Lyhyesti: Sinipyrstö

Minulla on seinällä metsäyhtiöltä saatu lintujuliste, jossa kaikki muut linnut ovat ainakin jotenkin tuttuja, mutta kaunis pikkulintu nimeltään sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) herättää kiinnostuksen. En muista olenko koskaan kuullut sellaisesta eikä sitä todellakaan löydy lapsuudesta asti luetuista lintukirjoista. 

Luontoportti-sivusto kertoo sinipyrstön esiintymisalueesta seuraavasti: "Harvinainen pesimälintu Itä-Lapissa, Kuusamossa ja Kuhmossa. Laajentamassa levinneisyysaluettaan hitaasti länteen. Suosii koskemattomia ja kosteita vaarojen rinteiden kuusikoita. Ensimmäiset havainnot Suomessa 1949. Pesimäkanta vaihtelee vuosittain. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 500–6.500 paria."

Tiira-sivuston Uusimmat mielenkiintoiset havainnot -sivulla (tänään 26.8.) sinipyrstö mainitaan havaituksi elokuussa kaksi kertaa, Muoniossa ja Hämeenkyrössä.

Onko sinipyrstö teille tuttu lintu?

Lyhyesti: Koulussa ei ollut kellaria

Venäjä tuhosi reilu viikko sitten Suomen vuonna 2016 lahjoittaman koulun Antonivkassa Hersonin alueella.

 
Tilaelementteihin erikoistunut kaavilainen Elemenco Oy oli rakentanut koulun keväällä 2016. Koulu oli niin sanottu vihreä koulu, jossa lämmitys, viilennys, ilmastointi ja valaistus hoidettiin aurinkoenergialla. Lehtiuutisen mukaan koulu tuotti sähköä enemmän kuin kulutti.

Venäläiset joukot hävittävät päiväkoteja ja kouluja väittäen, että rakennusten kellaritiloissa on piilossa ukrainalaissotilaita. "Koska olimme mukana koulun rakentamisessa perustuksista alkaen, tiedämme, ettei koulun alla ole kellaria. Tämä on sitä venäläisten luomaa valheellista perustetta hyökätä ukrainalaisten päiväkoteihin ja kouluihin", Elemencon toimitusjohtaja Antero Vartiainen sanoi.

Savon Sanomat 20.8.2024

Lyhyesti: Eilisen tähdet :)

"Syötäväksi hyvin kelpaavat, mutta tiukat laatukriteerit täyttämättömät hedelmät ja vihannekset pussitetaan ja myydään 60 sentin kilohinnalla kaikissa PeeÄssän Prismoissa, S-marketeissa ja Saleissa. Eilisen tähdet ovat hyvää syötävää edullisesti, ja samalla biojätteen määrä vähenee merkittävästi."

Näitä mainiosti nimettyjen hevi-tuotteiden hinnan alennuksia on ollut ainakin Pohjois-Savossa jo vuodesta 2018 alkaen, mutta vasta tänä kesänä meidän perheessä on huomattu, kuinka hyviä hedelmiä tähtikorista löytyy. Esimerkiksi hunajamelonit olivat juuri sopivan kypsiä syötäväksi jo samana päivänä.

Onko teidän ruokakaupoissanne vastaavaa palvelua?

Mitä yhteistä on usvalla ja ruskalla...

 

... paitsi jotkin samat kirjaimet ja se, että niitä tavataan (erityisesti) syksyllä? :)

No se, että kumpikin niistä tekee kauniista maisemasta ihanan ja tylsästäkin näkymästä mielenkiintoisen. :)

Varsinaista ruskaa ei vielä ole ainakaan meillä, mutta värikkäitä lehtiä näkyy sekä puissa että maassa, luultavasti kesän kuivuuden takia.

Tänä kesänä on (tähän mennessä) yhtenä päivänä satanut enemmän kuin säätiedotuksessa luvattiin, mutta kaikilla muilla kerroilla sadetta ei joko ole tullut ollenkaan tai sitä on saatu ennustettua vähemmän.

Kesä on ollut lämmin. Oma tuntemus oli, ettei päiviä, jolloin maksimilämpötila jäi alle + 20 asteen, ollut yhtään, mutta kyllä niitä kalenterin mukaan on ollut kuusi. Lämpötilat ovat olleet niinäkin päivinä lähellä kahtakymmentä astetta, ei siis mitään koleita alle + 15 asteen päiviä, joita niitäkin Suomen kesään yleensä kuuluu. :)

Tässäkin postauksessa kuvia riittää. Elokuu vain on niin tunnelmallinen kuukausi, että haluaisi ottaa kuvia vähän kaikesta. Hyviä usvakuvia en kyllä vielä ole ottanut ja upeat revontuliyöt hukkasin menemällä aikaisin nukkumaan. :)

Kotipihan antimia...

Keltainen krysanteemi muuttuu koko ajan kauniimmaksi, kun sen terälehdet vaalenevat. <3

Kultasateiden versot ovat taas kasvaneet yli puoli metriä kesän aikana. Jotain pitäisi muistaa tehdä ennen lumisateita...

Aamukasteen lumoa:

Tämänvuotisessa äitienpäiväruusussa on tummanpunaiset kukat:

Seuraan punahattujen kukkien kehittymistä joka vuosi samalla hartaudella. :) Kukkia ei ole tänäkään vuonna monta, mutta onneksi joitakin kuitenkin. Oletteko huomanneet kuinka ihanasti ne hehkuvat hämärtyvässä illassa?

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Violettia!

 

No nyt!! Repolaisen ihanassa värihaasteessa on vuorossa violetti ja voisinpa melkein sanoa, että se on lempivärini. (Oikeasti kaikki värit ovat lempivärejäni.) Minusta on joskus vaikeaa määritellä, mikä on violettia, liilaa tai purppuraa ja varsinkin valokuvissa eri sävyt näyttävät joskus sinisemmiltä, joskus punaisemmilta kuin "todellisuudessa". Näissä kuvissa on erilaisia sinipunaisen sävyjä ja ne ovat minusta kaikki ihania.

Ranskalaisesta violetin perunan lajikkeesta ei saatu runsasta satoa...

... mutta hauskan näköistä syötävää siitä tehtiin.

Muusissa on sekä violettia että tavallista perunaa:

Minulla on violettia vaatteissakin. Yksi ensimmäisistä oli violetti puuvillamekko, josta on jäljellä enää tätä koristenauhaa:

Tämän pellavamekon värin nimi on "laventeli".

Yksi lempikahvimukini...

... ja aivan ihanat espressokupit, jotka kuvassa näyttävät melkein vaaleanpunaisilta, mutta värin nimi on "viola metallizzato". 

Vieraille koetan löytää aina hyväntuoksuisia puhdistusaineita. Viimeksi oli tätä Urtekramin laventelisarjaa. Tähän kuvaan keräsin myös omassa käytössäni olevia tuotepakkauksia: Esimerkiksi deodorantista ja käsisaippuasta pidän kovasti. Sen sijaan shampoo ja hoitoaine eivät ole minun hiuksilleni parhaita. 

Kesällä käytän useita laventelintuoksuisia tuotteita, koska niiden pitäisi karkottaa hyttysiä. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, meidän savolaiset hyttysemme eivät tätä ymmärrä. :D

Suomalaisista luonnonkukista monilla on violetit kukat.

Ovatko nämä tulppaanit violetteja? :D

Alkukesän iso ilo:

Ehkä paras väri kastelukannulle... :)

Wisteria on suomeksi sinisade, mutta kyllähän kukat enemmän liilalta/violetilta näyttävät. Kuva on Italiasta.

💜!

E niin kuin elokuu - Asiakaspalvelumuistoja

Hyvää huomenta! Kristiinan ihana kuvahaaste on edennyt jo kahdeksanteen kuukauteen, tunnelmalliseen elokuuhun. Minä osallistun tällä kertaa kuvilla, jotka on kylläkin otettu heinäkuussa ja jo vuonna 2015. Pilvipalvelu esitteli kuvia nostalgisesta Italian reissustani ja halusin keksiä syyn esitellä niitä blogissakin. Ja koska olen huono seuraamaan ohjeita (kolme kuvaa), kuvia on peräti kuusi. :)

EKSOOTTISTA

ELÄHDYTTÄVÄÄ

ENTISILLÄ kotikulmilla

ELEGANTTIA

ENNÄTYSKUIVAA

ELINTARVIKKEITA

Nuo alimmassa kuvassa näkyvät Nastrine-nimiset leivonnaiset olivat suosikkejani aamukahvin ja sanomalehden seuraksi. 

Hintalappujen vieressä olevat punaiset lappuset kertovat, että kuva on otettu Auchan-nimisessä isossa marketissa. Ranskalaisen Auchanin "hypermarket" oli aikoinaan ensimmäisiä kotikulmillamme, ja laajan valikoiman sekä kivan lounaspaikan takia siellä oli mukava asioida. Auchan vetäytyi Italiasta viitisen vuotta sitten enkä muutenkaan asioisi sen liikkeissä enää, koska Auchan toimii edelleen Venäjällä ja 2023 tutkivan journalismin ryhmät The Insider ja Bellingcat sekä ranskalaislehti Le Monde julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan se mm. toimittaa elintarvikkeita, vaatteita ja savukkeita venäläissotilaille Itä-Ukrainassa.

Lähikaupunkimme Auchanin kassalla muistan joka tapauksessa tavanneeni yhden parhaista asiakaspalvelijoista koskaan. Joillakin ihmisillä on taito olla niin luontevasti ystävällisiä, että kohtaamisesta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Kun koetan muistella elämäni parhaita asiakaspalvelukokemuksia, tämä kuuluu epäilemättä top viitoseen. Kaikki viisi parasta asiakaspalvelijaa ovat olleet naisia. Auchanin kassahenkilö Italiassa samoin kuin hampurilaisravintolan myyjä samassa maassa olivat muuten molemmat afrikkalaistaustaisia.

Lontoosta muistan John Lewis -tavaratalon vaateosaston jo hieman iäkkäämmän myyjän, joka oli juuri sopivasti huolehtivainen, melkein äidillinen. Ostokseni onnistuivat mainiosti.

Ja hupsista, top viitosesta tuleekin top kuutonen! Muistin juuri yhden turvatarkastuksen Tel Avivissa, vuosia sitten. Myöhästyin lennoltani (lähinnä omasta syystäni, koska saavuin liian myöhään kentälle). Nuori turvatarkastaja järjesti minut toiselle lennolle, joka oli aikaisemmin perillä Helsingissä kuin alkuperäinen lentoni. <3 Israelilaisten turvatarkastajien kanssa minulla on muutenkin mennyt hyvin. Kerran muilla vastaavilla matkustajilla oli varsin hankala turvatarkastus, minulla helppo ja tarkastaja kantoi vielä laukkunikin lähtöportille. Minä olen niin kiltin näköinen. :D

Sitten vielä kaksi muistoa Suomesta. Meillä oli vuosia sitten väliaikaisena postinjakajana (ehkä kesäsijaisena) nuori, vaaleatukkainen nainen, joka säteili iloa kuin aurinko, ei liikaa eikä teennäisesti vaan juuri sopivasti.

Ja sitten vanhin ja vaikuttavin tapaus: Vuosia (lue: vuosikymmeniä :)) sitten Kuopion Sokoksen alakerrassa myytiin käsityötarvikkeita. Olin ostamassa ehkä lankoja ja odottamassa kassalle pääsyä. Paikalle "purjehti" vanhempi rouva turkissaan ja asettautui tiskin eteen ensimmäisenä palveltavaksi. En ehtinyt reagoida mitenkään, muttei minun tarvinnutkaan, koska nuori myyjä sanoi ystävällisesti ja rauhallisesti, että seuraavaksi oli minun vuoroni. Sinä ihana myyjä, missä nykyisin lienetkin, olit esimerkki ihmisestä, joka toimii oikein, vaikka monessa mielessä voisi olla helpompaa ja mukavampaa toimia väärin.

Onko teillä erityisen hyviä muistoja asiakaspalvelutilanteista? Huonojakin saa kommenttiin kirjoittaa, vaikka ne voisivatkin olla toisen postauksen aihe. :)

Asiakaspalvelusta tuli mieleeni toinen asia: Siivoilin lehtiä paperinkeräykseen. Kauppaliikkeen lehden kannessa sanotaan, että "meidän on aika tottua siihen, että palvelua ei aina saa suomeksi". Jos en väärin muista, takavuosina jotkin ruokapaikat halusivat luoda itselleen kansainvälistä brändiä sillä, että asiakaspalvelua sai vain englanniksi. Nyt syynä voi olla myös ulkomaisten työntekijöiden kielitaidottomuus. 

Kyllä, yksityiset yritykset saavat palvella millä kielellä haluavat. Ja minä asiakkaana saan valita. Suomessa asioin vain liikkeissä, joissa saa suomenkielistä palvelua. :)

Elokuu... ja samoja kukkia kuin edellisessä postauksessa :)

 

Hei! Elokuun alun tunnelmia postauksessa, johon ei voi jättää kommenttia. Lämmin kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiini. Tulen vierailulle blogeihinne heti kun ehdin. Ihania loppukesän päiviä kaikille!

Hyviä tuoksuja:

Karviaismarjat maistuvat yhtä ihanilta kuin raparperi. Yksinkertainen paistos (resepti täällä) on suosikkini myös siksi, että sen aineksia on aina kotona valmiina.

"Elokuun tunnelmaa" vanhoissa kuvissa:

Ihanaa postia blogiystävältä:

Keltaiset kukat eivät ole suosikkejani, mutta tämän kuitenkin valitsin kaikista väreistä. :)

Harmaalepät eivät ole suosikkipuitani, mutta kyllähän näiden kuoriaisten (luulen niitä lepänlehtikuoriaisiksi) syömingit aika hurjilta näyttävät. 

Loppukesän iloja ihmisille ja pörriäisille:

Maahan istutettu äitienpäiväruusu näytti elottomalta kesän alussa, mutta yksi hento verso alkoikin kasvaa. Se kasvoi topakaksi varreksi, jossa on nyt useita kukkia ja nuppuja: