Valkeiden kukkien lehto - White flowers, red shoes

Hei taas pitkästä aikaa! Lukaisin jo viikkoja sitten kirjahyllystä löytyneen pokkarin, mutta postausta ehdin laatimaan vasta nyt.

Irlantilaisen Maeve Binchyn (1939–2012) Valkeiden kukkien lehto on kepeää kesälukemista, mutta siitä löytää myös vakavampia teemoja. 

Kirja alkaa lupaavasti. Ensimmäisessä luvussa yksi päähenkilöistä pohdiskelee mielenkiintoisia aiheita, (katolisen) kirkon ongelmia, pyhiinvaellusten teologista taustaa, rukouksen merkitystä jne. Valitettavasti isä Flynnin toimia seurataan vain muutamassa luvussa. Itse kirja onkin kokoelma lyhyitä, nopeasti eteneviä kertomuksia. Luvut ovat pareittain: samat tapahtumat tai ihmissuhde kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta (Helmet-haasteen kohta 19: Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa). Pidän kerronnasta, siinä on usein enemmän tai vähemmän humoristinen pohjavire. Arvelen myös, että (Liisa Honkasaari) suomentaja on tehnyt hyvää työtä.

Juttuhan oli selvä alusta alkaen. Minä täyttäisin kuusitoista kesäkuun kuudentenatoista päivänä, ja nimeni oli June. Mihin me muuallekaan voisimme mennä kuin Dubliniin James Joycen nimikkopäivänä. Äiti sanoi, että päivästä tulisi taianomainen.
Minä en oikeastaan uskonut taianomaisiin päiviin, mutta hän oli niin haltioissaan, että kertoi siitä kaikille jotka tapasi. "Tyttäreni täyttää kuusitoista samana päivänä kuin Leopold Bloom tapasi Mollyn." Useimmilla ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui, mutta koska se olisi äitiä ennenkään haitannut?

Henkilögalleria on hengästyttävän laaja. Jotkut päähenkilöistä ovat todella hyviä ihmisiä, jotkut pahoja, mutta onneksi eivät liian; tämä on "hyvänmielen kirja". Veikeä Vera on yksi henkilöistä, jonka elämänasenteesta voisi ottaa oppia. :)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin: on katolisten vanhainkoteja, protestanttien vanhainkoteja ja kaikille sopivia vanhainkoteja. :) Valuuttana on euro, mikä tuntuu hieman hassulta, kun joidenkin ihmisten hieman vanhakantainen ajattelu saa ajankohdan tuntumaan kaukaisemmalta. Myös esimerkiksi ympäristönsuojelua ("kehitys" vastaan perinteet) ja muistisairauksia sivutaan. 

Postauksen valkoiset kukat on kuvattu pikaisesti ja huonosti. :) Tätä täytyisi opetella. Valkoinen kukka ylivalottuu kuvissani ja raikkaankin vihreästä taustasta tulee jotenkin tunkkainen. Lisäsin mukaan pari punaista juttua pirteyttä lisäämään. Sokoksen verkkokaupan -24 % alennuspäivä sattui sopivasti. Pidän Marimekon Ilma-paidan venepääntiestä ja vajaamittaisista hihoista. Löysin myös jo vuosia etsimäni mieleiset punaiset ballerinat. Punainen kenkäpari on minusta yksi piristävimpiä asusteita. Tylsätkin menot muuttuvat hieman hauskemmiksi, kun voi kipsutella punaisilla kengillä. :)

Kiitos jo etukäteen kommenteistanne! Niitä tylsiä menoja riittää näille päiville ja viikoille, mutta koetan ehtiä blogivierailuille mahdollisimman pian.

Leena Lehtolainen: Joulupukin suudelma 🎄

 

Hei taas! Alkusyksystä huomasin, että lokakuussa ilmestyy Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Joulupukin suudelma. "Kaksitoista kutkuttavan jännittävää kertomusta joulunodotukseen" kiinnostivat, koska pidän dekkareista ja rakastan joulua. Vanhin tarinoista on julkaistu jo 1997, uusimmat ovat tältä vuodelta. Monet novelleista ovat tilaustöitä, ja niitä on julkaistu myös saksaksi ja englanniksi. Kahden novellin tapahtumapaikat ovat Itä-Suomessa - niille erityismaininta. :) Leena Lehtolainen (s. 1964) on kotoisin Vesannolta Pohjois-Savosta.

Ensin ajattelin säästää kirjan joulunajan lukemiseksi, mutta uteliaisuus voitti... ja hyvä niin, koska eivät nämä tarinat kovin jouluisia ole. Kirjoitan tässä muutamia ajatuksiani ja koetan tietenkin olla paljastamatta kovin paljon tarinoiden juonesta. 

Kirja alkaa räväkästi niminovellilla. Kovaksikeitetyn Hilja Ilveskeron seikkailut ovat minusta kerronnaltaan kirjan parasta antia, koska pidän lakonisesta, hirtehishuumoria viljelevästä tyylistä. Jotkin tarinoista kuvaavat varsin surkeita ihmiskohtaloita... ja joistakin tulee lukijalle hyvä mieli siitä huolimatta. Heikot voivat tukea toisiaan ja enkeleitä voi tavata yllättävissä paikoissa. Moni novelleista myös muistuttaa, ettei maailma ole mustavalkoien eikä kukaan täysin paha tai täysin hyvä. 

"Yö ennen joulua" alkaa kerrassaan herkullisesti. Koronapandemia on vapauttanut Nellan jouluun liittyvistä velvollisuuksista ja hän saa viettää joulua täysin omien toiveidensa mukaisesti. :)

  Tuntui oudon huimaavalta, kuin olisi ollut lähdössä lentoon. Pari viikkoa ilman velvoitteita. Hän laskeutui takaisin sängylle ja jäi katselemaan, kuinka päivä koitti valaistua, mutta ei jaksanut kuin puolihämärään asti. Muutama lumihiutale tanssi verkkaisesti ikkunan ohi, Kallaveden jäällä oli uskalias hiihtäjä. Hän laittoi Bachin Jouluoratorion soimaan. Ei ollut kiire mihinkään.

Oli täysin Nellan tapojen vastaista lähteä kävelylle puoli yhdeltätoista aatonaattoiltana. [---] Lumi oli ehtinyt juuri ennen joulua muuttaa Kuopion maiseman puhtaanpehmeäksi. Kauppakadun päästä oli suora näkymä Tuomiokirkolle. Nella ei ollut kovin uskonnollinen, mutta hän piti kirkkorakennuksista. Hän oli erikoistunut historiaan ja yritti elävöittää sitä oppilaille parhaansa mukaan.

  Hän jäi kuvittelemaan millaiset ihmiset olivat kävelleet satamasta Vahtivuorelle parisataa vuotta sitten, kun kirkko oli hohtanut uutuuttaan. Oliko joulukirkkoon päässyt reellä jäätä pitkin? Nella kuuli mielessään aisakellon kilinän lähestyvän rannalta päin ja kääntyi katsomaan. 

Kirjan päätösnovellin kuvaus kodittomien ihmisten elämästä saa oman, uskoakseni kohtuullisen vaatimattoman, elämän tuntumaan vastenmielisen yltäkylläiseltä. Olin jo melkein ajatellut kierrättää kirjan eteenpäin, mutta "Kolme Joosefia" on sekä jouluinen että hyödyllinen, siis luettavaksi myös uudelleen. Miten voisi paremmin auttaa apua tarvitsevia, kun itselläkin on niukasti sekä aikaa että rahaa?

Tein muuten huvikseni taas Sitran Elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni on testin mukaan alle puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. En sano tätä kehuakseni - minulle vain sopii helposti melko yksinkertainen elämäntyyli niin liikkumisessa, asumisessa kuin syömisessäkin. Yksi lempisanani on frugal ja jo nuorena olin perheen jätemylly, koska pyrin pitämään huolta siitä, ettei elintarvikkeita vanhene ja heitetä pois. :)

Takaisin kirjoihin: Tämän vuoden Helmet-listani on ennätyslyhyt. :) No, ensi vuonna taas uudella innolla! Käytän tämän kirjan kohtaan 49 eli "kirja on julkaistu vuonna 2021". Tämähän kävisi hyvin myös esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

31. Jännityskirja tai dekkari

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

Lukaisin muuten viime päivinä myös yhden ruotsalaisdekkarin, jossa liikuttiin lumisessa joulunalusajan Tukholmassa. Päähenkilö oli kuitenkin arvoiltaan ja käytökseltään minusta niin vastenmielinen, etten edes mainitse kirjaa tässä. :)

En muistanutkaan kuinka mahtava kuukausi marraskuu on! Ainakin tällaisina poutapäivinä, kun tuuli käy etelästä ja tuo mukanaan jotenkin ihan omanlaisensa tunnelman. 

Lämpötila tänään noin +5 C. Monena päivänä lämpöasteita on ollut melkein kymmenen. :)

Auringonlaskuaika tänään hieman ennen kello 16.

Punatammet säilyttävät lehtensä pitkään.

Pihlaja-angervot ovat aivan ihanan synkän näköisiä. :)

Loppuun kuva Kirkko ja Koti -lehden tapahtumaliitteen kannesta. Timo Jakosen kuva on minusta aivan ihastuttavan tunnelmallinen.

Rauhallista pyhäinpäivää lauantaina!

Kannen kuva: Kirkon kuvapankki/Timo Jakonen

Elokuun antimia - More butterflies

Hei taas, rakkaat lukijat, ja ihanaa elokuuta! Kuusta on jo ensimmäinen viikko takana. Sää on vaihtelevaa: aurinkoa, kovaa tuulta, rankkasadetta ja tyyniä järvenselkiä. 

Ensimmäisiä perunoita maisteltiin heinäkuussa. :) Tämän vuoden sadosta ei tule kovin runsas.

Pitkästä aikaa on siis saatu sadetta... ja enimmäiset sienet!

Maukkaita tomaatteja on syöty jo muutaman viikon ajan.

Syyshortensioiden kukat ovat vielä aivan valkoisia.

Perhosia näkyy edelleen mukavasti. Tässä keisarinviitta, Argynnis paphia.

Amiraaliperhonen, Vanessa atalanta, ei suostu tulemaan lähelle kuvattavaksi eikä avamaan siipiään kuvaajaan päin. :)

Onkohan tämä jännä viheltelijä ja sirkuttaja jokin tikan poikanen?

Syksyn värejä? Ei, vaan kuivuuden.

Toinen ujo siivekäs, kaaliperhonen, Pieris brassicae. Se ei todellakaan suostu poseeraamaan missään kauniilla paikalla. :)

Neitoperhonen (ks.edellinen postaus) näyttää jotenkin syksyisen tummalta.

Nokkosperhonen, Aglais urticae:

Paras kuvani amiraaliperhosesta:

⊰✽💚✽⊱

Thank you! - Kiitos!

⊰✽💚✽⊱

PS. Country Living -lehden uutiskirje vinkkasi kuun vaihteessa, että 

tavarataloketju John Lewis on jo julkaissut katsauksen joulun 2021 trendeihin. :)

Alla minun suosikkini esitellyistä seitsemästä tyylistä.

Perhoskesä - My July in 25 photos

Oi onnea, tänä kesänä olen saanut ensimmäiset (vähän paremmat) kuvani neitoperhosesta! :)

Heinäkuu on ollut lämmin, liiankin. Eilen tuntui ilmassa maastopalon hajua, se tuli ehkä Outokummusta, jossa oli kartan mukaan kaksi (onneksi pientä) maastopaloa. Tänä aamuna sataa - ihanaa! Ukkosta ei kyllä tarvittaisi.

Järven läheisyys ilahduttaa melkein aina, varsinkin helteellä. :)

Melkein kaikkia istutettuja ja kylvettyjä kasveja on kasteltu.

Perhosia... Onko tämä kangassinisiipi, Plebejus argus?

Pihlaja-angervon leviämistä täytyy rajoittaa, mutta hyönteiset näyttävät pitävän siitä kovasti.

Pinkin siankärsämön taustana oranssi lilja. :)

Tämä on kai sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni.

Ja sama erilaisessa valossa. :)

Auringonlaskun kohta vastarannalla hivuttautuu kohti etelää...

Suosikkimaljakkoni...

... ja tässäpä uusi suosikkikorini. <3 Olen monta vuotta odottanut, että johonkin suomalaiseen verkkokauppaan tulisi tarjolle kaunis ja jämäkänoloinen piknik-kori. Ja nyt se tapahtui!

Astiat, neljälle, vaikuttavat kestäviltä. 

Lisää kuvia tulee, kunhan retkelle ehditään. :)

Verikanukkamme ei tiedä, että sen "kasvutapa on tiheä", mutta pidän siitä sellaisena kuin se on, enkä aio leikata sitä ainakaan piakkoin. Nyt se saa olla yksi elokuun tunnelmailtojen koristuksista.

Kesän alisuoriutujat: Tähtisilmät eivät kukoista normaaliin tapaan vieläkään. Mutta ovat ne silti ihania.

Jopa maitohorsmat näyttävät kärsineen kuivuutta.

Clean-minituoksuja olen myös odottanut verkkokauppojen valikoimaan. Minusta nämä tuoksuvat niiin hyvälle... vaikka eräs perheenjäsen kerran ihmetteli pyykinpesuaineen tuoksua, kun olin suihkaissut ilmoille lemppariani. :)

Punatammet ovat kasvaneet reilusti tänä kesänä, meillä ja muualla.

Herukkaperhonen, Polygonia c-album.

Neitoperhonen, Aglais io.

Herukkaperhosen kaverina kai metsänokiperhonen, Erebia ligea.

Kun neitoperhosten siipiä katselee tarkemmin, voi huomata eroja eri yksilöiden välillä.

Syyshortensiatkin alkavat availla kukkiaan.

"Vanhaa taloa" siivotessani löysin tällaisen valosarjan. Muovisine "tallilyhtyineen" se ei ole ollut suosikkini, mutta elokuun hämyisiä iltoja odotellessamme ripustimme sen terassille. :)

Ihanaa, tunnelmallista elokuuta!