Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

28.8.2026

Yksityiskohtia (elokuussa)



Elokuu lÀhenee loppuaan ja kesÀ alkaa jÀÀdÀ muistoihin. ItÀ-Suomessa kesÀ oli sÀÀn puolesta miellyttÀvÀ. Ei liian kuumaa eikÀ kylmÀÀ, sadetta tosin aika vÀhÀn. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko sÀÀnnöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) KesÀ-heinÀkuussa niitÀ ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiÀ, jotka hyökkÀÀvÀt suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.

Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkÀ ollut suuria mÀÀriÀ, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. TÀssÀ postauksessa onkin monta kuvaa söpöistÀ pörriÀisistÀ lempikasveissaan.

Osallistun vielÀ tÀllÀ postauksella Repolaisen kesÀhaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tÀllÀkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikarÀpsyjÀ.

Vasta tĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ tunnistin ja kuvasin ensimmĂ€istĂ€ kertaa juolukan. 




Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nÀhtÀvÀsti löytÀnyt.




KerÀsin koreakÀrsÀmöÀ kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan kÀytettÀvÀksi.




Harmittelin tarhakÀrsÀmöiden vaimeaa kukintaa. KellertÀvÀn kukan pitÀisi olla tyylikÀs oranssi.




ItsestÀÀn kylvÀytyneissÀ orvokeissa oli herkullisia vÀriyhdistelmiÀ.






Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkÀ kuivuuden takia.





TÀmÀn tatin lakin ylÀpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)




NÀitÀ keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistÀ erityisemmin pidÀ, mutta koska kimalaiset nÀyttÀvÀt pitÀvÀn, annan niiden kukkia. :)




SilmĂ€ruohoja olen pitĂ€nyt hauskoina pienikukkaisina kasveina. TĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ kuitenkin opin, ettĂ€ ne ovat "puoliloisia", tulevat toimeen yksinÀÀnkin, mutta tilaisuuden tullen "varastavat" osan tarvitsemistaan ravinteista ympĂ€röiviltĂ€ kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Hmm. NĂ€itĂ€kin kasvaa runsaasti kaikkialla. Jopa kimalaiset kuitenkin vierailevat myös nĂ€issĂ€ pikkuruisissa kukissa.




Ja vasta tÀnÀ kesÀnÀ hoksasin, ettÀ on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennÀköisesti lehto- tai mÀkihorsma.

Huomasin muuten myös, ettĂ€ pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta. 








Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.





Kuten monet suomalaiset, pidÀn Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista vÀreistÀ, joilla tÀydentÀÀ valkoista. "VÀri on ainoa tarvittava koriste." :)

Vaihtuvista sesonkivÀreistÀ verkon kuvissa ihastutti tÀmÀ herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). TÀllÀ kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...




... astioiden vÀri nÀyttÀÀ enemmÀn tÀltÀ. KyllÀ nÀmÀ astiat kÀyttöön tulevat, varsinkin nÀin syksyllÀ, mutta odottamani vÀri olisi ollut ruokapöydÀn piristys ympÀri vuoden.




Mustaviinimarjapiirakka kÀrÀhti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.




Kokeilut jÀÀtelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.




Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttÀriarvonnasta. MeillÀ tÀytetÀÀn ristikkoja pÀivittÀin, joten tÀstÀ kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielÀ kerran, Riitta!




Jotenkin tuli perheessĂ€ puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestĂ€ veneessĂ€ vuodelta 1889. SehĂ€n löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekĂ€ suomeksi ettĂ€ englanniksi! LinkistĂ€ löytyvĂ€n suomenkielisen tekstin kÀÀntĂ€jĂ€ on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja kÀÀnnös onkin viehĂ€ttĂ€vĂ€n vanhanaikainen. Suosittelen lĂ€mpimĂ€sti. :)




Kuunliljat kukkivat edelleen ja tĂ€mĂ€n kuvan ottamisen jĂ€lkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hĂ€mĂ€rtyvĂ€ssĂ€ elokuun illassa. 

TÀÀllÀ jatkuvat loppukesÀn huoltotyöt ja toisaalta synttÀrikausi, joten tÀhÀnkÀÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3




10.8.2026

Yksi haastevastaus ja paljon muuta :)




Hei taas ja mukavaa uutta viikkoa! TÀllÀ postauksella osallistun ensiksikin NÀpertelijÀn keittiöhaasteeseen. Elokuun ihana aihe ovat asiat, jotka tuovat keittiöön iloa, valoa, eloa tai rakkautta. Vastailen haasteeseen osittain vanhoilla kuvilla.

Keittiö on tosiaankin kodin sydĂ€n. Aterian valmistaminen perheelle (ja/tai muille rakkaille ihmisille) saa aikaan joskus ihan pakahduttavan liikutuksen tunteen, ainakin nĂ€in ikĂ€ihmiselle. :) Vaikka keittiömme on pieni, siellĂ€ kokkaillaan paljon yhdessĂ€. Kuten olen muistaakseni kertonutkin, jokaisella perheenjĂ€senellĂ€ on omat bravuurinsa. MeillĂ€ yhdistyvĂ€t ainakin suomalaiset, italialaiset, intialaiset ja hieman esimerkiksi thaimaalaiset ja meksikolaiset maut. 

NÀissÀ kuvissa on muistoja yhteisistÀ kokkailuista, joka on siis ensimmÀinen kolmesta iloisesta asiasta. Munkit olivat veljeni ja minun yhteinen projekti: hÀn teki taikinan ja minÀ paistoin. <3





Ruokaa meillÀ laittaa siis moni, mutta leipomukset teen yleensÀ minÀ.






Toinen erityisen ilahduttava asia keittiössÀmme on ikkunasta nÀkyvÀ jÀrvimaisema.




Ikkunasta on mukava seurailla vuorokauden- ja vuodenaikoja sekÀ elÀinten touhuja maalla, jÀrvellÀ ja ilmassa. :)




Pari pÀivÀÀ sitten satoi ja tuuli.





Keittiömme, kuten kotimme muutenkin, huonekalut ja kapineet ovat joko (melko) vanhoja ja huolella sÀÀstettyjÀ tai pitkÀÀn haaveiltuja uudempia hankintoja. Monet niistÀ tuottavat iloa aivan koko ajan. Alla olevassa kuvassa nÀkyy (muistaakseni englantilaista) seinÀpaperia, jolla vuosikymmeniÀ sitten tapetoimme ensimmÀisen yhteisen kotimme keittiön seinÀt... ja kirjoitimme huomaamattomaan kohtaan muistoksi pÀivÀyksen ja nimmarit :). Paperia löytyi vielÀ reilun rullan verran ja sillÀ koristettiin yhtÀ pientÀ seinÀÀ nykyisessÀ kodissamme.

Kuvassa nÀkyy myös aikoinaan Ikealta ostettu mortteli, jota kÀytÀn nyt pÀivittÀin useaan kertaan, kun pienennÀn joitakin omaishoidettavan lÀÀkkeitÀ. Muodoltaan ja materiaaliltaan se on minusta paljon sympaattisempi kuin morttelit, joita nyt nÀkyy kaupoissa.
 



Omaishoivasta puheen ollen, perheen ikÀihmiselle on nyt hankittu muutamia avopaitoja. NÀmÀ kotimaisen Puhlan paidat ovat kauniita ja kÀytÀnnöllisiÀ. PÀÀaukko on umpinainen, mikÀ minusta on parempi; sulkemiseen ei tarvita nappeja, neppareita tms. SelkÀ on avonainen, mutta laskostetut liepeet saavat sen nÀyttÀmÀÀn tavalliselta paidalta. PesulÀmpötilaksi on merkitty 60 astetta, mutta kuvan paita on pesty jo muutamaan kertaan 90 asteessa ja nÀyttÀÀ vielÀ tÀysin siistiltÀ. :)




Olenko muuten jo ihastellut kuvan anorakkia tÀÀllĂ€ blogissa? Se on aikoinaan ostettu tavallisesta vaatekaupasta, mutta se toimii todella hyvin hieman erityisissĂ€ olosuhteissa. :) Jos on pakko mennĂ€ metsÀÀn helteellĂ€, puen ylĂ€osaksi tĂ€mĂ€n hupparin. Se on vilpoisa eikĂ€ pÀÀstĂ€ hyönteisiĂ€ pistĂ€mÀÀn lĂ€pi. Puhelin yms. pysyy turvassa rintataskussa ja sivutaskuihinkin saa mahtumaan hyödyllisiĂ€ tavaroita. 

Aika usein puen ylle vaaleat housut puutiaisten varalta, mutta itse asiassa metsÀssÀ liikkuessa niitÀ ei ole tainnut hypÀtÀ mukaan ollenkaan. TÀmÀnkin kesÀn punkkihavainnot ovat, ainakin toistaiseksi, kaikki kotipihalta.




No niin, nyt innostuin tĂ€stĂ€ vaateaiheesta. :) TĂ€mĂ€ kevyt samettijakku on ihanan syksyinen ja se muistuttaa minua pusakasta, jonka Ă€itini ompeli minulle kauan, kauan sitten. <3 Äidin ompelema takki oli musta ja vuorillinen, mutta samat ihanat fiilikset tulevat tĂ€stĂ€kin.




KesÀkÀyttöön minulla on samalta merkiltÀ myös kiva, raidallinen trikoomekko.




Seuraavat kuvat pihalta ovat siinÀ jÀrjestyksessÀ, mihin Blogger ne latasi. EnsimmÀinen pannulle pÀÀtynyt herkkutatti tÀnÀ kesÀnÀ...







Kotoisat siankÀrsÀmöt eivÀt olleet moksiskaan kesÀn kuivuudesta, mutta nÀmÀ vÀhÀn hienommat uutuudet, tarhakÀrsÀmöt, ovat hieman vaisuja. NiissÀ on myös edelleen kirvoja, vaikka niitÀ on yritetty poistaa useasti. MissÀÀn muissa kasveissa en ole kirvoja nÀhnyt. Olisivatko ne voineet tulla kasvien mukana?

Kasvien kunto eri vuosina on mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi alempana nÀkyvÀt niittyhumalat eivÀt oikein kukoistaneet tÀnÀ kesÀnÀ. Ruusuista postauksen ensimmÀisen kuvan 'SÀvel' on kukkinut ennÀtysrunsaasti ja -pitkÀÀn, mutta muut lajikkeet tavallista huonommin.








TÀÀllÀ on siis ollut melko kuiva kesÀ. Sienten ja marjojen sato ei ole kovin runsas, mutta jotain on sentÀÀn poimittu. :)





Monestakin syystÀ aion vÀhentÀÀ elÀvien kasvien ostamista ja koettaa enemmÀn siemenkasvatusta. TÀssÀ vanhassa kuvassa on yksi ihanimmista krasseistani...




... ja tÀssÀ on uusimpia shoppailujani, alehintaan tietenkin... :)




LoppukesÀ ja syksy ovat perheessÀmme syntymÀpÀivien aikaa. Onnea meille kaikille leijonille! :)





P.S.

LÀmmin kiitos kaikille edellistÀ postausta kommentoineille!
Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.
TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuun tunnelmasta!