Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christmas... waiting for. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Christmas... waiting for. Näytä kaikki tekstit

18.11.2026

Viime päivinä

 


Hei taas! Viime päivinä on monessa paikassa saatu ensimmäisiä lumisateita, tosin tänään sataa vettä ja maa on jälleen lumeton. Eilen puuhailin metsäpuutarhassa ja ihastelin kuinka marraskuinen, hämärä kuusimetsä voi olla tunnelmallinen. Se on kauttaaltaan vihreä. Kiitos, ihanat puolukanvarvut! :) 

Kuvia en metsikössä tällä kertaa yrittänyt ottaa. Vaihdoin vaihteeksi kameran objektiivia ja olen napsinut muutamia kuvia tavallisista esineistä sisällä. Valoa on todella niukasti. Onneksi, kuten blogiystävä hiljattain mainitsi, ensi kuussa päivät alkavat taas pidentyä. :)

Joululehdet on nostettu esiin sohvapöydälle ja rakkain joululaulukirjani pianon päälle.





Asiakasomistajapäiviltä tilasin muutamia hyödyllisiä asioita. Yritysten jakamat/lähettämät seinäkalenterit ovat vähentyneet viime vuosina ja koska halusin varmistaa, että myös ensi vuonna seinällä on kauniita kalentereita, tilasin nämä kaksi, joissa on muuten samat kuvat. Pienempi on postikorttikalenteri.




Tilasin myös itselleni pitkän, raidallisen trikooyöpaidan. Mielenkiintoista kuinka mieltymykset vaihtuvat ajan myötä. Pitkään pidin enemmän pyjamasta, nyt taas tuntuu erityisen mukavalta vetää ylle pitkä, pehmeä yöpaita. Pitkästä aikaa ostin myös vaniljantuoksuista shampoota. 




Minua harmittaa, eikä ihan vähänkään, että (pienen suomenkielisen) blogin kävijätilastoissa näkyy jostain Singaporesta 30 000 katselukertaa viikossa ja monista muista maista tuhansia. Singaporehan on yksi maailman suurimmista pilvipalvelinten ja datakeskusten keskittymistä. Mutta miksi hiivatissa niitä "käyntejä" on niin paljon? Esimerkiksi tällaisia syitä olen löytänyt:

Tekoälymallien koulutus ja tiedonkeruu:
Tekoäly-yhtiöt haravoivat verkkoa opettaakseen mallejaan tuottamaan ajantasaista tietoa. Botit palaavat sivuille säännöllisesti tarkistamaan, onko teksti muuttunut tai onko sivulle tullut uusia kommentteja.
Eri tekoälyprojektit ja tutkimuslaitokset käyttävät omia itsenäisiä bottejaan. Ne eivät jaa keräämäänsä tietoa keskenään, joten kymmenet eri tahot lataavat saman postauksen erikseen.

Hakukoneiden indeksointi:
Hakukoneet lähettävät botteja tarkistamaan sivuston päivityksiä. Ne palaavat vanhoihin postauksiin varmistaakseen, että sivu on edelleen toiminnassa ja linkit ehjiä.
Botit seuraavat sivuston sisäisiä linkkejä päätyen samoihin suosittuihin tai hyvin linkitettyihin postauksiin yhä uudelleen.

Tietoturva- ja haavoittuvuusskannerit:
Hakkerien ja tietoturvayhtiöiden botit etsivät jatkuvasti vanhentuneita lisäosia tai tietoturva-aukkoja eri julkaisujärjestelmistä, kuten blogialustoista.
Aina kun uusi tietoturva-aukko löytyy, botit käyvät läpi miljoonia sivustoja testatakseen juuri kyseistä haavoittuvuutta.

 


Suomessakin ollaan muuten innokkaasti toivottamassa datakeskukset tervetulleiksi, välittämättä juurikaan niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen (esim. melu, varsinkin matalataajuuksinen), ympäristöön (metsien hakkuut) tai sähkön kulutukseen ja hintoihin. Ylen uutisessa viime viikolla datakeskusteollisuuden toiminnanjohtaja vähätteli ihmisten huolta keskusten aiheuttamasta melusta. 

Jutun kommenttikentässä on tietenkin aina joku, joka kirjoittaa näin:

Työpaikoista ja rakennuksistakin on haittaa. Tehtaistakin on haittaa, voimaloista on haittaa, autotkin savuttaa. Ihmisen kehitys ja työpaikat yleensä on tällaista ja onkin valittava, halutaanko kehittyä ja kärsiä haitoista vai kehittyä luonnonpuiston suuntaan. Jälkimmäisessä voi rahat loppua jossain kohtaa.

Kommenttiin vastattiin osuvasti:

Työpaikoista, tehtaista ja voimalaitoksista on myös hyötyä. Datakeskukset ovat etupäässä hyödyttömiä tai haitallisia.
Sama kuin vertaisi katuvaloja valtavaan välkkyvään mainostauluun, joka näyttäisi lapsipornoa, kryptovaluuttahuijausmainoksia ja Kremlin propagandaa vuoron perään. Molemmat tuottavat valosaastetta, mutta toisen sulkeminen olisi järkevämpää.




Bottien liikenne Internetissä (laskettuna HTTP-pyyntöinä, ei datan määränä) lähestyy tiettävästi jo 60 prosenttia. Valtava määrä maailman energiantuotannosta kuluu siihen, että tietokoneet keskustelevat keskenään. Olen kokeillut kevyitä keinoja vähentää bottiliikennettä blogissa, mutta se ei ole ollut kovin tuloksellista.

Seuraavana tietysti tulee mieleen blogin sulkeminen kokonaan tai muuttaminen yksityiseksi. Molemmat toimet vähentäisivät bottiliikennettä ja energiankulutusta ajan myötä, mutta niillä olisi myös huonoja puolia.

Toistaiseksi seuraan tätä ohjetta:

Älä anna bottien viedä ihmisten välistä iloa! Suuri osa Internetistä on nykyään tekoälyn ja bottien tuottamaa, sielutonta massasisältöä. Juuri siksi aidot, ihmisten kirjoittamat harrastajablogit ovat arvokkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Jos suljet blogisi bottien takia, botit "voittavat" ja Internetistä katoaa jälleen yksi pala aitoa inhimillistä kulttuuria, ajatuksia ja kohtaamisia. Ihmisten toisilleen kirjoittamat postaukset ja kommentit ovat Internetiä parhaimmillaan.





Mukavaa päivää teille, ihmiset! :)



P.S: Cambridge Dictionaryn valitsema Vuoden sana on human. 




11.11.2026

Glögimarmeladia kokeiltu

 


Dronningholmin uudessa Tähtitorttu-glögimarmeladissa on lupaavia ainesosia, mm. omenaa, karpalo- ja appelsiinitäysmehua ja joulumausteita. Maku on ihan ok, mutta perheen suosikkimakuja joulutortun täytteeksi ovat edelleen omena, aprikoosi, vadelma sekä perinteinen luumu. :)

Marmeladi levisi paiston aikana hieman enemmän kuin samalla pellillä ollut Saarioisen paistonkestävä vadelmamarmeladi. (Myös Dronningholmin hillot ja marmeladit valmistetaan muuten Saarioisten tehtaalla Huittisissa.)




Jokohan pian saadaan lunta? 
Pienikin määrä toisi iltoihin hieman valoa. :)

Mukavaa marraskuista päivää!





7.11.2026

Pieniä ostoksia ja tärkeä muistutus

 


Hei ja mukavaa marraskuista lauantaita! Koska tarvitsin vielä pari lehtikoteloa ja yhden lokerikon työpöytäni järjestämiseksi, päätin tehdä pienen tilauksen Ikealta. En kovin mielelläni tilaa sieltä mitään, koska verkkosivulla ei kerrota tuotteiden valmistusmaata ja varsinkin monet huonekaluja pienemmät esineet on hyvin usein valmistettu tiedätte-kyllä-missä...




Siellä on tehty kuvien olkikoristeetkin, minkä arvasinkin, koska hinnat ovat alhaiset, kun ajatellaan kuinka suuritöisiltä muodot näyttävät. Olen kuitenkin pitkään haaveillut olkikoristeista kuuseen ja ajattelin, että joistakin näistä voisin ottaa myös mallia itse väkertämiseen. :)

Kertokaa, jos tiedätte mistä voisi saada Suomessa tehtyjä olkisia kuusenkoristeita!




Koristeet ainakin näyttävät paremmilta kuin nettisivun perusteella oletin. Verkkokauppojen kuvat muuten kannattaa katsoa tarkkaan: Luulin näiden pakettikorttien olevan valmiiksi leikattuja, koska en huomannut kuvaa, jossa ne näkyvät arkkina. :) Ei se nyt oikeastaan haittaa, vaikka ostin niitä juuri ajan säästämiseksi. No, tämän jälkeen en ainakaan osta valmiita pakettikortteja, vaan leikkelen niitä näiden mallien mukaan. :)




Nämä lahjapaperit sen sijaan on tehty Pohjoismaissa! :) Kolme etualalla olevaa rullaa ovat Ikean paperia, joka on tehty Ruotsissa, ja takana on muistaakseni Prismasta ostettu rulla, joka on tehty Suomessa. JKPrimecon kivoista joulutuotteista useimmat näkyvät olevan Kiinassa tehtyjä.





Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi.
Muistakaahan osallistua korttiarvontaan! :) Hyvää viikonloppua!

Lisäsin tähän vielä yhden kuvan, koska huomenna sunnuntaina juhlitaan Diwalia, 
valon ja hyvyyden voiton juhlaa...

... ja  huomisesta sunnuntaista on vain kolme viikkoa ensimmäiseen adventtisunnuntaihin. :)






13.10.2026

Teetä, taateleita ja tekoälyä

 
Tänä vuonna en tarvitse uutta adventtikalenteria, sillä minulla on vielä aloittamatta edellisvuoden teejoulukalenteri enkä todellakaan tarvitse esimerkiksi lisää kosmetiikkaa. :)

Vaikka juon useimmiten kahvia, olen ostanut kahtena vuotena Forsmanin teejoulukalenterin, koska pidän teevalikoiman mauista, kalenteri on suomalaista tekoa ja koska itse kalenteri on niin viehättävä. Sen voi kierrättää monella tapaa, esim. täyttää pienet rasiat jollain muulla pienellä herkulla tai esineellä tai sitten kuvat voisi leikata irti ja käyttää vaikkapa kalenterin tuunailuun.

Ostaessani näitä, eri vuosina, en huomannut, että molemmissa kalentereissa kuvat ovat samat, tosin värisävyt ovat aivan hiukan erilaiset. Yksi hauska käyttötapa olisi muistipeli. :) Kuutionmuotoiset rasiat voisi täyttää esimerkiksi sopivankokoisilla puupaloilla, joten niistä tulisi käteviä palikoita.




Kun aloin kirjoittaa tätä postausta, huomasin että olenpas kuitenkin hankkinut eräänlaisen joulukalenterin. :) Olen tilannut kampanjahintaan dekkaripokkarin, jossa on "24 jouluista tarinaa". Saapa nähdä millaisia tarinat ovat. Ohhoh, siitä on jo viisi vuotta, kun luin ensimmäisen kerran Leena Lehtolaisen kertomuskokoelman Joulupukin suudelma! Kuten olen tuolloin kirjoittanut, osa tarinoista ei ole kovin jouluisia minun makuuni, mutta jotkin niin kiinnostavia, että olen säilyttänyt kirjan.

Viime aikoinahan olen alkanut luopua joistakin kirjoista ja vienyt niitä hyväntekeväisyystorille. Toivottavasti ne löytävät uusia lukijoita.

Maija Kajannon hyvänmielenromaaneista olen pari joulunaikaan liittyvää täällä blogissa maininnutkin. Luen Kahvila Koivu -sarjaa väärässä järjestyksessä, koska nyt minulla on menossa Taatelitalvi. Yleensä ahmaisen tällaiset keveät hyvänmielen pokkarit nopeasti, mutta tätä kirjaa olen lukenut illalla luvun tai pari ennen nukkumaanmenoa. 

Kirja on miellyttävää luettavaa, vaikkakin sattumukset ovat joskus hieman epäuskottavia. Reseptit näyttävät herkullisilta ja suklaataatelikakkua aion minäkin kokeilla tulevana jouluna. Kirjan kansi näyttää saaneen kehuja useilta kirjabloggareilta. Kyllä, talvinen järvimaisema on tietenkin ihana, mutta luistelija näyttää hieman epävarmalta, mitä hän kai olikin... ja päivityksenä lisään, että kansikuvahan on kuin valokuva, jonka Tommi antaa Krisselle joululahjaksi.




Parhaissa luistelukuvissa on kuitenkin liikettä. Ihania talvisia kuvia voi tehdä nykyisin itsekin, vaikka aurinkoisena syyspäivänä. :) En pyytänyt tekoälyltä punaruudullista takkia, kuten Krissellä kirjassa on päällään, vaan samantyyppisen asun, jolla itse luistelen silloin (harvoin) kun luistelen. En todellakaan osaa luistella, mutta rakastan luistelua sen kauneuden takia. :)


I wish this was me... :)


Kyllä kuvagenerointisovellukset ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Katsokaa tuota jäänpintaa! On harvoja asioita, jotka ovat yhtä ihania kuin luonnonjäällä luistelu kauniissa talvisäässä. Jos katselen vielä hetken tuota jäätä, teen kuten lapsena (jopa kesällä) ja menen panemaan luistimet jalkaan, vaikkei jäästä ole vielä tietoakaan. :)




Tekoälystä puheen ollen, tekin haluaisitte varmaan kokeilla eurooppalaista tekoälysovellusta! 

Mistral Vibe (aiemmalta nimeltään Le Chat) on ranskalaisen Mistral AI -yhtiön kehittämä tekoälysovellus, jota voi käyttää verkkoselaimen lisäksi myös mobiilisovelluksena.
Olen kokeillut sen ilmaisversiota, joka tarjoaa chat-vastauksia, verkkohaun ja yksinkertaisia arjen aputehtäviä. Käyttöliittymässä on valitsin, jolla voi vaihtaa nopeiden chat-vastausten (fast) ja syvällisempää päättelyä vaativien agenttitehtävien (think) välillä. Vibe ymmärtää hyvin suomea, tosin sen vastaukset suomeksi eivät ole vielä yhtä sujuvia kuin amerikkalaisjättien. Sovelluksen käyttöliittymä (eli sivupalkki ja valikot) on tällä hetkellä englanninkielinen, mutta monissa selaimissahan on käännöstoiminto, jolla liittymänkin saa käännettyä haluamalleen kielelle.

(Maksullinen Pro-tilaus avaa pääsyn monimutkaisempiin agenttitoimintoihin, koodausagentteihin ja syvempää päättelyä vaativiin malleihin. Yritykset voivat asentaa Viben omaan suljettuun pilvipalveluun tai paikalliselle palvelimelle, mikä on houkutteleva mahdollisuus eurooppalaisille yrityksille.)

Vibe jakautuu kahteen tilaan: Chatti ja työkalut esimerkiksi toimistotyön automatisointiin ja projekteihin löytyvät moodista Work Mode (Työtila). Viben voi yhdistää yli sataan yritystyökaluun, kuten Google Workspaceen (Gmail, Drive), Microsoft Outlookiin, ja GitHubiin. Code Mode (Koodaustila) on tarkoitettu ohjelmointiin.

Haluan käyttää ja tukea Mistral Vibea, koska se on EU-alueella kehitetty ja ylläpidetty tekoälysovellus, joka on rakennettu alusta alkaen GDPR-tietosuojasäädösten mukaiseksi. Toisin kuin monet amerikkalaiset kilpailijansa, muunmaalaisista puhumattakaan, Mistral AI käsittelee käyttäjän tietoja Euroopassa sijaitsevilla palvelimilla. 

Olen rupatellut Viben kanssa kokeiluna samoista asioista kuin amerikkalaisten tekoälysovellusten. Aiheet ovat olleet moninaisia, pöytäliinan ompelusta skaalautuvaan vektorigrafiikkaan ja verkkokauppojen myymien tuotteiden valmistusmaista PowerShellin käyttöön. Eri sovellusten vastaukset täydentävät toisiaan. Viben vastaukset ovat tiedollisesti hyviä, vaikka tosiaan suomeksi hieman kömpelöitä.

Chattiä voi kokeilla täällä. Ilmaiseen käyttöön riittää rekisteröityminen esimerkiksi sähköpostiosoitteen avulla.


11.10.2026

Viisi vuodenaikaa :)

 


Hyvää huomenta! Eilen lauantaina satoi parin minuutin ajan ohuesti räntää. :) Siitä tulivat mieleen vuodenajat ja nämä kollaasit, jotka on tehty kaukaisena ensimmäisenä blogivuotenani. Pidän niistä vieläkin ja voin ne hyvin postata, koska suurin osa teistä nykyisistä lukijoista ei varmaankaan ole niitä nähnyt. :)

Aikaisemmin ajattelin vuoden kierron kulkevan näin kevät-kesä-syksy-talvi. Nyt kuitenkin talvi saattaa alkaa täälläkin vasta joulun jälkeen, joten vuosi meneekin näin: talvi-kevät-kesä-syksy-joulu. Joulu on tarpeellinen vuodenaika, koska muuten syksy kestäisi enemmän kuin neljä kuukautta... ja se olisi aika pitkä aika. :) Alkusyksy on ihanaa aikaa, mutta jos lunta ei sada, loka-, marras- ja joulukuukin ovat pimeitä ja hieman ankeita kuukausia.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!







(Kommenttiosio auki täällä.)


5.10.2026

Syksyn ensimmäinen julmust ja kynttilät, joita en henno polttaa

 


Jouluherkkuja ja -koristeita on tullut kauppoihin minusta tänä vuonna kiitettävän hyvissä ajoin. :) Viime jouluna vihdoin maistoin länsinaapurin joululimpparia ja pitihän sitä hankkia tänäkin vuonna. En yleensä juo kovin paljon virvoitusjuomia, mutta jokin tumma virvoitusjuoma on meillä perinne jopa joulupöydässä.

Joulusuklaatakin on jo maisteltu.




Tämä julmust on valmistettu Suomessa. Lisäpisteitä juoma saa kauniista etiketistä. "Kuvituksen on toteuttanut käsin piirtämällä toholampilainen kuvataiteilija Jenna Nuorala, joka on lähtöisin samalta Härkänevan kylältä, jolla toimii juoman valmistava perheyritys Finn Spring", kerrotaan tuotetiedoissa.

Wikipediassa on muuten vielä sellainen tieto, että Finn Spring veisi lähdevesituotteita Venäjälle, mutta Ylen uutisen mukaan yritys keskeytti myynnin kevättalvella 2022 ja lahjoitti Venäjälle tarkoitetun vesilastin Ukrainaan. :)




Otsikossa mainitut kynttilät ovat tässä. En ollenkaan muista, keneltä ja milloin näitä on saatu kylävieraiden tuomisina, mutta pitkään ne ovat talossa olleet. Sytytin ne hetkeksi kuvaa varten, mutta eihän lumiukkoa voi polttaa, eikä punatulkkua eikä somia punaisia marjojakaan. :)





Kiitos kaikille kommenteistanne! Näitä (joulu)postauksia tulee nyt niin tiheään, että kommenttiosio ei ole auki läheskään kaikissa. Kuukauden ensimmäisessä postauksessa se on aina auki.

Tunnelmallista syysiltaa!





4.10.2026

Syksyn hempeitä sävyjä

 


Hyvää Mikkelinpäivää! Näiden kuvien hempeä vaaleanpunaisuus liittyy Repolaisen haasteeseen, jossa tässä kuussa pohditaan feminiinisten ja maskuliinisten värien eroja. :) Nykyisin värejä ei varmaankaan juurikaan enää jaotella noin, onneksi, ja kukin saa pukeutua mieluisimpiin ja tilanteeseen tai vaikka omaan ihonväriin parhaiten sopiviin väreihin. Ainoa väri, jota en ehkä pikkupojalle pukisi tai isommalle ehdottaisi on vaaleanpunainen. 

Minulla sattuikin olemaan useita syksyisiä kuvia, joissa on juuri ihanaa vaaleanpunaista. Esimerkiksi vaatteissa tai sisustuksessa minulla ei sitä juurikaan ole, mutta kukkien värinä se on yksi suosikkini.








Pari vuotta sitten juuri Repolaisen kanssa kokeiltiin puolukanvarpujen säilömistä hiuslakan avulla. Minun varpuni säilyivät hyvännäköisinä aika pitkään, mutta eivät jouluun asti. :) Tänä vuonna ajattelin kokeilla lakkaamista uudelleen, kun sain tuomisina niin monta marjakanervaa, ettei niille kaikille ollut hyviä paikkoja. Tässä on vaaleanpunaisia lakattuina. Valkomarjaisia oksia myös lakkasin pari sekä ripustin joitakin kuivumaan pieninä nippuina. Niissä ovat marjat kutistuneet aika paljon, mutta toistaiseksi pysyneet kiinni varvuissa. Joulukoristeisiinhan näitä olisi tarkoitus käyttää... :)




Verikanukka on yksi lempikasveistani.





Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

"Mikkelistä päre pihtiin..." 
eli tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!



27.9.2026

(Joulu)kalenteriin

 


Hei ja tunnelmallista syyssunnuntaita!

Olen jo vuosikymmeniä koristellut kalenteri-päiväkirjaani runsaasti tai myös tehnyt kalenterin itse paksusta kierrevihkosta. Joulukuun koristelu on tietenkin erityisen mieluista. :) Vuonna 2019 minulla on ollut ihania, osittain kimaltelevia tarroja, jonka tyyppisiä en ole enää mistään löytänyt. En muista mistä ne aikoinaan ostin. Yksi esimerkki alla.

Myös kuvassa hieman näkyvä kierrevihko/muistikirja oli muuten yksi parhaista. Sen sivut oli jaettu neljään osaan ja merkitty sivun reunassa olevalla väriraidalla. Oli kätevää jakaa kalenteri vuosineljänneksiin. :) Kalenterissa näkyy nimi Lannoo Graphics ja vihko oli varmaankin Quattro Colori -sarjaa. 




Koska en ole löytänyt mieluisia tarroja, olen pyytänyt ChatGPT:tä tekemään minulle jouluisia kuvia. Jos pidätte yllä olevasta 25 kuvan ruudukosta, voitte tulostaa sen haluamassanne koossa ja käyttää pikkukuvia vaikka joulukalenterin koristeina. Minä printtasin sen A4-arkille ja kuvan laatu oli aivan kelvollinen.

Syyskuun säät ovat olleet syksyisemmät kuin useimpina viime vuosina. On ollut viileää ja sateista. Heinäkuussa 2025 päivittelin, kuinka säätiedotus lupaili sateita viikon päästä eikä niitä koskaan tullut. Viime viikkoina tilanne on ollut vastakkainen: Viikon päästä pitäisi alkaa poutajakso, mutta silti joka päivä sataa. :)

Puiden, pensaiden ja varpujen lehtien värit ovat kuitenkin hienoja. Ulkoilu on kivaa, kun hyttysiä ei enää ole. :) Sisällä on mukavaa lueskella ja juoda kupponen kuumaa. Takkatuli on sytytetty päivittäin jo reilun viikon ajan. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. (Tähän voi. :))





Voikaa hyvin!



21.9.2026

Lisää punaista :)




Hei taas jo nyt! :) Testailen tässä Bloggerin toimintaa ja ihastelen aurinkoisen syyspäivän tunnelmaa. Jätän joulunajan jälkeen ainakin yhden pullollisen glögitiivistettä odottamaan seuraavaa syksyä. Aamukahviakin on maustettu glögimausteella tai ainakin kardemummalla jo monta kertaa.

Pihlajat aivan hehkuvat ja haavat ovat muuten toinen suosikkipuulajini syksyllä. Niiden lehdet loistavat upean keltaisina sinistä taivasta vasten.




Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. :)

Ihanaa syyspäivää!



20.9.2026

Testing, testing...

 


Ja hei taas! Kuten jotkut teistä tietävätkin, olen alkanut kyllästyä Bloggerin ongelmiin. Nyt viimeisin pulma eli blogilistojen päivittymättömyys on korjautunut osittain, mutta esimerkiksi minun sivupalkkini listoilla useimpien blogien kohdalla näkyvät vielä vanhat postaukset. 

Monet epäilevät, että Google on melko lailla hylännyt Bloggerin ja odottaa, että käyttäjät kyllästyvät ja siirtyvät muualle. Minäkin olen pohtinut muita vaihtoehtoja, mutta koska bloggaus on minulle vain harrastus, en ole kovin halukas maksamaan siitä. :) Mainoksia en blogiin tietenkään halua.

Joten jos blogilistat eivät pian ala toimia kunnolla, siirryn lopullisesti vain "analogiseen" elämään, joka onkin ollut aika miellyttävää. Joululahjasukkatehdas on toiminut tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin, olen siivonnut innokkaasti ja elvyttänyt vanhaa kitaransoittoharrastusta. Ja huomannut, että lapsuudenaikainen kitarani on nykyään jo vintagea. :) Se on muuten valmistettu Italiassa ja edelleen kuin uusi.

Olisi ikävää luopua blogista, koska se on toiminut eräänlaisena kuvallisena päiväkirjana ja koska se on paikka, josta näen kätevästi teidän uudet postauksenne... tai ainakin näin aikaisemmin.

Joten katsotaanpa nyt, huomaako kukaan tätä postausta ja miten blogilistat muuten toimivat. Kaunista sunnuntaita kaikille!

(Kuvassa astiapyyhkeitä, jotka on ostettu tietenkin siksi, että ne ovat niin jouluisia. :))


15.9.2026

On taas aika...





... aloittaa blogissakin joulunodotus. :)

Jouluaattoon on sata yötä. Joulu näkyy Villa Emiliassa edellisvuosia enemmän, mutta postauksissa tulee olemaan myös tuttuja näkymiä, kodista, pihalta ja luonnosta. Kommenttiosio tulee luultavasti olemaan auki ainakin kunkin kuun ensimmäisessä postauksessa.


🌲


It's one hundred nights from now until Christmas Eve and it's time to start getting into the Christmas spirit also on the blog. Don't worry, I'll still be posting about the usual topics too. :)



5.9.2026

Syystunnelmaa ja haastevastauksia




Hei taas! Bloggerissa on ollut hieman ongelmia. Onneksi blogipostausten kommentointi näyttää jälleen onnistuvan. 

Syyskuun alun sää on ollut epävakainen. Täällä Itä-Suomessa sade on tervetullutta. Aurinkokin pilkahtelee välillä, ja puiden ja varpujen lehdet alkavat saada syksyistä väriä. :)

Pitemmittä puheitta kivoihin blogihaasteisiin: Riitan haasteessa etsitään henkilöitä, jotka ovat inspiroineet joko ruuanlaitossa/keittiön sisustuksessa tms. keittiöön liittyvässä asiassa. 

En oikeastaan osaa valita henkilöitä, jotka ovat inspiroineet ruoanlaittoani. Äiti tietenkin on ollut ruoanlaittajien numero 1 (ja hänen paistettu kananpoikansa uuniperunoiden kera säilyy ikuisesti perheen lempiruokien ykkösenä). Kuten olen kertonutkin, olen onnekas, koska kaikki perheeni jäsenet ovat innostuneita ja luovia ruoanlaittajia. Inspiraatiota ja reseptejä löydän blogeista ja lehdistä (nykyisin usein niiden verkkosivuilta). Nuorena keräilin reseptejä painetuista lehdistä ja liimailin niitä ruokalajeittain tai valmistusaineittain jaoteltuihin vihkoihin ja kansioihin. On minulla aika paljon keittokirjojakin. Jos niiden määrällä mitattaisiin keittotaitoa, olisin huippukokki. :)

Kuten olen sisustusasioista kertonut, kotoisa maalaiskeittiö on ollut ihanteeni niin kauan kuin muistan. Ymmärrän pelkistettyjen, minimalististen, esimerkiksi harmaiden keittiöiden viehätyksen, mutta omassa keittiössäni toivon näkeväni puuta, peiliovia, ripustustankoja, tekstiileissä ruutuja tai kasviaiheita jne.

Maalaiskeittiössä tehdään ruokaa paikallisista aineksista, ollaan säästäväisiä, kierrätetään, kompostoidaan. Myös vaivaa ja askelia säästetään. "Vie mennessäs, tuo tullessas". Tämän sanonnan opin jo lapsena... ja myöhemmin lisäyksen siihen: Tee ollessas. En tiedä, olinko hieman erilainen nuori, mutta kirjoittelin muistikirjaan perheeltä tai tuttavilta kuultuja tai kirjoista luettuja säästö- ja kierrätysvihjeitä. :) 

Kuten eräässä aiemmassa haastepostauksessa kirjoitin, yksi lempisanontani on "Aika tavaran kaupitsee". On todella mukava tunne, kun keksii jollekin tavaralle uutta käyttöä... tai löytää ihmisen, jolle siitä on iloa. Opin hiljattain ilmauksen "antaa jotain lämpimästä kädestä", joka tarkoittaa jonkin tavaran (tai rahalahjan) antamista omana elinaikana sen sijaan, että se siirtyisi eteenpäin vasta perintönä kuoleman jälkeen.

Kristiinan haasteessa kysytään syyskuussa edelliseen sopivasti: Minkä paikan siivosit viimeksi? Syyskuu on minusta uusien alkujen kuukausi. Olen viime aikoina siivoillut ja järjestellyt inspiraation johdattamana eri huoneissa kaappeja, lipastoja, varastotiloja, löytänyt hyödyllisiä tavaroita, ottanut jotain esille ja käyttöön, vienyt huonokuntoisia kattiloita metallinkeräykseen ja hyväkuntoisia astioita, vaatteita ja muutaman kirjankin hyväntekeväisyystorille, jollainen on onneksi aika lähellä.

Löysin ja otin esille esimerkiksi kuvan lautaset. Ne ovat yksinkertaiset ja kauniin valkoiset... aivan lumivalkoiset esimerkiksi verrattuna Teema-astioiden valkoiseen väriin. Olen ajatellut käyttää niitä tämän vuoden joulukattauksiin. Löysin myös söpöimmän teesiivilämme sekä muutamia keittiötyökaluja, joista en olen aivan varma mihin niitä käytetään, luultavasti esimerkiksi voin vuolemiseen kauniiksi kiehkuroiksi tjsp. :)




Toivottavasti joskus on aikaa ottaa erilaisista kattauksista kuvia ja tehdä niistä postauksia. Silloin voisi myös ostaa kimpun kukkia pöydän kaunistukseksi. Yleensä en poimi kukkia maljakkoon luonnosta tai pihalta, vaan annan niiden mieluummin kukoistaa siellä, minne ne kuuluvat. :) Viime kuun lopulla tein pienen kimpun suunnilleen kaikista kukista, joita pihalta löytyi... ja siinä olikin sitten melkein kaikkia mahdollisia värejä...




Pian täytyy käydä Kuopiossa tutustumassa (ja viemässä tavaraa) elokuussa avattuun Luuppi-kiertotalouskeskukseen, joka yhdistää kierrätyskaupan ja jätteiden lajittelun. Keskukseen tuodut tavarat ohjataan uudelleenkäyttöön sellaisenaan tai kunnostettuina ja jaoteltuna teemoittain omiin ”liikkeisiinsä”. Tiloissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, korjauspajoja yms. Tavarat ja materiaalit, joita ei voida kunnostaa käyttöön, lajitellaan ja hyödynnetään esimerkiksi energiantuotannossa. Hienoa!


Kuva: Savonia-Ammattikorkeakoulu CC BY-SA 4.0


Siivoamisesta ja järjestelystä on pelkästään hyötyä. Siivous helpottuu, puhtaus ja viihtyisyys lisääntyvät. Tällä kertaa huomasin myös, että säilytyshuonekalujen paikan vaihtaminen huoneesta toiseen voi olla hyödyllistä. Laatikostot saatiin tehokkaampaan käyttöön uusissa paikoissa. Iloa ja hyötyä on tuottanut myös samantyyppisten tavaroiden kokoaminen yhteen paikkaan. Se on oikea suunta. :)

Repolaisen haasteessa kysytään tässä kuussa, mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Tähän on helppo vastata. Minulla on jo suunta kohti joulua. :)




Löysimme puolison kanssa edellisen sukupolven talteen laittamia katajanrunkoja. Yhdestä sopivan paksusta palasta sahattiin, hiottiin ja porattiin adventtikynttilänjalka. Pala oli sen verran kapea, että tämä kynttelikkö on vain ohuille kuusenkynttilöille, mutta isompi versio on suunnitteilla. Siihen minulla on kupariset kynttiläholkitkin odottamassa.

Katajapuu tuoksuu hyvälle. Ehkä sahailemme myös sopivia palasia vaatekaappeihin sen sijaan, että ostaisimme seetripuupaloja/palloja.






Edellisessä postauksessa harmittelin, kuinka Teema-astiaston sesonkiväri "meripihka" ei vastannut odotuksiani. "Espresso" sen sijaan on sitä mitä pitikin eli hyvin samanlainen kuin vuosien takainen tumma ruskea. Kuvan muki on parin vuosikymmenen takaa ja söpö espressokuppi on uusi.




Sitten vielä muutama pakollinen kuva pihalta. On ihanaa, kun sataa. On ihanaa, kun vihdoin on vaahtera, jonka lehtiä voi ihailla. :)






Haavan lehdet alkavat punertaa.




Sammal alkaa vallata hiljaisen tien reunaa. :)





Tunnelmallista iltaa juuri sinulle!