Oi tätä ihanuutta! Pihallamme puutarhakasveista kukkii vielä vain harva, mutta luonnonkasveja on kukassa jo monia. Alkukesän ihastuttava vihreys on kestänyt mukavan pitkään, koska lämpötilat eivät ole olleet kovin korkeita.
Piha on tulvillaan lintujen laulua. Kauempana kukkuvat käet, joskus myös duettona kukku-kukkuu, kukku-kukkuu...
Nyt on sateita saatu melko säännöllisesti ja koko luonto tuoksuu. Eilen ripustelin pyykkiä tuomenkukkien ja leikatun ruohon tuoksussa varjoisalla, tuulisella paikalla ja olin pyörtyä onnesta. :)
Tässäpä siis kuvienräpsimiskierroksen tuloksia:
Kevätesikoista on monta kuvaa. Olen kasvattanut nämä siemenistä ja ne ovat kuin rakkaita lapsia. :)
Metsämansikalla on runsaasti kukkia.
Kielojen leviäminen pihassamme ilahduttaa.
Muut kasvit kyllä pitäisi siivota seasta pois. :)
Vanhoista kuvista näkee, että esimerkiksi alppiruusut ovat olleet usein jo täydessä kukassa tähän aikaan. Tänä vuonna ei, mutta ainakin nuppuja on melko runsaasti. Rhodon takana näkyy lumettomuuden kuivattamia mustikanvarpuja.
Verikanukan avautuvat lehdet ovat kuin lintuparvi lennossa.
Itsestään kylväytyneet orvokit ovat supersöpöjä.
Muisto opiskelukaupungista. Siemenestä kasvatettu tämäkin:
Morsionruusun nuppuja.
Kurjenpolvet ovat kivoja...
... ja kellukat ne vasta kivoja ovatkin. Ojakellukat leviävät ja näyttävät melkein yhtä kauniilta kuin puutarhojen lajikkeet, joista muuten olenkin jo tovin haaveillut.
Rentukat jäävät rannassamme muiden kasvien jalkoihin.
Pioneja on nyt pihassamme kuutta lajiketta. Ne ovat aika nuoria vielä, mutta kukat, oi, ne ovat ihania.
Kiitos taas mahtavan mielenkiintoisista kommenteistanne edellisiin postauksiini.
Koetan ehtiä vastata niihin myös täällä blogissa.
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.
Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!
