Taukoliikuntaa tuulikellon tahdissa ja muita ihania toukokuun juttuja

TUULIKELLO

Olen ajatellut ja sanonutkin monta kertaa, että lempivuodenaikani on syksy. Mitä hupsutusta! Kyllähän alkukesä ja sen hento vihreys ja vihdoinkin lämmin sää ovat jotain aivan uskomatonta, varsinkin kun ulkona olosta voi nauttia ilman hyttysiä!

Toukokuun päivien ihanuutta on korostanut lämmin tuuli. Yleensäkin pidän tuulesta (jopa kovasta, jos se ei tee vahinkoja) ja tuulikellot ovatkin lempiesineitäni. Tuulikellokuva ei muuten ole tältä vuodelta; täällä ei vielä ole noin tummanvihreää.

Niin, nautiskelin venyttelystä terassillamme - jos osaisin oikeasti joogata, tämän postauksen otsikko olisi "Taukojoogaa...". :)

Sisällä odottaneet yrtit ja orvokit on nyt siirretty ulos keittiön ikkunalle, ja ne kaikki kasvavat hurjaa vauhtia.

TUOKSUJA

Lähimpään kukkakauppaan tulee kukkalähetys tiistaisin, joten siitä nimi. :)

TIISTAIKIMPPU

Muutama päivä sitten saapuivat vihdoinkin RistikkoJänis-lehden keräilykampanjan Finlayson-tyynyliinat. Kuten olen kertonut, mainio RistikkoJänis on yksi suosikkilehdistämme, joten oli helppoa kerätä kampanjalipukkeet tuplana, joten saimme siis kaksi tyynyliinaa. :)

TYYNYLIINA

TYYNYLIINAN TOINEN PUOLI :)

Ensimmäiset veneet liikkuvat järvellä ja rikkovat tyynen järvenpinnan.

TYYNI?

Tähän väliin yksi tunnustus. :) Blogiystävä Ritan kanssa on puhuttu keveästä kesälukemisesta. Minusta tämä Kinsellan Himoshoppaaja-sarja alkoi mainiosti, mutta sarjan edetessä tarinat alkoivat vääjäämättä toistaa itseään. Minulla on kuitenkin sarjan ensimmäiset kirjat, koska ostin niitä lentokentiltä. Entisinä aikoina tuli lennettyä enemmän ja joskus koneen lähtöä joutui odottamaan tunteja - nämä kirjat ja sudokut auttoivat minua odottamaan hyväntuulisena. :)

Olen näköjään jopa tehnyt postauksen sarjan ensimmäisestä kirjasta...

TUNNUSTUS

Tämän koivuangervokuvan tarkennus on näköjään mennyt pieleen, mutta väri onkin tässä pääosassa. :) Herkkä vihreä on toivon väri, toivon hyvistä kesäsäistä, kasvien hyvästä ja terveestä kasvusta, ihmisten hyvinvoinnista, rauhasta...

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Rauhaisia kesäpäiviä kaikille!

TOIVO

Oletko koskaan keskeyttänyt tekemisesi haistellaksesi kukkien tuoksua?

◻ Hyvin usein

◻ Kyllä, joskus

◻ En

Helmikuun kuvahaaste, osa 3

Tiedän jo nyt, että tästä postauksesta tulee yksi suosikeistani. Kristiinan kuvahaasteessa oli tälle viikolle erityisen hauskat aiheet, joista ainakin minun mielessäni muodostui levollinen, mietiskelevä kokonaisuus. :) Pidän myös kuvien väreistä. 

13.2. Keramiikka. Ensimmäiseen kohtaan minulla oli useita ehdokkaita, joista valitsin eteläkorealaisen ystävän lähettämän kahvittelukuvan. En osaisi kuvitella kauniimpaa kuppia ja kakkulautasta. 

14.2.: Kuten hyvin tiedetään, on kataja Suomen kansan vertauskuva. :) Näin kirjoitti Juhani Aho vuonna 1891:

KATAJAINEN KANSANI  

Ei ole suinkaan sattuman oikku, että juuri me suomalaiset olemme tänne Suomenniemelle pysähtyneet ja täällä näihin päiviin saakka pysyneet.

(...)

Suomalaiset, ne olisivat kai nekin löytäneet mehevämpiä maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heidän halunsa näyttää aina vieneen heitä kuta karuimmille maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet kuivia kankaita, veteliä soita ja synkkiä routapohja-korpia.

On niitä, jotka ovat sanoneet sitä pakolliseksi siirtymiseksi muiden väkevämpien tieltä. Minä luulen, että se on ollut esi-isiemme käytännöllisin kuninkaan-ajatus. He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi rusahtanut poikki, siinä on h e i d ä n selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heidän miekkansa ja sillä ovat he valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heidän omakseen. Minkä nimellinen hän lienee milloinkin ollut, puhuipa hän ruotsia, tanskaa tai venäjää, lopputulos taisteluista on ollut se, että taistelutanner jäi suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova pähkinä purra. Ja niin se on vieläkin. Jos me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: »tuoss' on . . . tule ja ota!» — niin ei hänessä kuitenkaan olisi sen ottajata.

Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata, niinkuin kataja kivisellä mäellä. Ylä-ilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa ja oksa risahtaa oksalle: »kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauvan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen ja  katajikko näyttää koskemattomalta.

Niiden meidän veljiemme viljelyksiin, jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehmeämpiä peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemmälle. Mutta juuri se, että me valitsimme kovimman kallioniemekkeen, jossa ainoastaan meidän kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meidän suurin viisautemme. Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa.

Valitettavasti minulla ei ole kiinnostavia kuvia katajista. Näissä seuraavissa kuvissa sen sijaan saattaa olla katajiakin. :)

15.2. Kannu:

16.2. Köynnös: ihanan värisiä sinisateita (Italiassa).

17.2. Karkki: "ranskalaisia pastilleja".

18.2. Kivi: näistä sileistä pikkukivistä (kerätty aikoinaan Genesaretinjärven rannalta) otetut kuvat ovat olleet omia ja muidenkin suosikkeja. :)

19.2. Kylmä: myös nämä jääkiteet (vanhan puutalon nurkkalaudassa) ovat mielestäni aika kauniita – eivätkö ne näytäkin aivan kukilta?

 

Ihanaa (laskiais)sunnuntaita!

Have a lovely Sunday (before Lent)!

Samettisia iltoja, sumuisia aamuja - Bye bye, summer!

Hei taas ja ihania elokuun viimeisiä päiviä – ja iltoja! – kaikille. Elokuu on ollut lämmin, mutta nyt taitaa sää muuttua syksyisemmäksi. Yöt ovat jo viileitä ja ensi viikolla päivälämpötilatkin jäävät ennusteen mukaan reilusti alle 20 asteen.

Pitkin kesää ihmettelin, miksi rantanäkymämme näytti jotenkin eksoottiselta varsinkin iltaisin,  auringon laskiessa. Taivas oli pehmeän vaaleanpunainen ja lehtipuiden vihreys erityisen pehmeää ja rehevää. No, ilmankosteudestahan se varmaan johtui. Ja poikkeuksellinen kosteus ehkä johtui järviveden lämpimyydestä. Korkeasta ilmankosteudesta on monenlaista harmia, mutta myönteisenä puolena voi sanoa, että maisemat ovat kuin ulkomailta eikä tarvitse matkustaa minnekään. :)

Yksi kesän ilonaiheista olivat köynnöskrassit. Ne ovat nostalgisia, kiehtovia, kauniita, ja tämän kesän kukkien väri oli todella mieluinen. Kasvatan krasseja ikkunalaatikoissa ja pidän siitä kuinka ne kiipeilevät hiukan ja riippuvat rennosti. Varsinkin loppukesällä niiden ulkomuoto on minusta ihanan villiintynyt. :) Tänä kesänä löysin muutenkin sisäisen wabisabistini. (Eihän tähän tosin vieraskielistä sanaa tarvita; wabi-sabin sijaan voisi käyttää vaikka ilmauksia "täydellisen epätäydellinen" tai "ihanasti rempallaan".)

Syysleimun kukat ovat oikeasti tummemman ja syvemmän väriset kuin kuvassani...

... ja punakärsämön kukat taas näyttävät puhelimen kuvassa suorastaan räikeiltä, mutta ne ovat pihan pirteä väripilkku.

Loppukesän ihanimpia asioita ovat krysanteemit:

Tässä postauksessa on paljon samantyyppisiä pilvikuvia. Ne ovat kiva muisto perheen yhteisistä hetkistä laiturilla. :)

Tyrnit tuovat välimerellistä tunnelmaa itäsuomalaiseen pihaan. :)

Koivuangervojen lehdet ovat kärsineet hivenen kuivuutta, mutta ne ovat aina yhtä kauniita:

Itäsuomalainen perinnedaalia vuosikymmenten takaa:

Rusopajuangervolla on söpöt kukat:

Alppipiikkiputken pitäisi olla kimalaisten ja muiden pölyttäjien suosiossa. Hmm...

Pilvissä riittää ihastelemista:

Briefly in English: Hello dear all! Another summer is coming to an end. I try to add some zen to my life and notice that...

Autumn shows us how beautiful it is to let things go.

Voikaa hyvin!

Stay well!

Kesälukemista (alehintaan) - July photos

Lapsuudessa ei ole alkukesää ja loppukesää, on vain Kesä, aurinkoinen ja melkein ikuinen. Päättyihän se lapsuudenkin kesä joka vuosi, elokuun alkupuolella koulun alkamiseen. Nyt heinäkuun puolivälissä keski-ikäinen leikkaa nurmikkoa, haistelee kosteaa ilmaa ja sen tuoksuja, tunnustelee auringonsäteiden lämpöä ihollaan ja toteaa, että kesä on kääntynyt loppupuolelleen. :)

On ilmoja pidelly... Neljän vuoden sääpäiväkirja (koonnut Maarit Varpu) on kirja, johon saan vihdoinkin useamman vuoden sää- ja puutarha-asioita siististi muistiin. Jokaiselle päivälle on oma sivunsa, joten tästä kirjasta on iloa pitkään.

Plussaa: myös vanhan kansan sanontoja ja tilastotietoa säästä.

Miinusta: jos nyt jotain pitäisi keksiä... tilaa on varattu aamun ja illan lämpötiloille, mutta ne eivät itseäni kiinnosta, koska kirjaan vuorokauden maksimin ja minimin. :)

Luovasti koetan löytää tällekin kirjalle paikan Helmet-haasteeseen. Parhaiten sopisi ehkä kohta 31: Kirjassa on jotain sinulle tärkeää. Seuraan säätä ja luonnonilmiöitä päivittäin.

Niin, perheen kanssa oli puhetta, että nyt pidetään hieman taukoa kirjojen ostossa. Hahaa, päätökseni piti parisen tuntia. Kun huomasin netin ruokaostoksilla, että alekirjoja oli tavallista enemmän, löysin valikoimasta heti paljon kiinnostavaa. :)

Tässä lyhyet kommentit ostoksistani ja niiden jälkeen vielä monta kuvaa kuluvasta heinäkuusta. :)

Ilona Pietiläinen: Kotona. Parhaat ideat kotiin, puutarhaan ja kesän juhliin

"Miltä näyttää koti ranskalaisin maustein tai sisustettuna boho-henkeen? Miten vanha navetta saa uuden elämän kesätalona? Kuinka koti sisustetaan pikkurahalla?"

Plussaa: aivan ihanaa inspiraatiota kodin sisustukseen, kunnostukseen, puutarhaan jne.

Miinusta: häitään juhlistavat pariskunnat voisivat olla erillisen kirjan aihe.

Helmet-haasteen kohtaan 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

Varpu Tavi ja Riitta Lahtonen: Muistisairaan selviytymisopas

Molemmilla kirjoittajilla on käytännön kokemusta vanhustenhoidon surullisesta nykytilasta.

Plussaa: mielenkiintoinen, käytännönläheinen, kansantajuinen tietopaketti muistisairauksista. Kuvituksena mm. aivan ihania valokuvauksen opiskelijoiden toteuttamia ikäihmisten haavekuvia.

Miinusta: Virkkeet kuten "Tässä vaiheessa kaikkein tärkeintä on lakata keskittymästä pelkästään siihen, miltä sinusta itsestäsi tuntuu, ja suunnata huomio myös siihen, miltä muistisairaasta tuntuu" hieman ärsyttävät. Eiköhän monen omaistaan hoitavan (sopimuksen tehneen tai ei) ongelma ole pikemminkin se, että koko elämä pyörii muistisairaan tarpeiden ja tuntemusten ympärillä ja hoitaja itse unohtuu!

Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana. Muistisairautta ei toivoisi itselle eikä muille.

365 tapaa lisätä onnea elämään - bucket list onnelliseen elämään (365 Ideen, die glücklich machen - die Bucket List für ein glückliches Leben)

Tähän ikään mennessä uskon oppineeni, että onni muodostuu pienistä hyvistä hetkistä, joita kokee, jos osaa ne huomata. Olen kuitenkin aina avoin uusille ideoille.

Plussaa: kaunis kansi ja joitakin hyviä ohjeita parempaan ja mielenkiintoisempaan elämään :) Suosikkejani ovat esimerkiksi: 

⬜ Opettele tunnistamaan viisi tähtikuviota 

⬜ Käperry koko viikonlopuksi romaanien pariin - lue, lue, lue äläkä tee mitään muuta 

⬜ Opettele kaikkien aikojen paras runo ulkoa 

⬜ Valmista seitsemän ruokalajin ateria pelkästään itsellesi. Jos se meni täysin poskelleen: 

⬜ mene kokkauskurssille!

Miinusta: Sanotaan ettei rahalla voi ostaa onnea. Tämän kirjan "tavoista lisätä onnellisuutta" monet vaatisivat aika paljon rahaa toteuttamiseen. Matkustamalla voi kokea kiinnostavia elämyksiä, mutta lisäävätkö ne onnellisuutta? Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut ratsastamaan kamelilla, polttamaan vesipiippua beduiiniteltassa tai edes kävelemään Punaisen torin poikki... Jotkut ohjeista ovat suorastaan ärsyttäviä, kuten "Anna kuuluttaa itseäsi lennolle lähtiessäsi". Justiinsa!

Helmet-haasteessa tämä kirja kuitenkin sopii kohtaan 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave! ;)

Muuten, yksi vinkeistä on "Aja asuntoautolla mukana Tour de Francella". Tiesittekö, että itäisessä Ranskassa, Haute-Saônen departementissa on osittain viimeisimmän jääkauden, osittain ihmisen muovaama alue nimeltään Plateau des Mille étangs ("tuhannen lammen ylätasanko"), joka tunnetaan myös nimellä Petite Finlande?! En minäkään tiennyt ennen kuin kuuntelin Peter Selinin selostusta Ranskan ympäriajosta. :)

Piritta Porthan ja Timo Porthan: Joogaa Suomessa

Tätä kirjaa olin katsellut jo pitkään ja harkinnut sen ostamista.

Plussaa: mielenkiintoinen esittely eri joogalajeista Suomessa ja samalla kirjoittajan oma matka suorittamisesta joogaan.

Miinusta: metsäjooga mainitaan vain lyhyesti - kirjallisuutta aiheesta muuten löytyy myös suomen kielellä.

Helmet-haaste: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Haluaisin harrastaa joogaa ohjatusti, mieluiten metsässä, laiturilla, kalliolla... :)

Aarre löytyy metsästä...

Lopuksi siis kuvia, satunnaisessa järjestyksessä, kuluvalta kuulta. Kiitos taas kommenteistanne. Nähdään pian!

Sirokannusruoho 'Licilia Peach'. Nämäkin kasvavat meillä verkon suojissa, etteivät loikkivat ahmatit söisi niitä:

Puutarhurin ihana pikkuapulainen kirvojen ja muiden tuholaisten kimpussa:

Kerrankin hienon värisiä krasseja! :) Isoköynnöskrassi 'Purple Emperor':

🤗💟😘