Astrid ja Veronika alkavat vähitellen raottaa toisilleen sieluaan. Minusta sen sijaan tuntui, että he alkoivat vyöryttää elämäntarinaansa toisilleen epäuskottavan nopeasti. Tuskallisia muistoja on molemmilla. Kirja on kuitenkin miellyttävä lukukokemus. Se sivuilla tehdään kävelyjä luonnossa, istutaan huolellisesti katetun pöydän ääreen... ja sovitetaan uimapukua. :) Suosittelen kesälukemiseksi.

Helmet 2022 -haasteessa kirja sopii kohtaan 45: Palkittu esikoisteos. Alla olevassa kuvassa koristemansikka 'Pink Panda'.

Toinen muutamia vuosia kateissa ollut kirja on Marco Materazzin Che cosa ho detto veramente a Zidane ("Mitä todella sanoin Zidanelle").

Jalkapalloa seuraavat arvaavat nimestä ja kirjan kansikuvasta, että kirja liittyy Saksan jalkapallon MM-kisojen finaaliin Berliinissä heinäkuussa 2006. Materazzista tuli toinen ottelun "hahmoista", kun hän ensin aiheutti Ranskalle rangaistuspotkun, jonka seurauksena Zinédine Zidane laukoi maalin Ranskalle. Myöhemmin Materazzi puski Italian tasoituksen. Jatkoajalla hän ajautui pelitilanteen ulkopuolella sanailemaan Zidanen kanssa, minkä seurauksena Zidane puski päällään Materazzia rintaan. Zidane sai tilanteesta punaisen kortin. FIFA rankaisi lopulta molempia pelikielloilla ja sakoilla. (Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 5-3.)

Kirja julkaistiin pikavauhtia syyskuussa jo 2006. Siinä on yli 250 mahdollista Materazzin lausumaa enemmän tai vähemmän tehokasta loukkausta. Voimme olla melko lailla varmoja, että kirjan kirjoittaja ei ole Materazzi itse. :) Kirja on nimittäin varsin nokkela. (En tosin oikein muista miksi olen tämän kirjan aikoinaan ostanut. Materazzi ei nimittäin koskaan ollut suosikkipelaajani. :)) Tässä muutamia lausahduksia vapaasti käännettynä:

Nro 101: Näin meidän kesken, mitä shampoota käytät?

181: Kuules nyt, Château Lafite Rothschild on kelvotonta juotavaa, Tavernelloa [ital. kartonkiviini] sen olla pitää.

192: Olen vakavissani: arvostan enemmän Wittgensteinin varhaiskautta ja Battistin myöhempää tuotantoa.

227: Hei Zizou, näitkö maalin jonka tein? Osaisitko sinä puskea yhtä hyvin?

Italian kielen harrastajille vielä yksi esimerkki, italialaista urheilupuhetta lyyrillisimmillään (kirosanat pois lukien), nro 155: Zinédine, tu sei uno stronzo perché io, in quel pallone liftato a palombella centrale per regalare l'uno a zero ai Bleu, ci ho visto il massimo dell'irrisione nei confronti del mio amico Francesco Totti.

Noi, nel nostro numero dieci, ravvisiamo un calciatore totemico, il diamante tattico della verticalizzazione. E tu hai voluto di dimostrare all'italiano dal sorriso neorealista e derisorio, al campione romano tanto autoironico da avere firmato un libro di barzellette che lo sfottono, che l'ombelico del mondo pallonaro alloggia ancora oltre le Alpi. 

Vuonna 2019 etsin tätä kirjaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirja kertoo Berliinistä. :) Vuoden 2022 haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 1: Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Tämän postauksen kolmas kirja sujahtaa kohtaan 44: "Kirjan nimessä on kaupungin nimi". Pirkko Arhipan Osta aikaa Naantalista (julkaistu vuonna 1972, hankittu kirjaston poistohyllystä vuosia sitten) oli mukava yllätys. En ole lukenut Arhipan muita kirjoja, mutta tekisi mieli sanoa häntä aliarvostetuksi jännityskirjailijaksi. Lukisin mielelläni lisää tämänkaltaista, koska 

- juoni on mielenkiintoinen, jännittäväkin. 

- henkilöt ovat melko uskottavia; päähenkilö toimittaja Ahtola, jonka elämän käännekohdat selviävät lukijalle vähitellen, on hankkinut kannuksensa sensaatiolehden toimittajana, muttei ole niin yksiulotteinen hahmo kuin voisi kuvitella

-kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa esim. talouselämästä, talouden vaatimuksista suhteessa vanhan ja kauniin säilyttämiseen, lehtien kustantamisesta jne.

(Tämä kuun puolivälissä alkavat Naantalissa asuntomessut. Olisipa mukavaa päästä käymään messuilla ja tutustumaan kaupunkiin!)

- pidän kirjoittajan tyylistä; minua miellytti esimerkiksi, kuinka dialogien puhuttu kieli elää kirjoitettuna tyylikkäästi, siis henkilöiden repliikit ovat mielestäni sopivat sekoitus puhutun ja kirjoitetun kielen ominaisuuksia. 

Lämmin kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tämän postauksen kommenttiosio on jälleen ajanpuutteen takia suljettu. Voikaa hyvin!

Briefly in English: Dear all, thank you for your kind and thoughtful comments on my previous post. This bite-sized book review is unfortunately in Finnish only. Pirkko Arhippa's enjoyable detective story located in Naantali, a picturesque resort town in southwestern Finland, and Marco Materazzi's tongue-in-cheek look at what he might have said to prompt Zinedine Zidane to headbutt him in the 2006 World Cup Final haven't, to my knowledge, been translated into English. Linda Olsson's warm-hearted novel Let me sing you gentle songs, on the other hand, was originally published in English. 

Stay safe and well!

Tammen alla ja Italiassa :)

Hei taas ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Tämän postauksen kuvat ovat kirjankansikuvaa lukuun ottamatta Italiasta, tosin eivät kirjaan liittyvältä Comojärveltä. Käytän Sofia Lundbergin romaanin Tapaa minut tammen alla (alkuteos ilmestynyt 2019) Helmet-haasteen kohtaan 7: kirja kertoo ystävyydestä.

Kirjan takakannessa teosta kuvataan näin: 

"Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? - Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin."

Jälleen kerran  kuvaus ("uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita") sai minut odottamaan kirjalta hieman liikaa. Tämän kirjan kuitenkin voisin lukea toiseenkin kertaan. Ja erikoismaininta kauniista kannesta!

Alla siis subjektiivisia mielipiteitäni kirjasta. ;) Jos ette halua lukea juonipaljastuksia, ihastelkaa vain Italian maisemia My Woodland Gardenin Italian-kirjeenvaihtajan kuvissa.

Kirjassa vuorottelevat preesensmuotoinen kerronta ja Estherin muistikirjaansa kirjoittamat "muistot menetetystä perheestä". Lukijan päässä soivat hälytyskellot jo muistelun toisella sivulla. 

Muistan häämme. Ihanat, suurenmoiset häämme. Kaikki oli täydellistä. Juuri sellaista kuin halusimme. Sellaista kuin hän halusi. Olin onnellinen ja ylpeä. Tunsin itseni aina vahvaksi kun hän oli tyytyväinen.

Tässä kirjassa meillä on kaksi naista eri aikakausilta, jotka menevät naimisiin miehen kanssa, joka on varannut vihkikirkon keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa (!). Kumpikaan liitoista ei jatku onnellisesti. Estherin mies Alex onkin aivan oppikirjan narsisti-manipuloija. Esther on halunnut eron ja tuntee nyt surua ja syyllisyyttäkin poikansa elämästä vuoroviikkolapsena. Lukijan näkökulmasta Esther pyrkii rakentamaan poikaansa vähän liiankin tiivistä suhdetta, mutta oppii lopussa kunnioittamaan lapsen itsenäisyyttä hieman paremmin.

Kirja jakaantuu kahteen osaan, hieman paikallaan junnaaviin tapaamisiin vanhan tammen alla Tukholmassa ja Italian matkaan. Rannassa ruokitaan vesilintuja leivän- ja pullanmuruilla (ei ei ei!!), herkutellaan sahramipullilla ja väitetään, että "Italiassa sahramia käytetään vain pastakastikkeeseen" (höpö höpö!). Kevään tullen krookukset alkavat kukkia niityllä ja Estherille tulee voimakas halu potkia kukkia ja hän tekeekin niin (??).

Matkassa Comojärvelle Italiaan sen sijaan on vauhtia ja tapahtumia, makuja ja värejä. Tarina toki on epäuskottava. Esther varaa viikonloppumatkan ja tutustuu sattumalta ruotsalaiseen Carinaan, joka railakkaan ystäväpiirinsä kanssa auttaa Estheriä löytämään Rutin, jonka sukunimi ja asuinpaikka (jossain Comojärven rannalla) ovat tuntemattomia. Pidin kuitenkin kirjan loppupuolesta, koska siitä voi suomalainenkin oppia rentoutta ja elämästä nauttimista. :)

Ja tammi pysyy.

(Alkuteos on nimeltään Och eken står där än.) Kirjassa on onnellinen loppu ja sellaisiahan me tarvitsemme. Loppusanoissa muistutetaan myös, että vaikeassakin elämäntilanteessa on apua saatavilla, ja annetaan muutamia yhteystietoja esim. Ensi- ja turvakotien liittoon ja Naisten Linjalle.

Briefly in English:  Hello all and happy Sunday! In this post, there's a review of a book that is not the most impactful I've read in my life but one that I will read again. It happens partly in Northern Italy and that's why the photos (not taken by me) depict some pretty Italian views.

Joitakin näistä kuvista olen varmaan julkaissut aiemminkin, mutta tuskinpa se haittaa...

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pahoittelen!

Comments still disabled. Sorry!

 

 

Take care! xx

 

Kylmä syli ja jäisiä kuvia :)

Hei taas ja ihanaa sunnuntaita! Torstaina, kun aloin kirjoittaa tätä postausta, oli yksi niistä tammikuun päivistä, jotka saavat itäsuomalaisen ihmisen haaveilemaan keväästä aivan vimmatusti. :) Edellisten päivien pakkanen (jopa -29 C) oli antanut tilaa plusasteille ja ihanalle länsituulelle. Aurinkokin alkaa jo hieman näkyä. Oikeasti sellaista säätä kuuluu olla vasta maaliskuussa. Oi, ihana maaliskuu! 

Eilen lauantaina oli myös ihanaa ulkoilla: pikkupakkanen ja jälleen tuulista. Jäin pitkäksi aikaa ihastelemaan, kuinka luodetuuli kiidätti pilvenhattaroita taivaalla ainakin kahdessa kerroksessa, ylempiä "hitaammin" ja alempia "nopeammin".

Ja sitten postauksen kirja-aiheeseen. Ennen joulua alkoi C Morella Christian Rönnbackan neljänteen Hautalehto-romaaniin perustuva sarja Kylmä syli. (Oletan, että sarja nähdään piakkoin myös MTV3-kanavalla.) Varsinkin ensimmäisissä jaksoissa oli wow-efektiä kyllikseen, luminen Porvoon vanhakaupunki kauniine puutaloineen, jouluvaloja, hyviä näyttelijäsuorituksia, jännittävä juoni, ei hirveästi väkivaltaa. (K12 on nimittäin minulle sopiva ikäraja.) :)

Kun kirjoitan tätä, sarjan päätösjakso on vielä näkemättä. Tässä vaiheessa uskaltauduin kuitenkin klikkaamaan Rönnbackan kirjan ruokaostosten mukana ostoskoriin ja lukemaan sen ahmaisemalla. Jaa-a, en tiedä kuinka paljon TV-sarja perustuu muiden Hautalehto-romaanien tapahtumiin ja tunnelmiin, mutta TV-sarjassa on Kylmä syli -kirjaan verrattuna varsin erilainen juoni, henkilöhahmot ja näiden väliset suhteet. Juonesta en tässä tee paljastuksia (hyiseen veteen hukkuneiden nuorten miesten kohtaloita tutkitaan), mutta ihmettelen hieman TV-sarjan kuvaamia konflikteja ihmisten ja organisaatioiden välillä. Monet kirjan henkilöistä ovat minusta paljon ammattitaitoisempia ja sympaattisempia kuin TV-sarjassa (hyvänä esimerkkinä vanhempi rikoskonstaapeli Jonna – TV:n Jonna melkein pilaa koko sarjan :)).

Pidin kirjasta. (Väkivaltaisimmat kohdat luin hyvin kursorisesti, kuten aina.) Nettitietojen mukaan Rönnbacka on toiminut poliisina, ja (tuntematta alaa muuten kuin kirjojen ja TV-sarjojen perusteella) arvioisin, että kokemus näkyy poliisityön todentuntuisuutena. Kirjan päähenkilöt asuvat pienissä kerrostaloasunnoissa, mutta ei se haitannut – kuvittelin heidät asumaan TV-sarjan ihanasti sisustettuihin vanhoihin puutaloihin. :)  

Sarjan päätösjakso nähdään torstaina 20. tammikuuta. Saattaa hyvinkin olla, että lisään tähän postaukseen vielä kommentin.  

EDIT 20.1.2022: Viimeinen jakso oli ikärajamerkinnältään K16. Murhat saatiin loppumaan, mutta henkensä menetti vielä kaksi ihmistä. Sarja oli 2020-luvun sarjaksi kuitenkin erittäin tyylikäs. Jatkoa toivotaan!

Tämä kirja sopisi Helmet-haasteessa esimerkiksi kohtaan 6 (kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija), mutta lisään sen kohtaan 34: "Kirjailijan nimessä on luontosana". "Pihlajamäki" on minusta viehättävä nimi, enkä nyt ajattele kaupunginosaa Helsingissä, vaan mäkeä, jolla kasvaa suomalaiskansojen pyhää puuta. Pihlaja on kaunis puu kaikkina vuodenaikoina. :)

Jääkylmien vesien hengessä lisään tähän muutaman vanhan kuvan. Australialainen blogiystävä Helen muisteli taannoisessa kommentissaan takavuosina postaamiani jäätulppaaneja. Näissä kuvissa on ensimmäisen kokeiluni tuloksia. Tulppaanit olivat jo todella nuutuneita ja muuttaneet värinsä vaaleanpunaisesta violetiksi. Jää on kyllä ihastuttava elementti. :)

Hi Helen, more (and more cheerful) ice tulips coming in my future posts! :)

Ceterum censeo the unanimous decision of the Australian federal court 

to dismiss Djokovic’s visa application is to be applauded. :)

🎾

Helmet 2022 - Lukemani kirjat

Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen tänäkin vuonna kirjat omasta kirjahyllystä. :)

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota: Marco Materazzi: Che cosa ho detto veramente a Zidane

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana: Piritta Porthan - Timo Porthan: Joogaa Suomessa

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana: Varpu Tavi - Riitta Lahtonen: Muistisairaan selviytymisopas

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija: Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

7. Kirja kertoo ystävyydestä: Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla (Och eken står där än)

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää: Ella Kanninen - Jasmiini Lappalainen: Jokanaisen remonttikirja

16. Kirjan luvuilla on nimet

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja: Ilona Pietiläinen: Kotona. Parhaat ideat kotiin, puutarhaan ja kesän juhliin

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa: Maeve Binchy: Valkeiden kukkien lehto (Whitethorn Woods)

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

21. Kirja liittyy lapsuuteesi

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

23. Pieni kirja: Fabio Mauri: I 21 modi di non pubblicare un libro

24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää: On ilmoja pidelly... Neljän vuoden sääpäiväkirja (koonnut Maarit Varpu)

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

34. Kirjailijan nimessä on luontosana: Christian Rönnbacka: Kylmä syli

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle: Suvi Bowellan: Kiltin tytön voimakirja

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave: 365 tapaa lisätä onnea elämään - bucket list onnelliseen elämään (365 Ideen, die glücklich machen - die Bucket List für ein glückliches Leben)

39. Novellikokoelma

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi: Pirkko Arhippa: Osta aikaa Naantalista

45. Palkittu esikoisteos: Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs)

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Helmet 2022 -lukuhaaste

Hakuohje Helmet 2022 -lukuhaasteeseen 

Leena Lehtolainen: Joulupukin suudelma 🎄

 

Hei taas! Alkusyksystä huomasin, että lokakuussa ilmestyy Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Joulupukin suudelma. "Kaksitoista kutkuttavan jännittävää kertomusta joulunodotukseen" kiinnostivat, koska pidän dekkareista ja rakastan joulua. Vanhin tarinoista on julkaistu jo 1997, uusimmat ovat tältä vuodelta. Monet novelleista ovat tilaustöitä, ja niitä on julkaistu myös saksaksi ja englanniksi. Kahden novellin tapahtumapaikat ovat Itä-Suomessa - niille erityismaininta. :) Leena Lehtolainen (s. 1964) on kotoisin Vesannolta Pohjois-Savosta.

Ensin ajattelin säästää kirjan joulunajan lukemiseksi, mutta uteliaisuus voitti... ja hyvä niin, koska eivät nämä tarinat kovin jouluisia ole. Kirjoitan tässä muutamia ajatuksiani ja koetan tietenkin olla paljastamatta kovin paljon tarinoiden juonesta. 

Kirja alkaa räväkästi niminovellilla. Kovaksikeitetyn Hilja Ilveskeron seikkailut ovat minusta kerronnaltaan kirjan parasta antia, koska pidän lakonisesta, hirtehishuumoria viljelevästä tyylistä. Jotkin tarinoista kuvaavat varsin surkeita ihmiskohtaloita... ja joistakin tulee lukijalle hyvä mieli siitä huolimatta. Heikot voivat tukea toisiaan ja enkeleitä voi tavata yllättävissä paikoissa. Moni novelleista myös muistuttaa, ettei maailma ole mustavalkoien eikä kukaan täysin paha tai täysin hyvä. 

"Yö ennen joulua" alkaa kerrassaan herkullisesti. Koronapandemia on vapauttanut Nellan jouluun liittyvistä velvollisuuksista ja hän saa viettää joulua täysin omien toiveidensa mukaisesti. :)

  Tuntui oudon huimaavalta, kuin olisi ollut lähdössä lentoon. Pari viikkoa ilman velvoitteita. Hän laskeutui takaisin sängylle ja jäi katselemaan, kuinka päivä koitti valaistua, mutta ei jaksanut kuin puolihämärään asti. Muutama lumihiutale tanssi verkkaisesti ikkunan ohi, Kallaveden jäällä oli uskalias hiihtäjä. Hän laittoi Bachin Jouluoratorion soimaan. Ei ollut kiire mihinkään.

Oli täysin Nellan tapojen vastaista lähteä kävelylle puoli yhdeltätoista aatonaattoiltana. [---] Lumi oli ehtinyt juuri ennen joulua muuttaa Kuopion maiseman puhtaanpehmeäksi. Kauppakadun päästä oli suora näkymä Tuomiokirkolle. Nella ei ollut kovin uskonnollinen, mutta hän piti kirkkorakennuksista. Hän oli erikoistunut historiaan ja yritti elävöittää sitä oppilaille parhaansa mukaan.

  Hän jäi kuvittelemaan millaiset ihmiset olivat kävelleet satamasta Vahtivuorelle parisataa vuotta sitten, kun kirkko oli hohtanut uutuuttaan. Oliko joulukirkkoon päässyt reellä jäätä pitkin? Nella kuuli mielessään aisakellon kilinän lähestyvän rannalta päin ja kääntyi katsomaan. 

Kirjan päätösnovellin kuvaus kodittomien ihmisten elämästä saa oman, uskoakseni kohtuullisen vaatimattoman, elämän tuntumaan vastenmielisen yltäkylläiseltä. Olin jo melkein ajatellut kierrättää kirjan eteenpäin, mutta "Kolme Joosefia" on sekä jouluinen että hyödyllinen, siis luettavaksi myös uudelleen. Miten voisi paremmin auttaa apua tarvitsevia, kun itselläkin on niukasti sekä aikaa että rahaa?

Tein muuten huvikseni taas Sitran Elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni on testin mukaan alle puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. En sano tätä kehuakseni - minulle vain sopii helposti melko yksinkertainen elämäntyyli niin liikkumisessa, asumisessa kuin syömisessäkin. Yksi lempisanani on frugal ja jo nuorena olin perheen jätemylly, koska pyrin pitämään huolta siitä, ettei elintarvikkeita vanhene ja heitetä pois. :)

Takaisin kirjoihin: Tämän vuoden Helmet-listani on ennätyslyhyt. :) No, ensi vuonna taas uudella innolla! Käytän tämän kirjan kohtaan 49 eli "kirja on julkaistu vuonna 2021". Tämähän kävisi hyvin myös esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

31. Jännityskirja tai dekkari

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Lukaisin muuten viime päivinä myös yhden ruotsalaisdekkarin, jossa liikuttiin lumisessa joulunalusajan Tukholmassa. Päähenkilö oli kuitenkin arvoiltaan ja käytökseltään minusta niin vastenmielinen, etten edes mainitse kirjaa tässä. :)

En muistanutkaan kuinka mahtava kuukausi marraskuu on! Ainakin tällaisina poutapäivinä, kun tuuli käy etelästä ja tuo mukanaan jotenkin ihan omanlaisensa tunnelman. 

Lämpötila tänään noin +5 C. Monena päivänä lämpöasteita on ollut melkein kymmenen. :)

Auringonlaskuaika tänään hieman ennen kello 16.

Punatammet säilyttävät lehtensä pitkään.

Pihlaja-angervot ovat aivan ihanan synkän näköisiä. :)

Loppuun kuva Kirkko ja Koti -lehden tapahtumaliitteen kannesta. Timo Jakosen kuva on minusta aivan ihastuttavan tunnelmallinen.

Rauhallista pyhäinpäivää lauantaina!

Kannen kuva: Kirkon kuvapankki/Timo Jakonen

Ensimmäinen puhelimessa lukemani kirja :)

 

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää! Itä-Suomessa sataa nyt räntää, mutta eilen iltapäivällä aurinko lämmitti (sisällä talvehtinutta) hapankirsikkapuuta ja sen kukkia.

Kuluneen koronavuoden (tästä aiheesta tulossa joskus postauskin) piristykseksi olen tilannut Helsingin Sanomat paperilehtenä. Sileä paperinen lehti, iso kuppi kahvia ja makoisa pulla aloittavat minun aamuni parhaiten. Paperin tuntu rauhoittaa tässä uutisten kaaoksessa. 

Vaikkei Helsingin Sanomat meidän itäsuomalaisten maaseudun asukkaiden lehti oikeastaan ole, olen löytänyt (ja leikannut talteen :)) monia mielenkiintoisia artikkeleita. Toissa sunnuntaina lopulta latasin myös sovelluksen puhelimeen, koska HS Kirjaston "viikon kirjan" (Gustav Skördemanin Geiger, Minerva-kustannus, 2021) alkuasetelma kuulosti niin kiinnostavalta:

On vuosi 2019. Agneta Broman on juuri hyvästellyt kylässä olleet lapsenlapset, kun lankapuhelin soi. Kuulokkeesta kuuluu vain yksi sana: Geiger.
Tätä soittoa Agneta on pelännyt vuosikymmeniä. Hän tietää, mitä se merkitsee.
Agneta hakee vanhan aseensa, kiinnittää äänenvaimentimen ja ampuu aviomiehensä. Ja katoaa.

Mielestäni tarina tosiaan alkoi hyvin... ja jatkui jännittävänä. Lukaisin kirjan puhelimelta parissa päivässä. Sähkökirja hoputtaa minua lukemaan nopeasti, kun taas painettu kirja rentouttaa jo esineenä. Tällaiseen kevyeen lukemiseen puhelin sopii hyvin, onhan se aina taskussa. Tärkeämmät tekstit luen edelleen mieluummin paperilta. Asiat painuvat mieleen paljon paremmin.

Sivuja kirjassa on noin neljäsataa. Valitsemani kirjainkoon mukaan puhelimeen "sivuja" tuli 901, kuten alempana olevasta kuvasta näkyy. "Teemana" minulla oli musta teksti valkoisella pohjalla. Myös seepia tausta näytti miellyttävältä. 

Katarina Luoman suomennos soljuu todella sulavasti. Ainoa kohta, johon kiinnitin huomiota, olivat "... vanhat aurinkotuolit, joilla siskokset olivat rakastaneet leikkiä lapsina..." Tämä on varmaan ikäkysymys: ainakin kirjoitetussa tekstissä minua häiritsee, jos tunneverbeihin (siis esim. rakastaa, vihata ja inhota) liitetään verbin tehdä-muoto (eikä partitiivimuotoista ilmausta). :)

Kirjabloggaajat Satu ja Anneli ovat postanneet kirjasta jo maaliskuussa. Satu antoi yhden tähden ja Anneli piti kirjasta kovasti. Itse antaisin tähtiä 2 tai 3. Yritän alempana kommentoida kirjaa paljastamatta liikaa sen juonesta, joka on siis jännittävä... mutta minun mielestäni epäuskottava.

Kirja alkoi viehättävästi, kuvauksella Bromanien kauniista puutarhasta... joka, kuten myöhemmin paljastui, ei niin kaunis ollutkaan. Kirjassa kuvataan elävästi vauraita, vaikutusvaltaisia ihmisiä. Visuaalisuus saa lukijan näkemään paikat ja henkilöt mielessään ja miettimään kenet tutuista ruotsalaisnäyttelijöistä valitsisi kuhunkin rooliin. 

Tuotemerkkien ja suunnittelijoiden nimien (huonekalut, astiat, vaatteet, jne.) runsas ripottelu tekstiin huvittaa - tai ärsyttää. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan Royal Copenhagen -astiat ja Josef Frank -sohva. Itse kirjoittaisin mieluummin vaikka sinivalkoisista kahvikupeista ja muhkeasta, kukkakankaisesta sohvasta... mutta minä en olekaan tunnettu kirjailija. :)

Sen verran kerron juonesta, että tarinassa sivutaan sodanjälkeisen Saksan historiaa. Historian oppitunti Saksan jaosta neljään vyöhykkeeseen voittajavaltioiden kesken, Berliinin muurin rakentamisesta yms. tuntuu hieman turhalta, mutta toisaalta kirjassa on myös kiinnostavaa pohdiskelua Saksojen yhdistymisestä ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kirjan päähenkilöt ovat naisia. Sara on työssä Tukholman poliisin prostituutioryhmässä. (Prostituutiota ja seksuaalirikoksia käsitellään turhan yksityiskohtaisesti.) Kustantajan mukaan Geiger, Skördemanin esikoisromaani, aloittaa Sara Nowak -dekkarisarjan. Minusta Sara ei ole erityisen miellyttävä henkilö. Ystävyyssuhde opiskelutoveri Annaan on lämmin, mutta välit omiin perheenjäseniin ovat enemmän tai vähemmän vaikeat. Työssään Saralla on vihanhallintaongelmia. Kirjassa taas on uskottavuusongelma: esimerkiksi tarinan lopussa Sara karkaa sairaalasta ja lähtee huonokuntoisena ja aseettomana kohtaamaan kahta armotonta tappajaa, kertomatta siitä kenellekään... ja tietenkin selviää uskomattomista koitoksista.

Panen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29:  Kirjan henkilön elämä muuttuu. Saran elämä ja hänen käsityksensä taustastaan ja lapsuudestaan mullistuvat tässä kirjassa. On hieman vaikea kuvitella, millaisia seuraavat Sara-kirjat olisivat. Rauhoittuuko Saran elämä vai jatkuuko se yhtä myrskyisenä?

Gustav Skördeman (s. 1965) on tukholmalainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on käsikirjoittanut mm. Murha Sandhamnissa -sarjaa, josta olen pitänyt, koska sen tyylilajina ei ole synkeä "nordic noir" vaan valoisa "Scandinavian Blue Sky".

Vaaleansiniset rappeutuneet [kerrostalo]kolossit olivat masentavia tavalla, joka pani katsojan ajattelemaan, että arkkitehdin visio oli alusta alkaen sisältänyt huumekaupan ja itsemurhat.

Yllä muistiin kirjaamani kohta esimerkikkinä kirjoittajan viihdyttävästä tyylistä.

Tytär istui ennalta-arvattavasti penkillä latte hyvin hoidetussa kädessään ja jutteli ystävättären kanssa. Hänen vieressään lojui käsilaukku, joka maksoi suunnilleen kahden pyykinpesukoneen verran. 

Ovatko pyykinpesukoneet hintayksikkö naisten käsilaukuille? :)

  Kymmenen vuotta sitten? Kaksitoista? Ei siitä ainakaan viittätoista vuotta voinut olla. Olisiko siitä niinkin lyhyt aika kuin viisi vuotta? Vuodet sekoittuivat toisiinsa ja vilisivät ohi kuin maisema ikkunan takana junamatkalla, vaikeana hahmottaa, mahdottomana pysäyttää. Yksityiskohdat unohtuivat pian. Talot, puut ja ajoneuvot sulautuivat yhdeksi ainoaksi virraksi, joka pani ajatukset vaeltamaan. Hän oli ollut kaikkialla paitsi juuri tässä ja nyt. Hän oli unohtanut olevansa matkalla jonnekin. Niin hänen elämänsä oli virrannut ohi.

  Tähän asti. Juna oli pysähtynyt, ja hän oli jäänyt kyydistä paikassa, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

Kevät tulee tänäkin vuonna ja ensimmäisiä kesävieraita on jo saapunut. :)

Pysykäähän terveinä!

Stay safe and well!

EDIT 27.4.2021: Suklaasydämet välittävät terveiset kansallisen veteraanipäivän 2021 kunniaksi esittämällä nostalgisen kappaleen Kodin kynttilät.

#lottasvärd ​#veteraanipäivä ​#säätiötekoja ​#lottamuseo