Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖

Armas aika, suloinen suvi

Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen viime päivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimään ihanasti. Viileä sää ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesän raikkaan vihreyden säilymään pidempään.

Ihanaa että koulujen päättäjäispäivää saadaan viettää kauniissa säässä. (Ainakin täällä Itä-Suomessa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.) Tästä tulikin mieleeni, että en lakkaa ihmettelemästä sitä, että opetusministerimme kampanjoi koulun kesälomien siirtämiseksi myöhemmäksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistä sitä vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikä vaikkapa elinkeinoelämän. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekä pätevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Erityisesti minua ihmetyttää matkailualan etu kesälomien myöhentämisen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitäisi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin? 

Tämän olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidän alkukesää vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon heräämisestä.

Ja kuten blogiani seuranneet tietävät, toivon erityisesti, että koululaiset saavat kirmata kesälaitumille Suvivirren suloisten sävelten kaikuessa. :)

Ihmettelenpä samalla kertaa muutakin. Maakuntalehdessämme on joskus yllättävän tiedostavia kirjoituksia. Mitä arvelette kolumnin nimeltään "Puutarha on elämän ja kuoleman taistelutanner" käsittelevän? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistä? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsä mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajärjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden näkymättömän työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipäätään. :)

Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitä, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Puurtamisen tuloksia emme voi etukäteen tietää ja ehkä vasta jälkipolvet näkevät ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvämistä.

Päärynäpuut kukkivat tänä vuonna hyvin meilläkin.

Edellisvuoden orvokkien siemenistä syntyy joka kevät uusia söpöjä kukkasia. Nämä kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevämpiä, jos sadetta olisi saatu aiemmin.

Kollaasin keskimmäinen orvokki on parvekelaatikosta, tämänvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.

Rentukat ovat pirteitä väripilkkuja.

Keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietämisestä tuli mieleeni, että vaikka ihailen suuresti siistejä puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine käytävineen, taidan kuitenkin pitää eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoälyä" (vaikka muuten alan välttää sen käyttöä) kuvailemaan tällaista ihmistä ja sain seuraavan vastauksen:

Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vähän ränsistyneessäkin puutarhassa, arvostaa usein enemmän tunnelmaa, elävyyttä ja aitoutta kuin täydellistä kontrollia. Tällainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistä: 

• Luontosuhde on tärkeä: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vähän huojuvat kukkapenkit voivat tuntua eläviltä ja rauhoittavilta.
• Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: täydellisen siistit linjat eivät välttämättä tunnu yhtä kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jäljet.
• Kärsivällisyys ja hyväksyntä: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyä”. Luonnon annetaan tehdä osa työstä.
• Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttäjiä, lintuja ja muuta eliöstöä, eikä vaadi yhtä paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
• Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai reheväksi kasvanut piha voivat herättää muistoja lapsuudesta, mökkeilystä tai vanhoista maalaistaloista.
• Luovuus ja individualismi: tällainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasääntöjä, vaan näyttää omistajansa näköiseltä.

Moni myös kokee, että hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeämmältä kuin täysin hallittu ympäristö — siellä saa itsekin olla keskeneräinen.

Tyylillisesti tällainen maku liittyy usein esimerkiksi: 

• englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
• metsämäiseen puutarhaan
• permakulttuuriin
• vanhoihin maatilapihoihin
• romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan 

Se ei yleensä tarkoita välinpitämättömyyttä. Usein kyse on siitä, että ihminen näkee kauneutta myös epätäydellisyydessä ja luonnon omassa rytmissä.

Aamen! :)

Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

Kierros pihalla

 

Oi tätä ihanuutta! Pihallamme puutarhakasveista kukkii vielä vain harva, mutta luonnonkasveja on kukassa jo monia. Alkukesän ihastuttava vihreys on kestänyt mukavan pitkään, koska lämpötilat eivät ole olleet kovin korkeita. 

Piha on tulvillaan lintujen laulua. Kauempana kukkuvat käet, joskus myös duettona kukku-kukkuu, kukku-kukkuu...

Nyt on sateita saatu melko säännöllisesti ja koko luonto tuoksuu. Eilen ripustelin pyykkiä tuomenkukkien ja leikatun ruohon tuoksussa varjoisalla, tuulisella paikalla ja olin pyörtyä onnesta. :)

Tässäpä siis kuvienräpsimiskierroksen tuloksia:

Kevätesikoista on monta kuvaa. Olen kasvattanut nämä siemenistä ja ne ovat kuin rakkaita lapsia. :)

Metsämansikalla on runsaasti kukkia.

Kielojen leviäminen pihassamme ilahduttaa.

Muut kasvit kyllä pitäisi siivota seasta pois. :)

Vanhoista kuvista näkee, että esimerkiksi alppiruusut ovat olleet usein jo täydessä kukassa tähän aikaan. Tänä vuonna ei, mutta ainakin nuppuja on melko runsaasti. Rhodon takana näkyy lumettomuuden kuivattamia mustikanvarpuja.

Verikanukan avautuvat lehdet ovat kuin lintuparvi lennossa.

Äitienpäiväruusu:

Itsestään kylväytyneet orvokit ovat supersöpöjä.

Muisto opiskelukaupungista. Siemenestä kasvatettu tämäkin:

Morsionruusun nuppuja.

Kurjenpolvet ovat kivoja...

... ja kellukat ne vasta kivoja ovatkin. Ojakellukat leviävät ja näyttävät melkein yhtä kauniilta kuin puutarhojen lajikkeet, joista muuten olenkin jo tovin haaveillut.

Rentukat jäävät rannassamme muiden kasvien jalkoihin.

Pioneja on nyt pihassamme kuutta lajiketta. Ne ovat aika nuoria vielä, mutta kukat, oi, ne ovat ihania.

 

Kiitos taas mahtavan mielenkiintoisista kommenteistanne edellisiin postauksiini. 

Koetan ehtiä vastata niihin myös täällä blogissa. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

KÄVELYLLÄ lokakuussa - Walk with me

 

KUVAHAASTE - LINK PARTY

Ihanaa ja värikästä lokakuista päivää! Toivottavasti myrsky ei riehunut liian pahasti kotiseudullanne. Meillä kova tuuli epätavallisesta suunnasta aiheutti huolta puiden vuoksi, mutta kovin pahoja vahinkoja ei vielä ole huomattu. Yöuni jäi kyllä lyhyeksi ja katkonaiseksi.

Sitten itse postaukseen. Haapa on yksi suosikkipuuni ja sen voi arvata tästäkin postauksesta. Puu on komea ja tärkeä monimuotoisuuspuu. Tiesittekö että haavoista on Suomessa löydetty viitisenkymmentä uhanalaista eliölajia?

Haavan maahan pudonneet lehdet ovat kuin koruja.

Tämä on lokakuun postaus Kävelyllä-kuvahaasteeseeni, johon olette lämpimästi tervetulleita mukaan. Kuun ensimmäisenä lauantaina aioin kiertää saman polun kuin syyskuun postauksessani... mutta en tälläkään kerralla pystynyt kuvaamaan koko lenkkiä, koska kameran akuista loppui virta, vaikka mielestäni akkujen lataustilannetta kuvaava symboli oli näyttänyt täysiä akkuja aivan äskettäin. :D

Useimmat tämän postauksen kuvista ikuistavat pieniä, kauniita asioita jalkojemme juuresta.

Lehtipuissa näkyy jonkin verran syysvärejä.

Kielon marjoja. (Myrkyllisiä nisäkkäille, mutta eivät linnuille.)

Jäkälätkin ovat kuin koruja, ainakin jos kuvat o(lisi)vat tarkkoja. :)

Hello and welcome! Kävelyllä - Walk with me is a monthly link party and I will try to publish my post at 7:00 a.m. Finnish time on the 10th of every month... but it may also happen earlier or later, depending on the weather conditions, family circumstances, etc. :)

Let's go for a walk (or a bike ride) around our neighbourhood, in a nearby town or a holiday destination and take some photos. A walk in your own garden would be perfect as well. :) You can participate with several posts. 

The idea of this link party is to encourage ourselves to take some exercise in the fresh air and observe the beauty around us... and to find new interesting blogs. Thank you for sharing, commenting on other participants' posts, and for linking back to the party!

N.B. I tried the InLinkz tool for this link party but I noticed some technical and other issues and decided simply to add your links to my post.

Kiinnostavia kävelyretkiä:

Luisella: La funicolare di Turku 

Judee: Halloween in the Neighbourhood

Anna: Walk with me... in my garden 

Kristiina: Lokakuista Ahvenanmaata

Lorrie: October in Vancouver Island

Enkuli: Kävelyllä metsässä 

Terhi: Lokakuinen aamukävely 

Sartsa: Kävelyllä Kymijoen maisemissa

Repolainen: Aurajokirannassa kera silakoiden

Aimarii: Kävellen liikkeellä lokakuussa... pohjoisessa