Mukkelis makkelis?

 

Plussaa, miinusta, sadetta, paistetta, liukkaita pihoja... Vielä ei ole kukaan perheestä kaatunut, mutta varovaisesti saa kävellä, jos ei kulje hiekoitetuilla kohdilla. 

Kun kirjoitan tätä, torstaina, jään päälle on satanut ohut kerros lunta, joka toisaalta peittää hiekoitetut väylät, mutta on toisaalta sen verran tarttuvaa, että tällä kertaa tekee pihasta vähemmän liukkaan.

JA NYT TÄRKEÄ VINKKI: 

Muistakaa pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoaistia esimerkiksi seisomalla yhdellä jalalla, vaikkapa hampaidenpesun ajan, jaettuna kahteen osaan, ensin toisella ja sitten toisella jalalla. :) Tämä ohje annettiin muistaakseni Ylen sivulla. Lisään itse, että on hauska jatkaa tätä pidempäänkin, esimerkiksi astioita pestessä... Ja sitten voi siirtyä mestariluokalle ja säilyttää tasapainon myös silmät kiinni.

On ollut lohdullista huomata, että ikääntyminen ei vääjäämättä johda lihaskunnon huononemiseen. Minä havahduin asiaan viime talvena ja aloin harjoitella. Omaishoitajan ei ole helppoa löytää aikaa liikunnalle, mutta lyhyenkin ajan voi käyttää tehokkaasti. Minä esimerkiksi koetan juosta tai kävellä syvässä hangessa. Se on uskomattoman hauskaa harjoitusta. :)

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.

Kylmää ja hämärää :)

 

Ja tässäpä taas hieman luontokuvia, pääasiassa lokakuulta. Kirjoitan tätä sunnuntaina 5. marraskuuta ja sää on aika veikeä: sumua, lämpötila +3 astetta, maassa enää vähän märkää lunta ja järvi, joka oli jo jäässä, on jälleen melkein kokonaan sula ja rannoilla olevan jään päällä on vettä.

Tämän postauksen nimi oli alun perin "syyshämärissä", mutta vaihdoin sen, koska lopulta jätin pois useimmat "hämärät" kuvat. :) Jos olette katsoneet 1990-luvun alussa tehdyn japanilais-suomalaisen Muumilaakson tarinoita ‑animaatiosarjan, muistanette jakson, jossa Muumipeikko herää kesken talviunien ja jossain vaiheessa sanoo "kylmää ja hämärää" äänensävyllä, joka jäi hyvin mieleen. :)

Ylin kuva on lokakuun alusta eikä silloin vielä ollut kovin kylmää. Monilta kasveilta näyttää jääneen talveen valmistautuminen puolitiehen, esimerkiksi joillakin angervoilla on vielä kaikki lehdet ja kultasateilla lehdet ovat vielä vihreät. Jälkimmäisistä olen huolissani – ne kasvoivat tänä kesänä niin paljon ja hennoiksi, mitenkähän ne selviävät talvesta?

Tämä kuva on otettu 17. lokakuuta. Myös verikanukalla on vielä nytkin lehtiä, mutta ne ovat kaikki ruskeita.

Tämä jääkuva on otettu 5. marraskuuta... vuonna 2019. Huomasin sen pilvipalvelun arkistossa. Kyllä luonto osaa luoda kiehtovia muotoja!

Ajattelin lopettaa postauksen tähän kuvaan...

... mutta sitten muistinkin, että joidenkin blogiystävien kanssa on ollut puhetta siitä, että makeita herkkuja kuluu liikaa, varsinkin näin syksyn pimetessä. Minä ainakin tarvitsen korjausliikkeen.

Terveellisempiä välipaloja!

Enemmän vihanneksia ja juureksia!

Enemmän kotimaisia marjoja!

Päivän kiitollisuuden aihe: Hoitajaenkelit

 

Hihii, tässä lyhyessä postauksessa ei puhuta enkelihoitajista eikä uskomushoidoista vaan aivan oikeista lähi- ja sairaanhoitajista, jotka uuden ja uljaan hyvinvointialueen järjestelmäviidakoiden ja epäselvyyksien keskellä etsivät keinoja auttaa asiakkaitaan/potilaitaan. 

Saatuani (joskus yllättävääkin) apua koetan antaa kiitoksen heti ja hyvää palautetta eri kanavien kautta, mutta tuli mieleeni tänään, että kyllä tämä aihe ansaitsee postauksenkin.

Joten SUURKIITOS avustanne ja ystävällisyydestänne, rakas muistihoitajamme, yliopistosairaalan avannehoitajat, kotisairaanhoidon hoitajat ja monet muut (esimerkiksi poliklinikoilla ja vuodeosastoilla), jotka ovat tehneet omaishoitajan työstä hieman helpompaa.

En tiedä onko hoitajan ammatti enää kutsumusammatti. Se on työtä, josta kuuluu saada asianmukainen korvaus. Tarkoitan postauksellani sitä, että tätäkin työtä voi tehdä monella tavalla, joko siihen paneutuen tai hällä väliä ‑asenteella. Onnekas se asiakas, joka kohtaa työstään innostuneen hoitajan. :)

Roope Lipasti on kirjoittanut sote-uudistuksesta oivassa kolumnissaan: 

Pitkin syksyä on voivoteltu suomalaisen terveydenhuollon alennustilaa. Rahat eivät kohta riitä muuhun kuin hyvinvointialueiden johtajien palkkoihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eivät riitä edes niihin, nimitys pitää vaihtaa pahoinvointialueeksi.

Ei tarvitse odottaa ongelmia johtajien palkkojen maksussa. "Pahoinvointialue" on oiva nimi tälle järjestelmälle, joka on aiheuttanut (suorasti tai epäsuorasti) ainakin täällä Itä-Suomessa sen, että joissakin kunnissa julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat melkein kokonaan kadonneet. Uskokaa tai älkää, Kaavi-nimisessä kunnassa asukkaat koettavat paikata jo hampaansakin itse.

Sairaita ja kyvyttömiä terveisiä... sekä tekoälyä😊

Yllä olevassa kuvassa tekoälyn näkemys tyytyväisestä ihmisestä istumassa oliivipuun alla. :)

Ja heipä taas! Yksi hiljattaisista puheenaiheista täällä päin on ollut Ylen uutinen "Suomen sairaimpaan maakuntaan tulee mielenterveyskokeilu, jota ei ole tehty missään muualla". Pohjoissavolaiset aikuiset voivat täyttää verkkokyselyn ja kokeilla terveyttä tukevaa mobiilisovellusta ilmaiseksi kuukauden ajan. (Itse en aio kyselyä täyttää - osallistumista varten täytyisi antaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite eikä missään nähdäkseni kerrota kuinka tietoja käytetään, säilytetään ja suojataan.)

Uutisen kommenttiosiossa viriteltiin myös keskustelua siitä, miksi ihmiset voivat huonosti Pohjois-Savossa. Erään nimimerkin mukaan "koulutustaso on melko alhainen ja geneettisiä sairauksia on alueella runsaasti. Siellä on ollut pitkään voimakas muuttotappio, joten voisiko osasyynä olla se, että jäljelle ovat jääneet sairaimmat ja kyvyttömimmät ihmiset?". 

Niin, usein pohdimme sitä, miksi mekin koetamme asua täällä Savossa vaikka voisimme istua Välimeren rantamilla oliivipuun alla odottamassa, että oliivi putoaa cocktaillasiin... :) Myönnän että täältä esimerkiksi Italiaan on sekä työntäviä että vetäviä tekijöitä. 

 A. Oksasen (eli August Ahlqvistin) sanoittaman "Savolaisen laulun" säkeet vastasivat tähän kysymykseen jo 1850-luvulla. (Onpa mielenkiintoista nähdä miten Google onnistuu kääntämään tämän.)

Mun muistuu mieleheni nyt

suloinen Savonmaa.

Sen kansa kaikki kärsinyt

ja onnehensa tyytynyt,

tää armas, kallis maa!

Kuin korkeat sen kukkulat,

kuin vaarat loistoisat!

Ja laaksot kuinka rauhaisat,

ja lehdot kuinka vilppahat,

kuin tummat siimehet!

Sen salot kuin siniset on,

puut kuinka tuuheat,

ja kuin humina hongikon

syv' on ja jylhä, ponneton,

ja tuulet lauhkeat!

Ja kussa tähdet tuikkivat

kovalla talvella,

ja kussa Pohjan valkeat

suloisemmasti suihkavat

kuin Savon taivaalla?

---

Me emme liioin kerskuko,

sanomme kumminkin:

Muu Suomi ellös ilkkuko,

jos meill' on hoikka kukkaro,

jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen

se sulla kellerti,

kun meidän vaivan, viljehen

kumohon löi vihollinen

ja poltti tuhkaksi.

Ja monta kertaa sattui niin,

kun meitä vainot löit,

kun vaimot, lapset kaadettiin

ja miehet sortui sotihin,

sä rauhan leipää söit.

Jos kielin voisi kertoa

näkönsä vanhat puut,

ja meidän vaarat virkkoa,

ja meidän laaksot lausua,

sanella salmensuut;

Niin niistäpä useampi

hyv' ois todistamaan:

"Täss' Savon joukko tappeli,

ja joka kynsi kylmeni

edestä Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tietää voi

Savoa kalliimpaa,

ja mulle ei mikään niin soi

kaikesta, minkä Luoja loi,

kuin: "armas Savonmaa!"

Yllä toisen tekoälyä käyttävän verkkopalvelun generoima "pastellivärimaalaus" edelleen sieltä oliivilehdosta. :) Nämä ja alla olevat kuvat on tuotettu maksuttomilla palveluilla, perusasetuksilla ja aika nopeasti. En ole vielä oppinut parantelemaan kuvia, mutta tulokset ovat kiinnostavia. Kuten näette, minua eivät niinkään kiinnosta unimaailmat, kaukaiset planeetat kaukana tulevaisuudessa tai historialliset tapahtumat vaan ne tavallisen elämän aiheet, joita koetan itsekin kuvata. Kokeilu on tosi hauskaa. Seuraavassa kuvassa lumiset oksat ovat hieman hassun näköisiä, mutta tunnelma on juuri sitä mitä tarkoitin.

Toinen värikäs näkymä:

Kulunut viikko on ollut säältään oikea kunnon vanhan ajan talviviikko. Aurinko paistaa nytkin joten mennäänpäs ulos nauttimaan kevättalvesta! Mukavaa viikonloppua kohti valoa ja kevättä!

Väri-iloittelua - Yarns, yarns, yarns!

 

Heipä hei ja hyvää Mikkelinpäivää sekä alkanutta lokakuuta! Sää on ollut aika pilvinen. Eilen aurinko pilkahteli pilvien välistä, mutta niin lyhyen aikaa, etten ehtinyt saada otettua yhtään hyvää kuvaa.

Mutta ihanista blogeista saa inspiraatiota harmaanakin päivänä. :)

Tarja oli virkannut värikkäitä pannulappuja, joihin saa kätevästi käytettyä pienetkin kerät jämälankoja, jopa langanpätkät. Tätä oli pakko kokeilla. Eri värien yhdisteleminen on todella hauskaa. 

Minun lappuni eivät ole yhtä siististi tehtyjä kuin Tarjan. :) Niistä tuli erinäköisiä myös siksi, että virkkasin kiinteät silmukat edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan. Tarja on luullakseni virkannut silmukat molempien kaarien läpi, kuten useimmiten tehdään. Lappuihini tuli joitakin värejä vain muutamia silmukoita kerrallaan, koska käytin välillä myös Polaris-lankaa (kuva tässä postauksessani).

Kaksinkertaisen pannulapun "takapuolet" ja viimeistelyn tein valkoisella ja tummanruskealla, joka on niin tummaa, että se näyttää mustalta. Huomasin muuten tosiaan, että eri värejä yhdistellessäni minun oli paljon helpompaa ajatella iloisia ajatuksia kuin yksiväristä tummaa lankaa virkatessani!

Toiseksi, Satu oli virkannut suloisia pehmeitä unipupuja samettisesta Katia Bambi -langasta sekä ostanut Alize Velluto -lankaa olopeiton neulomiseen. Lankojen ihana pehmeys sai minut tekemään päätöksen: Olin jo haaveillut samettilangan ostamisesta kahteen torkkupeittoon. Kesäajan peittoa varten valitsin vihreää ja talviseen punaista. Yllämainittujen lankojen sijaan valitsin Selina-samettilangan, koska se on materiaaliltaan 100 % puuvillaa eikä (mikro)polyesteriä, kuten Bambi ja Velluto. En tiedä onko puuvilla ekologisempi valinta, mutta ainakin ajatuksena se tuntuu paremmalta.

Verkon kuvien perusteella valitsin väreiksi vihreän (nro 12) ja antiikinpunaisen (nro 9). Punaiseen olen todella tyytyväinen. Vihreän sijaan olisin valinnut hieman hillitymmän joulunvihreän, jos olisin nähnyt langat luonnossa. (Vihreä väri on oikeasti kirkkaampi kuin kuvassani.) No, ensi kerralla valinta on helpompi, koska minäpä teinkin huiman ostoksen ja tilasin myös lankakarttakansion. Tästä lähtien voin hypistellä lankoja kotona! :D

Tiesin jo aiemmilta vuosilta, että Alize-langat tulevat Turkista. Katia-langat näyttäisivät olevan espanjalaisia. Selinan ja alla olevan Sulo-sukkalangan valmistusmaaksi selvisi lopulta Turkki. Lankojen valmistusmaa ei ole aina helppo määritellä, koska materiaalin valmistus/kasvatus, (villan) pesu, värjäys ja itse langan valmistus voivat tapahtua eri maissa.

Sulo-langasta aion tehdä  joululahjasukat. On mukavaa pitkästä aikaa neuloa jotain ohuemmilla puikoilla.

Kun kirjoitan tätä, sataa tihkua. Tosi tunnelmallinen syyssää siis, mutta valitettavasti ulkokuvat ovat hieman harmaita. Ulkona kävellessäni mietin, että jo vuosia sitten olisi pitänyt istuttaa pihlajia kujanteeksi. Altapäin katsottuna ne muodostavat hienoja katoksia...

... ja ovat kuvauksellisia myös sivusta katsottuna. :) 

Verikanukan syysväri on komea:

Tämä muratti tuli vuosia sitten äitienpäiväistutuksessa. Se on asustanut ja talvehtinut ruukussa (sisällä viileässä), mutta tänä vuonna istutin sen maahan. Saa nähdä kuinka se selviää talvesta:

Yksi lempinäkymäni ympäri vuoden ja vuorokauden:

Parvekelaatikon orvokit ikkunan läpi kuvattuna:

Yksi pihan männyistä:

Nämä Fazerin suklaapiparkakkupaketit tyhjenevät oudon nopeasti. Paketin ulkoasu on myös hyvä - käytän syksynväristä metsäistä kuvaa skräppäilyyn. :)

Meidän perheessä tykätään rahkasta. Tykkään myös tämän pakkauksen kannesta. :)

Ostin muutama päivä sitten tämän vuoden Roosa nauhan. Vuoden 2022 nauhan on suunnitellut Maria Veitola. Nauhan mosaiikkikuvio kuvastaa elämän erilaisia ja sävyisiä hetkiä. (Kuvioinnin takia nauhat ovat erilaisia, mitä en hoksannut ostaessani. Hieman harmittaa, että isoin kullanvärinen "palanen" jää nauhassani taitteen taakse piiloon. :))

Roosa nauha -keräyksellä tuetaan nykyisin kaikkien syöpien tutkimusta. Tänä syksynä keräyksen teema ovat huonoennusteiset syövät. 

Hello all and happy Michaelmas! One feels almost guilty – here (in Eastern Finland) we can enjoy serene autumn days when in many areas of the world terrible things are happening. I'm thinking of wars, natural disasters, human rights issues...

This autumn and winter, our electricity prices will be considerably much higher than before. In our family, we are lucky: we can for example use our own firewood for heating. My personal therapy against all the hard and sad news we receive is knitting. Sometimes I try crocheting as well. :)

I think many of us can say that the Ukrainians' desire and ability to fight Putin's brutal and criminal aggression has been stronger we could have imagined and hoped for.  Now it's really important to remember that we must support Ukraine and its people for as long as it takes, as they bravely defend their country and the freedom of all of us!

SLAVA UKRAINI!

Hello, September! - Apua niska-hartiaseudun kipuun

Hello all, this time first in English: September has begun. Once more it feels that the summer has whizzed by and the crisp mornings (my favourites) tell autumn is not far away. Some leaves have already turned yellow and some are beginning to fall. Here is a selection of end-of-summer/pre-autumn photos. :) Stay well and embrace the new season!

Heipä hei ja ihanaa alkanutta syyskuuta! Syksyn puuhat alkavat olla jo mielessä, käsityöt, lukeminen, lämpimät vaatteet... :) Vielä on kuitenkin paljon kesäistä nähtävää. Sitruunaperhonen poseerasi kaunopunahatun mykeröllä niin rauhallisesti, että otetaanpa vielä lähikuva:

"Joutomaatkin" alkavat näyttää kauniilta syksyn väreissä...

Joskus koronapandemian alkuvaiheissa kankaiset, pestävät kasvomaskit tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta joihinkin tilanteisiin. Ostin tällaisia Finlaysonin maskeja tarjouksesta. Nuo mustat kukalliset ovat yksinkertaisia ja melko mukavia käyttää (vaikka lopulta kertakäyttömaskit ovat ehkä kuitenkin parempi valinta), mutta useampikerroksiset, kuten nuo etualan Coronna-kankaiset, tuntuivat hieman hankalilta. 

Koska niitä oli kaksi samanlaista, päätin... ommella niistä pannulapun. :) Minulla on jossain työn alkuvaiheista talvella otettuja kuviakin, mutta koska en löydä niitä, kerron vain, että purin maskit auki, silitin ja ompelin kiinni toisiinsa kanttaamalla reunat valkoisella vinonauhalla.

Koska ompelun laatu jättää toivomisen varaa, näette tässä vain yksityiskohdan, jossa ommel näyttää suoralta. :)

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta koska se on minusta mielenkiintoinen, lisäsin sen tähän:

Tässä postauksessa esittelen pari tuotetta, jotka – kuten aina – olen löytänyt, valinnut ja maksanut itse. Käytän mielelläni vuorotellen eri shampoita ja etsin uusia suosikkeja. Tällä hetkellä hiukseni pitävät XZ:n tervashampoosta. Hiukset tuntuvat pesun jälkeen puhtailta ja hyväkuntoisilta. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tervan tuoksusta tai eivät muuten pelästy voimakkaita tuoksuja. :)

Siperiankissanminttu (eli siperianampiaisyrtti) kasvaa tähän aikaan vähän muodottomasti, mutta pääsee tähän postaukseen söpöjen kukkiensa ansiosta.

Verkossa toimivia lankakauppoja on moniakin, mutta minä olen usein tilannut lankoja ja muitakin tarvikkeita Lankavalta. (Onneksi en helposti pääse Kauhavalle myymälään, tulisi varmaan osteltua ihan liikaa.) Luettelo on aina ihanaa selattavaa...

... katsokaa nyt kuinka paljon langoissa on värivaihtoehtoja! :)

Syksyllä tulee vastustamaton halu alkaa taas neuloa (ja virkata ja ommella...). Hartiat kipeytyvät minulla helposti, vaikka yritän rentouttaa niitä. Niska-hartiaseudun hieronta auttaisi, ainakin minulla, valtavasti. Kokemukseni mukaan myös verenpaine laskee ja uni paranee. Koska hierojalle ei läheskään aina pääse, vaikka olisi tarvetta, olen etsiskellyt netistä kipukoukkuja ja muita lihasten itsehoitovälineitä. Hiljattain löysin tällaisen hierontakaaren, joka näytti minusta hyvin suunnitellulta. Kaari on noin metrin mittainen, joten esimerkiksi niskaa ja hartioita hieroessa asentokin paranee. Tässä mallissa on kaksi erimuotoista nystyrää, joista voi valita sopivamman lihaksen koon, sijainnin ja omien tuntemusten mukaan. Olen saanut apua tästä.

Minun oli tarkoitus saada tämä postaus valmiiksi jo aamulla, mutta tänään oli niin hyvä (työ)ilma, että päivä meni ulkohommissa.  Nyt aurinko on juuri laskenut ja sadekuuro ropisee katossa. Oikein hyvää yötä!