On jo lokakuu ja pilvistä ja tyyntä. Harmaus on levollista. Aurinkoisina päivinä sitä tuntee jatkuvasti syyllisyyttä siitä, ettei ole ulkona nauttimassa huikaisevasta valosta ja lehtipuiden, pensaiden ja varpujen väreistä. :) Pari päivää sitten autolla ajaminenkin oli ihanaa, kun auto sujahteli tiellä keltaisen lehtimaton ja -sateen läpi. Taivas oli tietysti huikaisevan sininen.
Oletteko koskaan kävelleet aurinkoisena syyspäivänä esimerkiksi yliopiston kampuksella vaahteranlehtien hehkuessa, yllänne vaikkapa ruutuhame ja vakosamettibleiseri? (Rakennusten täytyy olla uusrenessanssia tai vanhempia.) Minä olen, ja ihania nuoruusaikoja muistellessani etsin kaapista vanhan takkini ja yhdistelin sen näihin muihin vanhoihin suosikkeihin. Joskus on päiviä, jolloin mainoslausetta mukaillen ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain lämmintä ja pehmeää. :)
Onneksi vanhat asiat muuttuvat trendikkäiksi säännöllisin väliajoin ja esimerkiksi hiusasusteita saa taas käyttää. :) Minä pidän pannoista ja donitseista ja käytän niitä päivittäin.
Nämä olen ommellut itse.
Ja seuraavaksi paljon kuvia viime päiviltä. Maisema on ehtinyt jo muuttua näiden ottamisen jälkeen. Monet koivut ja haavat ovat melkein lehdettömiä.
Marja-aronian marjoja, jotka kypsinä maistuvat minusta oikein hyviltä. :)
Kurjenpolvilla on tavallista kirkkaammat syysvärit.
Tuoksuvadelman lehdet ovat todellisuudessa melkein neonkeltaiset ja -vihreät.
Myös angervot ovat erityisen kauniita tänä syksynä.
Koristemansikka kukkii vielä.
Mukavaa uutta viikkoa!