Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! ❤

Thank you for your visit.

21.7.2022

BBC Planet Ukraine 😄 Luontovideoita


An amazing insight into the ecology of Javelin missiles and Russian tanks!


David Attenborough (impersonator) & Saint Javelin present "BBC Planet Ukraine: The Javelin"




"David Attenborough Narrates The Life Cycle of Russian Tanks in Ukraine":






Saint Javelin on Twitter

Saint Javelin on YouTube

Clothing, posters, stickers + more: Saint Javelin

Another great Twitter account to follow: Darth Putin



18.7.2022

Kesälukemista (alehintaan) - July photos




Lapsuudessa ei ole alkukesää ja loppukesää, on vain Kesä, aurinkoinen ja melkein ikuinen. Päättyihän se lapsuudenkin kesä joka vuosi, elokuun alkupuolella koulun alkamiseen. Nyt heinäkuun puolivälissä keski-ikäinen leikkaa nurmikkoa, haistelee kosteaa ilmaa ja sen tuoksuja, tunnustelee auringonsäteiden lämpöä ihollaan ja toteaa, että kesä on kääntynyt loppupuolelleen. :)




On ilmoja pidelly... Neljän vuoden sääpäiväkirja (koonnut Maarit Varpu) on kirja, johon saan vihdoinkin useamman vuoden sää- ja puutarha-asioita siististi muistiin. Jokaiselle päivälle on oma sivunsa, joten tästä kirjasta on iloa pitkään.

Plussaa: myös vanhan kansan sanontoja ja tilastotietoa säästä.
Miinusta: jos nyt jotain pitäisi keksiä... tilaa on varattu aamun ja illan lämpötiloille, mutta ne eivät itseäni kiinnosta, koska kirjaan vuorokauden maksimin ja minimin. :)

Luovasti koetan löytää tällekin kirjalle paikan Helmet-haasteeseen. Parhaiten sopisi ehkä kohta 31: Kirjassa on jotain sinulle tärkeää. Seuraan säätä ja luonnonilmiöitä päivittäin.




Niin, perheen kanssa oli puhetta, että nyt pidetään hieman taukoa kirjojen ostossa. Hahaa, päätökseni piti parisen tuntia. Kun huomasin netin ruokaostoksilla, että alekirjoja oli tavallista enemmän, löysin valikoimasta heti paljon kiinnostavaa. :)




Tässä lyhyet kommentit ostoksistani ja niiden jälkeen vielä monta kuvaa kuluvasta heinäkuusta. :)




Ilona Pietiläinen: Kotona. Parhaat ideat kotiin, puutarhaan ja kesän juhliin
"Miltä näyttää koti ranskalaisin maustein tai sisustettuna boho-henkeen? Miten vanha navetta saa uuden elämän kesätalona? Kuinka koti sisustetaan pikkurahalla?"

Plussaa: aivan ihanaa inspiraatiota kodin sisustukseen, kunnostukseen, puutarhaan jne.
Miinusta: häitään juhlistavat pariskunnat voisivat olla erillisen kirjan aihe.
Helmet-haasteen kohtaan 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja.




Varpu Tavi ja Riitta Lahtonen: Muistisairaan selviytymisopas
Molemmilla kirjoittajilla on käytännön kokemusta vanhustenhoidon surullisesta nykytilasta.

Plussaa: mielenkiintoinen, käytännönläheinen, kansantajuinen tietopaketti muistisairauksista. Kuvituksena mm. aivan ihania valokuvauksen opiskelijoiden toteuttamia ikäihmisten haavekuvia.
Miinusta: Virkkeet kuten "Tässä vaiheessa kaikkein tärkeintä on lakata keskittymästä pelkästään siihen, miltä sinusta itsestäsi tuntuu, ja suunnata huomio myös siihen, miltä muistisairaasta tuntuu" hieman ärsyttävät. Eiköhän monen omaistaan hoitavan (sopimuksen tehneen tai ei) ongelma ole pikemminkin se, että koko elämä pyörii muistisairaan tarpeiden ja tuntemusten ympärillä ja hoitaja itse unohtuu!
Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana. Muistisairautta ei toivoisi itselle eikä muille.




365 tapaa lisätä onnea elämään - bucket list onnelliseen elämään (365 Ideen, die glücklich machen - die Bucket List für ein glückliches Leben)
Tähän ikään mennessä uskon oppineeni, että onni muodostuu pienistä hyvistä hetkistä, joita kokee, jos osaa ne huomata. Olen kuitenkin aina avoin uusille ideoille.

Plussaa: kaunis kansi ja joitakin hyviä ohjeita parempaan ja mielenkiintoisempaan elämään :) Suosikkejani ovat esimerkiksi: 
⬜ Opettele tunnistamaan viisi tähtikuviota 
⬜ Käperry koko viikonlopuksi romaanien pariin - lue, lue, lue äläkä tee mitään muuta 
⬜ Opettele kaikkien aikojen paras runo ulkoa 
⬜ Valmista seitsemän ruokalajin ateria pelkästään itsellesi. Jos se meni täysin poskelleen: 
⬜ mene kokkauskurssille!
Miinusta: Sanotaan ettei rahalla voi ostaa onnea. Tämän kirjan "tavoista lisätä onnellisuutta" monet vaatisivat aika paljon rahaa toteuttamiseen. Matkustamalla voi kokea kiinnostavia elämyksiä, mutta lisäävätkö ne onnellisuutta? Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut ratsastamaan kamelilla, polttamaan vesipiippua beduiiniteltassa tai edes kävelemään Punaisen torin poikki... Jotkut ohjeista ovat suorastaan ärsyttäviä, kuten "Anna kuuluttaa itseäsi lennolle lähtiessäsi". Justiinsa!
Helmet-haasteessa tämä kirja kuitenkin sopii kohtaan 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave! ;)

Muuten, yksi vinkeistä on "Aja asuntoautolla mukana Tour de Francella". Tiesittekö, että itäisessä Ranskassa, Haute-Saônen departementissa on osittain viimeisimmän jääkauden, osittain ihmisen muovaama alue nimeltään Plateau des Mille étangs ("tuhannen lammen ylätasanko"), joka tunnetaan myös nimellä Petite Finlande?! En minäkään tiennyt ennen kuin kuuntelin Peter Selinin selostusta Ranskan ympäriajosta. :)




Piritta Porthan ja Timo Porthan: Joogaa Suomessa
Tätä kirjaa olin katsellut jo pitkään ja harkinnut sen ostamista.

Plussaa: mielenkiintoinen esittely eri joogalajeista Suomessa ja samalla kirjoittajan oma matka suorittamisesta joogaan.
Miinusta: metsäjooga mainitaan vain lyhyesti - kirjallisuutta aiheesta muuten löytyy myös suomen kielellä.
Helmet-haaste: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Haluaisin harrastaa joogaa ohjatusti, mieluiten metsässä, laiturilla, kalliolla... :)

Aarre löytyy metsästä...




Lopuksi siis kuvia, satunnaisessa järjestyksessä, kuluvalta kuulta. Kiitos taas kommenteistanne. Nähdään pian!
















Sirokannusruoho 'Licilia Peach'. Nämäkin kasvavat meillä verkon suojissa, etteivät loikkivat ahmatit söisi niitä:




Puutarhurin ihana pikkuapulainen kirvojen ja muiden tuholaisten kimpussa:




Kerrankin hienon värisiä krasseja! :) Isoköynnöskrassi 'Purple Emperor':






🤗💟😘




6.7.2022

Hellepäivinä luettua - Arhippa, Olsson & Materazzi :)





Hei taas ja hyvää Eino Leinon päivän iltaa! Toivottavasti sää on viilentynyt myös teidän kotikonnuillanne. :) Täällä puhalsi tänään raikas lounaistuuli ja maksimilämpötila oli noin 20 astetta.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vapaa-aikaa ei minulla kesälläkään juuri ole. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt nauttia hellepäivistä ja ottaa aikaa lukemiselle. Kuumalla säällä on niin ihanaa istua varjossa kirjan kanssa. Leppeä tuuli pitää hyttysetkin loitolla (niitä on tavalliseen tapaan ollut runsaasti näin metsäisellä tontilla). Lämpö rentouttaa lihaksia ja välillä alkaa melkein nukuttaa... :)

Muuttolaatikoita availlessani löysin kaksi kirjaa, joita olin etsinyt jo pitkään, sekä hieman paremmin järjestellystä kirjahyllystä kolmannen, jota en ollut koskaan huomannut, mutta joka vaikutti kansitekstin perusteella varsin kiinnostavalta.

Tämän postauksen kuvissa on mm. iki-ihana puistoatsalea 'Adalmina'. Sen nuputkin olivat hienot. Ne näyttivät tältä:




Ruotsalaissyntyisen Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi ensimmäisen kerran 2005 ja se on arvioitu suomalaisissa kirjablogeissa jo vuosia sitten. Sain aikoinaan tämän pokkarin lahjaksi. Ottaessani kirjan nyt käteeni tuli mieleeni ajatus, että ehkä se oli valittu nimen perusteella. Se sanoi jotain, mitä antaja ei ollut koskaan minulle sanonut. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... Haluaisin laulaa sinulle lempeitä lauluja... Olisin halunnut laulaa sinulle lempeitä lauluja... Oliko hänelle itselleen laulettu? Oliko kukaan tarjonnut hänelle metsämansikoita?




Luin kirjan vuosia sitten - enkä nyt muistanut sen juonesta mitään. Muistan tunteneeni itseni hieman pettyneeksi. Ehkä kirjan nimi lupasi enemmän kuin antoi. Takakannen tekstistä tuli mieleen talvella lukemani Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla: Kaksi eri-ikäistä naista kohtaa ja heidän välilleen kasvaa yhteys ja ystävyys. Myös tässä kirjassa yhtenä keskeisenä teemana on päähenkilöiden vaikea suhde joihinkin heidän elämänsä miehiin. Jossain kirja-arviossa luin, että Astrid ja Veronika alkavat vähitellen raottaa toisilleen sieluaan. Minusta sen sijaan tuntui, että he alkoivat vyöryttää elämäntarinaansa toisilleen epäuskottavan nopeasti. Tuskallisia muistoja on molemmilla. Kirja on kuitenkin miellyttävä lukukokemus. Se sivuilla tehdään kävelyjä luonnossa, istutaan huolellisesti katetun pöydän ääreen... ja sovitetaan uimapukua. :) Suosittelen kesälukemiseksi.

Helmet 2022 -haasteessa kirja sopii kohtaan 45: Palkittu esikoisteos. Alla olevassa kuvassa koristemansikka 'Pink Panda'.




Toinen muutamia vuosia kateissa ollut kirja on Marco Materazzin Che cosa ho detto veramente a Zidane ("Mitä todella sanoin Zidanelle").




Jalkapalloa seuraavat arvaavat nimestä ja kirjan kansikuvasta, että kirja liittyy Saksan jalkapallon MM-kisojen finaaliin Berliinissä heinäkuussa 2006. Materazzista tuli toinen ottelun "hahmoista", kun hän ensin aiheutti Ranskalle rangaistuspotkun, jonka seurauksena Zinédine Zidane laukoi maalin Ranskalle. Myöhemmin Materazzi puski Italian tasoituksen. Jatkoajalla hän ajautui pelitilanteen ulkopuolella sanailemaan Zidanen kanssa, minkä seurauksena Zidane puski päällään Materazzia rintaan. Zidane sai tilanteesta punaisen kortin. FIFA rankaisi lopulta molempia pelikielloilla ja sakoilla. (Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 5-3.)

Kirja julkaistiin pikavauhtia syyskuussa jo 2006. Siinä on yli 250 mahdollista Materazzin lausumaa enemmän tai vähemmän tehokasta loukkausta. Voimme olla melko lailla varmoja, että kirjan kirjoittaja ei ole Materazzi itse. :) Kirja on nimittäin varsin nokkela. (En tosin oikein muista miksi olen tämän kirjan aikoinaan ostanut. Materazzi ei nimittäin koskaan ollut suosikkipelaajani. :)) Tässä muutamia lausahduksia vapaasti käännettynä:

Nro 101: Näin meidän kesken, mitä shampoota käytät?
181: Kuules nyt, Château Lafite Rothschild on kelvotonta juotavaa, Tavernelloa [ital. kartonkiviini] sen olla pitää.
192: Olen vakavissani: arvostan enemmän Wittgensteinin varhaiskautta ja Battistin myöhempää tuotantoa.
227: Hei Zizou, näitkö maalin jonka tein? Osaisitko sinä puskea yhtä hyvin?

Italian kielen harrastajille vielä yksi esimerkki, italialaista urheilupuhetta lyyrillisimmillään (kirosanat pois lukien), nro 155: Zinédine, tu sei uno stronzo perché io, in quel pallone liftato a palombella centrale per regalare l'uno a zero ai Bleu, ci ho visto il massimo dell'irrisione nei confronti del mio amico Francesco Totti.
Noi, nel nostro numero dieci, ravvisiamo un calciatore totemico, il diamante tattico della verticalizzazione. E tu hai voluto di dimostrare all'italiano dal sorriso neorealista e derisorio, al campione romano tanto autoironico da avere firmato un libro di barzellette che lo sfottono, che l'ombelico del mondo pallonaro alloggia ancora oltre le Alpi. 

Vuonna 2019 etsin tätä kirjaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirja kertoo Berliinistä. :) Vuoden 2022 haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 1: Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.




Tämän postauksen kolmas kirja sujahtaa kohtaan 44: "Kirjan nimessä on kaupungin nimi". Pirkko Arhipan Osta aikaa Naantalista (julkaistu vuonna 1972, hankittu kirjaston poistohyllystä vuosia sitten) oli mukava yllätys. En ole lukenut Arhipan muita kirjoja, mutta tekisi mieli sanoa häntä aliarvostetuksi jännityskirjailijaksi. Lukisin mielelläni lisää tämänkaltaista, koska 
- juoni on mielenkiintoinen, jännittäväkin. 
- henkilöt ovat melko uskottavia; päähenkilö toimittaja Ahtola, jonka elämän käännekohdat selviävät lukijalle vähitellen, on hankkinut kannuksensa sensaatiolehden toimittajana, muttei ole niin yksiulotteinen hahmo kuin voisi kuvitella
-kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa esim. talouselämästä, talouden vaatimuksista suhteessa vanhan ja kauniin säilyttämiseen, lehtien kustantamisesta jne.
(Tämä kuun puolivälissä alkavat Naantalissa asuntomessut. Olisipa mukavaa päästä käymään messuilla ja tutustumaan kaupunkiin!)
- pidän kirjoittajan tyylistä; minua miellytti esimerkiksi, kuinka dialogien puhuttu kieli elää kirjoitettuna tyylikkäästi, siis henkilöiden repliikit ovat mielestäni sopivat sekoitus puhutun ja kirjoitetun kielen ominaisuuksia. 




Lämmin kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tämän postauksen kommenttiosio on jälleen ajanpuutteen takia suljettu. Voikaa hyvin!




Briefly in English: Dear all, thank you for your kind and thoughtful comments on my previous post. This bite-sized book review is unfortunately in Finnish only. Pirkko Arhippa's enjoyable detective story located in Naantali, a picturesque resort town in southwestern Finland, and Marco Materazzi's tongue-in-cheek look at what he might have said to prompt Zinedine Zidane to headbutt him in the 2006 World Cup Final haven't, to my knowledge, been translated into English. Linda Olsson's warm-hearted novel Let me sing you gentle songs, on the other hand, was originally published in English. 

Stay safe and well!


1.7.2022

Kesäkuun kuvia - Happy July!




Hei taas, toivottavasti päättynyt kesäkuu oli teille rentouttava! Minulla elämä jatkuu hyvin kiireisenä, puutarhakin on hieman rempallaan, koska ensin oli pitkä sateinen jakso ja nyt lämpötilat hipovat kolmeakymmentä celsiusastetta. Olen kuitenkin ehtinyt myös nauttia kesästä ja räpsiä muutamia kuvia. Siperiankurjenmiekka kukkii. Se on hienonnäköinen jo nupulla ollessaan:




Satuin saamaan käsiini Crème Fraîche -purkin ja reseptin Lyonin kanaan. Kesäkuun alku oli niin viileäkin, että pakko oli kokeilla lohduttavaa pataruokaa. :) Tämä on luullakseni hieman yksinkertaistettu resepti ja melkein kaikkia aineksia oli kotona valmiina.




Minun poulet au vinaigre à la Lyonnaise ei näytä aivan yhtä kauniilta kuin reseptin kuvassa, mutta neljä ihmistä söi kerralla kaiken. :)




Alkukesän ilta...




Raparperi-kaurapaistosta piti jatkaa omenalla...




... mutta sekin syötiin yhdessä hujauksessa.




Sireenit ovat jo kukkineet.




Isorikko kukkii vielä...




... samoin akileijat...




... ja alppiruusut. 'Haaga' kukkii joka vuosi!




Varhain kesäaamuna...




Verikurjenpolven kukat näyttävät kuvassa hieman liian sinertäviltä.




Tuoksukurjenpolvi 'Spessart' on söpö jo nuppuvaiheessa...




... ja ihastuttavan kaunis kukkiessaan. :)




Aivan samaa voi sanoa seittimehitähdestä!





Tässä postausta kirjoittaessani huomaan, etteivät kuvat ole kovin hyvälaatuisia.




Suosikkitarjottimeni:




Toivottavasti säätiedotus on oikeassa ja ensi viikolla viilenee ja sataa ainakin hieman. Nyt on voimassa metsäpalovaroitus, UV-säteilyvaroitus ja varoitus korkeasta lämpötilasta. Onneksi aivan kaikki ei vielä kuki! Jotain riittää hieman myöhemmäksikin. Pionit alkavat kukkia pian.




Alppipiikkiputki: 




Lopuksi hieman syvällistä pohdiskelua. :)

En tiedä, onko sattumaa vai ei, että tänä keväänä/kesänä blogini seuraamisen ovat lopettaneet muutamat pitkäaikaiset lukijat (jotka muuten ovat blogimaailmassa edelleen). Seuraamisen lopettamiseenhan voi olla monia syitä, seuraajaan (kiinnostusten muuttuminen, vähäinen vapaa-aika...) tai blogiin (blogin aiheiden muuttuminen, blogin kaupallistuminen, kuvien/tekstien tason lasku, postauksia liian usein/liian harvoin...) liittyviä. Luulen, että joskus voi syynä olla se, että bloggaaja ja seuraaja ovat jostain tärkeästä aiheesta eri mieltä. 

Tässä blogissa haluan jakaa kuvia luonnosta ja puutarhasta. Olen välttänyt esimerkiksi politiikkaan ja uskontoon liittyviä aiheita. On kuitenkin aiheita, joista ei voi vaieta. Me nuoremmat sukupolvet mietimme toisinaan, mitä olisimme tehneet, jos olisimme asuneet Euroopassa 1930- ja 1940-luvuilla? Olisimmeko hyväksyneet vaieten hyökkäyssodan ja kansanmurhan vai yrittäneet toimia ihmisyyden puolesta omien mahdollisuuksiemme rajoissa? Mitä teemme nyt, kun Euroopassa on käynnissä Venäjän raaka ja häikäilemätön hyökkäyssota, jonka tavoitteena on tuhota epäinhimillistetyt "fasistit"?

Sami Vainio kirjoitti hyvin Savon Sanomissa 29.6.:
Venäjän toiminta Ukrainassa on moraalisesti yksiselitteisen kuvottavaa, puhumattakaan tulevista askelista, jos operaatio osittainkin onnistuu. Tässä sodassa ovat loppuun asti vastakkain vapaus ja orjuus, totuus ja valhe, sanalla sanoen hyvyys ja pahuus. Valitettavasti lopputulos on kaikkea muuta kuin varma.

Ukrainan taistelu on yhä myös meidän taistelumme. On vain ymmärrettävä, ettei vielä riitä, ei lähellekään. Kovuuteen on vastattava entistä kovemmalla kovuudella. On siedettävä elintason laskua, vähän kärsittäväkin. On pakko pystyä parempaan.
Me hyvinvoivat eurooppalaiset olemme saaneet nauttia pitkästä rauhan ajasta. Nyt kannattaa valmistautua, sekä henkisesti että aineellisesti, kuukausiin ja ehkä vuosiinkin, jotka vaativat uhrauksia myös meiltä. Minä en ole erityisen suurituloinen ja niinpä menojen pienentämisestä on tullut mielenkiintoinen harrastus. Elintason lasku ei harmita, jos samalla puolustetaan hyvyyttä, totuutta ja vapautta.

Niinpä yritän myös pitää Ukrainan asiaa esillä blogissanikin. Jos se karkottaa jonkun lukijan, olkoon sitten niin.

Toinen asia mistä ei voi vaieta, on luonto ja sen uhattu monimuotoisuus. Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLifen tiedotteessa kerrotaan, että Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLifen koordinoimien pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomessa monen lintulajin huolestuttava taantuminen jatkuu edelleen. Esimerkiksi erittäin uhanalaisia hömötiaisia havaittiin vain puolet kymmenen vuoden takaisesta määrästä. Tiesittekö että vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin laji pajulinnun, peipon ja metsäkirvisen jälkeen? Se on vähentynyt kaikkialla Euroopassa. Suomella on hömötiaisesta erityisvastuu, koska neljäsosa kannasta pesii täällä.

Oli surullista lukea, että keskustan puoluekokous on päätynyt kannattamaan laulujoutsenen "kannanhoidollisen" metsästyksen sallimista. Savon Sanomat on tietenkin samaa mieltä keskustan kanssa. Perustelu on käsittämätön: Koska laulujoutsen - myyttiemme, kansanperinteemme ja kulttuurimme tärkein lintu - oli metsästyksen ja pesien ryöstelyn takia 1900-luvun alkupuolella melkein hävinnyt sukupuuttoon, suojelun ansioista pelastunut lintu onkin nyt "tulokaslaji"!

Salametsästystä on esiintynyt jo vuosia. Menneiden aikojen itäsuomalaisille joutsen oli pyhä lintu. (Nykyisinhän sana "pyhä" herättää usein huvittuneisuutta, jos ei pilkkaa.) Itse en lapsena osannut edes haaveilla joutsenen näkemisestä. Sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin joka kerta, kun joutsenpari lentää pihan yli järvelle.




Levollista heinäkuuta!

Wishing you all a blessed and safe July!