Hyvää huomenta! Toukokuisessa postauksessani näitte pienen kuusentaimen, joka kasvaa lahoavan koivunkannon päällä. En ole varma milloin pihapiirissä kasvanut koivu kaadettiin, mutta taisin huomata kannon ensimmäisen kerran vuonna 2016, koska sen päällä kasvoi ihanaa sammalta:
Vuonna 2017 kuvasin söpöjä pikkukiviä sen päällä:
Vuonna 2021 kannon päällä kasvoi satumaisia sieniä. :)
Vielä vuosi sitten sammal oli pehmeää ja houkuttelevaa...
... ja kannon kyljessä kasvoi hauskoja "sämpyläsieniä". :)
... mutta tänä vuonna maatuminen on jo edennyt pitkälle.
Näkymä elokuussa:
Tunnelmallista syksyä!
Sara, you have me enthralled with this delightful post. I wonder if you have seen the work of 'artistsuniversum'? He is on either Facebook or Instagram.
VastaaPoistaAivan ihana postaus. Ps. Teetkö tänä vuonna joulukalenterin?
VastaaPoistaTästä tuli mieleeni kuin ihmisen elonkaari. Syntymästä kuolemaan. Kaunis kertomus.
VastaaPoistaKiitos ihanasta postauksesta ♡
VastaaPoistaIt’s a really interesting sequence, Sara, quite apart from the whimsicality you inject into it. It illustrates the eternal cycle of life, decay and renewal in nature, and is quite profound. As the human population of the Earth continues to soar out of control and more of these natural events are interrupted, forests cut down and paved over, I fear for the ultimate consequences of this disregard for Nature. Have a great weekend. David
VastaaPoistaIhana postaus ja huomaatko, että uusi männyntaimi on nyt juurtunut kantoon
VastaaPoistaSuloisen kaunis tarina luonnon monimuotoisuudesta. Pystyn hyvin kuvittelemaan kuviasi katsomalla ne valtavat määrät pikkuötököitä ja -eliöitä, joille tuo kanto on tärkeä.
VastaaPoistaLahoavat kannot suovat hyvän kasvualustan niin monelle. Vielä vihreässä kuosissa oleva kanto näyttää vitaaliselta, mikä on tavallaan lume,Hienosti kuvattu kannon viimeisiä aikoja. koska hajoaminen on tapahtumassa.
VastaaPoistaHienosti kuvattuja kannon viimeisiä aikoja.