Hei ja hyvää viikonloppua!
Jaahah, Helmet-lukuhaasteen kohdan 33 selvitän rimaa hipoen. :) Ensimmäinen valintani oli Muriel Barberyn Siilin eleganssi (L’élégance du hérisson, 2006). Minulla on siitä italiankielinen käännös, jossa Renéen ja Paloman kertomuksilla on kummallakin oma kääntäjänsä. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ja muistan, että kirjan lopussa (päinvastoin kun elokuvassa) Reneén erikoisen käytöksen perimmäinen syy selviää. Luin kirjaa viitisenkymmentä sivua... ja sitten en enää jaksanut. Tuleeko teille joskus sellainen olo, että maailmassa on liikaa puhetta? Kaiken älyllisen itsetutkiskelun ja filosofoinnin keskellä päähenkilöt tuntuivat yhdentekeviltä ja varsinkin Paloma omahyväisyydessään aivan sietämättömältä.
No, sitten valitsin aivan toisenlaisen kirjan. Sophie Kinsellan (oikealta nimeltään Madeleine Wickham) kirjassa The Secret Dreamworld of a Shopaholic (2000, suom. Himoshoppaajan salaiset unelmat) ei filosofoida... korkeintaan keksitään tekosyitä ostoksille.
Kirjojeni nimiösivun alareunaan kirjoitan ostopäivän ja -paikan. Olen näköjään ostanut tämän kirjan Milanon Malpensan lentokentältä. "Himoshoppaajat" olivatkin mieluista lukemista koneen lähtöä odotellessa. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, minulla on melkein kaikki sarjan kirjat. Varsinkaan myöhäisemmät osat eivät sovi päätökseeni hankkia vain kirjoja, jotka kannattaa lukea useampaan kertaan. Himoshoppaaja-kirjat toistavat epäuskottavaa kaavaa, jossa Rebecca Bloomwood (sarjan alussa 25-vuotias talouslehden toimittaja) sotkee raha- ja muut asiansa täydellisesti, mutta lopullisen katastrofin uhatessa hänestä paljastuu yllättäviä kykyjä - tämän kirjan lopussa hän huomaa olevansa terävä väittelijä, talousasiantuntija ja loistava TV-esiintyjä.
Muutoin Becky innostuu työstään vain hetkellisesti, hän huijaa itseään ja lähipiiriään ja välttää viimeiseen asti ottamasta vastuuta tekemisistään. Hänellä on suppeat kiinnostuksen kohteet. Kun Wagnerista pitävä poikaystäväkandidaatti ehdottaa retkeä Bayreuthiin, Becky pohdiskelee onko kyse ehkä Beirutista eikä välitä yrittääkään ottaa asiasta selvää. Kun outo Tarquin sitten paljastuu Britannian 15:nneksi rikkaimmaksi poikamieheksi, Becky alkaakin jo haaveilla avioliitosta...
...Because I'd better start acting posh, hadn't I, if I'm going to be the girlfriend of someone called Tarquin Cleath-Stuart.
Rebecca Cleath-Stuart.
Becky Cleath-Stuart.
Hi, it's Rebecca Cleath-Stuart here. Yes, Tarquin's wife. We met at... Yes, I was wearing Chanel. How clever of you!
Positiivisina ominaisuuksina Beckyllä on hyväsydämisyys ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen... ja tietysti laadukas maku pukeutumisessa. :) Ensimmäistä kertaa Kinsellaa lukiessani minua naurattivat erityisesti Beckyn perustelut ostoksilleen. Ei ole vierasta minullekaan määritellä kallis vaateostos investoinniksi.
Kinsella kirjoittaa sujuvaa ja helppolukuista kieltä... ja suosittelenkin alkuperäisteoksia suomennoksien sijaan. Brittienglannin ystävä oppii luontevaa puhekielta ja näppäriä ilmauksia. Suomalaislukijalle bonuksena on viittauksia Suomeen ja suomen kieleen. :) Suomenkieliset tekstit kirjassa ovat muuten virheettömiä, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Henkilöhahmot ovat eläviä, vaikkakin karrikoituja. Varsinkin Beckyn yläluokkainen ystävä Suze ja tuleva aviomies Luke Brandon olisivat kiinnostavia hahmoja myös valkokankaalla...
...It said his [Luke's] IQ was phenomenally high and he had a photographic memory. (I've always hated people with photographic memories.)
But it's not just that. It's that he always seems to have a frown on his face when he's talking to me. As if he knows what a complete fraud I am. In fact, it occurs to me, he probably does. It'll probably turn out that the famous Luke Brandon is not only a complete genius but he can read minds, too. He knows that when I'm staring up at some boring graph, nodding intelligently, I'm really thinking about a gorgeous black top I saw in Joseph and whether I can afford the trousers as well.
Kahdesta ensimmäisestä "Himoshoppaaja"-kirjasta koostettu amerikkalaiselokuva Confessions of a Shopaholic (2009) oli kuitenkin hirveä pettymys... enkä itse asiassa edes katsonut sitä loppuun. Lontoosta New Yorkiin siirretty tarina on täysin älytön eikä katsoja voi edes ihailla Beckyn tyylikästä bisnespukeutumista, koska amerikkalainen Becky pukeutuu aivan ihmeellisiin kirjaviin luomuksiin. Hyvät näyttelijät, kuten Joan Cusack ja Kristin Scott Thomas, menevät varmaan täysin hukkaan.
Tämän kirjallisuudenlajin virallisin suomenkielinen nimi taitaa olla "mimmikirjallisuus". Yksi hyvä puoli siinä ovat pastellinväriset kirjojen kannet. Niiden hengessä lisäänkin postaukseen jo aiemmin otettuja hempeänvärisiä kuvia. Tiesittekö että maaliskuun 20. päivä on kansainvälinen Macaron-päivä, Jour du Macaron? :)
Hello all! I have chosen the first novel of Sophie Kinsella's best-selling Shopaholic series for the reading challenge even though the prompt was "You have seen a movie based on the book". Infact, I have seen only the beginning of the film. It was waaay too stupid...
The lovely pastel-coloured covers of these books led my thoughts to photos I took some months ago and didn't post yet. With these photos, I celebrate the international Macaron Day, on 20 March. :)
Have a lovely weekend!
