1. Kirja josta pidin lapsena: Olin innokas lukija. Harrastekirjojen lisäksi luin seikkailuja ja hevoskirjoja, kansansatuja ja aikuisten kaunokirjallisuutta. Lastenkirjoista on erityisesti jäänyt mieleen Tammen Kultaisten Kirjojen
Maalarikissat. Kirsi Kunnaksen käännös hurmaa joka kerta uudelleen.
"Voi uneksia kuusta, joka saarta valaisee,
ja kultaisesta puusta, josta omenat putoilee.
Ja lähellä pääsiäismunien maailmankolkkaa
he näkivät munien tanssivan iloista polkkaa."
2. Kirja joka teki vaikutuksen: Yksi minuun eniten vaikuttaneista kirjoista on Heinrich Böllin
Biljardia puoli kymmeneltä. Kirjailija käyttää toistoa tehokeinona ehkä turhankin paljon minun makuuni, mutta tarina on jännittävä, yhteiskunnalliset huomiot täyttä asiaa ja henkilöhahmot kiehtovia. Myös Böllin
Aseveljet on yksi ehdottomista suosikkikirjoistani. Kirjan sanoma on väännetty rautalangasta, mutta se on niin tärkeä, että annan rautalangan mielelläni anteeksi.
Kirja, joka olisi varmasti tehnyt vaikutuksen: Juuri lukemaan oppineena huomasin kirjahyllyssä aika korkealla punakantisen, paksun kirjan, jota en ulottunut ottamaan. Kirjan selkämyksessä luki "Taikakirja". Se vaikutti erittäin hyödylliseltä ja päätin tutustua kirjaan, kunhan olisin oppinut lukemaan sujuvammin. Kun sitten tartuin kirjaan uudelleen, sen nimi oli valitettavasti muuttunut "Taitokirjaksi".
3. Kirja joka jäi kesken: Sain toivottuna joululahjana kirjan
Yksinäinen Ehrnrooth. Yritän kyllä lukea sen loppuun. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, mutta kirjoittajan tyyli ei oikein vakuuta.
4. Kirja johon palaan uudelleen: Joku viisas on sanonut, että kirjaa jota ei kannata lukea useaan kertaan, ei kannata lukea yhtään kertaa - ja tätä periaatetta olen yrittänyt noudattaa kirjojen hankinnassa. Oma kirjasto on tärkeä siksi, että voi milloin vain palata jonkin tärkeän kirjan pariin. Rakastan "oikeita", painettuja kirjoja... ja teen niihin merkintöjä. :)
Esimerkiksi edellä mainitut Heinrich Böllin kirjat voisi panna tähänkin kohtaan. Valitaanpa kuitenkin vaihteeksi jotain aivan muuta. Elämässä täytyy tehdä valintoja ja se on joskus vaikeaa. Garth Sundemin 2006 ilmestynyt
[Geek Logik] (suom.
[Insinöörin logiikka]) muuttaa ongelmat helposti laskettaviksi yhtälöiksi. (Kääntäjätiimi on soveltanut tekstin Suomen oloihin varsin vapaasti.)
Tekisinkö väitöskirjan? Lähtisinkö politiikkaan? Pitäisikö mennä lääkäriin? Ostaako vai eikö?
Esimerkki: Olenko liian pätevä?
A book tip: [Geek Logik] by Garth Sundem. Workman Publishing, New York, NY, 2006.
Easier Living through Mathematics. Example: Are you too good for your job?
5. Kirja jota luen juuri nyt: Nykyisin luen pääasiassa tieto- ja harrastekirjallisuutta. Tällä hetkellä luen Roland Barthesin kirjaa
Camera Lucida. Reflections on Photography (ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1980).
Meistä monia varmaan kiinnostaa se, mikä tekee joistakin valokuvista erityisiä ja merkityksellisiä. Barthes käyttää termiä
punctum kuvaamaan sitä yllätyksellistäkin ominaisuutta, joka puhuttelee katsojaa.
Irma Varrio pohdiskelee luontokuvan olemusta ja katsojan kokemusta "Luontokuva"-lehden numerossa 2/2016: "Punctum on jotain sellaista, jonka katsoja lisää itse kuvaan, mutta mikä kuitenkin on jo siinä, on ollut siitä hetkestä lähtien, kun kuvaaja on tallentanut luonnon kanssa käydyn vuoropuhelunsa kameran kennolle. Ehkä kyseessä on onnistunut elämyssiirto?" --- "Näkymä, jonka äärellä katsojan aikakäsite katoaa, ja syntyy yhteys johonkin samanaikaisesti määrittelemättömään ja syvään - rajapinta oman kokemusmaailman ja kuvan tarjoaman näkymän välillä rikkoutuu."
"Tiettyä [maisema]kuvaa katsoessa tulee tunne, että kuva vie eteenpäin, kohti utooppista aikaa, tai siirtää taaksepäin, jonnekin itsessäni - katsoessani näitä mielenmaisemiani on kuin olisin varma, että olen ollut siellä tai tulisin sinne menemään." (Barthes:
Valoisa huone)
Kommenteissa saa mielellään kirjoittaa kokemuksistaan! :) Pohditteko usein sitä miksi pidätte jostakin kuvasta? Onko helppoa keksiä mikä kuvassa saa sen vaikutuksen aikaan?
En lähetä tätä haastetta kenellekään erityisesti, mutta sitä saa mielellään jatkaa. Ritan blogissa on muuten erittäin kiinnostavia kysymyksiä ja vastauksia myös
tässä uudemmassa postauksessa.
Another book tip:
Camera Lucida. Reflections on Photography by Roland Barthes. Originally published in French as
La Chambre Claire (1980). Vintage Books, London, 2000.
Barthes (1915 - 80) studied French literature and classics at the University of Paris. After teaching French abroad, he joined the Centre National de Recherche Scientifique, where he devoted himself to research in sociology and lexicology.
As an amateur photographer, I find fascinating Barthes' notion of
punctum, the detail that attracts or distresses the spectator. Barthes tells that when he started to write the book, he thought he "could distinguish a field of cultural interest (the
studium) from that unexpected flash which sometimes crosses this field and which I called the
punctum. I now know that exists another
punctum [...] than the 'detail'. This new
punctum, which is no longer of form but of intensity, is Time, the lacerating emphasis of the
noeme ('
that-has-been'), its pure representation".
For Barthes, photographs of landscape (urban or country) must be
habitable. This longing to inhabit derives "from a kind of second sight which seems to bear me forward to a utopian time, or to carry me back to somewhere in myself: a double movement which Baudelaire celebrated in
Invitation au voyage and
La Vie antérieure. Looking at these landscapes of predilection, it is as if
I were certain of having been there or of going there."
Does this ever happen to you when you look at a photo? Do you find it easy to understand why some photos attract you?
Palkinnoksi postauksen loppuun lukeneille: Tämän kesän juhannusruusuja. :)
Näissä oli muuten tavallista enemmän tuholaisia tänä vuonna.
Maintenant, je vous souhaite une belle journée! Bisous!