Mukavaa keväistä lauantaita! Täällä Itä-Suomessa sää on viileä ja pilvinen. Muutama päivä sitten kuvatut krookuksen kukat ovat tänään supussa eikä hyönteisiäkään näy.
Suurkiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Kommentoin tässä niitä yhteisesti. :)
Olen iloinen ja kiitollinen kamerasta (veljeni), jonka kuvat auttavat tunnistamaan lintuja (ja joskus muitakin eläimiä), sekä vapaista hetkistä, jolloin luontoa ehtii tarkkailla. Maisema, rauha ja hiljaisuus tuovat hyvinvointia, jotka ovat vastapaino sille, että elämä (itäsuomalaisella) maaseudulla on hankalaa, pitkien välimatkojen, huonot tieyhteyksien ja palvelujen puutteen takia.
Etenkin mansikat ja punaiset kengät miellyttivät edellisen postauksen kommentoijia. Punaiset kengät ovat tosiaan piristävä asuste, joka sopii jokaiselle hiusten väristä ja ihon värisävystä riippumatta. :) Punaiset keramiikkaesineet, ruukku ja malja, ovat aika isoja. (Maljan halkaisija on noin 30 cm.) Ne on ostettu Italiasta vuosia sitten.
Joulutähti on elossa ja kukkii ihan omasta ansiostaan. Toistaiseksi se on viihtynyt yllättävän hyvin sijoituspaikassaan, lähellä ikkunaa, mutta suoraa auringonpaistetta tulee aika vähän. En ole ollenkaan viherpeukalo. :)
Kevätaamuisin pitäisi nousta aikaisin. Lintujen konsertit hivelevät korvia. Kun tarkkaan katsoo, melkein kaikkialla on elämää. Monet linnut vain ovat niin hyvin maastoutuneet, että täytyy pysähtyä havainnoimaan huomatakseen ne.
Jäältä linnut huomaa helpommin... ne ovat vain niin kovin kaukana...
Olisiko tässä kuoviherra, joka yrittää tehdä vaikutuksen daamiin? Valitsinpa näköjään kuvan, jossa linnun siipi näyttää kummalta.
Teeri sen sijaan pyörähtelee jäällä yksinään. Sen kukerrus on yksi kevään kiehtovimmista äänistä.
Jään pinta alkaa olla märkä ja sohjoinen...
... ja rannoilta löytyy jo sulaakin.
Harmaiden kuvien jälkeen lisään tähän väripilkun. :)
Olen väkertänyt blogikirppistäni varten tällaisen hienon logon. :)
Tiedän kyllä, että käytetyn, niin edullisen kuin kalliimman, tavaran tarjonta on valtavaa. Otan tämän kokeilun hauskana harrastuksena ja valokuvaaminen on aina hauskaa. Tarkoitus on hyvä, itselle tarpeettomien tavaroiden elämänkaaren jatkaminen.
Luin tänään lehtiartikkelin Aku Varamäen ja Sissi Penttilän julkaisemasta kirjasta Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus, 2024). Planeetalle ystävällinen vaatevarasto tarkoittaa, että ihminen ostaa korkeintaan (noin) seitsemän uutta vaatetta vuodessa. Se on määrä, joka voidaan valmistaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Näihin seitsemään vaatteeseen ei lasketa mukaan sukkia, alusvaatteita eikä kierrätettynä, kuten kirpputorilta tai second hand -liikkeistä ostettuja vaatteita.
Yleensä koetan "elää ja antaa muidenkin elää", mutta haluaisin sanoa, että (varsinkin kiinalaisista) halpavaatejättiverkkokaupoista vaatteiden ostaminen on yksi pahimpia asioita, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Nämä yritykset kopioivat muiden malleja, markkinoivat tuotteitaan harhaanjohtavasti, teettävät niitä kyseenalaisissa työoloissa, välittämättä esim. haitallisten kemikaalien vaikutuksesta ympäristölle ja ihmisille. Pikamuotia rahdataan sitten ympäri maailmaa. Usein kuluttaja saa nettikaupan kuvausta huonolaatuisemman, vääränkokoisen vaatteen, jonka palauttaminen tai vaihtaminen on vaikeaa, ja jota todennäköisesti käytetään vain muutaman kerran.
Vaateteollisuus tuottaa vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia jätettä ja kuluttaa 79 triljoonaa litraa vettä vuodessa.
Yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen tarvitaan arviolta 2 700 litraa makeaa vettä eli yhden henkilön 2,5 vuoden juomavesitarpeen verran.
On helppoa sanoa, että ostakaa kotimaisia, hyvälaatuisia vaatteita. Monelle tämä on rahakysymys. Väittäisin kyllä, että halpisvaatteen edullisuus on lopultakin harhaa. Joka tapauksessa, on olemassa ekoteko, jonka me kaikki voimme tehdä: huoltaa vaatteitamme mahdollisimman hyvin ja opetella tekemään ainakin pieniä korjauksia myös itse.
🌲🌲🌲
Maasto alkaa olla sen verran paljas lumesta, että nyt lähden metsään tarkastamaan puiden kuntoa pitkän ja lumisen talven jälkeen. Halaus kaikille!
