Syysaamun tuuli keinuttaa hellästi kesän viimeisten kukkien varsia ja herättelee kukilla nukkuneet kimalaisvanhukset.
Talon toisella puolella, varjossa, ollaan jo työn touhussa:
Kimalaiskuningattaret ovat kai jo löytäneet talvehtimispaikkansa ja nyt kukilla kömpivät kimalaiset ovat työläisiä ja koiraita, jotka kuolevat syksyllä. Niiden liikkuminen on jo selvästi hitaampaa ja pörinä vaimeampaa. Ne ovat todella hellyttäviä.
Pihalla tuoksuvat vielä rohtosuopayrtit.
Tarhakurtturuusu 'Sävel' kukkii pienesti vielä syksylläkin, vaikka se varmasti kärsi kuivuudesta kesän aikana.
Siivottavaa vai ihailtavaa? :)
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. :)
Kaunista syyspäivää!
Ai niin, blogiystävä Repolaisen kanssa koetetaan säilöä puolukanvarpuja koristeeksi myöhempään käyttöön. Tässä minun varpuni sekä verikanukan (Cornus alba 'Kesselringii') marjatertut juuri lakattuina näyttävät hienoilta. :)
