Kesäaamu - A meditative slideshow :)

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

Helmet-lukuhaasteen kohta 24: Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni ja pahoittelut hitaasta vastailusta!

Vuodenvaihteessa nähtiin TV:ssä jälleen Matti Kassilan ohjaamat kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Halusin lukaista jonkin kirjoista ja valitsin vuonna 1939 julkaistun, Palmu-sarjan aloittaneen romaanin Kuka murhasi rouva Skrofin? Tuotteliaana kirjailijana Mika Waltari sopii erinomaisesti lukuhaasteen kohtaan 24.

Sujuvasti etenevä Kuka murhasi rouva Skrofin? on viihdyttävä rikostarina - ja kirjassa on kaikkien aikojen suosikkimurhaajani. Olen jo aiemminkin maininnut, että kirjan pohjalta tehty elokuva Kaasua, komisario Palmu ei ole elokuvista suosikkini, koska murhaajan mielenkiintoinen persoonallisuus ja altruistinen motiivi on elokuvassa keikautettu aivan päinvastaisiksi. :)

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se on todellinen dekkariklassikko.

Palmu-tarinoiden juonet löytyvät esimerkiksi Wikipediasta. Kirjat ja elokuvat ovat hyvin tunnettuja ja useat kirjabloggaajatkin ovat niistä postanneet. Kirjaan siis tähän vain pari pientä huomiota. Palmu-romaaneissa minua ovat aina viehättäneet humoristiset väliotsikot:

Ranskalainen kirjallisuudentutkija Gérard Genette erottaa väliotsikoinnissa klassisen ja temaattisen perinteen. Tieteen termipankki kuvaa perinteitä näin:

Edellinen perustuu mekaanis-numeeriseen jakamiseen, ts. teoksen osien ja lukujen yksinkertaiseen numerointiin. Keskiajalta on peräisin temaattinen väliotsikointi, joka on sittemmin ollut suosittu varsinkin humoristisessa ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Genette korostaa Cervantes Saavedran romaanin Don Quijote (1605, 1615, suom.) merkitystä koomisen väliotsikoinnin yleistäjänä. Kotimaisia esimerkkejä väliotsikoinneista ovat esim. seuraavat:

Kuudes luku. Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. (Volter Kilpi: Alastalon salissa, 1933.)

Neiti Skrofin silmäripset ja ruusuja Savoyssa. - Kurt Kuurna itkee ja koko juttu alkaa haiskahtaa liiaksi alkoholilta. - Komissaari Palmun nojatuolit ja murtuneen tytön tunnustus. - Pettävätkö tosiaan myös maailman kirkkaimmat silmät? (Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?, 1938)

Kilven romaanin väliotsikointi on leikittelyä tai parodiointia tradition kustannuksella, kun taas Waltari perinnettä noudatellen luo humoristisen ja perin epämääräisen katsauksen seuraavaksi kerrontavuorossa oleviin tapahtumiin. Parhaassa tapauksessa väliotsikointi kiihottaa lukijan uteliaisuutta ja houkuttelee jatkamaan lukemista, hieman samaan tapaan kuin lööpit ostamaan iltapäivälehden.

Lähde: Tieteen termipankki - Kirjallisuudentutkimus: Otsikko 

Artikkelissa oli siis näppärästi esimerkki juuri tästä kirjasta. :)

Palmu-elokuvat edustavat toki suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Suosikkinäyttelijäni Palmuissa on Leo Jokela, etsivä Väinö Kokki. Kaasua-elokuvan herkullisia hahmoja on myös Risto Mäkelän esittämä saarnaaja Mustapää.

  »Olen syvästi järkyttynyt tämän surullisen onnettomuuden takia», hän sanoi saarnaajan tai yhtä hyvin ammattinäyttelijän läpitunkevalla äänellä. »Rouva Skrof oli seurakuntamme kannattavia jäseniä, sen tukipylväs niin sanoakseni, tänä maailmallisena aikana, jolloin vanhojenkin ihmisten mielet liian usein ovat kääntyneet maailmalliseen turhuuteen tai hakevat turvaa ulkokullaisen kirkon leipäpaimenista. Olen murtunut menetettyäni ystävän ja tukijan, mutta sieluni laulaa samalla kiitoshymniä siitä, että hänen raskautettu sielunsa on nyt astunut taivaan majoihin, ikuiseen Bethlehemiin, jonka kalpeaa kajastusta vain - anteeksi!» 

 Viisi miestä oli tullut portaita ylös ja pysähtynyt tuota vastenmielistä veisuuta kuuntelemaan. Etsivä Kokki keskeytti sen polkaisemalla saarnaajaa varpaille ja ilmoittautumalla komissaari Palmulle...

Sama kohtaus elokuvasta. Kuvassa etsivä Kokki on juuri lausunut leojokelamaisesti painottaen: "Her-ra komisario, mur-ha-ryhmä paikalla." 

Kaasua, komisario Palmu Yle Areenassa

Viimeinen pieni huomio: Kun nuorempana luin tätä Palmu-kirjaa, ohitin kevyesti tanssijatar Iiri Salmian kertomuksen insinöörimiehestään, joka oli menettänyt näkönsä neljä vuotta aiemmin Bolidenin kaivosräjähdyksessä... Silloin Boliden oli minulle vain jokin paikkakunta Ruotsissa. Nythän nimi Boliden merkitsee kaivosyhtiötä, jonka johto ja osakkeenomistajat nauravat matkallaan pankkiin, samalla kun ympäristöongelmat jäävät suomalaisten maaseudun asukkaiden kestettäviksi.

Tästä huolimatta loppuun kuva aurinkoiselta jäältä. Hauska oli viilettää kirkkaalla jäällä, joskin nastalliset kengät olisivat olleet hyödylliset. :) Iloisia talvipäiviä kaikille!

In English: Hello again! In this post, there are some random thoughts of another book for the Helmet reading challenge 2020.

I found the maxim about books and films on Pinterest and happened to notice also the wise and beautiful words below, credited to Ralph Waldo Emerson - even though it seems that several persons have defined success with very similar words.

The photo of my kicksled on the ice doesn't have any connection with the book. :) Now the ice is covered with snow again...

I thank you for your kind and interesting comments on my previous posts, apologise for the slow reply and wish you happy winter days!

In the UK: Memories from the travel

Hello all! After my short trip to the UK, as is my wont, I now put together some photos and thoughts. Thank you for your comments... I need to add that I really don't travel often - and I never travel for a vacation, but only to meet family members or to attend a ceremony, sometimes a funeral, sometimes a happier event.

(From the cover of  the Degree Ceremony Brochure)

This time I had a pleasure to attend a graduation in one of the most fascinating buildings used for University ceremonies, the Sheldonian Theatre, in Oxford, built in the 17th century after a design by Christopher Wren and named after Gilbert Sheldon, Archbishop of Canterbury and Chancellor of the University at the time.

"If good come in, if wicked by no means"

Dining with family and friends is always fun. I wouldn't have chosen to eat at a Chinese restaurant... but I must admit the food was tasty. :)

Sitting at a coffee shop... and listening to Christmas songs! :)

Without the Canon I normally use, I wasn't able to take good photos in the dark...

... but turning the photos black-and-white helps a little. :) These "snow-covered spruces" (at Broadgate Circle) were so pretty!

The hotel room was comfortable, the view from a corner room was great, and as I wrote earlier, the breakfast was really good.

(This is not a sponsored post. The opinions are always my own and all expenses were paid by me or by a member of my family.)

The photos are all in black-and-white also because the colours of some of them really didn't fit together. This photo, however, should have been in colour. The handsome aeroplane tails are of course cheerfully blue, red and white. :)

The flight from London back to Helsinki was much better than the outward flight. There was more space between the seat rows, I was sitting near a window and with two jovial Swedish passengers next to me. :)

From the sunny London I was flying towards the evening and the full moon (the tiny spot in the photo) in the pink clouds... In my final destination, in Eastern Finland, it had been and was snowing (much) and we needed to circle around for about 20 minutes waiting for the runway to be cleared, mechanically and with some chemicals. Fortunately, there's a lot of SnowHow in Finland. :)

The airports had decked out the terminals... and indeed Christmas is less than a month away. :) Have a happy new week!

PS I'm planning to turn the blog open to invited readers only. 

Let me know - in the comments or via email: sara(dot)villaemilia(at)gmail(dot)com - if you are interested in following it. :)

38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War

Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.

Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)

Itäsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.

Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940.

Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)

Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.

Iloiseksi lopuksi: Löysin Main Kirjasähkökäyrä-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin. 

♥

A travel diary: Last part - Memories

Things I had with me, things I received, things I bought...

Minun ei ollut tarkoitus ostaa (juuri) mitään heinäkuisella Lontoon-matkalla, mutta ylläolevaa kirjaa en voinut vastustaa. Paluulentoa odotellessa lentokentällä oli paljon aikaa myös kiertelyyn ja matkamuistoliikkeestä tarttui mukaan söpöjä pinssejä.

Tämä on "matkapäiväkirjan" viimeinen osa. Kiitos kaikille kommenteistanne!

I ❤ button badges.

... and it does it so well. :)

Bye bye, London! Till we meet again!

This is the last part of the travel diary. Thank you for bearing with me! :)

The previous posts about my trip to England in July/

Edelliset Englanti-aiheiset postaukseni:

Olympic Park, Stratford

Stratford, London

Victoria Park, East End

Cambridge

Punting on the River Cam

At a hotel

Tea and newspapers

A brisk visit to Kew Gardens

Kew Gardens - Mediterranean and Japanese

Kew Gardens - Hydrangeas

Kew Gardens - Green

Texts and a mural

Canary Wharf, London

Ystäväkirja-postaus - Black-and-white pics

Hello all and happy Palm Sunday! Sorry for being so very late in replying to your comments and visiting you. A cold has been slowing me down in these days and I only got back to things this morning. In this post there are artsy photos and some slam book answers in Finnish.

The swans have come back.

Olen nähnyt viime viikkoina useissa (lifestyle)blogeissa mielenkiintoisia Ystäväkirja-postauksia. Monien mielestä niitä on mukavaa lukea ja erityisen mukavaa niitä on kirjoittaa - tässähän voi käsitellä asioita, joista erityisesti pitää... Postauksen kuvat liittyvät väljästi aiheeseen.

Nimeni on... Sara.

Jotkut kutsuvat minua... minulla on useita lempinimiä, mutta fiksuin tuntemani ihminen kutsuu minua äidiksi ja siitä olen onnellinen ja kiitollinen.

Olen syntynyt... Helsingissä, joskus viime vuosituhannella.

I come from a land... of the ice and snow.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... no ei, minulla ei ollut mitään selvää suosikkiammattia. Hankin tietoa mm. poliisikoulutuksesta, mutta a) minulla on silmälasit b) en ole kovin pitkä ja c) haluaisin antaa rattijuoppoja, kaahailijoita yms. pataan, mikä ei olisi oikein hyvä juttu.

Mutta minusta tulikin... humanististen tieteiden moniosaaja.

Kolme parasta piirrettä minussa... ovat positiivisuus, oikeudenmukaisuus, huumorintaju. Näin ainakin toivon.

Kaupunki... jossa haluaisin asua: Turku! Sopivan kokoinen, historiaa ja kulttuuria, kasvuvyöhyke 1B ja paljon kiinnostavaa puutarhaharrastajalle.

Biisi... johon en kyllästy: Coldplayn "Viva la Vida" on hieno ja muistuttaa minua erityisen mukavasta ajanjaksosta elämässäni.

Juoma... parasta on itse appelsiineista puristettu mehu, kylmänä.

Sarja... alkuperäinen "Ylikomisario Morse". Mitalikolmikkoon kuuluvat myös "Kyllä, herra pääministeri" ja "Silicon Valley", mutta Morse voittaa Barrington Pheloungin säveltämällä tunnusmusiikilla. Paras.

Oxford - what a fascinating city!

Kosmetiikkatuote... joka muutti elämäni (no, ainakin melkein): Estée Lauderin BB DayWear.

Sovellus... Whatsapp.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... nyt tekee mieli sohaista ampiaispesää: Mehän juuri saimme lisätunteja, kun siirryimme kesäaikaan. :) On ihanaa herätä aikaisemmin ihailemaan upeita kevätaamuja, ja iltaisinkin valoa riittää. Energiaa säästyy, kun valaistusta tarvitaan vähemmän. Onko siellä muita kellojen siirtelyn ystäviä? :)

The early squirrel gets the nuts.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen... keskiajan/renessanssin/barokkimusiikkia, kuten minä tahansa iltana ja myös ilman lasillisia. Alun perin tässä kysymyksessä kysytään, mitä kuuntelet perjantai-iltana Spotifysta, mutta en käytä tätä palvelua. Sen tarjoama musiikkivalikoima on tietääkseni aika laaja.

We ♥ Italy.

Pakkaan mukaan matkalle... klassikkoja ja mukavia kenkiä. Minulla on pakkauslista, jota täydennän matkakohteen, vuodenajan, matkan pituuden... mukaan.

One of my super favourites, a very soft faux leather jacket.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe... otan valokuvia. Kun ketään ei ole kotona, voin vapaammin käyttää aikaa erilaisten asetelmien yms. tekoon.
Ja kun kukaan ei kuule, "laulan" Bachia levytysten tai videoiden mukana tai "säestän" itseäni pianolla.

Viimeisin sisustusostoksesi... olisi varmaan kukkakimppu, mutta esineistä tulevat mieleen nämä ruskeat "apteekkipurkit", -70 %:n alennuksessa.

Nowadays I buy very few things and (almost) only on discount.

Paras tapa tuhlata 50 euroa... olisi royal afternoon tea hienossa hotellissa.

Ohjenuorani elämässä... "Asiat järjestyvät ajallaan." En yleensä kiirehdi tärkeitä päätöksiä vaan annan niiden hautua ja sitten oikea ratkaisu pulpahtaa esille kuin itsestään.

Ja nyt onkin hyvä tilaisuus kirjoittaa muistiin ihana pohjalainen sanonta "Hyvään pyritähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan". Siinäpä hyvä suhtautumistapa omaan työhön ja sen tuloksiin! En ole erityisemmin murreihminen, mutta (etelä?)pohjalaiset murteet kuulostavat minusta aivan vastustamattomilta. Ostan Poutun leikkeleitä, koska pakkauksissa on selvä ohje, että "avatahan tästä". :)

I'm a tree hugger. Spruces are good trees to hug. 

Olisi mukavaa lukea vastauksianne näihin kysymyksiin. Jos innostutte tekemään ystäväkirjapostauksen, muistattehan mainita siitä kommentissa!

Viime viikolla kävin muuten ottamassa ensimmäisen annoksen puutiaisaivotulehdusrokotetta. Mahdolliset haittavaikutukset hieman jännittivät etukäteen, mutta mitään oireita ei ole tullut. Onkohan minulla immuunijärjestelmää ollenkaan? :)

Lunta vain sataa, mutta iloista Palmusunnuntaita kuitenkin!

Every time I have a cold, I send very warm thoughts to the developers of nasal decongestants. :)

♥

MakroTex challenge: Text

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla TEKSTI ja nyt olikin hyvä tilaisuus ottaa kuvia kirjoista. Kiireessä kuvista ei tullut aivan sitä mitä suunnittelin.  Leikitäänkö että hyvin kapea terävyysalue ja muukin suttuisuus ovat aivan tarkoituksellisia ja taiteellisia? :)

Yllä oleva (vanhempi) suomennos Luukkaan evankeliumista on minulle se ainoa oikea.

Olen yleensä värikuvien ystävä, mutta tähän aiheeseen minusta sopii mustavalkoisuus. Kolme alinta kuvaa otin jo marraskuussa Matkattaren mustavalkohaastetta varten, mutta en sitten valitettavasti ehtinytkään osallistua. 

Heprean kirjaimisto on niin kaunis! Tiesittehän että hepreaa kirjoitettaessa merkitään yleensä vain konsonantit. Alla olevaan tekstiin on merkitty myös vokaalit  (nuo pisteet ja muut pienet merkit aakkosten ylä- ja alapuolella), koska kyseessä on tärkeä teksti, Raamatun ensimmäisen kirjan alku...

... ja tähän kirjaan ne on merkitty, koska kirja on tarkoitettu lapsille. :)

Hyviä lukuhetkiä kaikille! :)

Loppuun vielä jouluun sopiva ohjelmasuositus: Messias-oratorion synty 

(Messiah at the Foundling Hospital, BBC 2014), 

Teemalla ma 12. joulukuuta kello 21.00, ti 13. joulukuuta kello 20.00 ja to 15. joulukuuta kello 18.00 

sekä Yle Areenassa (katsottavissa vain Suomessa).

♥

EDIT:

As almost every Tuesday, I participated with this post in a Finnish photo challenge called MakroTex.

(Everyone is welcome to join us! :))

There's a theme for each week and this week's prompt is TEXT.

I wanted to take as beautiful and meaningful photos of a text as possible...

and above you can see the results.

What I have written in Finnish is not very important,

it's just about the technical and practical aspects of taking these photos.