Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! 💚

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jekyll Gertrude. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jekyll Gertrude. Näytä kaikki tekstit

22.2.2026

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening


Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

Välillä tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus täytyy poistaa tai päivittää toimimattomia linkkejä, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, että sen haluaa julkaista uudelleen. Tässä on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystävä Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enää päivitä Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus näkyy olevan viime kesältä. 

No, sitä tärkeämpää on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.


"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisää puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytää jotain kiinnostavaa kerrottavaa.


1. Millä vyöhykkeellä puutarhasi sijaitsee, ja mitä haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee Itä-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. Täällä voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen eteläisiä. Luonnonkasvilajejakin on täällä vähemmän. Toisaalta meillä ei sitten ole (ainakaan vielä) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lämpimämmillä alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy täältäkin...



Geranium sylvaticum


A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.


2. Minkä haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympäristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisätä kasvivalikoimaa ottaen mallia ympäröivästä luonnosta. Aivan talomme vierellä on sekametsää ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. Pidän myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistä on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriä kesän aikana, mutta leikkaan niitä aika voimakkaasti tässä vaiheessa.  Pian nähdään onko talvehtiminen (siirrettävässä astiassa sisätiloissa) onnistunut tänä vuonna. Eihän sinisade kuulu itäsuomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllä olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin säleikköä. Siemenistä lisättyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia täytyy vielä odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.


Wisteria floribunda


Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...



3. Mikä haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisäämään kasveja, jotka näyttävät menestyvän hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikäisiä siirrettyjä sivuversoja. Viime kesänä ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'



A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.




4. Mikä paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue järven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (Ehkä sinne istutetaan vielä pieniä puita, pensaita ja perennoja.)  Lämmin auringonpaiste, vihreä ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesäilta... mikä voisi olla ihanampaa?




What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)




5. Mikä on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nähdä kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltä osaltaan tekemässä työtä sen hyväksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen näin:

Älköön ajatus siitä, miten paljon on opittavaa, saako ketään menettämään rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentä vuottani puutarhanhoidon parissa (niistä ensimmäiset tietämättömänä haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeä, joka ei olisi ollut täynnä iloa ja innostusta. Ovathan ensimmäiset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmäiset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. Kertyvän kokemuksen myötä näkemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistä hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtävä hieman päättäväisemmin suoritettu, kunnes vähitellen kokonaisuuden kaikki osat löytävät paikkansa ja olemme niin lähellä luomisen ihmettä kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kärsivällisyyttä ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, että kun hän tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietämyksensä ja harkintakykynsä, että niin varmasti kuin hän tämän ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtä varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötä puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtään ja melkeinpä kuulee korvissaan lempeät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.”



Lupinus regalis



What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry

and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 


(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"



Tässä oli siis puutarhamietteitä vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jälkeen lisää alueita ja kasveja ja jotain jäänyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enää. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyväisinä. 

Nyt hieman jännittää, kuinka kasvit selviävät pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, että pihamme kasvien tulee olla kestäviä ja niiden on selvittävä suunnilleen normaaleista talvisäistä satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

Vähälumisuutta lukuun ottamatta tämä talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinä aikoina (täällä Itä-Suomessa) lämpötilat painuivat pakkaselle hyvissä ajoin ennen joulua ja pysyivät siellä helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvästi lämmittää ja tuli kevät. Oi niitä aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistä harvemmin, vaikka puutarhamyymälöissä shoppailu on vastustamattoman ihanaa. Siemenistä on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. Pörriäiskasvien määrää on lisätty eli olen kylvänyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitä: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vähän mettä. Näiden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyä sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriäisiä voi yrittää auttaa laittamalla puun alle sokerivettä (johonkin matalaan astiaan). Meidän puumme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ne kuki, mutta jotain täytyy myöhemmin keksiä. 

Monimuotoisuus ja luontoystävällisyys ovat minulle tärkeitä. Siitä huolimatta ja kritiikistä välittämättä rakastan nurmikkoamme, jota näkyy hieman toiseksi viimeisessä kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, että yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllä mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. Sitä ei kastella eikä käsitellä millään kemikaaleilla. Kesäkuussa sitä koetetaan leikata säännöllisesti, mutta jo heinäkuussa se näyttää melkein kukkaniityltä. Tällaiselle nurmikolle näkyy olevan nimikin; sehän on kukkanurmikko.

Tämän vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivät bloggaa enää. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 


16.5.2021

16 May 2021

 

Pikkutalvion (Vinca minor 'Gertrude Jekyll') ensimmäinen kukka tänä keväänä. :)


Happy Sunday to all! For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May. I was thinking to enable the comments for this post, but now it's going to start thundering and very probably I will not be able to visit your blogs today.

Stay safe and well! 


8.2.2020

Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa - Photos of trees :)


Helmet-lukuhaasteen kohta 10: Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa




Hei ja mukavaa viikonloppua! Valitsemani kirja on Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa, esittelytekstin mukaisesti "tarinakokoelma ja matkakirja halki Irlannin lumoavien puutarhojen, historian ja nykypäivän". Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on lännenmansikkapuu, Arbutus unedo (kuva on Italiasta). Lännenmansikkapuu on kirjan mukaan Irlannin erikoisuus, joka kasvaa Välimeren maissa ja manner-Euroopassa Atlantin rannikolla, mutta ei Iso-Britanniassa. Kiinnostava puu se onkin ja, kuten kuvastakin näkyy, sillä on usein yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä.





Vihreän saaren puutarhoissa ei ole varsinainen puutarhakirja, mutta se on kirja puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Irlannin eri kolkissa nähdään valtava määrä kasveja, joiden nimet eivät ehkä kerro paljoakaan asiaan perehtymättömälle. Kirjan sivuilla on kauniita piirroskuvia, mutta mietin, että vaikkapa parisivuinen valokuvaliite olisi voinut olla hyvä lisä kirjaan. Tuuri kuvailee kyllä hyvin elävästi maastoa, kasvillisuutta, säätä ja valaistusta, joten lukija näkee maisemat ja puutarhat "sielunsa silmillä". :)


Valitettavasti pimeässä otettu, epätarkka kuva.

 – Jokainen kasvi on erilainen, Ciarán [Burke, Tuurin aviomies] tapasi sanoa. – Jokaista taimea on katsottava tarkasti ja kysyttävä, mitä se tarvitsee kasvaakseen kauniiksi ja tasapainoiseksi, alkaakseen kukoistaa.

Steinerkoulun opettajaksi opiskelleelle Tuurille tämä oli tuttu neuvo:

– Opettajan tulee opettaa, jakaa tietoakin, [...] mutta tärkeintä on katsoa oppilaitaan tarkasti ja kysyä, kuka tämä lapsi on, miksi hän on sellainen kuin on ja mitä tarvitsee kasvaakseen, varttuakseen tasapainoiseksi ja alkaakseen kukoistaa.

Tämän filosofian mukaisesti pariskunta hoitaa kasvejaan. :)


Kartta on kätevästi kirjan etulehdellä, nopeasti löydetttävissä


Kirjan ensimmäinen tutustumiskohde on Mount Usher, Irlannin itärannikolla, Dublinista etelään. Kauniin puutarha-alueen inspiraationa ovat olleet William Robinsonin (1838–1935) ajatukset. Robinson oli muuten Gertrude Jekyllin aikalainen ja yhteistyökumppani.

Robinsonin ohje puutarhaa suunnittelevalle oli hankkia kunnon pala maata, vähintään 8–10 hehtaaria. Oli katsottava, että alue oli muodoltaan mielenkiintoinen: hiukan tasamaata, kukkulainen rinne ja laakso. Puutarhassa piti olla luonnollinen veden lähde, mielellään joki tai ainakin puro.

Kunnon puutarhan perustamiseen tarvittiin siis varallisuutta. :)




Mount Usherissa Tuuri ihastelee esimerkiksi wollemiaa. (Yllä pieni Wollemia nobilis Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa.) Birrin linnan puutarhassa taas on Guinnessin ennätyskirjassakin mainittu maailman korkein puksipuupensasaita. Yli kolmesataa vuotta vanhat pensaat ovat yli 10 metriä korkeita! Kirja on ilmestynyt 2010, mutta pensasaita lienee maailman korkein vieläkin. Sen sijaan muita muutoksia on tapahtunut. Krim ei tällä hetkellä "kuulu" Ukrainalle, kuten kirjassa mainitaan. Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja, joka kirjassa ylitetään helposti, saattaa muuttua lähivuosina. 

Puusaniaisten portissa on ajan siirtymä. Sen läpi astuttuaan tulee salaiseen sopukkaan, muinaisaikojen aarnimaahan: Fotan saniaistarhaan. Valo tunkeutuu sinne vaivoin. [...] Vain saniaisten kosteissa kärjissä välkähtää valo häilähtävinä kristallipisaroina. Saniaistarhassa on tuoksuva kosteus. Vesi ropisee, noruu kivien uurteista ja killuu lehvien päissä pyöreinä pisaroina, tihkuu ja tippuu yhä, vaikka sade on aikaa sitten mennyt ja hevoskastanjakaton kukkakynttiläiden takaa aavistaa jo sinisen taivaan.

Tässä kohtaa iskee kasvuvyöhykekateus:

Fotalla kukkii aina. Tammikuun lopulla aloittavat taikapähkinät, niiden oksat peittyvät keltaisiin, oransseihin tai punaisiin kukkahapsuihin. Niitä seuraavat ruusukvittenit, onnenpensaat ja puiden korkuiset kameliat. Keväämmällä kukkivat magnoliat ja alppiruusut, kesän alussa kanukat.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista kertoo marjakuusista. Skotlannin Fortingalissa kasvaa marjakuusi, jonka uskotaan olevan ainakin kolme tuhatta vuotta vanha.

Katsoitteko muuten ohjelman Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa (Judi Dench: My Passion for Trees, BBC 2017)? Valitettavasti se ei enää ole Areenassa katsottavissa.  Samoin kuin kirjassa, ohjelmassa tutkittiin marjakuusta, jonka viereen oli satoja vuosia sitten rakennettu kirkko. Marjakuuset ovat olleet pyhiä puita ennen kuin kristinusko saapui. Aiemmin luultiin, että kirkkojen viereen oli istutettu marjakuusi, mutta ilmeisesti asia onkin tosin päin. 

Kirjassa mainitaan myös vuonna 1545 uponnut ja 1982 nostettu Henrik VIII:n sotalaiva Mary Rose. Samaa alusta käydään ihailemassa myös Judi Dench -ohjelmassa. Purjealuksen rakennuksessa oli käytetty luonnostaan kaareutuvia runkoja  ja myös puiden haarautumat käytettiin hyväksi. 

TV-ohjelmasta opin sanonnan:


 Paras aika istuttaa puu oli 50 vuotta sitten, 
mutta toiseksi paras aika on tänään.




Takaisin Hanna Tuurin kirjaan. Se on miellyttävä lukukokemus ja herättää toiveen vierailla Irlannissa. Jäin kuitenkin pohtimaan irlantilaisten huumorintajua. :) Kirjassa kerrotaan kahden puutarhaihmisen, sisarusten Jimin ja Junen, leikillisestä kilpailusta. Kerran June lähetti Jimin puutarhakurssille osallistuneen naisen nimissä kipakan haukkumakirjeen ja näki jopa vaivan matkustaa toiseen kaupunkiin postittamaan sen. Kaikeksi onneksi todellinen lähettäjä selvisi ennen kuin Jimi otti yhteyttä asiakkaaseen... Hmm, minusta pila ei ollut hauska. Maailmassa on eripuraa jo aivan riittävästi.

Tänäänhän Irlannissa äänestetään  mahdollisesti historiallisissa  parlamenttivaaleissa. Irlannista muuten vielä: Paikannimet ovat kiehtovia, varsinkin Galway, josta minulle tulee aina mieleen Gallifrey. :)










Huomasitteko että olen vaihtanut header-kuvan kirjasintyypin? :) Vanhan kirjoituskoneen jälkeä jäljittelevä fontti on yksi suosikkini ja tuo hieman vaihtelua. Hetken aikaa harmittelin, että en vaihtanut fonttia uuden vuoden alkaessa, mutta sitten muistin, että maanantainahan on puiden uusi vuosi! :)


Tu bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettätoista päivää ja silloin juhlitaan luonnon suuruutta ja erityisesti puita. Päivää kutsutaan myös nimellä rosh hashana leilanot eli puiden uusi vuosi. Juhla sijoittuu yleensä tammi–helmikuulle, jolloin Israelissa puut alkavat versota uutta kasvuaan kevään koittaessa. 
Israelissa on tapana käydä istuttamassa puuntaimia metsään. Muualla maailmassa, kuten meillä Suomessa, talvi on tuolloin kylmimmillään ja koululaiset istuttavat viherkasveja ruukkuihin. Päivän kunniaksi syödään israelilaisia hedelmiä, joko kuivattuja tai tuoreita. Puilla on tärkeä merkitys juutalaisuudessa; Tooraa verrataan usein Elämän puuhun (Ets chajim).


🌲🌳🌲


In English: Hello all! Today's book is about Irish gardens, written by the Finnish teacher and horticulturist Hanna Tuuri. The photos are old tree pics, from Sweden and Italy. Alas, I  have never been to Ireland... :)

Have a lovely weekend!



2.11.2014

By Jekyll and about Jekyll


"Miss Gertrude Jekyll digging up early carrots" by Greg Becker

On Greg's website (http://www.gregbecker.co.uk) and blog (http://plot52.blogspot.com/), 
you can find a lot of other lovely illustrations... 






A pioneer of the informal garden design inspired by nature, Gertrude Jekyll is surely known by all of you living in English-speaking countries.  I wanted, nevertheless, to pay a small tribute to a great gardener that I think would deserve to be more known elsewhere too.

Jekyll (1843–1932) was a garden designer, painter, and writer. Even though an "amateur" (at that time there wasn't professional formation in horticulture available for women), she was one of the major figures in English garden design and shared her large practical experience through her books and articles, written in her pleasant, unpretentious style.  In 1932, The Times wrote:

She was a great gardener, second only, if indeed she was second, to her friend William Robinson. [...] To these two, more than to any others, are due, not only the complete transformation of English horticultural method and design, but also that wide diffusion of knowledge and taste which has made us almost a nation of gardeners.

Jekyll at Munstead Wood in 1918, photographed by Country Life gardens editor Herbert Cowley: 







Manuals and handbooks written by Jekyll are still reprinted and widely read. In 2011 Cambridge University Press published a digital reprint of the original edition of her first book, Wood and Garden of 1899. According to the editor’s introduction, the CUP Cambridge Library Collection reissues out-of-print titles that are still sought after “either for the source material they contain or as landmarks in the history of their academic discipline”.

Jekyll, G. 2011 (1899).  Wood and Garden.  Notes and Thoughts, Practical and Critical, of a Working Amateur.  Cambridge: Cambridge Library Collection:





In her charming book, Elizabeth Barlow Rogers presents some of the greatest amateur landscape gardeners whose work has also a considerable literary quality. Gertrude Jekyll figures in the book among names such as Rousseau, Thoreau, and Thomas Jefferson.

Rogers, E. B. 2012 (2011). Writing the Garden. A Literary Conversation Across Two Centuries.  Jaffrey, NH: David R. Godine Publisher:





Unfortunately, only few of the gardens designed by Jekyll survive in any recognizable form today. Her ideas about garden design, however, live on in numerous books and articles she published.  Judith B. Tankard demonstrates, with fascinating photographs from the archives of Country Life, why Jekyll, her own garden of Munstead Wood in Surrey, and her writings continue to inspire designers and gardeners even today. 

Without doubt, she also was an encouraging example to the women of her time. In her fifties, she started a new career, not common for her gender, and gained nationwide and international recognition for her work.  In 1897, when the Royal Horticultural Society inaugurated the Victoria Medal of Honour in celebration of Queen Victoria’s Jubilee, among the sixty awarded there were two women, Gertrude Jekyll and Ellen Willmott.

Tankard, J. B. 2011. Gertrude Jekyll and the Country House Garden.  London: Aurum Press:





Happy Mosaic Monday! 
(Edit: unfortunately Judith's blog doesn't exist anymore.)






♥  



And, last but not least... wishing you a happy birthday, D!