"Minä piirrettynä" ja muita kuvia

 

Hei taas ja kaunista kesälauantaita! Tässä tulee vihdoin vastaukseni Kristiinan kuukausihaasteeseen, jossa kesäkuun aiheena on MINÄ PIIRRETTYNÄ.

En löytänyt etsimääni eli vanhan koulukirjan sivua, jossa tehtävänä oli ollut piirtää kuva itsestä. (Kuva oli minulla käsillä joskus talvella, mutta nyt en onnistu muistamaan, minne laitoin sen.) Lopulta löysin tämän, joka kyllä kuvaa minua varsin hyvin. :) Olen jo lapsena pitänyt punaisista taloista, ruutuikkunoista, värikkäistä puista ja kukista (kuten kaikki lapset luultavasti...). Etualalla taitaa olla myös järvi tai joki.

Tähän haasteeseen en nyt onnistunut vastaamaan kovin hyvin, mutta pian vaihtuu kuukausi ja on uusien haasteiden aika. :)

Kukkakuvat ovat ottamisjärjestyksessä. Otan suunnilleen samat kuvat joka vuosi. :) Vanhat suosikit, kuten kirjolupiinit, ilahduttavat aina, ja puutarhan uudet tulokkaat, kuten kurjenmiekat, tuottavat suurta iloa. 

Siperiankurjenmiekalla on vain yksi kukkavarsi tänä vuonna. Olen istuttanut kaikki kurjenmiekat rannalle ja keltakurjenmiekka on jo alkanut levitä, mutta kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Myös maantien varsilla kasvaa komeanvärisiä lupiineja.

Lehtoakileija 'Nora Barlow':

Juhannusruusut tuoksuvat lumoavasti. Niiden juurivesoista voi kuitenkin tulla aika paljon vaivaa, jos niitä istuttaa lähelle muita kasveja.

Alppiruusu 'Mikkeli':

Auringonnousun aikaan eli kello kolmen jälkeen...

Puistoatsalea 'Adalmina':

Talvella ostetut esikot kukkivat somasti:

Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä kaikille!

Kierros pihalla

 

Oi tätä ihanuutta! Pihallamme puutarhakasveista kukkii vielä vain harva, mutta luonnonkasveja on kukassa jo monia. Alkukesän ihastuttava vihreys on kestänyt mukavan pitkään, koska lämpötilat eivät ole olleet kovin korkeita. 

Piha on tulvillaan lintujen laulua. Kauempana kukkuvat käet, joskus myös duettona kukku-kukkuu, kukku-kukkuu...

Nyt on sateita saatu melko säännöllisesti ja koko luonto tuoksuu. Eilen ripustelin pyykkiä tuomenkukkien ja leikatun ruohon tuoksussa varjoisalla, tuulisella paikalla ja olin pyörtyä onnesta. :)

Tässäpä siis kuvienräpsimiskierroksen tuloksia:

Kevätesikoista on monta kuvaa. Olen kasvattanut nämä siemenistä ja ne ovat kuin rakkaita lapsia. :)

Metsämansikalla on runsaasti kukkia.

Kielojen leviäminen pihassamme ilahduttaa.

Muut kasvit kyllä pitäisi siivota seasta pois. :)

Vanhoista kuvista näkee, että esimerkiksi alppiruusut ovat olleet usein jo täydessä kukassa tähän aikaan. Tänä vuonna ei, mutta ainakin nuppuja on melko runsaasti. Rhodon takana näkyy lumettomuuden kuivattamia mustikanvarpuja.

Verikanukan avautuvat lehdet ovat kuin lintuparvi lennossa.

Äitienpäiväruusu:

Itsestään kylväytyneet orvokit ovat supersöpöjä.

Muisto opiskelukaupungista. Siemenestä kasvatettu tämäkin:

Morsionruusun nuppuja.

Kurjenpolvet ovat kivoja...

... ja kellukat ne vasta kivoja ovatkin. Ojakellukat leviävät ja näyttävät melkein yhtä kauniilta kuin puutarhojen lajikkeet, joista muuten olenkin jo tovin haaveillut.

Rentukat jäävät rannassamme muiden kasvien jalkoihin.

Pioneja on nyt pihassamme kuutta lajiketta. Ne ovat aika nuoria vielä, mutta kukat, oi, ne ovat ihania.

 

Kiitos taas mahtavan mielenkiintoisista kommenteistanne edellisiin postauksiini. 

Koetan ehtiä vastata niihin myös täällä blogissa. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!