Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit

19.10.2024

Harmaata...




Tunnelmallista lokakuista lauantaita! :) Repolaisen mainiossa värihaasteessa on vuorossa harmaa. Se on kaunis väri ja esimerkiksi pilvinen, sumuinen sää ihanan tunnelmallinen. Kuten Repolainen kirjoittaa omassa postauksessaan, harmaa tuo muut värit esille ja niinpä esimerkiksi syksyn lehdet aivan hehkuvat väreineen pimeänäkin päivänä.

Seuraavissa kuvissa on ihanaa syksyn pimeyttä, mutta ne on oikeasti otettu huhtikuussa. :)




Talvi yrittää vielä pyristellä, mutta ei voi mitään! Pian jää sulaa ja valo ja lämpö voittavat. :)




Vanha kuva: Tulin ostosten kanssa autoon ja huomasin, että viereisessä harmaassa autossa oli niin komea kuljettaja, että oli pakko ottaa kuva... :)




Tässä vielä edellisen postauksen kanto tämän kuun alussa:





Nuoret joutsenet ovat harmaita. Nämä kyllä taisivat olla kaikki valkoisia, mutta varjot näyttävät harmailta. :)




Harmaa on ihana väri langoille. Tässä on ollut jokin tosi tarkka projekti alkamassa, kun olen punninnut lankaa jakaakseni kerän tasan kahtia. :)




Aioin lopettaa postauksen tähän kuvaan, jossa peltipurkin harmaat lintuset ja punaiset sydämet vievät ajatukset jo jouluun...




... mutta sitten luin jotain, joka sai mieleni oikeasti apeaksi...




... ihana Françoise Hardy, ranskalainen laulaja ja lauluntekijä, on kuollut, jo kesäkuussa. En tiedä kuinka uutinen oli jäänyt minulta huomaamatta.

Elle est partie, finie la souffrance. Repose en paix.





5.7.2023

Tiesittekö, että Ranskassa järjestetään härkätaisteluja?

 


Minä en tiennyt...

Hei ja rentouttavaa heinäkuuta! Sateisten päivien iloksi olen katsellut TV:stä Ranskan ympäriajoa. Säät ovatkin muuten olleet aika hankalat viljelijän ja puutarhurin kannalta. Kesäkuu oli kuiva ja aika lämmin; sen jälkeen on sadetta saatu ajoittain kaatamalla. Puutarhan ulkoasu on hiukkasen ränsistynyt. Onneksi vuoripionia lukuun ottamatta pionit ovat vasta nupulla.

Yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilyn etappikilpailusta, Tour de France, on siis meneillään. Kisa alkoi Espanjan Baskimaalta ja toissapäivänä siirryttiin Ranskan puolelle. Maisemat, luonto ja arkkitehtuuri ihastuttivat katsojaa, kuten aina... kunnes selostaja alkoi kertoilla kuvissa näkyvistä härkätaisteluareenoista. {tyrmistys} Niinpä, onhan tästä puhuttu Suomessakin. Yle kertoi uutisessaan viime vuoden marraskuussa, että Ranskassa ei härkätaisteluja kielletä. Tässä uutinen kokonaisuudessaan (alleviivaukset minun):

Ranska ei kiellä härkätaisteluja

Ranskan parlamentti on hylännyt esityksen härkätaistelujen kieltämisestä.

Parlamentin 577-jäsenisen alahuoneen oli alun perin määrä äänestää asiasta. Kieltoa ajanut edustaja veti kuitenkin esityksensä pois sen jälkeen, kun aiheesta oli jätetty yli 500 muutosesitystä, joista moni oli tarkoitettu ainoastaan viivästyttämään äänestystä.

Vaikka yleinen mielipide on härkätaistelujen kieltämisen kannalla, lakiesityksen odotettiin menevän nurin. Enemmistö lainsäätäjistä ei halua suututtaa perinteen kannattajia maan eteläosissa.

Ranskan härkätaisteluissa tapetaan arviolta tuhat eläintä joka vuosi.

Lähde: AFP

Jos joku espanjalainen on sattunut kysymään, olenko käynyt Espanjassa, olen vastannut, että en matkusta sinne niin kauan kuin härkätaisteluja pidetään. (Varsinkin nuoret ovat hyväksyneet mielipiteeni ongelmitta.) Huom.! Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut vuodesta 2010 alkaen ja Kanariansaarilla ne oli kielletty jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Ranskan lainsäätäjiä ei tietenkään kiinnosta vähääkään, mutta täten tiedotan, että en matkusta Ranskaan niin kauan kuin brutaali eläinrääkkäys saa jatkua... ja siitä ollaan vielä ylpeitä, kuten joidenkin lounaisranskalaisten kaupunkien matkailusivuilta voi lukea.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. :) Kuvissa suosikkikurjenpolviani, perunamaa kauneimmillaan sekä sadepisaroita syysleimukukan lehdellä. Ihania kesäpäiviä kaikille!






🤗 to you all... and bulls!

😠 to bullfighters and the députés (the National Assembly's legislators)!




25.11.2021

(L'Occitane) En Provence (Premium Advent Calendar) :)



Hei taas! Lokakuisessa postauksessani mainitsin ostaneeni itselleni joulukalenterin tavaratalon kosmetiikka-alesta. Tässä postauksessa kerron tarkemmin L'Occitane en Provence -kalenterin sisällöstä, joten älä jatka lukemista, jos haluat tuotteiden pysyvän yllätyksenä. :)

Kuvat Provencesta ovat saksalaisten ystäviemme ottamia. Olemme voineet ihastella niitä lahjana saadussa seinäkalenterissa. <3


Paitsi lämpöä ja tuoksuja, myös kesäisen Kaakkois-Ranskan aurinkoa kyllä kaivattaisiin... varsinkin  valokuvaamiseen. Tässäpä muutamia pilvisenä marraskuun päivänä otettuja kuvia...

Pidän tämän kalenterin sisällöstä, mutta en erityisesti ulkonäöstä. Siispä kierrätin vihreän laatikoston ei-jouluiseen käyttöön eli lajittelin sinne kipoista ja kapoista löytyneitä ruuveja, nauloja, prikkoja jne., joita ainakin meillä tuntuu olevan aivan joka paikassa. :)


Rasiat sen sijaan asettelin työpöydän yhteen vetolaatikkoon ja vihdoinkin voin lajitella nappeja koon, värin ja materiaalin mukaan. :)


Kuten alla olevasta listasta näette, tuotteet ovat pieniä. Ostin kalenterin siis tarjouksesta, ja yhden tuotteen keskimääräiseksi hinnaksi tuli noin neljä euroa.  Saako siinä rahalle riittävästi vastinetta? En tiedä, mutta ainakin voin sanoa, että aiemmin käyttämäni L'Occitane-tuotteet ovat olleet aika ihania. :)

Olen avannut ja ottanut käyttöön vasta yhden tuotteen. Täydennän arvioitani sitä mukaa, kun kokemusta karttuu. --- Premium-joulukalenteri sisältää seuraavat tuotteet:

Käsivoiteita: 
• 30 ml Shea Dry Skin Hand Cream                        Näitä testattu pakkaspäivinä: ravitseva. Pieni, ärsyttävä asia: putkilon suulta lähti metallinen suojus hyvin, mutta siihen jäi muovikalvo, jonka sai poistettua vain neulalla. :)
• 10 ml Shea Honey Hand Cream                           Ravitseva; raikas tuoksu.
• 10 ml Shea Intensive Hand Balm                         Ok
• 10 ml Cherry Blossom Hand Cream                    Ok
• 10 ml Shea Delightful Rose Hand Cream            Ravitseva; mieto tuoksu, joka jää iholle ihanaksi muistoksi.

Hiustenhoitotuotteita:
• 35 ml Gentle & Balance Micellar Shampoo        Mieto, vähän turhankin. :)
• 35 ml 5 Essential Oils Shampoo                          Mieluisampi kuin edellinen: kiva tuoksu, pesee puhtaaksi
• 35 ml 5 Essential Oils Conditioner

Almond-sarjaa:
• 50 ml Almond Shower Oil                                    Nämä ovat...
• 50 ml Almond Body Milk                                    ... kaikki suosikkejani...
• 15 g Almond Crunchy Muesli Scrub                   ... ihanan tuoksunsa ansiosta. :)

Suihkuun ja vartalolle:
• 35 ml Shea Shower Oil
• 30 ml Verbena Shower Gel
• 35 ml Cherry Blossom Shower Gel                        OK, tämä Kirsikankukka ei ole suosikkituoksuni
• 25 g Shea Milk Extra Gentle Soap                          OK, pehmenee aika nopeasti
• 35 ml Cherry Blossom Shimmering Body Lotion   Sama kommentti kuin suihkugeeliin yllä :)

Kasvojenhoitotuotteet:
• 30 ml Oil-To-Milk Facial Make-up Remover        Jättää ihon pehmeäksi; tuoksu ei minusta erityisen hyvä
• 5 ml Immortelle Overnight Reset Serum                Ok
• 8 ml Immortelle Precious Cream
• 4 ml Immortelle Divine Cream                             Sama kommentti kuin meikinpoistoaineeseen muutama rivi ylempänä :)

Huulille:
• 28 g Fruity Perfecting Balm                                    Ei tavallinen huulivoide: puikko on keltainen, mutta värjää huulet kevyesti punertaviksi. "Täyteläistävä" vaikutus tuntuu huulilla kihelmöintinä. Tuoksuton.
• 28 g Fruity Lipstick, 010 Nude Infusion                Ok, "nudet" sävyt eivät koskaan ole suosikkejani.

Ja vielä:
• 15 g The Petit Remedy Cosmetic Balm                   Ravitsevan tuntuinen, ei imeydy kovin nopeasti.
• 5 ml Herbae par L'OCCITANE Eau de Parfum      "Poikkeuksellisen vihreä ja raikas kukkaistuoksu, jossa villiruoho yhdistyy karhunvatukan, villiruusun ja valkopeipin vivahteisiin." Hmmm, mikä on villiruoho? :) Raikas alussa, myöhemmin tavanomainen, sanoisin.



Käsivoiteita ei voi olla liikaa...


Manteli-sarja on yksi suosikkini...


Tuotteet on mielestäni hyvin valittu, esimerkiksi yksi huulirasva ja yksi huulipuna on sopiva määrä. Näiden kanssa olisi mukava lähteä reissuun johonkin lämpimään, aurinkoiseen kohteeseen. :)




Täällä pöllyää lunta niin, ettei vastaranta näy. :)




Kuvassa yksi lapsena tekemistäni kuusenkoristeista (=pieniä puupaloja kauniisti päällystettyinä). :D Jouluaattoon on alle kuukausi ja sen kunniaksi otin koristeet esille ja ripustin ne pienessä sinkkiämpärissä asuvan kuusentaimen oksille. Se kasvoi huonossa paikassa. Toivon että se pysyy elossa talven ja pääsee keväällä takaisin luontoon johonkin parempaan kohtaan. :)


Ihanaa joulunodotusta kaikille! 



14.7.2020

Koronakevät, koronakesä - Beautiful Hydrangeas


Hei taas! Toivottavasti olette voineet hyvin ja nauttineet kesästä. Tässä postauksessa on enemmän (ja poleemisempaa) tekstiä kuin minulla yleensä... mutta kannattaa vierittää postaus loppuun asti, koska lopussa on ihania hortensiakuvia Italiasta. :) Kirjaan tähän tavallisen kansalaisen ajatuksia ja kokemuksia koronakeväästä ja -kesästä.

Kuvat ovat jälleen Pohjois-Italiasta. Tänä keväänä on ollut helppoa ottaa kuvia ilman ihmisiä. :)

In English: In this post, there are some random thoughts (in Finnish) on life with the coronavirus. Photos are again from Northern Italy, from April to July, from Rhododendrons to Hydrangeas.


My favourite cloth mask

Korona omassa elämässäni

Vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien vaaroista jo pitkään (mielenkiintoinen Ylen artikkeli vuodelta 2018), COVID-19 vetäisi maton melkein koko maailman jalkojen alta. (Kai täytyy sanoa, että toivottavasti virusta ei lähetetty liikkeelle tarkoituksella.) Sen aiheuttamat taloudelliset, yhteiskunnalliset, terveydelliset ja koulutukselliset vahingot ihmiskunnalle ovat mittaamattomat. Vieläkin tilanne tuntuu epätodelliselta.

Itse kuulun (toistaiseksi) onnekkaisiin. Rauhaisa elämä maaseudulla on jatkunut melkein normaalina. Omalle pihalle ja metsään pääsee milloin vain. Läheisimmistä ihmisistä useimmat pystyivät siirtymään heti etätöihin.

Olin helmikuussa varannut hartaasti odotetun matkan Italiaan. Olin erityisen tyytyväinen hyviin aikatauluihin, joten varasin matkan, vaikka Pohjois-Italiassa oli jo tautitapauksia. Siinä vaiheessa kun Finnair ilmoitti, että lentojen ajankohtaa voi siirtää myöhemmäksi, olisin sen tehnyt, mutta nettisivulla se ei onnistunut enkä päässyt asiakaspalvelussa koskaan hoitamaan asiaa ihmisen kanssa, en verkossa, en puhelimitse, en suomeksi, en englanniksi... Kyllähän tällainen pandemia on katastrofi esimerkiksi lentoyhtiöille, ja olenkin pahoillani Finnairin puolesta, mutta onnellinen, että olen nyt saanut takaisin lentolippujen hinnan.

Tunnen koronainfektioon sairastuneita sekä Suomessa että Italiassa. Italiassa entinen omalääkärimme on siihen kuollut ja yksi naapureistamme oli kuukauden tehohoidossa ja koettaa nyt toipua keuhkovaurioista.




Toimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen hallitus on toiminut jämäkästi ja hyvin viruksen leviämistä vastaan ja sen haittojen vähentämiseksi. Alussa viruksesta ei tiedetty juuri mitään ja myös hallituksen tiedotustilaisuudet loivat turvallisuuden tunnetta: maan johto toimii ja tiedottaa siitä kansalaisille. 

Esimerkiksi THL:n ja Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa on näyttänyt olevan parantamisen varaa, mutta uskon ja toivon, että virheistä on otettu opiksi.

Joidenkin ihmisryhmien suhtautuminen asiaan sen sijaan on hämmästyttänyt minua. Ei ikäihmisiä tai muita riskiryhmäläisiä missään vaiheessa syyllistetty tai alennettu toisen luokan kansalaisiksi. Suomessa ei asetettu ulkonaliikkumiskieltoa kenellekään. Korkea ikä näytti selvästi olevan riskitekijä vakavalle taudille, ja luulisi itsesuojeluvaistonkin kertovan, milloin kannattaa olla varovainen. Huoli tehohoitopaikkojen ja hengityskoneiden riittävyydestä oli siinä vaiheessa hyvin aiheellinen. Kuten aina, eniten pitävät meteliä ne, joiden tilanne ei suinkaan ole vaikein. Siis nämä hyvinvoivat seniorit, jotka "ymmärtävät asiat paremmin kuin nuoremmat" ikäryhmät. Ylekin julkaisi ainakin yhden kolumnin, jonka henki oli, että aika velikultia nämä ikäihmiset, kun eivät alistu kotiarestiin.

Sen sijaan vierailukielto hoitokodeissa olevien vanhusten ja esimerkiksi muistisairaitten luo oli (ja on) niin sydäntäsärkevän kauhea asia, että en halua siitä edes kirjoittaa tämän enempää. Toivottavasti pandemian jatkuessa osataan hoitokotien käytännöt järjestää inhimillisemmin.

Meidän perheessä oli koko ajan selvää, että perheen ikäihmisiä voidaan tavata pihalla pitäen turvallista etäisyyttä. Onneksi oli kevät ja kesä tulossa. Monet kerrat on kahviteltu ja lounastettu ulkona. Pöytien kattaminen sujuu jo rutiinilla. :)




Vieraita tulossa

Kuten varmasti melkein kaikilla, koronapandemia on vähentänyt mahdollisuuksia tavata rakkaita, mutta toisaalta myös vähentänyt velvollisuutta tavata vähemmän tärkeitä ihmisiä. :) Kuinka rentouttavaa - ei tarvitse olla aina vierasvaraa yllätyskahvittelijoille! Vaan onpahan jokunen itsensä-kylään-kutsuva henkilö meillekin tiensä löytänyt.

Mielenkiintoisin tapaus oli iäkäs pariskunta Etelä-Suomesta, joka oli tulossa juuri Keski-Euroopasta saapuneen iäkkään sukulaisen mökiltä. Pitkähkö pöytä katettiin terassille ja kahvittelu koetettiin hoitaa etäisyydestä ja hygieniasta huolehtien, koska perheessämme on vakavasti riskiryhmään kuuluvia. Jossain vaiheessa vieraileva rouva jo huudahti, että "me lähdetään pois, jos te olette noin tarkkoja"... Nämä ihmiset olivat kertomansa mukaan eläneet samoin kuin ennenkin eikä tautia ollut tullut. Niinpä. Koska monet suomalaiset ovat ovat noudattaneet suosituksia tunnollisesti, siitä ovat hyötyneet nekin, jotka eivät ole sitä tehneet.




Pidetään kansantalouden pyörät pyörimässä :)

Ruokaa täytyy kaikkien ostaa. Maaliskuussa menin paikalliseen ruokakauppaan, suunenäsuojus päällä ja etäisyys mielessä. Tietenkään kenelläkään muulla ei ollut maskia eivätkä asiakkaat etäisyyksistäkään välittäneet.Henkilökunta kyllä yritti siitä muistuttaa. Onneksi kylän toinen market kuuluu keskusliikkeeseen, joka on järjestänyt yllättävän hyvin toimivan ruoan verkkokaupan. Tuotteiden keräily ja kotiinkuljetus 10 €:lla on hyvä palvelu. Ostoksista on tullut paremmin suunniteltuja ja ruokahävikki on pienentynyt entisestään. Verkkosivulla on myös kätevä "Sesongissa nyt" -sivu, jolta on kätevää valita satokauden tuotteita.

EDIT 26.7.2020 Olin tekemässä uutta tilausta ja huomasin, että kotiinkuljetuksen hinta on nyt 14,90. Se on valitettavasti liikaa eikä tuollainen 50 %:n hinnankorotus muutenkaan miellytä, joten nyt keksitään sitten muita tapoja tehdä ostokset turvallisesti.

Totuuden nimessä on mainittava, ettei täällä syrjäseudulla juuri ole ollut tautitapauksia. Kuitenkin, jos taudin leviämistä ei olisi saatu niin hyvin hillittyä, myös täällä olisi kannattanut opetella seuraamaan suosituksia. Niin, ja tietenkin (kohtuuhintaisia) hengityssuojaimia pitäisi olla saatavilla. Pitkään aikaan niitä ei saanut ainakaan apteekista. Nyt tarjolla on kalliita kiinalaisia suojaimia. :(

Tänne maaseudun rauhaan on ollut aiemminkin mukava tilata tavarat (esim. vaatteita, kosmetiikkaa) kotiinkuljetuksella, mutta tänä keväänä olen tilannut kotiin yhä useampia tuotteita, paitsi kirjoja, myös kasveja ja askartelutarvikkeita. Myös palapelirintamalla tapahtuu uutta. :) 




Uutisia maailmalta

Keväästä lähtien olen seurannut entistä säännöllisemmin The Guardian -lehteä. (Suosittelen lämpimästi myös The Economist -lehteä.)

Myös Yle käyttää Guardiania tietolähteenään, hiljattain esimerkiksi valitettavasta uutisesta, että koronaviruksen vasta-aineet näyttävät häviävän verestä jopa viikoissa eikä immuniteetti tautia vastaan siis kestä kovin pitkään.

Muut mielenkiintoiset artikkelit ovat koskeneet esimerkiksi viruksen mahdollisesti aiheuttamia neurologisia ja psykiatrisia jälkitauteja ja sitä ikävää näkymää, että tulevien rokotteiden teho on mahdollisesti heikoin juuri ikäihmisillä.

Kasvomaskeista on lehdessä kirjoitettu paljon. Asiantuntijat ovat suositelleet maskien pakollisuutta, Pianhan Englannissa maskien käyttö onkin pakollista esimerkiksi kaupassa käytäessä. Lehdessä on annettu hyviä vinkkejä maskien käyttöön ja esimerkiksi niiden tekemiseen kotona.

Perjantaina 10. heinäkuuta kerrottiin Philippe Monguillot'n kuolemasta. Ranskalainen linja-autonkuljettaja kuoli sairaalassa joitakin päiviä pahoinpitelyn jälkeen. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan ihmisiä, jotka mukiloivat aivokuolleeksi ihmisen, joka kehottaa heitä noudattamaan sääntöjä, tässä tapauksessa käyttämään kasvomaskia julkisessa liikenteessä. Tai olisi minulla sanoja, mutta niitä ei voi käyttää tässä koko perheelle sopivassa blogissa.

Niin, ne maskit. Uutisissa olemme nähneet "mielenkiintoisia" videoita amerikkalaisista maskien käytön vastustajista. Muistatte varmaan Korea-aiheisen kirjapostaukseni ja maininnan joidenkin kulttuurien yhteisöllisyydestä. Miljoonat aasialaiset ovat vuosikymmenien ajan suojanneet toisiaan tartuntataudeilta käyttämällä maskeja. Joillekin ihmisille näyttää olevan vaikea käsittää, että jos kaikki käyttävät maskeja (ja noudattavat muita suosituksia), kukaan ei sairastu!

Niin, kaikkihan eivät pidä koronavirusinfektiota vakavana asiana. Texasissa kuoli 30-vuotias Covid-bilettäjä, joka tiettävästi oli pitänyt tautia huijauksena.

Yhdysvaltain presidentti on nyt suostunut näyttäytymään kasvomaskissa, mutta muuten uutiset sieltä päin ovat aika huonoja. Koronatapausten määrä kasvaa. New York Timesin mukaan arviolta 5,4 miljoonaa amerikkalaista on menettänyt työpaikkansa ja siis sairausvakuutuksensa koronapandemian seurauksena. Anthony Faucin työtä vaikeutetaan jälleen. Jne.

Suomessakin on maskeja pidetty haitallisina esimerkiksi väittäen, että me tavalliset kansalaiset olemme liian tyhmiä käyttämään niitä oikein. Oikeaan käyttöön tarvitaan nimittäin koulutus, pelkät ohjeet eivät riitä. Maskien väitetään myös saavan ihmiset unohtamaan turvavälit. Itselläni niiden vaikutus on päinvastainen: ne juuri muistuttavat poikkeuksellisesta tilanteesta ja varovaisuuden tärkeydestä.




Bloggaajana

Tämä on ensimmäinen varsinainen postaukseni koronaviruksesta - kunpa niitä ei useita tarvittaisikaan... Olen koettanut blogissa keskittyä enemmän mukaviin asioihin, jotka vievät ajatukset pois pandemiasta. Oletteko huomanneet esimerkiksi uudet linkit blogilistassani? Interesting sites -listalta löytyy asiaa ja viihdykettä. Italian kielestä kiinnostuneille suosittelen Roberto Burionin Medical facts -sivustoa.

(Blogilistallani on muuten joitakin Blogger-blogeja, joiden uudet postauksesta eivät päivity listaan, vaikka olen yrittänyt monta kertaa lisätä linkin uudelleen, muokattuna jne. Tietääkö kukaan mistä tämä johtuu? Joissakin WordPress-blogeissakin tätä on ilmennyt, mutta olen saanut päivitykset kuitenkin toimimaan.)

Kuvia luonnosta olen ottanut paljon, mutta en ole ehtinyt valikoimaan niitä postauksiin. Näinä päivinä ihmettelen pihakuusista alas mätkähteleviä vihreitä käpyjä. Jotkin pienehköt linnut näyttävät niitä pudottelevan, mutta en ole onnistunut tunnistamaan niitä ottamistani kuvista. Niillä on kunakin päivänä eri puu. Onkohan niiden suunnitelma jotenkin kerätä kävyistä siemenet sitten maasta? :)

Tänä keväänä on ollut runsaasti aikaa myös ajatustyöhön ja niinpä keksin omat määritelmät keväälle ja kesälle. Kevät alkaa (täällä Itä-Suomessa) jäidenlähtöpäivänä. Tänä vuonna kevät alkoi siis äitienpäivänä 10. toukokuuta. Kesä taas alkaa silloin kun puut alkavat olla kunnolla lehdessä...eli tänä vuonna kesäkuun alkupäivinä. :)




Muuttuuko mikään?

Koronapandemian alussa toiveikkaimmat puhuivat uuden auttavaisuuden ja yhteisvastuun ajan alkamisesta. Valitettavasti kuluneet kuukaudet ovat näyttäneet toiveet turhiksi niin ihmisten kuin valtioiden tasolla. Avuliaat ihmiset ovat edelleen avuliaita, tietämättömät tietämättömiä, itsekkäät itsekkäitä ja rikolliset kehittelevät uusia tapoja huijata ihmisiä koronakriisin varjossa.

Valtiot kilpailevat keskenään suojavarusteista ja lääkkeistä, eikä yhteistyö EU:n sisälläkään kovin
hyvin ole toiminut. (Tuore artikkeli Italian pyytämästä avusta.) Muistatteko elokuvan nimeltä Independence day – Maailmojen sota? Minä liikutun aina kohdassa, jossa eri maiden (varsinkin Israelin ja Syyrian) joukot koordinoivat vastaiskua ulkoavaruudesta tullutta hyökkääjää vastaan. :) Todellisuudessa maailmassa on monia maita, jotka liittoutuisivat alieenien kanssa, jos saisivat siitä etua. Vaikka eihän sitä tiedä... Jos joudumme elämään vuosikausia koronaongelman kanssa, jotain saattaa kuitenkin muuttua.

Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska pohdiskeli huhtikuisessa kolumnissaan, voiko koronakriisi muuttaa arvoja ja rutiineja. Hänen mukaansa arvot eivät muutu äkillisesti isojenkaan kriisien seurauksena ja rutiinien muuttaminen pysyvästi on vaikeaa. Toivon kuitenkin, että kuluneen kevään trendit, etsiytyminen luontoon, turhan (lento)matkustuksen välttäminen, omavaraisuuden arvon ymmärtäminen.... ja vaikkapa kasvomaskien käyttö jatkuisivat kriisin jälkeenkin.

Henkilökohtaisesti toivoisin myös, että esimerkiksi Euroopan valtiot pohtisivat tarkkaan, onko tiivis yhteistyö Kiinan kanssa hyvä asia. Puhumme maasta, joka on hyvin ongelmallinen ihmisoikeus-, ympäristö-, tuoteturvallisuus-, jne. asioissa.




Koronaviruksen kanssa on eletty jo useita kuukausia. Varsinkin nyt pitäisi muistaa olla varovainen, kun rajoituksia on purettu eri maissa. Kliseisyyden uhallakin: Taistelussa koronavirusta vastaan tarvitaan jokaista ja yhdessä tästä selvitään. :)




Kiitos, jos jaksoit lukea koko tekstin! :) Nyt on muhkeiden hortensioiden vuoro:








Nautitaan kesästä ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! :)

Stay safe and well, dear all!




Loppukevennys: Poikkeuskeväänä olen ehtinyt myös askarrella puhelimen kanssa. Lähimmille ihmisille on aina ollut omat, kauniit soittoäänet, mutta nyt tylsätkin puhelut alkavat hyväntuulisesti: olen nimittäin valinnut yleiseksi soittoääneksi Men at Work -yhtyeen iki-ihanan "Down Under" -kappaleen.

Hello to Australia! :)







16.9.2019

Helmet 3: Kirjallisuutta, jota en yleensä lue 🍷



Tämän kuun alkupuolella istuskelin eräänä iltapäivänä terassillamme nauttimassa leppoisasta loppukesän säästä ja katsellen etelästä päin keveästi lipuvia aaltoja. Mieleeni tulivat kesä, järvet ja veneily. Ajatusketjun päätteeksi valitsin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3.


Kyseiseen kohtaan ("kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue") on tietenkin varsin helppoa valita kirja. Valitsin viinikirjallisuuden. :) Hyllyyn on kertynyt kiitettävä määrä keittokirjoja ja myös kirjoja viineistä ja drinkeistä, mutta en voi sanoa ahmivani viinitietoutta - kaikkein parasta viiniähän on minusta se, jota juuri nautiskellaan ystävien seurassa.


Juha Berglundin Viiniä mieli (Otava, 1994) kyllä saattaisi saada minut innostumaan viineistä enemmänkin. Se on käytännönläheinen, hyvin kirjoitettu ja hauska johdatus viinien jännittävään maailmaan.

Kuvissa näkyvällä kirjalla on myös tarina, kuten monilla hyllyssämme olevilla: se on saatu kirjailijalta itseltään - veneilyn merkeissä tavattuna - ja kuuluu ehdottomasti kirjahyllymme aarteisiin.



Varmaan useimmat tietävät, että Juha Berglund omistaa viinitila Château Carsinin Bordeaux’ssa Ranskassa. Senkin tiesin, että kapellimestari Paavo Berglund oli Juha Berglundin isä, mutta en tiennyt, että Berglundit ovat Nanson omistajia... Minulla on monia, monia Nanso-paitoja, lempivaatteitani! :)

From Juha Berglund: Viiniä mieli

From Juha Berglund: Viiniä mieli


Ihanaa syksyistä viikkoa!

Have a lovely week ahead!







3.3.2019

42: Kirjailijan nimi viehättää sinua - Flowers for us and Mrs Harris




Aurinkoista sunnuntaita, hyvät lukijat! :)

Tämänkertainen kirjani Helmet 2019 -haasteeseen on Paul Gallicon Kukkia rouva Harrisille. Paul Gallico (1897–1976) oli amerikkalainen kirjailija, jonka isä oli italialainen pianisti. Yhtä paljon kuin kirjailijan nimi, minua viehättää tämä kirja itse. Sen alkuperäinen nimi on Mrs. 'Arris Goes to Paris (ilmestyi 1958), mutta Iso-Britanniassa julkaistun painoksen nimenä oli Flowers for Mrs. Harris, joka onkin paljon viehättävämpi ja kuvaa kirjaa paremmin. :)




Takakannen mukaan Kukkia rouva Harrisille on sydämellisen huumorin höystämä kertomus. Kyllä! Se on hyvän mielen kirja, joka muuttaa lumituiskuisen päivän keväiseksi aamuksi Pariisin kukkatorilla. (Niin, kirjoittelin tätä tekstiä eilen, kun ulkona pyrytti. Tänään taivas on sininen, ja puhdas, uusi lumi kimaltelee auringossa.) Tarina alkaa, kun lontoolainen leskirouva, työstään ylpeä siivoojatar Ada Harris näkee erään asiakkaansa, Lady Dantin vaatekomerossa kaksi Diorin valmistamaa iltapukua. Siihen asti rouva Harrisin kauneudenkaipuuta olivat tyydyttäneet ruukkukukat, joiden kasvattajana hän olikin erinomainen, sekä asiakkailta saadut, jo hieman kuihtuneet leikkokukat...




... mutta katsellessaan nyt noita vaatekomerossa riippuvia hämmästyttäviä luomuksia hän tajusi kohdanneensa aivan uuden kauneuden lajin - taiteilijain luoman keinotekoisen kauneuden, joka oli ovelasti tähdätty osumaan suoraan naisen sydämeen.

Rouva Harrisin elämän unelmaksi tulee saada omistaa Diorin puku ja hän alkaa säästää rahaa kaikin keinoin, siivojaystävänsä rouva Butterfieldin tukemana. Rouva Harris matkustaa Pariisiin, ihmeellisiä asioita tapahtuu ja monen muunkin ihmisen salainen toive toteutuu.

Kukkia rouva Harrisille on suloinen satu. Rouva Harris kokee Pariisissa  seikkailun, jonka jälkeen hänen elämänsä ei enää koskaan ole entisellään, koska maailman kauneintakin pukua arvokkaampia ovat elämä itse, myötätunto, ystävyys ja rakkaus.

Vuonna 1960 ilmestynyttä Heidi Järvenpään suomennosta on ilo lukea. Kukista muuten puhutaan paljon:

Kotona Lontoossa rouva Harris oli usein seissyt kukkakauppojen ikkunoiden takana katsellen kaipaavin silmin orkideoja, ruusuja, gardenioita sekä muita kasvihuoneiden kasvatteja, mutta koskaan elämässään hän ei ollut tavannut näin huumaavaa terälehtien, värien ja muotojen runsautta, joka nyt täytti Notre-Damen kaksoistornin varjossa levittäytyvän kukkatorin viimeistä neliömetriä myöten.

Täällä olivat kadut tulvillaan ruukkuihin istutettuja azaleoja, joiden lohenpunaisten, valkoisten, punaisten, purppuraisten kukkien lomassa oli valtavia kermanvärisiä, tulipunaisia ja keltaisia neilikkakimppuja. Oli aareittain sinisiä hymyileviä orvokkeja, sinisiä iiriksiä, punaisia ruusuja ja valtavia, vielä nupullaan olevia kasvihuonegladioluksia. [...]

Mutta tämä ei ollut ainoastaan näköaistin paratiisi, sillä Seineltä puhaltava leppeä tuuli kantoi muassaan sellaista huumaavien tuoksujen paljoutta, että jokainen todellinen kukkien ystävä osasi sen johdattamana suunnistaa taivaaseensa.





Myös Diorin sovitus- ja ompelutiloissa riittää väriloistoa, kun työntekijät kiitävät pitkin käytäviä

... sylit täynnä luumun-, karviaismarjan-, tamarindin- ja päärynän-, keltakatkeron-, kevätesikon-, damaskonruusun- ja orkideanväristä tylli- ja silkkivaahtoa ja pitsiröyhelöä vieden jokaiselle jotakin sovitettavaksi ja lähemmin tarkasteltavaksi.




Kirjan lopussa rouva Harris saa runsaan kukkalähetyksen... Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Tämän postauksen kukkakuvat ovat vuodelta 2015. Ruusut ovat Hatanpään kartanopuistosta ja muut kukat Kevätmessuilta.

Olen taas jäljessä aikataulusta blogivierailujen suhteen. Koetan tulla käymään pikimmiten.





Hello and happy Sunday! Today's book for the reading challenge is Paul Gallico's Flowers for Mrs. Harris (1958), the story of a London charlady, Mrs. Harris, who travels to Paris to purchase an evening gown from the House of Dior. An unputdownable little book.

I'm again late in visiting and commenting. Sorry! See you soon!