Oikein hyvää juuri alkanutta marraskuuta! Tänään on jo Yle Areenassakin julkaistu jouluelokuvia. Netflixin uusista jouluelokuvista ensimmäisen pitäisi ilmestyä keskiviikkona 4. päivä.
Tällä postauksella osallistun Repolaisen kuukausihaasteeseen, jossa tällä kertaa etsitään tavaroita, joihin liittyy paljon muistoja. Minä olen todellinen "hilloaja", joka on säilyttänyt matkalippuja, esitteitä, kirjeitä tietysti, jopa pieniä viestilappusia, mielenkiintoisilta paikoilta kerättyjä kauniita kiviä, leluja (omia ja muiden), koulussa tehtyjä askarteluja (omia ja muiden) ja vaikka mitä... Minulla ei taida olla yhtä jänniä muistoja kokoavia yksittäisiä esineitä, kuten Repolaisella, paitsi tietysti valokuvakansiot, aarrelaatikot ja tauluseinä, jossa on mm. aiemmin esitelty joululaulu printattuna ja mm. perheenjäsenten kuvia.
Yritän harkitusti luopua liiasta tavarasta. Yleensä luopuminen ilahduttaa, tilaa tulee enemmän ja kaaos pienenee. Joskus tulee tehtyä virheitä. Ehkä olen jo maininnutkin lapsuudenaikaisen, hieman erikoisen tähtimäisen kuusenkoristeen, joka ei minusta ollut kovin jouluinen ja oli hieman rikkoutunutkin. Joskus aikuisiällä heitin sen kai roskiin. Tämä tapahtui ennen kuin aloin digikuvaamaan ja bloggaamaan. Ei edes kuvaa tullut otettua. :(
Muuten jouluun liittyviä esineitä olen säilyttänyt erityisen huolellisesti. Joulukoristeita tai -tekstiilejä en nyt ottanut esille näihin kuviin. Ensimmäisenä esimerkkinä pitkään säilytetyistä tavaroista ovat sen sijaan jouluiset askartelutarvikkeet: olen nämä (yllä ja alla) kuvannut vuonna 2014, eikä niitä vieläkään ole käytetty mihinkään, koska ne ovat mielestäni niin uskomattoman söpöjä. :)
Olen tietysti säilyttänyt kaikki saadut joulukortit, jotka ovat hyppysiini päätyneet. Niissä voi olla hienoja leimauksia:
Tässä on eri vuosilta kortteja, joita olen koonnut yhteen aiheenaan "kauneimmat korttimme".
Saksalaiset piparkakut ovat ihania. Tämä rasia on saatu niin kauan sitten, etten muista minkä näköisiä ja makuisia piparkakut/keksit olivat! Pahvisen laatikon säilytin hienon kuvan takia. :)
Tämäkin pieni laatikko muistuttaa ihmisistä, joista osa on jo siirtynyt ajan rajan toiselle puolelle.
Postauksen otsikkona oleva "Taas kaikki kauniit muistot" on tietenkin joululaulu. Sulho Ranta on säveltänyt sen Viljo Kojon runoon 1930-luvun alussa. Laulua on esitetty radiossa jouluaattona heti joulurauhanjulistuksen jälkeen nimenomaan Sulo Saaritsin laulamana.
Postauksen otsikkona oleva "Taas kaikki kauniit muistot" on tietenkin joululaulu. Sulho Ranta on säveltänyt sen Viljo Kojon runoon 1930-luvun alussa. Laulua on esitetty radiossa jouluaattona heti joulurauhanjulistuksen jälkeen nimenomaan Sulo Saaritsin laulamana.
Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.
Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.
Niin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen.
Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan, mutt' niiden tunnelman
saan joka joululta mukaan tueks' vuoden vaikean.
Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
Lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.