Hei taas ja hyvää Eino Leinon päivän iltaa! Toivottavasti sää on viilentynyt myös teidän kotikonnuillanne. :) Täällä puhalsi tänään raikas lounaistuuli ja maksimilämpötila oli noin 20 astetta.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vapaa-aikaa ei minulla kesälläkään juuri ole. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt nauttia hellepäivistä ja ottaa aikaa lukemiselle. Kuumalla säällä on niin ihanaa istua varjossa kirjan kanssa. Leppeä tuuli pitää hyttysetkin loitolla (niitä on tavalliseen tapaan ollut runsaasti näin metsäisellä tontilla). Lämpö rentouttaa lihaksia ja välillä alkaa melkein nukuttaa... :)
Muuttolaatikoita availlessani löysin kaksi kirjaa, joita olin etsinyt jo pitkään, sekä hieman paremmin järjestellystä kirjahyllystä kolmannen, jota en ollut koskaan huomannut, mutta joka vaikutti kansitekstin perusteella varsin kiinnostavalta.
Tämän postauksen kuvissa on mm. iki-ihana puistoatsalea 'Adalmina'. Sen nuputkin olivat hienot. Ne näyttivät tältä:
Ruotsalaissyntyisen Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi ensimmäisen kerran 2005 ja se on arvioitu suomalaisissa kirjablogeissa jo vuosia sitten. Sain aikoinaan tämän pokkarin lahjaksi. Ottaessani kirjan nyt käteeni tuli mieleeni ajatus, että ehkä se oli valittu nimen perusteella. Se sanoi jotain, mitä antaja ei ollut koskaan minulle sanonut. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... Haluaisin laulaa sinulle lempeitä lauluja... Olisin halunnut laulaa sinulle lempeitä lauluja... Oliko hänelle itselleen laulettu? Oliko kukaan tarjonnut hänelle metsämansikoita?
Luin kirjan vuosia sitten - enkä nyt muistanut sen juonesta mitään. Muistan tunteneeni itseni hieman pettyneeksi. Ehkä kirjan nimi lupasi enemmän kuin antoi. Takakannen tekstistä tuli mieleen
talvella lukemani Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla: Kaksi eri-ikäistä naista kohtaa ja heidän välilleen kasvaa yhteys ja ystävyys. Myös tässä kirjassa yhtenä keskeisenä teemana on päähenkilöiden vaikea suhde joihinkin heidän elämänsä miehiin. Jossain kirja-arviossa luin, että Astrid ja Veronika alkavat vähitellen raottaa toisilleen sieluaan. Minusta sen sijaan tuntui, että he alkoivat vyöryttää elämäntarinaansa toisilleen epäuskottavan nopeasti. Tuskallisia muistoja on molemmilla. Kirja on kuitenkin miellyttävä lukukokemus. Se sivuilla tehdään kävelyjä luonnossa, istutaan huolellisesti katetun pöydän ääreen... ja sovitetaan uimapukua. :) Suosittelen kesälukemiseksi.
Helmet 2022 -haasteessa kirja sopii kohtaan 45: Palkittu esikoisteos. Alla olevassa kuvassa koristemansikka 'Pink Panda'.
Toinen muutamia vuosia kateissa ollut kirja on Marco Materazzin
Che cosa ho detto veramente a Zidane ("Mitä todella sanoin Zidanelle").
Jalkapalloa seuraavat arvaavat nimestä ja kirjan kansikuvasta, että kirja liittyy Saksan jalkapallon MM-kisojen finaaliin Berliinissä heinäkuussa 2006. Materazzista tuli toinen ottelun "hahmoista", kun hän ensin aiheutti Ranskalle rangaistuspotkun, jonka seurauksena Zinédine Zidane laukoi maalin Ranskalle. Myöhemmin Materazzi puski Italian tasoituksen. Jatkoajalla hän ajautui pelitilanteen ulkopuolella sanailemaan Zidanen kanssa, minkä seurauksena Zidane puski päällään Materazzia rintaan. Zidane sai tilanteesta punaisen kortin. FIFA rankaisi lopulta molempia pelikielloilla ja sakoilla. (Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 5-3.)
Kirja julkaistiin pikavauhtia syyskuussa jo 2006. Siinä on yli 250 mahdollista Materazzin lausumaa enemmän tai vähemmän tehokasta loukkausta. Voimme olla melko lailla varmoja, että kirjan kirjoittaja ei ole Materazzi itse. :) Kirja on nimittäin varsin nokkela. (En tosin oikein muista miksi olen tämän kirjan aikoinaan ostanut. Materazzi ei nimittäin koskaan ollut suosikkipelaajani. :)) Tässä muutamia lausahduksia vapaasti käännettynä:
Nro 101: Näin meidän kesken, mitä shampoota käytät?
181: Kuules nyt, Château Lafite Rothschild on kelvotonta juotavaa, Tavernelloa [ital. kartonkiviini] sen olla pitää.
192: Olen vakavissani: arvostan enemmän Wittgensteinin varhaiskautta ja Battistin myöhempää tuotantoa.
227: Hei Zizou, näitkö maalin jonka tein? Osaisitko sinä puskea yhtä hyvin?
Italian kielen harrastajille vielä yksi esimerkki, italialaista urheilupuhetta lyyrillisimmillään (kirosanat pois lukien), nro 155: Zinédine, tu sei uno stronzo perché io, in quel pallone liftato a palombella centrale per regalare l'uno a zero ai Bleu, ci ho visto il massimo dell'irrisione nei confronti del mio amico Francesco Totti.
Noi, nel nostro numero dieci, ravvisiamo un calciatore totemico, il diamante tattico della verticalizzazione. E tu hai voluto di dimostrare all'italiano dal sorriso neorealista e derisorio, al campione romano tanto autoironico da avere firmato un libro di barzellette che lo sfottono, che l'ombelico del mondo pallonaro alloggia ancora oltre le Alpi.
Vuonna 2019 etsin tätä kirjaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirja kertoo Berliinistä. :) Vuoden 2022 haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 1: Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.
Tämän postauksen kolmas kirja sujahtaa kohtaan 44: "Kirjan nimessä on kaupungin nimi". Pirkko Arhipan Osta aikaa Naantalista (julkaistu vuonna 1972, hankittu kirjaston poistohyllystä vuosia sitten) oli mukava yllätys. En ole lukenut Arhipan muita kirjoja, mutta tekisi mieli sanoa häntä aliarvostetuksi jännityskirjailijaksi. Lukisin mielelläni lisää tämänkaltaista, koska
- juoni on mielenkiintoinen, jännittäväkin.
- henkilöt ovat melko uskottavia; päähenkilö toimittaja Ahtola, jonka elämän käännekohdat selviävät lukijalle vähitellen, on hankkinut kannuksensa sensaatiolehden toimittajana, muttei ole niin yksiulotteinen hahmo kuin voisi kuvitella
-kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa esim. talouselämästä, talouden vaatimuksista suhteessa vanhan ja kauniin säilyttämiseen, lehtien kustantamisesta jne.
(Tämä kuun puolivälissä alkavat Naantalissa asuntomessut. Olisipa mukavaa päästä käymään messuilla ja tutustumaan kaupunkiin!)
- pidän kirjoittajan tyylistä; minua miellytti esimerkiksi, kuinka dialogien puhuttu kieli elää kirjoitettuna tyylikkäästi, siis henkilöiden repliikit ovat mielestäni sopivat sekoitus puhutun ja kirjoitetun kielen ominaisuuksia.
Lämmin kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tämän postauksen kommenttiosio on jälleen ajanpuutteen takia suljettu. Voikaa hyvin!
Briefly in English: Dear all, thank you for your kind and thoughtful comments on my previous post. This bite-sized book review is unfortunately in Finnish only. Pirkko Arhippa's enjoyable detective story located in Naantali, a picturesque resort town in southwestern Finland, and Marco Materazzi's tongue-in-cheek look at what he might have said to prompt Zinedine Zidane to headbutt him in the 2006 World Cup Final haven't, to my knowledge, been translated into English. Linda Olsson's warm-hearted novel Let me sing you gentle songs, on the other hand, was originally published in English.
Stay safe and well!
