Kevään merkkejä

 

Ohhoh, lumet ovat (täällä Itä-Suomessakin) sulaneet melkein kokonaan jo huhtikuun alkupuolella. Peipot visertävät ja mustarastaat laulaa lurittavat. On ihanaa, että pihan kevättöihin on jo päästy ja lämmintä on ollut jo liki +14 astetta, mutta se ei ole ihanaa, että jo huhtikuussa on voimassa maastopalovaroituksia. Usein tähän aikaan on vielä reilusti lunta.

Yllä olevassa kuvassa ponnistaa maasta jokin laukka. Istutin niitä tuohon eri lajeja. Saapa nähdä onko sieltä nyt noussut reippainta lajia ja muita alkaa tulla esiin myöhemmin. :)

Alla pieni tammi, jonka lehdet ovat säilyneet vihreinä koko talven.

Raidan kukat eivät ole juuri auenneet tämän kuvan ottamisesta (1. huhtikuuta).

Talven tuulissa putosi vanhasta koivusta oksa yhden alppiruusun päälle. Rhodon katkenneessa oksassa olisi ollut useita kukkanuppuja. Yksi niistä jaksoi melkein aueta maljakossa. Alppiruusujen ja havujen varjostus- ja kasteluvaihe oli aika lyhyt tänä vuonna. Nyt saisi kyllä sataa. 

Järven rannoilla on ollut sulaa jo pitkään esimerkiksi heinäsorsien iloksi.

Tämä söpöliini lienee lehtokurppa. Wikipedian mukaan se lentää vain kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, joten se on maailman hitaimmin lentävä lintu. 

Pääsiäistämme sulostuttivat ihanat hyasintit. 

Kuluneella viikolla on ollut viileitä öitä. Pakkasta on täällä ollut -7 - -8 astetta. Sulan rantaveden pinta on jäätynyt jämäkäksi reilun sentin paksuiseksi jääkuoreksi ja aamuisin olemme saaneet katsella ja kuunnella upeaa näytelmää. 

Jää alkaa laajentua auringon lämmittäessä ja nousee pieniksi harjanteiksi. Aamun mittaan ohut jää sulaa ja painuu veden pinnalle, mutta sitä ennen rannoilla kaikuu ääni, joka on vuoroin kuin vihellystä, kuiskausta, haukahtelua, pauketta ja jyrinää. On melkein vaikeaa uskoa, että noin ohut jääkerros saa aikaan niin vaikuttavaa ääntä. :)

Jäiden ihmettelyn lomassa voi ihastella myös joutsenten tanssia.

Luonnossa on loputtomasti ihailtavaa.

Kiitos kaikista, supermielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pian tulossa ovat vastaukseni Repolaisen ja Näpertelijän kuukausihaasteisiin. Ideat ovat jo valmiina ja kuviakin valittuna. :)

Kivaa uutta viikkoa!

Tähtimäntyjä ja tikkukoivuja :)

 

Tämä päivä valkeni kylmempänä kuin aikaisemmat. Eilinen sumu ja tihkusade olivat yön aikana jäätyneet ja muuttaneet maiseman kauniin talviseksi. Kuura varsinkin rannan puissa oli veikeän näköistä. Männynoksat neulasineen olivat järven puolelta katsottuna tähtimäisen kuuran peitossa ja rannan puolelta vihreitä.

Koivujen oksat oli koristeltu kuuratikuilla. :)

Kävin kaksi kertaa pihalla ja rannalla pyörähtelemässä ja kuvailemassa puita eri suunnista ja eri valossa. Iltapäivän rupeama oli mukavampi, koska pilviverho rakoili ja hieman näkyi sinistä taivastakin.

Illalla näimme vielä revontuliakin, vaikka taivas oli paikoin ohuen pilviverhon takana. Niistä en yrittänyt kuvia ottaa; nautiskelimme vain. Tämä oli kiva päivä. Hyvää yötä!

(Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.)

Haastevastauksia (ja minisarjoja)

Hei ja oikein hyvää helmikuun alkua! Edellisen postaukseni jälkeen aurinkoisia kuvaussäitä täytyikin odottaa aika pitkään. Vapaa-aika on mennyt lumitöissä, pihaa hiekoittaessa ja (vesi)sadetta pitäessä, kuten melkein joka puolella Suomea. :) Nyt sää on onneksi sellainen kuin helmikuun alussa pitääkin olla. Aamulla oli pakkasta parikymmentä astetta. 

Yläkuvassa joulun ritarinkukan uusia lehtiä ja alla edellisen postaukseni esikoista pisimpään kauniina pysynyt.

Tässä postauksessa tulevat kuvani sekä Kristiinan että Repolaisen mainioihin haasteisiin. Kristiinan haasteen aiheena helmikuussa on kodinkone josta en luovu. Haasteeseen jo osallistuneet ovat esitelleet monenlaisia hauskoja ja kiinnostavia koneita. Kristiinan tärkeä kodinkone on pyykinpesukone, ja hankalaapa olisi elämä ilman sellaista. 

Meillä on keittiössä kaksi suorastaan rakasta kojetta, jotka kuuluvat yhteen, vaikka ovatkin erimerkkisiä. :) Kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat hyödyllisiä aamun piristäjiä, mutta näiden kahden erityinen merkitys on siinä, että ne on ostettu jo vuosikymmeniä sitten (Italiassa) ja niiden ulkonäkö on niin söpöinen. Koetan käyttää niitä hellävaraisesti, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Aamulla yksi ensimmäisistä asioista on laittaa kahvi tippumaan...

Kahvimukin ja -leivän kanssa istun tietokoneen ääreen lukemaan sanomalehden näköispainosta... mutta usein blogipostauksenne ovatkin kiinnostavampia. :) Paahtoleipä marmeladin kera on yksi suosikkini. Paahtimessamme on soma virtakytkin...

... ja sen leipäkoreissa sympaattiset kahvat, mutta yksi asia siitä puuttuu, nimittäin ajastin. :D Kannattaa seurata paahtumista vieressä, jottei käräytä leipiä ja savusta taloa.

Sitten Repolaisen haasteeseen!  Helmikuun bingossa mennään ulos ihastelemaan talven kauneutta. Tällä yhdellä maisemakuvalla saan aikaiseksi bingorivin ranta - pilvi - puu. :)

Tämän kuun bingon aiheet sopivat kotipihaamme hyvin. Tässä kuvassa ei tosin ole polku, mutta kuitenkin polun varressa pirteästi punoittava puolukka. Lunta on todella vähän.

Kivi:

Jää:

Eilen siis näkyi aurinko pitkästä aikaa...

Tammikuun lopun huonojen ulkoilusäiden aikaan tuli selailtua suoratoistopalveluiden tarjontaa ja katsottavaksi valikoitui leppoisia (sala)poliisisarjoja. Ylellä näkyvästä Komisario Panda ‑ranskalaissarjasta olemme katsoneet ensimmäisen kauden.

Myös viime lauantaina alkanut Ludwig on katsottavissa Areenassa. Aina sympaattinen David Mitchell laatii ristikoita ja joutuu ratkomaan myös rikoksia. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia. Tarina on niin jännittävä, että sarja oli pakko katsoa jo kokonaan. Nyt vain odottelemaan toista kautta!

Toinen kausi on luvassa myös amerikkalaiseen Netflix-komediaan Sisäpiirin mies. Hieman kotikutoisen salaisen agentin seikkailut senioreiden palvelukodissa ovat lopultakin yllättävän koskettavia. Muistisairauden kuvaus sarjassa on liikuttava ja yksi parhaista näkemistäni.

Iloisia talvipäiviä! Alakuvassa on ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua.

Kävelyllä joulukuussa - J niin kuin joulukuu!

 

Ihanaa vuoden viimeistä päivää kaikille! Varsinaiset joulunpyhät ovat jo takana, mutta juhlavia päiviä vielä riittää. Kiitos blogin lukijoille yhteisestä matkasta kohti joulua ja erityiskiitos Annelle, Joululaiselle ja Ritalle, joiden jouluisia postauksia saimme lukea joka päivä.

Kunnon kävelylle ei meidän perheessä ehditty (!) joulun aikaan, varsinkaan aurinkoisella säällä. Niinpä joulukuisen kävelypostauksen kuvat ovat pihapiiristä, ensimmäiset joulukuun alusta ja viimeiset kuun lopusta. Teittekö te kivoja jouluisia kävelyretkiä? Kertokaa kommenteissa!

Luisella: Walking around Tallinn, at Christmas

Lorrie: A walk and Christmas sweets 

Repolainen: Valon poluilla Turussa

 

Joulukuun alussa talvi alkoi vihdoin tulla, järvi jäätyi ja saatiin hieman lunta.

Ja aivan viime hetkessä julkaisen joulukuun kuvani Kristiinan vuoden 2024 kuvahaasteeseen. :)

Kristiina on keksinyt alkavalle vuodelle uuden, erilaisen haasteen ja julkaisee ensimmäisen postauksen jo huomenna. Jännittävää! :)

JÄÄTYMINEN

JÄRVIRUOKO

JÄLJET

Nyt kohti uutta vuotta, 

toivottavasti onnellista ja rauhaisaa. 

💙🤍

Happy new year!