Taivasmatkalla ja muita kuvia :)

Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iäkkäitten" kimalaisten viimeisistä viikoista ja tänäkin vuonna minua liikuttavat nämä hidastuvat pörriäiset, jotka lepäilevät kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elämä alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, että pian ne lentelevät taivaan äärettömillä, värikkäillä kukkaniityillä, joilla riittää ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)

Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) Tänä vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vähäisestä) ja jännätty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistä.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentään. - Monien kasvien kukinta meni heinäkuun helteissä ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvät. - Meidän pihassamme harakat eivät ole vähentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - Hämähäkki on pyydystänyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniä. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytää pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, että sillä on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.

Muutama viikko sitten meillä oli ilo saada kahvipöytään iäkäs sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hänen muistojensa kirjaaminen ja niistä keskusteleminen. Tärkeät asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jälkeen lähtee. Omasta puolestani koetan pitää muistoja elossa... mutta harmttelen, että näistä, kipeistäkin asioista olisi pitänyt alkaa puhua jo vuosikymmeniä sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielä on mahdollista!

Yllä: Parasta puutarhasta. :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Voikaa hyvin!

Kaatunut puu ja muita keväisiä kuvia

 

Hei taas, pitkästä aikaa! Kevät on kiireistä aikaa ja vasta nyt ehdin miettiä kuvaa Kristiinan kuukausihaasteeseen, jonka aiheena toukokuussa on KAATUNUT/VINOSSA. 

Kuvat lontoolaisesta tammesta ovat toukokuulta kahden vuoden takaa. Alla voitte lukea puuvanhuksen 1100-luvulla alkanutta tarinaa ja Greenwichin museon sivulta voi lukea hieman pidemmän tekstin. Vielä kuolemansa jälkeen puu sinnitteli pystyssä pitkään, kuten tammilla on tapana.

Kevät on ollut melko viileä ja se onkin ihan hyvä juttu. Näin se kestää pidempään. :) Täällä alkaa ruoho olla vihreää, mutta puut eivät vielä. Pikkulinnut näyttävät onneksi löytävän syötävää melko hyvin.

Kimalaisillekin on ollut aika mukavasti ainakin leskenlehden ja pajun kukkia. Lämpimien päivien aikana siirsin ulos myös kurpitsan taimet. En tosin nähnyt yhtään pörriäistä silloin lähistöllä.

Joskus talvella syödystä Hokkaido-kurpitsasta talteen otetuista siemenistä on kasvanut mainioita huonekasveja. Nämä lienevät hedekukkia...

...ja nyt on alkanut kasvaa myös emikukkia. :) Harmi että ulkona on vielä aika kylmää.

Tuholaisia liikkeellä. Huhtikuun puolivälissä tekemäni postauksen orvokki on kadonnut parempiin (?) suihin.

Jäät lähtivät täältä ripeästi jo huhtikuun puolella. Toukokuun ensimmäisinä päivinä tuuli aika kovaa etelästä ja hauskana luonnonilmiönä tuuli työnsi lahteemme takaisin hieman jäätä tällaisena kapeana suikaleena. Voisi kuvitella, että se olisi ollut lähinnä sohjoa, mutta se oli kuitenkin sen verran vahvaa, että lokit ja jotkin pienemmät linnut matkustivat sen mukana. :)

Nämä lokit seisovat pyrstö menosuuntaan päin. :)

Kevään suurimpia iloja ovat tämä krookus...

... ja tämä narsissi, muistoja vuosikymmenten takaa. Ne kukkivat uskollisesti melkein hylätyssä pihapiirissä.

Itä-Suomen vähäsateisuus kyllä ihmetyttää. Uusi paras kaverini on tämä pieni sankko, johon aamulla ensimmäiseksi valutan hanasta vettä ennen kuin otan sitä kahvinkeittimeen. :) Muutaman tunnin lämpenemisen jälkeen vesi pääsee ilahduttamaan kasveja pihalla. 

Vähäsateisuus ei ole estänyt minua ostamasta sademittaria. :) Sademäärien seuraaminen onkin kiinnostavaa puuhaa.

Sammakot ovat sympaattisia...

Yksi blogini sivupalkin luetteloiden mielenkiintoisista blogeista on Petteri Järvisen Havaintoja digimaailmasta. Vuodesta 2020 alkaen Järvisen upeana projektina on ollut Suomen kirkkojen kuvaaminen dronella. Järvinen kertoo työn etenemisestä tässä blogipostauksessaan. Projekti alkaa nyt olla valmis ja sivulta https://www.suomi-ilmasta.fi/kuvat/Kirkot/ löytyy yli 800 suomalaista (luterilaista) kirkkoa. 

On kiehtovaa nähdä kuinka erilaisia kirkkoja Suomesta löytyy. Yksi itseäni ihastuttaneista on esimerkiksi nro 623, Soukaisten Perttelin kirkko Laitilasta. Kirkko nro 779 on Vöyrin kirkko... ja siitä tulikin mieleeni, että pitääpä mennä tänään aikaisin nukkumaan, jotta jaksan huomenna lauantaina olla valveilla tavallista pidempään ja 

äänestää ihanaa KAJ'ta Euroviisuissa. :)

Lisäys 18.5.:

Viisuvoittoa ei tullut,

mutta kuten monet ovat kommentoineet,

kuluneiden viikkojen aikana

Kevin, Axel ja Jacob voittivat sydämet puolelleen. :)

Hitaasti etenee kevät

 

Hyvää huomenta! Tänään 27. huhtikuuta vietetään kansallista veteraanipäivää Suomen sotaveteraanien kunniaksi sekä muistoksi sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta. Pääjuhlaa vietetään tänä vuonna Hämeenlinnassa. Juhlaa voi seurata myös Yle Areenassa kello 13 alkaen.

Kun kirjoitin tätä eilen lauantaina, sateli ohuesti lunta. Aika viileää säätä on luvassa jatkossakin. No, parempi lumisade nyt kuin toukokuussa tai jopa kesäkuussa. :)

Edellisessä postauksessani kuvatut narsissit eivät ole juuri kasvaneet.

Jokunen krookuksen nuppu hymyää ujosti. :)

Jää on jo tummaa ja rannoilta sulanut, mutta teeret pyörähtelevät jäällä edelleen. Niitä oli kaikkiaan kolme, mutta kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan. :)

Auringonlaskut komistuvat ja siirtyvät nopeasti pohjoisemmaksi. Otan näitä samoja kuvia joka vuosi. :)

Eräänä päivänä tuuli kuljetti sumulauttaa pitkin järveä koko päivän... ja illalla se oli tietenkin kauneimmillaan.

Seuraavassa kuvassa on kirkkovuoden mukaan etenevä kotihartauskirja, jota lueskelin pääsiäisen aikaan. Jokaiselle päivälle on lyhyt raamatunkohta ja sen selitystä. Tämän kirjan olen ostanut antikvariaatista. Sen etulehdelle on aikoinaan kirjan lahjoittaja kirjoittanut hartaita ajatuksia ja onnittelut niin kauniilla käsialalla, että ensin luulin sitä kirjaan painetuksi tekstiksi.

Teoksen ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1946. Tämä toinen painos on vuodelta 1960 ja esipuheessaan suomentaja Eero Metsola kirjoittaa: 

"Tällä teoksella on aivan erityinen sanomansa nykyisen, levottoman ajan ihmiselle. Lieneekö ihmiskunta koskaan aikaisemmin tuntenut sellaista turvattomuuden tunnetta tulevaisuudestaan, niin suurta jännitystä siitä, mitä huominen päivä tuo mukanaan kuin juuri nyt." 

Voi vain sanoa, että kirja on ajankohtainen nytkin.

Kuvaa ottaessani ihastelin kuinka kaunis väriyhdistelmä tummansininen ja kulta ovat... ja kuinka vaikeaa on saada sen kauneus kuviin. Erilaiset siniset ovat monen suomalaisen lempivärejä vaatetuksessakin ja sopivat monelle kauniisti.

Minulla on ollut elämässäni jo useampi "sininen kausi" ja nyt on sininen alkanut taas viehättää enemmän. Kun ostan vaatteita ja asusteita, koetan ostaa mahdollisimman kotimaista... mutta on minulla jotain eksoottisempaakin, kuten alla näkyvä huivi, dupatta. Uusi ripsivärini pääsi myös kuvaan, koska pakkaus on niin tyylikäs. :)

Ulkona lentelee jo joitakin kimalaisia, mutta ruokaa niille on aika vähän. Nostin perunanarsissin ulos, mutta en kyllä ole nähnyt yhtään kimalaista lähestymässä sen kukkia.

Eilen lauantaina näin punarinnan. TOIVOTTAVASTI sää nyt alkaa lämmetä tasaisesti, eikä tule sellaista kylmää jaksoa kuin viime keväänä, joka oli kohtalokas monille hyönteissyöjille.

Kurjet pärjäävät viileässäkin.

Jonkin seuraamani blogin postauksessa ja sen kommenteissa kirjoitettiin poluista. Minä harrastan polkuja. :) Koetan pitää niitä auki metsässä... ja teen uusia tänne pihapiirin. Se onkin hauskaa hommaa. Keräilen haravoituja lehtiä, risuja, käpyjä ym. ja tasoitan ja levennän niillä "metsäpuutarhan" kulkureittejä. Lehti- ym. massa maatuu aika nopeasti. Tässä polku kulkee pienen tuijan vierestä.

Tässä on luksuspolku. :D Muutama vuosi sitten asettelin pari vanhaa räsymattoa polulle ja peitin ne kivituhkalla, jota löytyi pieni unohtunut kasanloppu.

Meillä on edelleen kuivaa. Pohjois-Italiassa sen sijaan on satanut liikaakin. Tässä kuvassa sentään pilkahtaa sinistä taivasta. Robinia kukkii. Se on kasvina hieman ongelmallinen, mutta kukkien tuoksu on taivaallinen.

Tähän(kään) postaukseen ei voi jättää kommenttia.

 

Nauttikaamme kevään tulosta.

Ihanaa sunnuntaita!