Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

27.3.2020

NÀinÀ pÀivinÀ - Last days of March



Hei ja mukavaa perjantai-iltaa! Toivottavasti olette pysyneet terveinÀ. Kunpa uusien tartuntojen, sairastumisten ja kuolemantapausten mÀÀrÀ kÀÀntyisi pian laskuun, meillÀ ja muualla.

Blogeissa on kyselty, miten itse kukin viettÀÀ nÀitÀ enemmÀn tai vÀhemmÀn epÀtavallisia pÀiviÀ. TÀssÀ postauksessa keskitytÀÀn lisÀÀntyneen kotonaolon kevyempiin puoliin. Varoitus: tÀmÀ on siis hömppÀpostaus. :)

Viime viikkojen tapahtumat ovat muuttaneet monen suunnitelmia. Kuten ehkÀ muistatte, nÀinÀ pÀivinÀ minunkin oli tarkoitus olla Italiassa. Minulla oli ylellinen matkakosmetiikkasetti jo valmiina. :) No, nyt hemmottelen itseÀni siis kotona... ja tÀytÀn nÀppÀrÀt, pienet purkit uudelleen sitten, kun on taas matkustamisen aika.



Huumori auttaa. Linkin John Atkinsonin hauskoihin piirroksiin löydÀtte myös blogin sivupalkista.

Cartoon by John Atkinson

Italiasta tulee kevÀisiÀ kuvia melkein pÀivittÀin. TÀmÀn kuvan valkokukkainen kasvi ei ollut meille tuttu, joten taas ryhdyttiin "puutarhaetsiviksi"...


Luullakseni kasvi on Pieris japonica, japaninkellovaivero. Onpa sillÀ kauniit kukat... ja kuulemma myös hyvÀntuoksuiset.


Maalla asuvat ovat onnekkaita nÀinÀ aikoina. Kuluneella viikolla oli kauniita, aurinkoisia pÀiviÀ. Kova tuuli sai sÀÀn tuntumaan aika kylmÀltÀ, mutta niin lÀmmintÀ kuitenkin oli, ettÀ lumet ovat sulaneet melkein silmissÀ. Siirsin jo pienelle kuistille puutarhapöydÀn ja tuoleja... tietÀen toki, ettÀ ensi viikolla sataa lunta. :)

Luontokuvia olen ottanut aika vÀhÀn. NÀmÀkin veikeÀt joutsenet olivat monen sadan metrin pÀÀssÀ, joten kuvasta ei tullut kovin tarkka.


Ruokaostoksia on tehty hieman eri tavalla kuin ennen. Veljeni LidlissÀ tekemÀt ostokset ilahduttivat monella tapaa. (MeidÀn lÀhellÀmme ei valitettavasti ole LidliÀ.) Esimerkiksi Pohjolan meijerin piimÀtölkissÀ (rasvaton, laktoositon) ei ollut korkkia. HyvÀ, hyvÀ! Muovinen korkki on tÀysin tarpeeton! Pahvinokka on ekologisempi - ja helpompi avata.


KevÀt tulee tÀnÀkin vuonna. Olettehan lukeneet Irene Vellan runon poikkeusajasta? Onneksi KirjasÀhkökÀyrÀn Mai jakoi sen blogissaan. Minulta se oli jÀÀdÀ huomaamatta. Italian tilanne surettaa niin paljon, ettÀ en lue sieltÀ uutisia kovin usein.


Olen tietysti lukenut kirjoja, soitellut... ja kyllĂ€, selaillut myös Netflixin tarjontaa. Brittisarja nimeltĂ€ IT-porukka on yksi kestosuosikkini.  Kun hoksasin, ettĂ€ Uusi Sherlock -sarjassa saa englanninkielisten tekstien lisĂ€ksi myös englanninkielisen kuvailutulkkauksen, olen alkanut oppia Lontoosta paljon uutta!

En tiedÀ alla olevan kuvan alkuperÀistÀ lÀhdettÀ. PinterestissÀ nÀkyy olevan fanien kuvakokoelmia, joissa on tuhansia Sherlock-kuvia. :)


Talven ylellisyyttÀ on itse puristettu appelsiinimehu. (TÀmÀ on muuten vanha kuva. TÀnÀÀn ottamani kuvat olivat niin pilvisen harmaita.)


Koristelen kalenteria jopa vÀrikkÀillÀ kuvilla Hullujen pÀivien luettelosta. :D Tilasinkin jotain, mutta kaikki tarpeellista ja hillityissÀ vÀreissÀ.


Ja sitten olen koonnut palapelejÀ. Olisin toivonut voivani nÀyttÀÀ tÀmÀn kauniin kuvan valmiina, mutta pilveilevÀ sini/harmaa/vaalea taivas on niin hidasta tehtÀvÀÀ... TÀstÀ aiheesta lisÀÀ myöhemmin.

Mukavaa viikonloppua!


LisÀtty lauantaina 28.3.: Huomasin YLEn sivulta jutun nallehaasteesta. MeillÀ on istunut tÀmÀ nuorimman sukupolven lapsuusajan nalle ikkunalla katselemassa jÀrvimaisemaa siitÀ lÀhtien, kun yksi puu kaadettiin talon vierestÀ nÀköalan avartamiseksi. MeidÀn olohuoneen ikkunassa olevaa nallea ei oikeastaan kukaan voi nyt nÀhdÀ, joten otin siitÀ kuvan itse. :) Nalle nÀyttÀÀ miettivÀisemmÀltÀ kuin yleensÀ, mutta elÀmmehÀn poikkeuksellista ja vakavaa aikaa.


I hope you are well!
Have a happy weekend! 
xoxo




23.3.2020

Camelia & Rosmarino - "Kerro itsestÀsi kirjahyllysi avulla"




Hello again! To cheer us all up, here some flowers from Italy.




Hei taas! Kieltenopen kotiblogissa oli hauska postaus Kerro itsestÀsi kirjahyllysi avulla. TÀmÀ haaste on kiertÀnyt blogeissa ja myös Facebookissa ja on jo aivan klassikko. :)


1. Oletko mies vai nainen? Nainen ryhmÀkuvassa

2. Kuvaile itseÀsi? Humanismi elÀmÀnasenteena

3. MitÀ elÀmÀ sinulle merkitsee? Kohtaaminen

4. Kuinka voit? La ginnastica zen

5. Kuvaile nykyistÀ asuinpaikkaasi? Wood and Garden

6. Mihin haluaisit matkustaa? L'Italia dei giardini

7. Kuvaile parasta ystÀvÀÀsi? YstÀvyyden lahja

8. MikÀ on lempivÀrisi? Sininen linna



9. Millainen sÀÀ on nyt? Tuulj vei piirustukset 

10. MikÀ on mielestÀsi paras vuorokaudenaika? Talvi-iltain tarinoita

11. Jos elÀmÀstÀsi tehtÀisiin tv-sarja, mikÀ sen nimi olisi? Latinaa puutarhureille

12. Millainen on parisuhteesi? Filosofisia huomautuksia

13. MitÀ pelkÀÀt? LÀnsimaiden tuho

14. PĂ€ivĂ€n mietelause? In giardino non si Ăš mai soli (Puutarhassa et ole koskaan yksin)

15. MinkĂ€ neuvon haluaisit antaa? Va' dove ti porta il cuore (Kulje sydĂ€mesi tietĂ€)


PysykÀÀhÀn terveinÀ! Halauksia!



Stay safe and healthy! Hugs!


A new one added on 24 March. :)




16.3.2020

Winter favourites - Henning Mankell: Palomuuri



I have seen a long-tailed tit! I have seen a long-tailed tit! Yippee! :)

The photos are not good, they have been taken from far and through a window, but - goodness - I am really thrilled. Let's hope these cuties keep visiting our bird feeding area. You will see more photos further below, but first some other favourite pics - taken in February and March.

The sun has been shining... not very often though.


White sand? No, snow, ice and water. :)





The same icicles just after sunset:


Colours of evening...





All the colours of a March evening. :)


Morning mist and the first, timid rays of sun...




Cutie pies...


A long-tailed tit...


No, two long-tailed tit s! :)


Mwah mwah!



12 March, 2020!



Hei taas! Kiinnostavia lintuhavaintoja on siis tehty. Nyt on vuorossa postauksen kirjaosuus. TÀnÀÀn taklataan Helmet-lukuhaasteen kohta 40: 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.



Henning Mankellin (1948–2015) Palomuuri ilmestyi ruotsiksi 1998 ja suomeksi kaksi vuotta myöhemmin. Se oli ensimmĂ€inen, tai ainakin ensimmĂ€isiĂ€ lukemiani dekkareita, joissa aiheena tai taustana oli tietotekninen kehitys ja sen vaikutus yhteiskuntaan.

Kirjan takakannessa sanotaan:

Ruotsalaiskomisario Kurt Wallander tutkii viimeisessĂ€ jutussaan tietokoneiden varassa toimivan yhteiskunnan suunnatonta haavoittuvuutta 
Atk-konsultti kuolee sydĂ€nkohtaukseen pankkiautomaatilla. Kaksi teinityttöÀ murhaa raa'asti taksikuskin. SĂ€hkökatkos pimentÀÀ suuren osan SkĂ„nea, ja muuntoasemalta löydetÀÀn hiiltynyt ruumis. 
Vain Kurt Wallander aavistelee tapahtumilla olevan jotain yhteyttĂ€. Poliisin vainullaan ja nuoren hakkerin avulla hĂ€n selvittelee henkilöiden ja motiivien monimutkaista kuviota ja joutuu varomattomuuttaan hengenvaaraan.  
Arkisen, realistisen tyylinsÀ hallitseva Henning Mankell on Ruotsin suosituimpia rikoskirjailijoita ja Suomessakin jo kÀsite. Palomuuri on seitsemÀs suomennettu Kurt Wallander -dekkari.

Tyttöjen tekemÀÀ murhaa kuvataan raa'aksi. Valitettavasti tÀytyy sanoa, ettÀ nykyisin psykopaattirikollisten toimista on tullut kirjoissa ja TV-sarjoissa valtavirtaa eikÀ 2020-luvun asteikolla murha ole erityisen raaka. - Kirja on siis kirjoitettu jo 1990-luvulla ja sen tietotekninen puoli on tietysti osin vanhahtavaa. Kirjassa Wallander on saanut tietokoneen edellisenÀ vuonna, mutta ei ole sen kÀytöstÀ innostunut. HÀn kÀyttÀÀ mieluummin faksia kuin sÀhköpostia.

Lokakuinen Ystad on harmaa ja apea. Wallander vilustuu kirjan alussa, on kuumetta, kurkkukipua, pÀÀnsÀrkyÀ. Flunssa on ohi vasta sivulla 148. :) Joskus synkistely tuntuu melkein ironiselta:

Wallander kÀveli takaisin autolleen. HÀnen pitÀisi varoa yksinÀisiÀ, autioita rantoja.
Etenkin syksyisin. NiillÀ oli taipumus laukaista hÀnessÀ voimakas ja raskas alakulo.

Kansankoti ei ole entisensÀ. Wallanderin vanhat ystÀvÀt ovat joko jÀttÀneet Ruotsin tai muuttamassa pois.

Ruotsista oli tullut maa, josta monet pakenevat, hÀn ajatteli. Ne joilla on varaa. Ja ne, joilla ei ole varaa, koettavat saada rahat kokoon liittyÀkseen poismuuttajien laumaan.
Kuinka siinÀ niin oli kÀynyt? MitÀ oikeastaan oli tapahtunut?


Olen lukenut vain joitakin Mankellin kirjoja enkÀ ole katsonut yhtÀÀn TV:n Wallanderia. Pidin tÀstÀ kirjasta ja sitÀ lukiessani ajattelin, ettÀ sen filmatisointi voisi olla tyylikÀs ja mielenkiintoinen. No ei - vilkaisin NetflixissÀ olevaa kaksiosaista Mankellin Palomuuri -nimistÀ filmiÀ ja se nÀytti kÀsittÀmÀttömÀltÀ sekasotkulta, jossa oli yhteistÀ kirjan kanssa melkein vain henkilöiden nimet.

Wallanderista tuli mieleen toinen keski-ikÀinen, pohdiskeleva, humaani poliisimies, Donna Leonin Brunetti. IkÀÀntyminen on vÀlillÀ kivuliasta, on huolta muistisairaasta vanhemmasta, tietokoneen kÀytössÀ tarvitaan taitavamman kollegan apua... Lapset sentÀÀn aikuistuvat ja löytÀvÀt paikkansa yhteiskunnassa.

SiinĂ€ missĂ€ (ainakin viimeisimmĂ€t) Brunetit ovat kuin hutaisten kirjoitettuja, tĂ€ssĂ€ kirjassa poliisityötĂ€ kuvataan yksityiskohtaisesti ja uskottavasti. (Minulla olevassa pokkarissa on 510 sivua.) Joitakin kĂ€sittĂ€mĂ€ttömyyksiĂ€ kirjassa kuitenkin on. Koko jutun kannalta keskeistĂ€ tietokonetta ei oteta poliisin haltuun. EpĂ€virallisesti (ja vastoin sÀÀntöjĂ€) apuun pyydetyn siviilin turvallisuudesta ei huolehdita riittĂ€vĂ€sti - hĂ€nen henkensĂ€ sÀÀstyy vain hyvĂ€n onnen ja ihmeellisten sattumien ansiosta. 

Kirjan tarina oli niin jÀnnittÀvÀ, ettÀ kirjaa ei olisi mielellÀÀn laskenut kÀsistÀÀn. Kerran nauroin ÀÀneen:

- Menen suoraan asiaan, Lisa Holgersson aloitti. - SisÀinen tutkinta siitÀ, mitÀ sinun, Eva Perssonin ja hÀnen ÀitinsÀ vÀlillÀ itse asiassa tapahtui, on alkanut.
- Kuka asiaa tutkii?
- HÀssleholmista tuli erÀs mies.
- HÀssleholmista tuli mies? SehÀn kuulostaa aivan televisiosarjan nimeltÀ.




Lopuksi muutamia arkielÀmÀÀ ilahduttavia asioita (itse hankittuja, kuten aina). YllÀ kivoja tulitikkurasioita... :)

Ja alla kosmetiikkatuotteita, joista on tullut suosikkejani hyvÀn tuoksunsa ansiosta. Viime syksynÀ ostin itselleni The Body Shopin joulukalenterin. Monissa Body Shopin tuotteissa on hyvÀ tuoksu - joissakin vain liiankin voimakas minulle. Alla olevan kuvan oikeassa reunassa oleva Drops of Youth -seerumi oli minusta kalenterin paras tuote. Sen tuoksu on ihanan raikas ja tiiviste tuntuu tehokkaan ravitsevalta. Myös porkkanakosteusvoide oli mukava tuttavuus.


Kauppareissulla hankin uusia kotimaan ikimerkkejÀ. TÀmÀn arkin takapuolelle on painettu loru:

Kuu kiurusta kesÀÀn,
puoli kuuta peipposesta,
vÀstÀrÀkistÀ vÀhÀsen,
pÀÀskysestÀ ei pÀivÀÀkÀÀn.



KevÀttÀ odotellen...

Mukavaa uutta viikkoa!

Have a lovely week ahead!



15.3.2020

Lisbeth Werner: Puk seikkailee jÀlleen - Trees and sunshine






Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

TÀmÀ kohta on helppo. :) Kirjoja puista minulla on vaikka kuinka paljon. Yht'ÀkkiÀ muistui mieleeni tÀmÀ lasten/nuortenkirja ja sen nostalginen kansi vuosikymmenten takaa... ja satuin vielÀ kirjan löytÀmÀÀnkin.

Tanskankielinen alkuteos on ilmestynyt 1969. Suomennos on Kaisa Peltosen. Kirjassa on 80 sivua kepeÀÀ lukemista Egeborgin sisÀoppilaitoksen oppilaiden elÀmÀstÀ ja seikkailuista. Arvelen, ettÀ pÀÀhenkilöt ovat noin viisitoistavuotiaita. "Lisbeth Werner" oli muuten salanimi, jolla Knud Meister ja Carlo Andersen julkaisivat Puk-kirjoja.




Julkaisen samalla uudelleen kuvia yhdestÀ lempipostauksestani viiden vuoden takaa. Nyt huomaan, ettÀ kuvat eivÀt ole erityisen tarkkoja, mutta pidÀn niistÀ kovasti niiden aurinkoisen tunnelman vuoksi.




In English: Hello all! Today I post some old photos, taken in March 2015. There was much more snow back then. :)

The sun was shining brightly. The weather was windy, but otherwise it was silent and peaceful in the wood. Only the peeling birch bark was flapping in the wind.




Even though there was much snow, it was easy to walk around because the snow crust was thick and strong. I wasn't familiar with the English term and was happy to find a really helpful meteorological glossary, by the American Meteorological Society, available at http://glossary.ametsoc.org/wiki/Main_Page.

Thus, a snow crust is "a crisp, firm, outer surface upon snow.  -  Basically, three types of snow crusts exist, formed by 1) the refreezing of surface snow, after melting and/or wetting, to form a hard layer of snow (sun crust, rain crust, spring crust); 2) the packing of snow into a hard layer by wind action (wind crust, wind slab); and 3) the freezing of surface water, however derived, to form a continuous layer of ice on top of snow (film crust, ice crust). A snow crust is designated as "breakable" or "unbreakable" according to its ability to support a person on skis."

One of the photos of my collage (at the top of this post) shows how the snow crust carried easily a person, even without skis or snowshoes.




The bark of a Scots pine is thin, flaky and almost orange on the upper trunk and branches:




Woollen mittens are warm and surprisingly wet-and-snow-resistant. :)




In March 2015, I participated with this post in the following blog events: Mosaic Monday (link not valid anymore), Karen's Sunlit Sunday, Our World Tuesday and Wednesday around the World.



Stay safe and healthy!