Helmet-lukuhaasteen kohta 1: Kirja on vanhempi kuin sinä
Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten,
sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen,
viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan,
surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian.
Tässä haastekohdassa tarkoitettaneen, että teos on kirjoitettu ja/tai julkaistu ennen lukijan syntymää, mutta varmuuden vuoksi valitsin myös painoksen, joka on vanhempi kuin minä. :) Tämä 40. painos on julkaistu 1935 ja sen suomennos on Paavo Cajanderin.
Kirjan takakannessa mainostetaan kuvitettuja painoksia:
Vuosina 1808–09 käydystä Suomen sodasta kertova runoteos Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä (Fänrik Ståls sägner) kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Nykyisessä asussaan kokoelmassa on 35 runoa.
Tämä yksi Suomen kirjallisuuden kulmakivistä lienee tuttu kaikille (ja jos ei ole, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen!), mutta muutama lempivärssy tähän täytyy kirjata...
"Maamme"-runossa on kaikkiaan 11 säkeistöä.
...
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist' on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk', kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Kokoelman toisen runon nimi on "Vänrikki Stool". Runon minäkertoja tutustuu vanhaan, köyhään vänrikkiin, jota ensin väheksyy, onhan hän itse mukavasti elelevä ylioppilas, mainittiin maisteriksi...
Ett' oli nuori aikoinaan
myös ukko kerran ollut,
enemmän nähnyt matkallaan
ja kauemmaksi tullut,
en sitä silloin huomannut,
siks' olin liian oppinut.
Vanhan sodasta kertovan kirjasen selailu saa hänen asenteensa kuitenkin muuttumaan...
...ma lu'in rivin, lu'in kaks,
vereni tunsin kuumemmaks.
Ylioppilas pyytää vanhaa Stoolia kertomaan lisää Suomen sodasta.
Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään
luo ukko nuotastansa;
ne loistavat, kuin seisois hän
edessä rintamansa:
»Jotakin ehkä tietäisin,
olinhan siellä minäkin.»
...
Ja ukon suust' on tarutkin
ne, joita laulan tässä.
Niit'usein öisin kuuntelin
pärehen liekinnässä.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota, kallis synnyinmaa!
Kuten jo näistäkin lainauksista voi huomata, "Vänrikki Stoolin tarinoista" on siirtynyt kirjallisuuteemme ja puheeseenkin suuri määrä puheenparsia ja lausahduksia.
Kuka ei liikutu Sven Dufvan maatessa kuolleena nurmella?
»Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,
enemmän tiesi se kuin me», näin kenraal' aprikoi,
»ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan,
parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan».
Teoksen muita tunnettuja runoja ovat esimerkiksi "Porilaisten marssi", "Sotilaspoika" ja "Lotta Svärd".
Ehkä joku menneiden aikojen koululainen on piirrellyt aikansa kuluksi kirjan sivulle... :)
Kirjan lopussa on hyödyllinen selitysosa henkilöistä, taistelupaikoista ym.
Löysin sattumalta Suomen sodan vuosiin liittyvän postimerkin valokuvalaatikosta juuri sopivasti tähän postaukseen. Vuonna 2009 julkaistiin pienoisarkki Porvoon valtiopäivien muistoksi. Postimerkkien henkilöt ovat Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I sekä kreivit G.M. Sprengtporten, C.E. Mannerheim ja G.M. Armfelt.
Alla kuvatusta Gustaf Mauritz Armfeltista kirja kertoo viehättävän vanhanaikaiseen tapaan, että "Armfelt, Kustaa Mauri (...) oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys"...
In English: Hello all! Today's book for the reading challenge is "The Tales of Ensign Stål", an epic poem written by the Finland-Swedish author Johan Ludvig Runeberg, the national poet of Finland. The poem describes characters and events of the Finnish War (1808–09) in which Sweden lost its eastern territories, then incorporated into the Russian Empire as the Grand Duchy of Finland.
If you try to translate this post with the widget and the result is incomprehensible, don't worry, just enjoy the following photos about my favourite "element", ice. As usual, no focus but loads of mood, atmosphere and interesting details. :D
Ihanaa viikonloppua!
Have a lovely weekend!