KÄVELYLLÄ marraskuussa - Walk with me

Hyvää huomenta ja mukavaa uutta viikkoa! Täällä on satanut parina päivänä ohuesti lunta ja tänä aamuna sitä on vihdoin sen verran, että voi sanoa ensilumen sataneen. Taivaskin on kirkas, joten pian täytyykin lähteä pihakierrokselle kameran kanssa. :)

Marraskuun alkupuoli on tänä vuonna monella tapaa kiireistä aikaa enkä taida kovin pian päästä suunnitellulle metsälenkille, ainakaan kauniin kuvaussään aikaan. Postaan nyt muutama päivä sitten otettuja kuvia pihapiiristä ja julkaisen ne marraskuun kävelyhaastepostauksena.

Lokakuun vaihtuessa marraskuuksi oli täällä ensimmäinen kunnon pakkasyö. Sumua leijaili varsinkin järvellä pitkälle aamupäivään.

Tervetuloa mukaan haasteeseen! Kuten sanottua, kävely omalla pihalla tai puutarhassa käy mainiosti, samoin metsälenkki, työmatka, kiertely jossain tapahtumassa tai nähtävyyksien katselu lomakohteessa.

Tässä postauksessa on todella monta kuvaa, mutta lopussa kiitos seisoo, eli linkit muiden osallistujien postauksiin löytyvät sieltä. :)

Sumu alkoi hälvetä aamupäivällä ja tein toisen pikaisen kierroksen kameran kanssa. Juhannusruusut eivät petä. Vaikka vähän huonosti hoidettuja, ne ilahduttavat pitkälle syksyyn:

Mustikanvarvut ovat pudottaneet lehtensä...

... punatammet sen sijaan eivät, vaikka kannattaisi kyllä.

Moni asia on pihassa hieman rempallaan, mutta koivuaidanne on siististi leikattu. :) 

Harmi ettei kanervikkokuvasta tullut terävä.

Myöhemmin iltapäivällä alkoi sumu nousta uudelleen.

"Minusta tulee värivaloilla koristeltava joulukuusi, kun minä kasvan isoksi."

Sumu alkaa tihetä, paras palata sisälle lämpimään. :)

 

Etuoven pieni syysasetelma:

Tervetuloa siis mukaan haasteeseen! Jos mahdollista, kertokaa kommentissa, minkä haluaisitte linkkinne otsikoksi. Viitteellinenkin maininta alueesta tai paikkakunnasta olisi hyödyllinen.

Osallistua voi vaikka kuinka monella kävelylenkillä. :) Aikaakin on reilusti, koska itse teen joulukuun kävelypostauksen vasta joulun jälkeen. 

Kiinnostavia kävelyretkiä:

Rita: Syksyistä Rastilaa (Helsingissä)

Joululainen: Kaunista vai rumaa kaupunkikävelyllä marraskuussa

Anna: Walk with me... in Portugal 

Sartsa ja Merri: Kävelyllä marraskuun illassa

Kristiina: Aurinkoista Ahvenanmaata

Terhi: Kävelymatkan kauniit puut

Rita: Itiksestä Rastilaan

Lorrie: November on Vancouver Island

Aimarii: Kävelyllä marraskuun aamuhämärässä

Repolainen: Kuutamokävelyllä

Foibe: Kävelyllä metsässä illan hämärtyessä

Stansta: Työmatkalla Vallilassa

Lokakuun ensimmäinen: kiva päivä :)

Syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmäisen päivän välisenä yönä lämpötila painui ensimmäisen kerran selvästi pakkasen puolelle. Aamulla täytyi kiiruhtaa kameran kanssa ulos... räpsimään suunnilleen samat kuvat kuin joka vuosi. :)

Syysleimujen kukat eivät hätkähdä pientä pakkasta.

Kuusen oksien alla kasvavat syyshortensiat eivät olleet kuurassa.

Perinteitä noudattaen: kun aurinko alkaa paistaa pihalle, täytyy tehdä toinen kierros. :)

Pikaisesti otetuissa kuvissa on taaskin enemmän väriä ja valoa kuin tarkkuutta. :)

Haavat ovat tärkeitä ja kauniita puita. Harmi että niiden loistokkain osa on korkealla latvassa...

... paitsi silloin kun lehdet alkavat putoilla.

Tiistai oli rauhaisa päivä ja, mikä parasta, posti toi vihdoinkin innokkaasti odottamani kirjapaketin. Monen suomalaisenkin seuraama ruotsalainen bloggaaja Clara Lidström on julkaissut Kodin almanakan vuodelle 2025. Koska rakastan painettuja kalentereita ja vanhojen aikojen tunnelmaa, halusin ehdottomasti itselleni oman kappaleen... ja minulla se on vielä Claran itsensä signeeraamana. :)

Kalenterissa on vanhan ajan Perheenemännän kalenterin tunnelmaa ja samanlaisia viehättäviä kuvia kuin Underbara Clara -blogissa. Näin alkaa lokakuu 2025:

Harkitsen siirtymistä nykyisestä kalenterimallistani Claran kalenteriin, vaikka tarvitsisin kyllä enemmän tilaa päivittäisille muistiinpanoille ja pidän eniten kierresidotuista kalentereista. Kirjassa on muisteluita vanhoilta ajoilta, reseptejä ja hyödyllisiä vinkkejä. Kalenterin lopussa on esimerkiksi kiva aukeama kysymyksineen, johon voi kirjata muistiin kuluneen vuoden parhaat asiat.

Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, että joulukuun ensimmäinen on palovaroittimelle omistettu päivä... että tottahan ruotsalaisilla on sellainenkin! :) Mutta hyvänen aika, Suomessakin vietetään marraskuun lopussa paloturvallisuusviikkoa ja 1. joulukuuta on palovaroitinpäivä! 

Ruotsista puheen ollen, Netflix suositteli taannoin vuonna 2022 ilmestynyttä elokuvaa A Man Called Otto, joka on amerikkalaisversio vuonna 2015 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta En man som heter Ove (Suomessa Mies joka rakasti järjestystä). Maakuntalehden kriitikko kirjoitti, että Otto-versio on melko turha uudelleenfilmatisointi. Kyllä, amerikkalaisfilmi on kuori ja alkuperäisessä ruotsalaisessa on sisältö. Kukapa ei pitäisi Tom Hanksista, mutta ainakin minusta tuntui elokuvaa katsoessa koko ajan, että tässäpä nyt kuuluisa ja menestynyt näyttelijä yrittää esittää masentunutta ja äreää erakkoa... onnistumatta siinä.

Sen sijaan alkuperäistä ruotsalaisfilmiä on vaikea katsoa itkemättä. Musiikkikin on parempaa. :) Lopputekstien alkaessa pärähtää soimaan iranilais-ruotsalaisen Lalehin "En stund på jorden". YouTubessa on videoita, joissa kappaleeseen on yhdistetty kohtauksia elokuvasta. Liitän tähän version, jossa on myös kappaleen sanat ruotsiksi ja englanniksi.

Varoitus teille, jotka ette ole katsoneet elokuvaa: video kertoo tarinasta aika paljon, vaikka kohtaukset eivät ole aikajärjestyksessä. Jotkin kohtaukset myös näyttävät ahdistavilta. Elokuva on kuitenkin komedia, vaikkakin tumma sellainen.

Pakkanen tulee!

 

Hyvää huomenta! Olin vähällä panna tämän postauksen nimeksi "Pakkanen tulee! Oletko valmis?", mutta sitten alkoi harmittaa näiden kukkien puolesta. Eiväthän ne vielä oikein valmiita olisi. Mutta pakkanen tulee silloin kun haluaa. :) Nyt näyttää jälleen kerran olevan tuuliakin tulossa. Ainakin kolmeksi seuraavaksi päiväksi on voimassa tuulivaroitus.  

Ylläoleva kuva punahatusta on ainoa auringonpaisteessa otettu. Muut on otettu ennen kuin aamuaurinko alkoi valaista kukkia ja lehtiä. Juuri kun aurinko alkoi olla oikeassa kohdassa, puhelin soi. Ja puhelun jälkeen kukat olivat varjossa jälleen. :)

Vaan ovat ne kauniita silti.

Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Ensin minun täytyy vastata kaikkiin ihaniin, pitkiin, mielenkiintoisiin kommentteihin, joita jätitte edelliseen postaukseeni. 

Thank you for your wonderfully interesting comments on my previous post. Sending you big hugs!