On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...
... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)
Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)
Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!
Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)
Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".
Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.
Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :)
Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12".
Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
🤗
Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!