Vielä on valoa ja värejä

 

Hyvää huomenta! Eilen oli vielä tuulinen päivä, mutta ei niin paha kuin tiistaina. Kiertelin tyytyväisenä pihalla auringonpaisteessa ja ihastelin sitä, kuinka tuuli oli puhdistanut lehdet pois teiltä ja jättänyt niitä vain kohtiin, jossa ne on maatuvat mullaksi ja ovat hyödyksi. :)

Sekin on hauskaa, että maisemat muuttuvat avarammiksi, kun osa puista on jo melkein lehdettömiä. Vaihtelu virkistää. Sitten keväällä, yli puolen vuoden jälkeen, puihin puhkeavat lehdet ovat taas enemmän kuin tervetulleita. :) Tässä postauksessa on näkemiäni pieniä, iloisia väripilkkuja. Vielä lokakuussakin on kukilla nuppuja!

Pilvipalvelu muistutti, että kolme vuotta sitten tänään herättiin lumiseen maisemaan. (Joinakin vuosina täällä lunta saattaa sataa jo syyskuun puolella.)

Tänään kuitenkin saadaan vielä nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Tuttuun tapaan tähän voi. :) Mukavaa torstaipäivää!

Se on sitten lokakuu...

... ja syksy näyttää olevan jo aika pitkällä. Täällä ei ole vielä ollut kylmiä öitä, mutta syyssateita on saatu runsaasti. :)

Näpertelijän keittiöhaasteessa etsitään tässä kuussa keittiöön tai ruokailuun liittyviä sanontoja. Nämä kolme tulivat ensimmäisinä mieleeni ja ne ovatkin varmaan melko tuttuja kaikille.

"Kyllä tätä ennen syö kuin selkäänsä ottaa."

Äitini tapasi sanoa näin yleensä itse laittamastaan ruoasta, muistaakseni varsinkin silloin, kun ruoka oli erityisen herkullista.  Netin mukaan tässä näkyy suomalainen vaatimattomuus: ruoan onnistumista kehutaan vertaamalla sitä fyysiseen rangaistukseen tai kuritukseen (selkäänsä ottamiseen eli selkäsaunaan). Tämäntyyppisiä sanontoja on muissakin kielissä, mutta en lisännyt niitä tähän, koska ne taitavat usein olla yleisempiä eivätkä liity välttämättä ruokaan.

"Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa."

Tätä sanontaa käytti usein isäni. Netin mukaan sillä viitataan siihen, että vaivannäkö ruoanlaitossa (tai elämässä yleensä) palkitaan hyvällä lopputuloksella. Minä olen kyllä ymmärtänyt tämän aivan kirjaimellisesti ja yksi herkkuni ovat edellisestä ateriasta jääneet keitetyt perunat, jotka on lohkoina paistettu pannulla ja maustettu eri tavoilla. :)

"Kyllä puuro miehen tiellä pitää..."

on perinteinen suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että kunnollinen ja ravitseva ruoka antaa voimaa tehdä töitä, harrastaa yms. Valitsin sen tähän, koska siitä tuli lempisanontani, kun opin siihen hauskan jatkon kirjasesta, jonka sain ensimmäisessä kesätyöpaikassani. 

"... vellillä ei pääse kuin veräjälle asti."

Seuraavissa kuvissa on kuunvaihteen tunnelmia. Jos näette alla olevan kuvan suurena, erotatte parven etelään suuntavia kaakattajia, hanhia ne kai olivat. :)

Näissä kahdessa kuvassa näkyy suunnilleen sama paikka, mutta erilainen valaistus ja tunnelma. Puhelimella otetut kuvat eivät ole erityisen hyvälaatuisia, mutta kuten sanotaan, paras kamera on se, joka on mukana. :)

Pari vanhaa tunnelmakuvaa... :)

Oikein mukavaa viikonloppua ja kaunista lokakuuta kaikille!

Yksi haastevastaus ja paljon muuta :)

Hei taas ja mukavaa uutta viikkoa! Tällä postauksella osallistun ensiksikin Näpertelijän keittiöhaasteeseen. Elokuun ihana aihe ovat asiat, jotka tuovat keittiöön iloa, valoa, eloa tai rakkautta. Vastailen haasteeseen osittain vanhoilla kuvilla.

Keittiö on tosiaankin kodin sydän. Aterian valmistaminen perheelle (ja/tai muille rakkaille ihmisille) saa aikaan joskus ihan pakahduttavan liikutuksen tunteen, ainakin näin ikäihmiselle. :) Vaikka keittiömme on pieni, siellä kokkaillaan paljon yhdessä. Kuten olen muistaakseni kertonutkin, jokaisella perheenjäsenellä on omat bravuurinsa. Meillä yhdistyvät ainakin suomalaiset, italialaiset, intialaiset ja hieman esimerkiksi thaimaalaiset ja meksikolaiset maut. 

Näissä kuvissa on muistoja yhteisistä kokkailuista, joka on siis ensimmäinen kolmesta iloisesta asiasta. Munkit olivat veljeni ja minun yhteinen projekti: hän teki taikinan ja minä paistoin. <3

Ruokaa meillä laittaa siis moni, mutta leipomukset teen yleensä minä.

Toinen erityisen ilahduttava asia keittiössämme on ikkunasta näkyvä järvimaisema.

Ikkunasta on mukava seurailla vuorokauden- ja vuodenaikoja sekä eläinten touhuja maalla, järvellä ja ilmassa. :)

Pari päivää sitten satoi ja tuuli.

Keittiömme, kuten kotimme muutenkin, huonekalut ja kapineet ovat joko (melko) vanhoja ja huolella säästettyjä tai pitkään haaveiltuja uudempia hankintoja. Monet niistä tuottavat iloa aivan koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyy (muistaakseni englantilaista) seinäpaperia, jolla vuosikymmeniä sitten tapetoimme ensimmäisen yhteisen kotimme keittiön seinät... ja kirjoitimme huomaamattomaan kohtaan muistoksi päiväyksen ja nimmarit :). Paperia löytyi vielä reilun rullan verran ja sillä koristettiin yhtä pientä seinää nykyisessä kodissamme.

Kuvassa näkyy myös aikoinaan Ikealta ostettu mortteli, jota käytän nyt päivittäin useaan kertaan, kun pienennän joitakin omaishoidettavan lääkkeitä. Muodoltaan ja materiaaliltaan se on minusta paljon sympaattisempi kuin morttelit, joita nyt näkyy kaupoissa.

 

Omaishoivasta puheen ollen, perheen ikäihmiselle on nyt hankittu muutamia avopaitoja. Nämä kotimaisen Puhlan paidat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Pääaukko on umpinainen, mikä minusta on parempi; sulkemiseen ei tarvita nappeja, neppareita tms. Selkä on avonainen, mutta laskostetut liepeet saavat sen näyttämään tavalliselta paidalta. Pesulämpötilaksi on merkitty 60 astetta, mutta kuvan paita on pesty jo muutamaan kertaan 90 asteessa ja näyttää vielä täysin siistiltä. :)

Olenko muuten jo ihastellut kuvan anorakkia täällä blogissa? Se on aikoinaan ostettu tavallisesta vaatekaupasta, mutta se toimii todella hyvin hieman erityisissä olosuhteissa. :) Jos on pakko mennä metsään helteellä, puen yläosaksi tämän hupparin. Se on vilpoisa eikä päästä hyönteisiä pistämään läpi. Puhelin yms. pysyy turvassa rintataskussa ja sivutaskuihinkin saa mahtumaan hyödyllisiä tavaroita. 

Aika usein puen ylle vaaleat housut puutiaisten varalta, mutta itse asiassa metsässä liikkuessa niitä ei ole tainnut hypätä mukaan ollenkaan. Tämänkin kesän punkkihavainnot ovat, ainakin toistaiseksi, kaikki kotipihalta.

No niin, nyt innostuin tästä vaateaiheesta. :) Tämä kevyt samettijakku on ihanan syksyinen ja se muistuttaa minua pusakasta, jonka äitini ompeli minulle kauan, kauan sitten. <3 Äidin ompelema takki oli musta ja vuorillinen, mutta samat ihanat fiilikset tulevat tästäkin.

Kesäkäyttöön minulla on samalta merkiltä myös kiva, raidallinen trikoomekko.

Seuraavat kuvat pihalta ovat siinä järjestyksessä, mihin Blogger ne latasi. Ensimmäinen pannulle päätynyt herkkutatti tänä kesänä...

Kotoisat siankärsämöt eivät olleet moksiskaan kesän kuivuudesta, mutta nämä vähän hienommat uutuudet, tarhakärsämöt, ovat hieman vaisuja. Niissä on myös edelleen kirvoja, vaikka niitä on yritetty poistaa useasti. Missään muissa kasveissa en ole kirvoja nähnyt. Olisivatko ne voineet tulla kasvien mukana?

Kasvien kunto eri vuosina on mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi alempana näkyvät niittyhumalat eivät oikein kukoistaneet tänä kesänä. Ruusuista postauksen ensimmäisen kuvan 'Sävel' on kukkinut ennätysrunsaasti ja -pitkään, mutta muut lajikkeet tavallista huonommin.

Täällä on siis ollut melko kuiva kesä. Sienten ja marjojen sato ei ole kovin runsas, mutta jotain on sentään poimittu. :)

Monestakin syystä aion vähentää elävien kasvien ostamista ja koettaa enemmän siemenkasvatusta. Tässä vanhassa kuvassa on yksi ihanimmista krasseistani...

... ja tässä on uusimpia shoppailujani, alehintaan tietenkin... :)

Loppukesä ja syksy ovat perheessämme syntymäpäivien aikaa. Onnea meille kaikille leijonille! :)

P.S.

Lämmin kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille!

Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuun tunnelmasta!

Samaan aikaan Italiassa...

 

Hei ja ihanaa kevätsunnuntaita!

Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)

Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!