Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Thank you for your visit.

30.1.2020

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?


Helmet-lukuhaasteen kohta 24: Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa.




Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni ja pahoittelut hitaasta vastailusta!

Vuodenvaihteessa nähtiin TV:ssä jälleen Matti Kassilan ohjaamat kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Halusin lukaista jonkin kirjoista ja valitsin vuonna 1939 julkaistun, Palmu-sarjan aloittaneen romaanin Kuka murhasi rouva Skrofin? Tuotteliaana kirjailijana Mika Waltari sopii erinomaisesti lukuhaasteen kohtaan 24.

Sujuvasti etenevä Kuka murhasi rouva Skrofin? on viihdyttävä rikostarina - ja kirjassa on kaikkien aikojen suosikkimurhaajani. Olen jo aiemminkin maininnut, että kirjan pohjalta tehty elokuva Kaasua, komisario Palmu ei ole elokuvista suosikkini, koska murhaajan mielenkiintoinen persoonallisuus ja altruistinen motiivi on elokuvassa keikautettu aivan päinvastaisiksi. :)

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se on todellinen dekkariklassikko.




Palmu-tarinoiden juonet löytyvät esimerkiksi Wikipediasta. Kirjat ja elokuvat ovat hyvin tunnettuja ja useat kirjabloggaajatkin ovat niistä postanneet. Kirjaan siis tähän vain pari pientä huomiota. Palmu-romaaneissa minua ovat aina viehättäneet humoristiset väliotsikot:




Ranskalainen kirjallisuudentutkija Gérard Genette erottaa väliotsikoinnissa klassisen ja temaattisen perinteen. Tieteen termipankki kuvaa perinteitä näin:

Edellinen perustuu mekaanis-numeeriseen jakamiseen, ts. teoksen osien ja lukujen yksinkertaiseen numerointiin. Keskiajalta on peräisin temaattinen väliotsikointi, joka on sittemmin ollut suosittu varsinkin humoristisessa ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Genette korostaa Cervantes Saavedran romaanin Don Quijote (1605, 1615, suom.) merkitystä koomisen väliotsikoinnin yleistäjänä. Kotimaisia esimerkkejä väliotsikoinneista ovat esim. seuraavat:
Kuudes luku. Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. (Volter Kilpi: Alastalon salissa, 1933.)
Neiti Skrofin silmäripset ja ruusuja Savoyssa. - Kurt Kuurna itkee ja koko juttu alkaa haiskahtaa liiaksi alkoholilta. - Komissaari Palmun nojatuolit ja murtuneen tytön tunnustus. - Pettävätkö tosiaan myös maailman kirkkaimmat silmät? (Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?, 1938)
Kilven romaanin väliotsikointi on leikittelyä tai parodiointia tradition kustannuksella, kun taas Waltari perinnettä noudatellen luo humoristisen ja perin epämääräisen katsauksen seuraavaksi kerrontavuorossa oleviin tapahtumiin. Parhaassa tapauksessa väliotsikointi kiihottaa lukijan uteliaisuutta ja houkuttelee jatkamaan lukemista, hieman samaan tapaan kuin lööpit ostamaan iltapäivälehden.
Lähde: Tieteen termipankki - Kirjallisuudentutkimus: Otsikko 

Artikkelissa oli siis näppärästi esimerkki juuri tästä kirjasta. :)

Palmu-elokuvat edustavat toki suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Suosikkinäyttelijäni Palmuissa on Leo Jokela, etsivä Väinö Kokki. Kaasua-elokuvan herkullisia hahmoja on myös Risto Mäkelän esittämä saarnaaja Mustapää.

  »Olen syvästi järkyttynyt tämän surullisen onnettomuuden takia», hän sanoi saarnaajan tai yhtä hyvin ammattinäyttelijän läpitunkevalla äänellä. »Rouva Skrof oli seurakuntamme kannattavia jäseniä, sen tukipylväs niin sanoakseni, tänä maailmallisena aikana, jolloin vanhojenkin ihmisten mielet liian usein ovat kääntyneet maailmalliseen turhuuteen tai hakevat turvaa ulkokullaisen kirkon leipäpaimenista. Olen murtunut menetettyäni ystävän ja tukijan, mutta sieluni laulaa samalla kiitoshymniä siitä, että hänen raskautettu sielunsa on nyt astunut taivaan majoihin, ikuiseen Bethlehemiin, jonka kalpeaa kajastusta vain - anteeksi!» 
 Viisi miestä oli tullut portaita ylös ja pysähtynyt tuota vastenmielistä veisuuta kuuntelemaan. Etsivä Kokki keskeytti sen polkaisemalla saarnaajaa varpaille ja ilmoittautumalla komissaari Palmulle...

Sama kohtaus elokuvasta. Kuvassa etsivä Kokki on juuri lausunut leojokelamaisesti painottaen: "Her-ra komisario, mur-ha-ryhmä paikalla." 



Kaasua, komisario Palmu Yle Areenassa


Viimeinen pieni huomio: Kun nuorempana luin tätä Palmu-kirjaa, ohitin kevyesti tanssijatar Iiri Salmian kertomuksen insinöörimiehestään, joka oli menettänyt näkönsä neljä vuotta aiemmin Bolidenin kaivosräjähdyksessä... Silloin Boliden oli minulle vain jokin paikkakunta Ruotsissa. Nythän nimi Boliden merkitsee kaivosyhtiötä, jonka johto ja osakkeenomistajat nauravat matkallaan pankkiin, samalla kun ympäristöongelmat jäävät suomalaisten maaseudun asukkaiden kestettäviksi.

Tästä huolimatta loppuun kuva aurinkoiselta jäältä. Hauska oli viilettää kirkkaalla jäällä, joskin nastalliset kengät olisivat olleet hyödylliset. :) Iloisia talvipäiviä kaikille!




In English: Hello again! In this post, there are some random thoughts of another book for the Helmet reading challenge 2020.

I found the maxim about books and films on Pinterest and happened to notice also the wise and beautiful words below, credited to Ralph Waldo Emerson - even though it seems that several persons have defined success with very similar words.




The photo of my kicksled on the ice doesn't have any connection with the book. :) Now the ice is covered with snow again...

I thank you for your kind and interesting comments on my previous posts, apologise for the slow reply and wish you happy winter days!




Helmet 2020 - Lukemani kirjat


Helmet-lukuhaaste 2020, Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaaste


Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)


1. Kirja on vanhempi kuin sinä: Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls sägner)

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti: Euny Hong: Nunchi: Intuitiota ja tilannetajua korealaisittain (The Power of Nunchi: The Korean Secret to Happiness and Success)

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä: Riccardo Busetto (toim.): Dizionario militare

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella: Emily Dickinson: Selected Poems

7. Kirjassa rikotaan lakia

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

9. Kirjassa kohdataan pelkoja: Eija Mansikkamäki: Kun minua ei enää ole

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa: Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa

11. Vaihtoehtohistoria

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera

13. Kirjassa eksytään

14. Urheiluun liittyvä kirja

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa: Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

25. Kirjassa ollaan saarella

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani

28. Tulevaisuudesta kertova kirja

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva: Jun Igarashi - Jari Kauppila (toim.): Suomi-japani-suomi-sanakirja

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla: Giovannino Guareschi: Gente così - Mondo piccolo

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos: Tove Jansson: Taikurin hattu (Trollkarlens hatt)

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja: Italo Calvino: Il visconte dimezzato

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa: Toivo Rautavaara - Juhani Konkka (toim.): Kunniamme päivät

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu: Lisbeth Werner: Puk seikkailee jälleen (Puk på nye eventyr)

39. Kirjassa lennetään: Bill Watterson: Calvin and Hobbes: Tavole Domenicali 1985 - 1995 (Calvin and Hobbes: Sunday Pages 1985 - 1995)

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja: Henning Mankell: Palomuuri (Brandvägg)

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

42. Kirjassa on isovanhempia: Heinrich Böll: Billiards at Half Past Nine (Billard um halb zehn)

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

45. Esikoiskirja

46. Kirjassa on sauna

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja




17.1.2020

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat - More ice


Helmet-lukuhaasteen kohta 1: Kirja on vanhempi kuin sinä


Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten,
sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen,
viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan,
surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian.




Tässä haastekohdassa tarkoitettaneen, että teos on kirjoitettu ja/tai julkaistu ennen lukijan syntymää, mutta varmuuden vuoksi valitsin myös painoksen, joka on vanhempi kuin minä. :) Tämä 40. painos on julkaistu 1935 ja sen suomennos on Paavo Cajanderin.

Kirjan takakannessa mainostetaan kuvitettuja painoksia:




Vuosina 1808–09 käydystä Suomen sodasta kertova runoteos Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä (Fänrik Ståls sägner) kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Nykyisessä asussaan kokoelmassa on 35 runoa.

Tämä yksi Suomen kirjallisuuden kulmakivistä lienee tuttu kaikille (ja jos ei ole, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen!), mutta muutama lempivärssy tähän täytyy kirjata...

"Maamme"-runossa on kaikkiaan 11 säkeistöä.

...

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist' on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk', kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.




Kokoelman toisen runon nimi on "Vänrikki Stool". Runon minäkertoja tutustuu vanhaan, köyhään vänrikkiin, jota ensin väheksyy, onhan hän itse mukavasti elelevä ylioppilas, mainittiin maisteriksi...


Ett' oli nuori aikoinaan
myös ukko kerran ollut,
enemmän nähnyt matkallaan
ja kauemmaksi tullut,
en sitä silloin huomannut,
siks' olin liian oppinut.


Vanhan sodasta kertovan kirjasen selailu saa hänen asenteensa kuitenkin muuttumaan...


...ma lu'in rivin, lu'in kaks,
vereni tunsin kuumemmaks.


Ylioppilas pyytää vanhaa Stoolia kertomaan lisää Suomen sodasta.


Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään
luo ukko nuotastansa;
ne loistavat, kuin seisois hän
edessä rintamansa:
»Jotakin ehkä tietäisin,
olinhan siellä minäkin.»

...

Ja ukon suust' on tarutkin
ne, joita laulan tässä.
Niit'usein öisin kuuntelin
pärehen liekinnässä.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota, kallis synnyinmaa!


Kuten jo näistäkin lainauksista voi huomata, "Vänrikki Stoolin tarinoista" on siirtynyt kirjallisuuteemme ja puheeseenkin suuri määrä puheenparsia ja lausahduksia.

Kuka ei liikutu Sven Dufvan maatessa kuolleena nurmella?


»Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,
enemmän tiesi se kuin me», näin kenraal' aprikoi,
»ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan,
parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan».


Teoksen muita tunnettuja runoja ovat esimerkiksi "Porilaisten marssi", "Sotilaspoika" ja "Lotta Svärd".




Ehkä joku menneiden aikojen koululainen on piirrellyt aikansa kuluksi kirjan sivulle... :)




Kirjan lopussa on hyödyllinen selitysosa henkilöistä, taistelupaikoista ym. 

Löysin sattumalta Suomen sodan vuosiin liittyvän postimerkin valokuvalaatikosta juuri sopivasti tähän postaukseen. Vuonna 2009 julkaistiin pienoisarkki Porvoon valtiopäivien muistoksi. Postimerkkien henkilöt ovat Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I sekä kreivit G.M. Sprengtporten, C.E. Mannerheim ja G.M. Armfelt. 

Alla kuvatusta Gustaf Mauritz Armfeltista kirja kertoo viehättävän vanhanaikaiseen tapaan, että "Armfelt, Kustaa Mauri (...) oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys"...



In English: Hello all! Today's book for the reading challenge is "The Tales of Ensign Stål", an epic poem written by the Finland-Swedish author Johan Ludvig Runeberg, the national poet of Finland. The poem describes characters and events of the Finnish War (1808–09) in which Sweden lost its eastern territories, then incorporated into the Russian Empire as the Grand Duchy of Finland.

If you try to translate this post with the widget and the result is incomprehensible, don't worry, just enjoy the following photos about my favourite "element", ice. As usual, no focus but loads of mood, atmosphere and interesting details. :D














Ihanaa viikonloppua!

Have a lovely weekend!




14.1.2020

Reposted: Icicles and cute critters - Kuvia viiden vuoden takaa


Hei taas ja mukavaa tiistai-iltaa! En ole ehtinyt valmistella uutta postausta, mutta halusin kuitenkin tervehtiä teitä, joten julkaisen kuvia viiden vuoden takaa. Tammikuussa 2015 oli lunta ja pakkasta ja hassunnäköisiä jääpuikkoja. :)




Hello all! January 2020 doesn't look quite like could be expected. Usually we have much more snow, like for example five years ago... All the photos and texts of this post have been originally published in January 2015.

There is beauty everywhere around us.

In the last few days, we have seen some unusual icicles. It had been snowing much and on all roofs there were thick, heavy blankets of snow. With thawing, the snow started slowly to slide downwards (and fell down).  In this photo, you can see some of the last chunks still on a roof:




The melt water running under the blanket of snow had formed funny-looking icicles:




This is one of them, seen through our kitchen window:




In the following day, it was sparkling golden in the rays of the afternoon sun:




Looking like abstract art:




Here another one, again seen from the kitchen window:




Below, you can see air bubbles and some seeds trapped in the ice. The colours haven't been edited. The sun was shining and the dark background colour of this and the first photo comes from the trees behind (on the other side of the lake):






And then the critter update (of January 2015!).  One of "our" squirrels has learned to climb a steel pole to reach the bird feeder you can see in this post. I went to tell him/her that even though inventive, this approach is not appreciated by us. He/she decided to back away for a while:




A very cute willow tit came to keep an eye on the situation... and on the feeder:





Thank you for your visit!

xoxo



10.1.2020

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili - April? No, January...


Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Iloinen kirja




En selannut tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen listaa kovinkaan pitkälle, koska innostuin jo toisesta kohdasta eli "iloisesta kirjasta".  Tarkoitus oli fiilistellä kirjahyllyn edessä, mutta ensin klikkasin haasteen hakuohjetta, jonka kautta päädyin Kirjasammon Hyvän mielen kirjoihin. Niiden joukosta löysin Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Olen lukenut sen ennenkin, mutta kirja on piristävää luettavaa näin vuoden kurjimpana aikana. :) Vaikka ulkona näyttää varsin keväiseltä, talvi on oikeasti vasta alussa...

Valtosen menestyksekäs esikoisteos julkaistiin ensimmäisen kerran 1926, joten se lähestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikää. Kirja löytyy omasta hyllystä, joten osallistun tänäkin vuonna samalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.


Hilja Valtonen Nuoren opettajattaren varaventtiili


Tykästyin Hilja Valtosen kirjoihin jo kauan sitten, kun löysin äidin kirjojen joukosta Hätävaran. Minulla on myös Vaimoke, Nykyhetken tyttölapsi sekä Ville viekastelee taas, useimmat antikvariaattilöytöjä. Joitakin Valtosen kirjoja lainasin aikoinaan myös kirjastosta. Muistelen, että ne kaikki eivät olleet yhtä kepeitä ja positiivisia kuin nämä viisi, jotka minulla on.

Arkistojeni kätköistä löytyi myös lehtileike Helsingin Sanomien muistokirjoituksesta 23.12.1988:

Kuolleita:
Kirjailija Hilja Valtonen 
Kirjailija Hilja Ester Valtonen, yksi suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia tekijöitä, kuoli 19. joulukuuta Imatralla. Hän oli syntynyt 30. marraskuuta 1897 Heinävedellä. 
Hilja Valtonen aloitti uransa 1920-luvun lopulla, jolloin hänen romaaniensa nimistä - Nuoren opettajattaren varaventtiili, Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa, Opettajan villikko, Autotyttö - tuli yleisiä hokemia ja käsitteitä. 
Valtosen ensimmäisiä kirjoja myytiin heti toistakymmentätuhatta kappaletta, mikä oli siihen aikaan huomattava levikki.  Hänen esikoisteostaan on myyty kaikkiaan yli 80 000 kappaletta. 
Valtonen suhtautui työhönsä alun perin tietoisena viihdyttäjänä. Kun hän lähetti kolmannen kirjansa käsikirjoituksen kustantajalle, hän kyseli, saattaisiko teos olla "kelvollinen lieventämään hiukan sateisen kesäpäivän kiduttamien rouvien ja neitojen ikävää". 
Valtosen kuvaamat nuoret naiset olivat uudenaikaisia poikatyttöjä, usein reippaita kansakoulunopettajattaria, joiden otteita kaavoihinsa kangistunut kirkonkylä ei hyväksy. 
Eila Pennanen on todennut, että Valtonen loi romaaneissaan purkautumisväylän kaulusköyhälistön naisten sosiaaliselle kaunalle. Hänen naistyyppinsä uhmasi sovinnaisuutta ja taisteli oikeuksiensa  puolesta etuoikeutettujen luokkien naisia vastaan aseinaan pirteä käytös ja hyvä koulutus. Pohjalla oli viktoriaaninen kaava: siveytensä säilyttäen sankaritar pyrki mahdollisimman edulliseen avioliittoon. 
Valtonen oli "painosten herratar", jonka "huviromaanien" suosio jatkui 1950-luvulle asti. 
1930-luvun romaanissa Hiiliristi hän kokeili taiteellista linjaa, mutta sai nuivan vastaanoton; silloin hän ilmoitti kustantajalle parantuneensa kokonaan halustaan kirjoittaa vakavaa. Hän julkaisi kaikkiaan yli 30 teosta, joukossa myös huvinäytelmiä. Hän pysyi vireänä korkeaan ikään, kuten osoittavat muistelmaromaanit Omakehu (1973) ja Ruskapäiviä (1975).  
Hilja Valtonen oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui jo seuraavana vuonna ammattiinsa. 
Hän työskenteli opettajan ensin Karijoella 1920-22 ja palasi sitten Itä-Suomeen Parikkalaan, jossa hän opetti 1922-29. Ruokolahdella hän toimi 1929-1947 ja 1948-63 Imatralla, josta tuli hänen varsinainen kotiseutunsa koko loppuelämäksi. 
Hilja Valtonen harrasti kotiseutukulttuuria ja vaali vanhoja karjalaisia tapoja kotikaupungissaan Imatralla, jossa hän oli tunnettu ja rakastettu hahmo. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 1974.

Wikipedia puolestaan kuvaa Valtosen tuotantoa näin:

Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessään menestys. Sitä kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa närkästynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hän tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpäin. Aikalaisarvosteluissa hämmästys oli suuri, sillä Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitä naiskirjailijalta saattoi odottaa. 
Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmäisiä kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötä alettiin kirjoittaa entistä vapaammin. Hänen kirjoissaan on eroottista virettä, jota säätelee silti siveellinen moraali. Naispäähenkilöt ovat pirteitä ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto...

Sosiaalinen kauna, etuoikeutetut luokat, viktoriaaninen kaava, eroottinen vire, siveyden säilyttäminen, pyrkiminen mahdollisimman edulliseen avioliittoon... Lukiessani näitä kuvauksia pohdin, olenko lukenut saman kirjailijan kirjoja ollenkaan. Valtosen kirjoissa minua viehättää raikas optimismi ja huumori - ja sankarittaret ovat tosiaankin melko pirteitä ja sanavalmiita. Osalla heistä on myös koulutusta, kaikilla hyvä sosioekonominen tausta (jopa kartanonperijätär-tasoa) ja perheen, sukulaisten ja ystävien muodostama vakaa tukiverkko. "Eroottista virettä" en sen sijaan ainakaan näistä viidestä kirjasta löydä enkä edes erityistä pyrkimystä "sosiaalisesti edulliseen avioliittoon".

Nuoren opettajattaren varaventtiilin juoni selostetaan yksityiskohtaisesti tällä Wikipedian sivulla

Olen lukenut tämän, kuten muutkin minulla olevat Valtosen kirjat, useampaan kertaan. Olen nauranut ääneen ja ihaillut humoristista, nasevaa ilmaisua. Olen kirjoittanut muistiin "vanhan kansan" sanontoja.

Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 välillä. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselämää sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". Tästä jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on peräisin yksi suosikkikohtani:

... Onnellisesti valmistuin agronoomiksi keväällä 1939. Kun sitten kartanon  agronoomi-neiti vei Mia-mammaansa [isoäitiään] uudella Studebakerillaan Kannakselle Martta-saarnoja pitämään, ilmestyi Masa taas hetkeksi elämäni valokartioon.

Kylpylän tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:

Juhlan loputtua seisoimme peilityynen meren keltaisella rantahietikolla katsellen, kuinka aurinko arasti kurkisti kuvaansa puiden latvojen takaa. Männyt ja meri tuoksuivat. Sadat pikkulaulajat virittivät harppunsa aamun kunniaksi. Lokki leijaili levitetyin siivin yllämme. 
...
Kuinka ihana oli sinä aamuna Kannas, kun ajelimme sen lehtevillä teillä. En koskaan unohda sitä.


Monissa lukemissani kirjoissa minua ovat koskettaneet kuvaukset sotia edeltävästä ajasta ja erityisesti "viimeisestä rauhan kesästä". Sotien jälkeen tuli taas rauha, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti.

Lisäys: Yle Areenassa "Kesä 1939 - Suomi ennen sotaa".

Hilja Valtosen kirjoissa viitataan usein paitsi vuosisadan alun kirjallisuuteen, myös vanhempiin klassikoihin. "Varaventtiilissä" päähenkilö Liisa puhaltelee saippuakuplia ja muistelee "Välskärin kertomusten" Esteriä, joka puhalteli saippuakuplia ullakkokamarinsa ikkunasta. Tästä innoittuneena menin hyllystä etsimään "Kertomuksia", mutta koska en löytänyt, seuraavaan kirjapostaukseeni ("Kirja on vanhempi kuin sinä") valitsen Vänrikki Stoolin tarinat, jota myös siteerataan Valtosen kirjoissa. :)




Tämän postauksen kuvina on savolaista säätä tammikuulta 2020.




In English: Hello all! Also this year I participate in the Helmet Reading Challenge. These first months are for the Snuggling Up with a Good Book - even though this year the beginning of January looks like April. It's a little bit depressing to think that we still have two-three cold and dark winter months ahead of us.









Ihanaa viikonloppua! 

Have a lovely weekend!


1.1.2020

New beginnings - Uusia alkuja



Hello all and a very Happy New Year to you! 

About a month ago, I turned this blog private (open to invited readers only) but the things didn't go as smoothly as I had planned. :) There were problems both in sending and accepting the invitations and what was most bothering, the new posts weren't showing up even in my own reading list... so the choice was between quitting blogging altogether or coming back... and so here I am again. I have so many things to share with you, time permitting!

The weather here has been incredibly cloudy (and because of that not very cold) for almost two months now, so I have chosen some sunny photos for this post, taken by the correspondent of "Villa Emilia" in Rome. :)


Hei ja onnellista uutta vuotta! "Villa Emilia" -blogi näkyy nyt taas kaikille... Yksityisen blogin pitäminen ei ollut toimiva ratkaisu. Kutsujen lähettäminen ja hyväksyminen oli hankalaa. Lisäksi aloin pian kaivata mahdollisuutta tuoda esille, vaikka vain näin pienesti, ajatuksiani ja mielipiteitäni. :)  Osallistun myös innokkaasti uuteen, hauskaan Helmet-haasteeseen, vaikka edellinen jäikin "hieman" kesken.

Kiitän lämpimästi blogista kiinnostuneita lukijoitani. 🤍 Nähdään pian!