Lokakuun ensimmäinen: kiva päivä :)

Syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmäisen päivän välisenä yönä lämpötila painui ensimmäisen kerran selvästi pakkasen puolelle. Aamulla täytyi kiiruhtaa kameran kanssa ulos... räpsimään suunnilleen samat kuvat kuin joka vuosi. :)

Syysleimujen kukat eivät hätkähdä pientä pakkasta.

Kuusen oksien alla kasvavat syyshortensiat eivät olleet kuurassa.

Perinteitä noudattaen: kun aurinko alkaa paistaa pihalle, täytyy tehdä toinen kierros. :)

Pikaisesti otetuissa kuvissa on taaskin enemmän väriä ja valoa kuin tarkkuutta. :)

Haavat ovat tärkeitä ja kauniita puita. Harmi että niiden loistokkain osa on korkealla latvassa...

... paitsi silloin kun lehdet alkavat putoilla.

Tiistai oli rauhaisa päivä ja, mikä parasta, posti toi vihdoinkin innokkaasti odottamani kirjapaketin. Monen suomalaisenkin seuraama ruotsalainen bloggaaja Clara Lidström on julkaissut Kodin almanakan vuodelle 2025. Koska rakastan painettuja kalentereita ja vanhojen aikojen tunnelmaa, halusin ehdottomasti itselleni oman kappaleen... ja minulla se on vielä Claran itsensä signeeraamana. :)

Kalenterissa on vanhan ajan Perheenemännän kalenterin tunnelmaa ja samanlaisia viehättäviä kuvia kuin Underbara Clara -blogissa. Näin alkaa lokakuu 2025:

Harkitsen siirtymistä nykyisestä kalenterimallistani Claran kalenteriin, vaikka tarvitsisin kyllä enemmän tilaa päivittäisille muistiinpanoille ja pidän eniten kierresidotuista kalentereista. Kirjassa on muisteluita vanhoilta ajoilta, reseptejä ja hyödyllisiä vinkkejä. Kalenterin lopussa on esimerkiksi kiva aukeama kysymyksineen, johon voi kirjata muistiin kuluneen vuoden parhaat asiat.

Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, että joulukuun ensimmäinen on palovaroittimelle omistettu päivä... että tottahan ruotsalaisilla on sellainenkin! :) Mutta hyvänen aika, Suomessakin vietetään marraskuun lopussa paloturvallisuusviikkoa ja 1. joulukuuta on palovaroitinpäivä! 

Ruotsista puheen ollen, Netflix suositteli taannoin vuonna 2022 ilmestynyttä elokuvaa A Man Called Otto, joka on amerikkalaisversio vuonna 2015 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta En man som heter Ove (Suomessa Mies joka rakasti järjestystä). Maakuntalehden kriitikko kirjoitti, että Otto-versio on melko turha uudelleenfilmatisointi. Kyllä, amerikkalaisfilmi on kuori ja alkuperäisessä ruotsalaisessa on sisältö. Kukapa ei pitäisi Tom Hanksista, mutta ainakin minusta tuntui elokuvaa katsoessa koko ajan, että tässäpä nyt kuuluisa ja menestynyt näyttelijä yrittää esittää masentunutta ja äreää erakkoa... onnistumatta siinä.

Sen sijaan alkuperäistä ruotsalaisfilmiä on vaikea katsoa itkemättä. Musiikkikin on parempaa. :) Lopputekstien alkaessa pärähtää soimaan iranilais-ruotsalaisen Lalehin "En stund på jorden". YouTubessa on videoita, joissa kappaleeseen on yhdistetty kohtauksia elokuvasta. Liitän tähän version, jossa on myös kappaleen sanat ruotsiksi ja englanniksi.

Varoitus teille, jotka ette ole katsoneet elokuvaa: video kertoo tarinasta aika paljon, vaikka kohtaukset eivät ole aikajärjestyksessä. Jotkin kohtaukset myös näyttävät ahdistavilta. Elokuva on kuitenkin komedia, vaikkakin tumma sellainen.