Kaunista kotoilua :)

 

Martta Wendelin: Varhaiskevään aamuna

Hyvää huhtikuista lauantaita ja rauhaisaa palmusunnuntaita huomenna! Monet näyttivät pitävän edellisen postauksen vanhoista kirjoista, joten aloitetaanpa tämä postaus melko vanhalla aikakauslehden kansikuvalla. Martta Wendelin kuvitti Kotiliesi-lehden kansia 1920-luvulta 1940-luvulle asti. 

Näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama. Paljon on tallessa kaikenlaista kamaa, mutta se harmittaa, että vanhoja aikakauslehtiä on säästynyt aika harvoja. Jo oman lapsuuden aikaiset lehdet olisivat nykyään mielenkiintoisia. 

Ostin muuten viime viikolla Kotiliesi-lehden numeron, koska siinä kirjoitetaan muistisairauksista. Kotiliesi on minusta parhaasta päästä aikakauslehtiä, mutta tuskinpa 90 vuoden päästä joku postaa kuvan ostamani lehden kannesta. Lehdistäkin on tullut aika lailla kertakäyttötavaroita.

Vanhain aikain hengessä olen tänä vuonna lähettänyt pääsiäiskortteja. :)

Kuten oli ennustettu, toissayönä satoi lunta täällä Itä-Suomessa ja niin sataa lauantaiaamunakin, kun kirjoitan tätä postausta. Tässä kuvassa lumi jo putoilee tuulessa puiden oksilta. Se on aina hauska näky... ja vaikea kuvata.

Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni 'Bridal Crown' -narsissin eli perunanarsissin. Tietääkö joku mistä nimi perunanarsissi tulee? Pidättekö muuten tämän kukan tuoksusta? Sen luvataan olevan hyväntuoksuinen, mutta minusta tuoksu ei ole ollenkaan miellyttävä.

Kukat ovat kyllä ihastuttavan kauniita.

Tuoksuista puheen ollen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, koetan löytää vieraita varten kivoja kylpy- ja ihonhoitotuotteita. Nyt otin käyttöön jouluksi ostetun Estelle&Thild Citrus Menthe vartalovoiteen. Ollakseen nimeltään "body butter", voide ei ole kovin jämäkkä, mutta tämä tuoksu on niin ihana. Kuvailisin sitä sanalla hienostunut. 

Ja joulusta puheen ollen... :) Ruokakaapissa oli vielä Finlandia-marmeladia, jonka parasta ennen ‑päiväys lähestyi. Pakastimessa oli voitaikinaa, joten tein tällaisia värikkäitä torttuja. Niistä ei tullut yhtä kauniita kuin netin kuvissa, mutta maku oli veikeä. Jatkossa käytän torttuihin kyllä tavallista paistonkestävää marmeladia.

Muroja tulee nykyään syötyä harvemmin. Täysjyväviljasta valmistettujen pitäisi olla niistä terveellisin vaihtoehto. Viime aikoina olen tykästynyt kaura- sekä ruis-kauramuroihin. Kotimaista-merkin pahvipakkausta on vaikea sulkea tiiviisti avaamiseen jälkeen, joten kaadan murot tällaisiin isoihin maustekurkkupurkkeihin. Ne ovat minusta käteviä ja myös hauskannäköisiä.

Iloa päiväänne!

Maaliskuu

Iloista maaliskuista lauantaita ja hyvää Marian päivää huomenna! Päivä on pidentynyt vauhdilla ja monet bloggarit näyttävät puuhailevan jo puutarhassa ja ihastelevan ensimmäisiä kukkia. Täällä Itä-Suomessa on vielä lunta, vaikkakin vähemmän kuin normaalisti tähän aikaan. Maaliskuun ei tarvitse "maata näyttää", koska lumettomia kohtia esimerkiksi puiden alla on ollut koko talven.

Minun bingorivini Repolaisen maaliskuun haasteeseen on A-P-U. 

ALKU

Jo helmikuussa panin multaan pari Hokkaido-kurpitsasta talteen otettua siementä itämiskokeiluna ja hyvin itivät. Nyt maaliskuussa isoin lehti on jo melkein kymmensenttinen. Hentojahan nämä taimet ovat. Satoa varten kylvän uusia taimia myöhemmin. :)

A-sanana minulla on myös ALPPIRUUSU. Nämä kuvat on otettu ennen kuin peitin havut ja rhodot juuttihupuilla.

ALPPIRUUSU

P niin kuin PUNAINEN. Olen viime aikoina alkanut pitää yhä enemmän (joulun)punaisesta. Tämän potkurin maalasin viime kesänä iloisenväriseksi. 

PUNAINEN POTKUKELKKA

Meillä onkin hyvät tiet nautiskella potkurikyydistä. 

Myös joulutähdessä on taas näkyvissä hieman punaista.

Kun Antikvaari-alessa on lastenkirjaklassikoita hintaan 1,50 euroa/kpl, arvatkaa voinko olla ostamatta...

Viime viikkoina on ollut mahtavia ULKOILUsäitä. Välillä on kyllä ollut liukastakin, kun lämpötilat tekevät siksakkia nollan molemmin puolin. Minäkin muksahdin nurin sinä päivänä, kun jäisten teiden päälle oli satanut lunta ja sairaaloiden päivystyspoliklinikat toivoivat, että ihmiset pysyisivät sisällä. :)

ULKONA

Auringonpaistetta päiväänne! ❤️

 

Tammikuun tunnelmia, bingoa ja kävelyä :)

Hei taas ja tervetuloa lukemaan oikeaa multipostausta! Tänään muistellaan vielä joulua, pelataan blogikaveri Repolaisen bingoa, iloitaan tammikuusta ja kävellään. 

Edellisen postauksen viimeisessä kollaasissa oli kuva pienestä puisesta ketusta erilaisen joulutarpeiston ympäröimänä. Minulla oli tarkoitus koristella esimerkiksi joulupöytä luontoteeman mukaisesti (väreinä vihreää ja hieman ruskeaa ja valkoista). Joulukoristelujen väriksi tulikin punainen ja kettu puolukoineen pääsi vain sivupöydälle. Kuvassa näkyy siis niitä puolukoita, joita Repolaisen kanssa syyskuussa poimittiin ja lakattiin. :) Linkin kuvassa näkyvät verikanukan marjat eivät olleet jouluna enää kauniin valkoisia vaan ruskeita...

Mainitussa kollaasissa oli myös kuva näistä sukista, joita tein joululahjaksi. Tässä on siis tekniikkana käyttää kahta raitalankaa joka rivin jälkeen lankaa vaihtaen ja tuloksena on jonkinlaiset räsymattosukat. Näitä on todella hauskaa tehdä ja samalla pääsee eroon lankavarastoista. Periaatteenani on, että en juurikaan sommittele värejä, mutta koetan saada parin sukista suunnilleen samanlaiset. 

En ollut itsekään varma pidänkö päällimmäisen parin (siis oikealla kuvassa) väreistä. Tein useita samankokoisia pareja ja näillekin onneksi löytyi tyytyväinen käyttäjä. Nimesin väriyhdistelmän kinuski-vaahtokarkiksi ja sitten huvittelin keksimällä hienoja nimiä muillekin sukille... siis valitsemalla nimen, joka väriyhdistelmää katsoessa ensimmäisenä päähän pälkähtää. Vasemmalla kuvassa ovat sukat nimeltään "Marjametsässä" ja keskellä sukat nimeltään "Pientaloalue". :D

Tällä hetkellä puikoilla ovat sukat, joiden nimi on "Minun Suomeni". Toisena lankana siinä on nimittäin 7 Veljestä Raita-lanka "Suomikaari".

Repolaisen tämän vuoden kivassa haasteessa siis pelataan bingoa. Minun bingorivini on kutoa -  odottaa - tutkia. Vaikka asunkin itämurteiden alueella, meillä on aina puhuttu sukkien ym. kutomisesta. Miten te teette, kudotteko sukkia vai neulotteko niitä? :)

 

KUTOA

Olin valinnut joulunajan palapeliksi suomalaisen Tacticin valmistaman 1000 palan pelin, jonka kuvana on Magnus von Wrightin (1805–1868) öljyvärityö Annankatu kylmänä talviaamuna vuodelta 1868.  Olen aivan ihastunut taulun tunnelmaan. Pakkasen purevuuden voi melkein tuntea. Kontrasti kirkkaan pakkastaivaan ja kauniiden talojen ja toisaalta vielä varjossa olevan kadun arkisen aherruksen välillä on mielenkiintoinen.

Maalauksen koko on 36 x 54 cm. Palapelin koko on 48 x 67 cm ja siinä on rajattu alkuperäisteoksesta osa pois. Palapeli ei ollut helppo koottava, mutta en aiokaan koota sitä enää vaan kehystää sen seinälle. :) Ainakin keinovalossa varjoisa etuala tuntui todella tummalta. Jos asuisin Helsingissä, kävisin Ateneumissa katsomassa miltä teos oikeasti näyttää...

Internetin kuvat maalauksesta nimittäin ovat yleensä selvästi vaaleampia kuin palapeli. Kansallisgallerian verkkokaupasta voisi ostaa maalauksen itselleen suunnilleen palapelin kokoisena julisteena. :) Tämän Museoshopin sivulle löydettyäni tunsin itseni hetkeksi Himoshoppaaja-kirjasarjan Beckyksi. Mitä, onko täällä kauppakin? Ooh, taidemuistipelin avulla voisi harjoittaa muistia JA oppia taiteesta. Olisipa hyödyllistä ripustaa seinälle taideseinäkalenteri! Onpa hienoja kasseja! Tuollainen olalla olisi kiva liikkua kaupungilla...

En kuitenkaan tilannut mitään edellä mainituista. "Laadukkaat, vastuullisesti tuotetut" kassit on muuten valmistettu Kiinassa. :(

Päätin kuitenkin palkita itseni eräästä saavutuksesta ja tilasin itselleni huivin, johon on painettu osa Albert Edelfeltin teoksesta Lumpeita. Ihastuin valkoisiin lumpeisiin ja veden syvänsiniseen väriin, odotin huivin saapumista innokkaana... ja petyin hieman, kun vihdoin pakettia avasin: Värit ovat tummemmat kuin verkon kuvassa näyttäisi ja huivin alaosan vesi näyttää kokonaan mustalta. 

ODOTTAA

Bingorivini viimeinen verbi on tutkia. Saamistani joululahjoista erityisin oli samettinen pheran, ihanan lämmin pitkä tunika, jonka alkuperä on Kashmirissa, Intiassa. (Tässä kuvahaun linkki naisten nykyisin käyttämiin "ferraneihin".) 

Kauniita kirjailuja on mukavaa tutkia. :)

TUTKIA

Kalentereista puheenollen, kuten blogiystävälle kommentissa mainitsin, yksi tämän vuoden seinäkalentereistamme on vuodelta 2003. :D Se toimii täydellisesti; jopa pääsiäinen on oikealla paikallaan. Onneksi meiltä löytyy vaikka mitä, myös nippu vanhoja seinäkalentereita, joissa ei ole merkintöjä.

Pyhät ovat siis ohi ja "härkäviikot" alkaneet. (Tämäkin sana, härkäviikot, olisi levikiltään selvästi länsimurteinen, mutta aivan tuttu kyllä meilläkin.) Uusi vuosi on kuitenkin tuonut uudet herkut. Myös meidän S-marketissamme toimii nyt ruoan verkkokauppa ja hyvin toimiikin. Palvelun hinta on erittäin edullinen. Minun ostoksistani tulee paljon paremmin suunniteltuja, kun tietystä tuotteesta koko valikoima on verkkokaupassa nähtävissä ja helposti verrattavissa. Avainlippu, EU:n luomutunnus, joutsen- ja sydänmerkki näkyvät helposti. Tuotteita voi hakea myös alkuperämaan mukaan, joten osasin ostaa mm. Xtra-hankaussieniä, jotka on tehty Ukrainassa. :)

Niitä uusia herkkuja ovat Kotimaista-mustaherukkajäätelö, saman tuotesarjan maustamaton jugurtti (muovikorkittomassa pakkauksessa, jippii)...

... sekä Coop-pakastecroissantit, joita on kiva paistella sunnuntaiaamun iloksi. :)

Herkuttelun vastapainoksi pitäisi sitten liikkua! Nautitaan talvisesta luonnosta tai vaikkapa kaupunkimaisemista. Kävelyllä-haasteeseen ovat jo ehtineet osallistua...

Sartsa: Kuusankoski kauniina talvipäivänä 

Luisella: A walk among the stars

Aimarii: Omia latuja Koillismaalla

Repolainen: Fantastista Turkua

Anu: Kohti tammikuista merenrantaa

Kristiina: Ahvenanmaalla näyttää keväiseltä

Terhi: Jäisiä teitä ja herkkuja keittiössä

sekä sokerina pohjalla

Sartsa: Kesäisessä Verlassa

Lämmin kiitos osallistumisesta! Nämä minun kuvani eivät ole uusia, mutta sopivat maisemaan... vielä eilen. Lunta on melko vähän ja eiliseen asti se oli ihanan pehmeää ja puhtaanvalkoista. Nyt lämpötila on +3 C, lumettomat puut heiluvat tuulessa ja katolta lumi liukuu alas.

Taikapölyä luonnosta. :) Iloa päiväänne!

Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimujaan viskoo

 

1. Pakkasyö on ja leiskuen 

Pohja loimuja viskoo. 

Kansa kartanon hiljaisen 

yösydänuntaan kiskoo. 

Ääneti kuu käy kulkuaan, 

puissa lunta on valkeanaan, 

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta. 

2. Ladosta tulee, hankeen jää 

harmaana uksen suuhun, 

vanhaan tapaansa tirkistää 

kohti taivasta kuuhun, 

katsoo metsää, min hongat on 

tuulensuojana kartanon, 

miettivi suuntaan sataan 

ainaista ongelmataan. 

(3. Partaa sivellen aprikoi, 

puistaa päätä ja haastaa – 

"ei, tätä ymmärtää en voi, 

ei tää pulma on vasta" – 

heittää tapaansa järkevään 

taas jo pois nämä vaivat pään, 

lähtee toimeen ja työhön,

lähtee puuhiinsa yöhön.)

4. Aitat ja puodit tarkastain 

lukkoja koittaa nytkyin –

lehmät ne lehdoista näkee vain 

unta kahleissa kytkyin; 

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää,

haassa se puree heinää. 

5. Lammasten luo käy karsinaan, 

makuulla tapaa ne ukko; 

kanat jo katsoo, pienallaan 

istuu ylinnä kukko, 

kopissa Vahti hyvin voi, 

herää ja häntää liehakoi, 

tonttu harmajanuttu 

Vahdille kyllä on tuttu. 

(6. Puikkii ukko jo tupahan, 

siellä on isäntäväki, 

tontulle arvoa antavan 

näiden jo aikaa näki; 

varpain hiipivi lasten luo

nähdäkseen sulot pienet nuo, 

ken sitä kummeksis juuri: 

hälle se riemu on suuri.) 

(7. Isän ja pojan on nähnyt hän 

puhki polvien monten 

nukkuvan lasna; mut mistähän 

tie oli avutonten? 

Polvet polvien tietämiin 

nousi, vanheni, läks' – mihin niin? 

Ongelma, josta halaa 

selkoa, noin taas palaa!)

(8. Latoon parvelle pyrkii vaan, 

siellä hän pitää majaa: 

pääskyn naapuri suovallaan 

on liki räystään rajaa; 

vaikka pääsky nyt poissa on, 

keväällä tuoksuun tuomiston 

kyllä se saapuu varmaan 

seurassa puolison armaan.) 

(9. Silloin aina se sirkuttaa 

monta muistoa tieltä, 

ei toki tunne ongelmaa, 

näin joka kiusaa mieltä. 

Seinän raosta loistaa kuu, 

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa, 

tonttu se miettii pulmaa.) 

10. Vaiti metsä on, alla jään 

kaikki elämä makaa, 

koski kuohuvi yksinään 

humuten metsän takaa. 

Tonttu puoleksi unissaan 

ajan virtaa on kuulevinaan, 

tuumii, minne se vienee, 

missä sen lähde lienee. 

11. Pakkasyö on, ja leiskuen 

Pohja loimuja viskoo. 

Kansa kartanon hiljaisen 

aamuhun unta kiskoo. 

Ääneti kuu käy laskemaan, 

puissa lunta on valkeanaan, 

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta.

"Tonttu" on Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen (1887–1970) säveltämä ja Valter Juvan (1865–1922) ruotsalaisen Viktor Rydbergin runon (1881) pohjalta suomentama joululaulu, joka kertoo talviyönä maalaistalon pihapiiriä tarkastavasta kotitontusta. Linkistä löytyvä Finntrion esitys kappaleesta on minusta yksi parhaista. Siinä ei lauleta kaikkia näitä säkeistöjä, mutta olen ne tähän kirjoittanut, koska riimittely on minusta niin mainiota.

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

 

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.

Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! 

Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa.

Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, 

ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.

Sen kohta valjastan reen pienen etehen,

ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.  

---

Toiseen maailmaan tää retki meidät vie,

niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie.

Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi.

En retkeämme unhoittaa kai milloinkaan mä voi.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.

Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! 

Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa.

Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.

Ajatelkaa, yhdysvaltalaisen James Pierpontin säveltämä "Kulkuset" ("Jingle Bells") julkaistiin ensimmäisen kerran jo 1857. Suomeksi kappaleen sanoitti nimimerkki Kullervo (Tapio Kullervo Lahtinen, 1922–96).

Suosikkilevytykseni Kulkuset-laulusta tarjoavat Brita Koivunen ja Jaakko Salon yhtye.  Tämä on se sovitus, jota olen kuunnellut koko ikäni, ensin vanhempieni magnetofonilla nauhoittamana ja myöhemmin levylle tallennettuna. <3 Toivottavasti tällaiset nostalgiset levytykset säilyvät kuunneltavissa pitkään...

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.

Meill’ on hanki ja jää… 😄

meill’ on halla ja yö ♪𝅘𝅥𝅯𝅘𝅥... 

Näinä päivinä ei sentään ole lunta, vaan tässä tulevat talviset kuvat Repolaisen mainioon haasteeseen, jossa tällä kertaa etsitään valkoista ja jäätä. 

Hieman minua nolottaa postata tällaisia kuvia keskellä parasta kesää, mutta vain hiukan. :) Kuten blogin sivupalkin esittelyssä lukee, jää on yksi suosikkiasioitani, samoin lumi, ja se onkin hyvä juttu täällä päin, missä toukokuun 12. päivänä näkymä voi olla kuten ylimmässä kuvassa (vuodelta 2020).

Seuraavaksi paljon lumisia ja jäisiä kuvia satunnaisessa järjestyksessä. 

Ohut lumikerros paljastaa pihan öiset kulkijat:

Järven jää voi saada upeita muotoja:

Tämäkin on jäätä!

Jääpuikoissa heijastuu laskevan talviauringon viimeinen puna:

Lunta meillä riittää:

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Edellinen postaukseni on ensimmäinen haastevastaukseni tähän väriin. Ihania kesäpäiviä kaikille... ja ihania talvipäiviä blogiystäville eteläisellä pallonpuoliskolla! :)