(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!

On korvia, tassuja, pulleita massuja

 

(On) villiä melskettä, helinää helskettä pienten tiukujen,

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.

(Ja) tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangelle loistaen,

kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.

Kas, nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas,

ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maass'.

Jo valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on,

ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon.

Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät puppeli jupsis,

puuroa täynnä on saavit ja kiulut, tanssiin tahtia antaa viulut.

Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.

Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

(Myös) Musti ja Mirri ja pikkuinen Pirri on riihelle saapuneet,

ja Pupulan kiltit ja pienoiset piltit on leikin jättäneet.

(Nuo) tähtien lyhdyt ne paikalle kutsuvat polkua valaisten,

on Nallekin noussut maistamaan nyt puuroa tonttujen.

Nyt läävästä saapuvat Nisset ja Nassut apilan lehti suuss',

on hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus'.

Voisilmässä puuron ne itseään peilaa ja viiksiä vääntelee,

ja varpusrouvat tyytyväiset oksilla ääntelee.

Hupsis tupsis, Nisset ja Nassut, nyt polkassa nousevat käpälät ja tassut

Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet on vaarassa jäädä alle.

Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.

Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

Nisse-polkan on säveltänyt tanskalainen Henning Køie. Suomenkieliset sanat on tehnyt Sauvo Puhtila, ja laulukirjan mukaan ne alkavat: "On vilinää melskettä, helinää helskettä pienten tiukujen..." siis hiukan eri tavalla kuin olen ylle kirjoittanut. Koetin kuunnella kuinka Sing Song Sisters (suomalainen 1950-luvun lopulla toiminut laulutrio) tallenteella laulaa. Tätä levytystä vuodelta 1957 pidetään tunnetuimpana suomenkielisenä versiona.

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.

Muovaillut

 

Joskus aikojen alussa muovailemani kissat (korkeampi on noin 4 cm). :) Muistatteko kouluaikojen Darwi- ja Das-massat... mutta hei, niitähän näkyy olevan vieläkin saatavissa!

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Kommenttiosio on auki ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. 

Koetan ehtiä vastavierailuille pikaisesti, mutta tässä kuussa on niin paljon kiireitä, ettei se välttämättä onnistu.

Joulukalenterin 15. luukku: Joulun taikaa

 

Jokaisella lapsella on oikeus lämpimään ja ikimuistoiseen jouluun.

(Tämä kuva on muuten yksi suosikeistani kaikista tätä joulukalenteria varten generoiduista kymmenistä kuvista. :))

❤

Let's keep the Christmas Magic alive... for children of all ages!

"Kun lapsi lukee...

 

... se on kuin laittaisi kolikoita hänen tililleen, mutta kun aikuinen lukee lapselle, niin se on kuin laittaisi seteleitä lapsen tilille."

En tiedä, kuka tämän ajatuksen on ensimmäisenä muotoillut, mutta maakuntalehden jutussa sen lausuu kirjastoauton kuljettaja Sauli Vikki Vieremältä.

Tove Jansson: Taikurin hattu - Puzzles!

Helmet-lukuhaasteen kohta 33: Kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Tämän kirjan löysin Helmet-hakuohjeen avulla. Tove Janssonin kolmas muumikirja Trollkarlens hatt ilmestyi Suomessa ja Ruotsissa 1948 ja sai paljon huomiota ja myönteisiä arvosteluja. Englanninkielinen käännös Finn Family Moomintroll ilmestyi jo 1950.

Muodonmuutoksia tässä kirjassa tapahtuu: vesi muuttuu mehuksi, munankuoret pehmeiksi pilviksi, ilkeä muurahaiskorento muuttuu kiltiksi pieneksi eläimeksi, ja pienistä kuivahtaneista kasveista alkaa versoa tiheä viidakko.

Kuten me kaikki suomalaiset tiedämme, muumikirjat sopivat sekä lapsille että aikuisille. :) Tärkeitä teemoja ovat vapaus, itsenäisyys, suvaitsevaisuus, ystävyys, hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen tarve, luopuminen, ikävä jne. Itseäni viehättävät kuitenkin ehkä eniten - näissäkin kirjoissa - vuodenajan, sään ja tunnelman kuvaukset. :)

Ulkona satoi lunta hiljaa ja tiheästi. Se peitti jo portaat ja riippui raskaana yli katon ja ikkunanpielien. Pian koko muumien talo oli vain pehmeä, pyöreä lumikinos. Kellot lakkasivat toinen toisensa jälkeen tikittämästä, talvi oli tullut.

Kirja alkaa johdannolla, jossa muumitalon väki vaipuu talviuneen, mutta muuten kirjan tapahtumat kertovat muumien toimista ja seikkailuista seuraavana keväänä ja kesänä. Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko heräävät ensimmäisinä:

Aurinko oli hädin tuskin ehtinyt metsänrajan yläpuolelle ja paistoi heitä suoraan päin naamaa. He tirkistelivät sitä, heiluttivat jalkojaan kirkkaan, virtaavan veden yläpuolella ja tunsivat itsensä huolettomiksi ja ystävällismielisiksi.

...

Kevättuuli tanssi huipulla vapaana, ja joka puolella näkyi sininen taivaanranta. Lännessä levisi meri ja idässä kiemurteli joki Yksinäisten Vuorten väliin, pohjoisessa levisi suurten metsien keväinen matto, ja etelässä nousi savu Muumitalon savupiipusta, sillä Muumipeikon äiti keitti aamukahvia. Mutta Nipsu ei nähnyt mitään tästä kaikesta. 

Sillä vuoren huipulla oli hattu, korkea musta hattu. 

Muumitalon väki lähtee merelle Seikkailu-nimisellä veneellä ja purjehtii kaukaiselle, yksinäiselle saarelle. Yö on myrskyinen.

He istuivat valkenevassa yössä ja katselivat merelle. Myrsky oli hiukan laantunut, mutta yhä vyöryivät mainingit kumisten hiekalle. Taivas alkoi vaaleta idässä, ja oli tavattoman kylmä. Ja silloin, aamun ensimmäisessä sarastuksessa he näkivät hattivattien lähtevän pois saaresta. Vene toisensa jälkeen liukui kuin varjo esille niemen takaa ja suuntasi kulkunsa merelle.

... 

Nyt näkyi itäisellä taivaanrannalla ensimmäinen kultainen juova. Pilvenhattarat, jotka myrsky oli jättänyt taivaalle, muuttuivat punertaviksi kuin ruusut, ja sitten aurinko kohotti loistavana päänsä merestä.

Elokuun pimenevässä illassa juhlitaan vielä kesää ja Muumimamman käsilaukun löytymistä.

Tunnelma tuli heti hiukan vähemmän juhlalliseksi, ja pian juhla oli täydessä käynnissä. Koko puutarha, niin, koko laakso oli täynnä pieniä valaistuja pöytiä. Tulikärpäset ja kiiltomadot välähtelivät, ja puissa riippuvat lyhdyt keinuivat yötuulessa kuin suuret välkkyvät hedelmät. 

Paukkuraketti lensi ylpeässä kaaressa kohti elokuista taivasta, ja huimaavassa korkeudessa se räjähti valkeaksi tähtisateeksi, joka hiljaa, hiljaa laskeutui yli laakson. Jok'ikinen pikku mönkiäinen kohotti kuononsa tähtisadetta kohti ja huusi eläköötä. Voi, se oli ihanaa!

Illustration from Finn Family Moomintroll by Tove Jansson

Kirjan kuvitus muistutti minua siitä, että piirrosfilmien ja myynnissä olevien Muumi-tuotteiden maailma ei näytä sellaiselta kuin itse kirjojen perusteella kuvittelin. Allaolevat palapelit ovat kyllä aika ihania. :)

Ja nyt päästiinkin postauksen toiseen aiheeseen, palapeleihin. Viime syksynä talossamme käytössä ollutta ylimääräistä (työ)pöytää ei kannettu varastoon ja joulun aikaan se nimettiin palapelipöydäksi. Joulupukki toi lahjaksi hienon Clementonin Platinum Collection -sarjan pelin "London" (1000 palaa). Sekä pelin laatikko että itse palapeli kiiltävät ja heijastavat kuin peili...

... niinpä ottamistani kuvista tuli aivan väärän värisiä. Tämän palapelin kokoamiseen tarvitaan hyvä, mahdollisimman "luonnollinen" valo.

Aloitan palapelin tekemisen kääntelemällä palat oikein päin ja kokoamalla reunat. Muuten en kovin paljon lajittele paloja. Lajitteleminen on työtä, kun taas palojen rento silmäily ja sopivan palan etsiminen on meditointia. :)

Eri vaiheista ottamistani kuvista tuli keskenään aivan eri värisiä, joten tein kollaasista mustavalkoisen.

Hyvän palapelin ominaisuuksia ovat tukevat palat, joille mielellään on vain yksi sopiva paikka. Vaikka tässä palapelissä "värit" ovat hyvin haastavat, vain yhden kerran pala näytti sopivan väärään kohtaan.

In English: Hello all! It seems that jigsaw puzzles were on an upswing even before the coronavirus - but now the demand has really taken off. Completing a jigsaw puzzle  helps you focus on the present moment and provides a wonderful distraction for the mind. 

This is not a sponsored post but I must say that there are many more Clementoni jigsaw puzzles I would love to have. :)

Thank you for your kind and insightful comments on my previous posts. For this one, the comments are disabled. Have a lovely April!

Photo: https://www.clementoni.com/en/puzzles/

Photo: https://www.clementoni.com/en/puzzles/

Photo: https://www.clementoni.com/en/puzzles/

Hauskoja aikuisten palapelejä Clementonin sivustolta... Alla olevaa Capri-palapeliä en sieltä enää eilen löytänytkään. Onkohan se loppunmyyty?

Photo: https://www.clementoni.com/en/puzzles/

Viimeksi olen koonnut alla näkyvän 2000 palan pelin. Näidenkin kuvien värit ovat valitettavasti pielessä. Valmiina peli oli aika komean näköinen.

🧡💛💚💙💜🤎🖤🤍

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Kiitos kivoista kommenteistanne aikaisempiin postauksiin.

Ihanaa huhtikuuta!

Lisbeth Werner: Puk seikkailee jälleen - Trees and sunshine

Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Tämä kohta on helppo. :) Kirjoja puista minulla on vaikka kuinka paljon. Yht'äkkiä muistui mieleeni tämä lasten/nuortenkirja ja sen nostalginen kansi vuosikymmenten takaa... ja satuin vielä kirjan löytämäänkin.

Tanskankielinen alkuteos on ilmestynyt 1969. Suomennos on Kaisa Peltosen. Kirjassa on 80 sivua kepeää lukemista Egeborgin sisäoppilaitoksen oppilaiden elämästä ja seikkailuista. Arvelen, että päähenkilöt ovat noin viisitoistavuotiaita. "Lisbeth Werner" oli muuten salanimi, jolla Knud Meister ja Carlo Andersen julkaisivat Puk-kirjoja.

Julkaisen samalla uudelleen kuvia yhdestä lempipostauksestani viiden vuoden takaa. Nyt huomaan, että kuvat eivät ole erityisen tarkkoja, mutta pidän niistä kovasti niiden aurinkoisen tunnelman vuoksi.

In English: Hello all! Today I post some old photos, taken in March 2015. There was much more snow back then. :)

The sun was shining brightly. The weather was windy, but otherwise it was silent and peaceful in the wood. Only the peeling birch bark was flapping in the wind.

Even though there was much snow, it was easy to walk around because the snow crust was thick and strong. I wasn't familiar with the English term and was happy to find a really helpful meteorological glossary, by the American Meteorological Society, available at http://glossary.ametsoc.org/wiki/Main_Page.

Thus, a snow crust is "a crisp, firm, outer surface upon snow.  -  Basically, three types of snow crusts exist, formed by 1) the refreezing of surface snow, after melting and/or wetting, to form a hard layer of snow (sun crust, rain crust, spring crust); 2) the packing of snow into a hard layer by wind action (wind crust, wind slab); and 3) the freezing of surface water, however derived, to form a continuous layer of ice on top of snow (film crust, ice crust). A snow crust is designated as "breakable" or "unbreakable" according to its ability to support a person on skis."

One of the photos of my collage (at the top of this post) shows how the snow crust carried easily a person, even without skis or snowshoes.

The bark of a Scots pine is thin, flaky and almost orange on the upper trunk and branches:

Woollen mittens are warm and surprisingly wet-and-snow-resistant. :)

In March 2015, I participated with this post in the following blog events: Mosaic Monday (link not valid anymore), Karen's Sunlit Sunday, Our World Tuesday and Wednesday around the World.

Stay safe and healthy!

Joulunviettoa Koiramäessa - Finnish Christmas in the Good Old Days

From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

Hei taas! Yhdessä syyskuun lopun postauksessani näkyvistä Mauri Kunnas -mukeista tulivat mieleeni Kunnaksen tuotanto ja varsinkin Koiramäki-kirjat. (Kunnashan on ollut nyt esillä myös uuden Hurjan hauskan unikirjan tiimoilta.)

Mauri Kunnas on julkaissut useita jouluaiheisia kirjoja. Niistä tunnetuin on Joulupukki, jota on kustantajan mukaan myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta melkein 30 eri kielellä. Meillä ei ole sitä, mutta järjestellessäni olohuoneen kirjoja löysin kolme kiinnostavaa teosta, joissa kaikissa kuvataan suomalaista joulua vanhoina hyvinä aikoina. :)

Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Mauri Kunnaksen Koiramäki

In English: Hello all! In this post, you can find images from three books written and illustrated by Mauri Kunnas (and his wife Tarja Kunnas). Mauri Kunnas is one of Finland’s most successful authors of children’s books. His books have been published in thirty-five languages for a total of almost 10 million copies.

The Doghill-series describes the life on a farm in the 19th century Finland. There's much work but every now and then the Doghill Farm residents put their duties aside and just focus on having a good time, like at Christmas.

In "Doghill Martha And The Christmas Pageant", little Martha and her mother visit a beautiful old town called Porvoo and attend a musical play known as Tiernapojat (a Finnish version of Star Boys' singing procession).

"At The Christmas Morning Church Service" was written for the benefit of St. Olaf's Church in Tyrvää, a late medieval stone church burnt down by a burglar on 21 September 1997. All the revenue from the sale of the book, over 170,000 euros, was donated for the rebuilding. Over the following years more than 1,000 volunteers participated in the building process, with a small core group of volunteers working every day.

Thank you for your comments on my previous post(s), dear readers! I'll visit your blogs as soon as possible! :)

From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi 

(Winter at Doghill Farm)

Mauri Kunnaksen Koiramäki on yhteisnide kirjoista Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi. Koiramäen vuoteen kuuluu tietysti myös joulu. Sen valmisteluun osallistuvat kaikki.

From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi 
(Winter at Doghill Farm)

Joulukirkosta palatessa on jo valoisaa.

From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi
(Winter at Doghill Farm)

Koiramäen Martta ja tiernapojat -kirjassa Martta vierailee äitinsä kanssa Porvoossa juuri ennen joulua ja pääsee raatihuoneen torille katsomaan, kuinka kymnaasin pojat esittävät tiernapoikia. Kirjan lopussa on tietoa tiernapoikaperinteestä sekä esityksen nuotit ja sanat.

Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat
(Doghill Martha And The Christmas Pageant)

From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

Keskiaikainen, 1500-luvun alussa rakennettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkko paloi tuhopoltossa syyskuussa 1997. Kirkon jälleenrakentaminen aloitettiin pian palon jälkeen, ja kirkko otettiin uudelleen käyttöön elokuussa 2003.

Koiramäen joulukirkko kertoo tarinan Koiramäen Killen ja Elsan joulukirkkomatkasta "joskus kauan sitten". Kirjan kuvissa voi ihailla Pyhän Olavin kirkkoa sellaisena kuin se oli ennen tulipaloa. Kirjan tuotto, yli 170 000 euroa, lahjoitettiin kirkon uudelleenrakentamiseen.

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko
(At The Christmas Morning Church Service)

Tämä tunnelmallinen pieni kirja sopii Helmet 2019 -lukuhaasteessa ainakin kohtaan 47: kirjassa on alle 100 sivua. :)

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

"Metsäkulman Antti-isäntä nuokkuu ja tuhisee penkissään. Ei ole ihme, jos häntä nukuttaa, sillä Metsäkulman talo on niin kaukana, että väki on lähtenyt joulukirkkoon jo eilen illalla.
Onneksi unilukkari kolistaa pitkää sauvaansa lattiaan ja herättää Antin - muuten häneltä olisi mennyt koko joulusaarna ohi korvien."

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

Luukkaan evankeliumin 2. luvun ensimmäiset jakeet näyttäisivät olevan vuoden 1776 suomennoksesta...

Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman. Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.

... mutta siinä on elementtejä myös vuodelta 1642. :)

Niinä päiwinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda että caicki mailma piti werollisexi laskettaman. Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias.

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

Loppuun vielä kuva kirjasta Koiramäen lapset kaupungissa. Kunnaksen tarinathan ovat täynnä tietoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kielikin on niin veikeää:

"Kinkeliinin kauppahuoneen puukhollari Aukusti Daalkreeni on aikamoinen keikari. Taas hän pokkuroi fröökynöille, vaikka pitäisi jo olla töissä." 

Pahoittelen etten ole vielä vastannut kommentteihinne. Nyt ei olisi oikein aikaa bloggaamiseen (ja kaikki kuvatkin ovat epätarkkoja ja pimeitä)... Tänään oli kuitenkin pakko postata iloinen uutinen: Olettehan huomanneet, että Jouluradiossa soivat jo nyt kaikki kanavat! :)

Minun suosikkini ovat tunnelmalliset

 ja :)

Kommenttiosio on suljettu tässä postauksessa. 

Koetan ehtiä vastaamaan aikaisempiin kommentteihinne mahdollisimman pian! 

Mukavaa viikon jatkoa!