Helmet-haasteen kohdat 32 ja 13 - "I Don't Feel Very Well"

Helmet 2019 -lukuhaasteen kohtaan 32 (Kirjan nimessä on ammatti) valitsin Daniel Pennacin kirjan La lunga notte del dottor Galvan (alkuperäisteos Ancien malade des hôpitaux de Paris, 2005). Kirjan italiankielinen nimi "Tohtori Galvanin pitkä yö" valitsee kertomuksen päähenkilöksi tohtorin. Alkuperäinen ranskankielinen nimi taas kohdistaa huomion erääseen aivan tiettyyn potilaaseen.

Kirja kertoo nuoresta lääkäristä, jonka ura saa yllättävän käänteen eräänä kiireisenä yönä viikonloppupäivystyksessä. Galvan on tunnollinen lääkäri, jonka kunnianhimossa on kuitenkin myös pinnallinen puolensa. Kirjassa on 77 sivua ja itse kertomus päättyy jo sivulle 66. Kertomus ei voisi pidempi ollakaan, koska tapahtumat vyöryvät eteenpäin uuvuttavalla vauhdilla ja koska lukija on innokas saamaan selville, kuinka moniongelmaisen potilaan hoito onnistuu. :)

Haaveena täydellinen käyntikortti

Kouluranskani on ruostunut aikoja sitten, joten vaikka näkisin alkuperäisteoksen, en osaisi sitä ja toisaalta italiankielistä käännöstä arvioida. Luulen että ranska kääntyy italiaksi melko hyvin, ja teksti onkin sujuvaa ja hauskaa luettavaa. Pennacin kirja on käännetty italiaksi jo 2005 ja sovitettu näyttämölle jo samana vuonna. Näyttäisi että Ranskassa siitä tehtiin teatteriesitys vasta myöhemmin. Nyt siitä näyttää olevan tekeillä englanninkielinen produktio (ks. linkki alempana), jossa kertomuksen juonta on kuitenkin muutettu jonkin verran.

Esimerkki huonosti suunnitellusta käyntikortista

During a very busy (full moon) night in the emergency department of a Parisian hospital, Dr. Gérard Galvan meets a patient who has serious symptoms that appear and disappear one after the other one, exhausting the skills of each of the distinguished specialists called to the rescue.

"I Don’t Feel Very Well" is the UK adaptation (to come) of the French play "Ancien malade des hôpitaux de Paris" by Daniel Pennac. More information here.

Haasteen kohtaan 13 (Kotimainen lasten- tai nuortenkirja) valitsin myös lääketieteellisen aiheen. :) Maikki Harjanteen Mintun lääkärikirja (1995) lievittää lääkäripelkoa. Mintulla on korvatulehdus. Terveyskeskus on siisti ja valoisa ja lääkäri oikein mukava.

Hyvää viikonloppua! 

PS To all those who speak/love/study... the Italian language: Lulù of CreAttivamente... Lulù organises weekly a fun chain words game. The objective of the game is to fill in the "missing links" of chains of words. Every consecutive pair of words (prepositions may occur), when read from top to bottom, forms a common two-word phrase, person, animal, place or thing... The first and last words of a chain are given. You can join in whenever you want!

29: Kirjassa nähdään unia - "Translate" works like a dream :)

Hei ja ihanaa pakkaspäivää! :)

Valitsin kirjahaasteen kohtaan 29 Donna Leonin kirjan The Girl of His Dreams (2008), suom. Unelmien tyttö... ja lukiessani kirjaa pitkästä aikaa huomasin, ettei se siihen kovin hyvin sovikaan. Amerikkalaissyntyisen Leonin Venetsiaan sijoittuvien rikostarinoiden (aikaisempi postaukseni) sankari komisario Guido Brunetti alaisensa ja työtoverinsa Vianellon kanssa nostaa kanaalista pikkutytön ruumiin, kun kirjasta on luettuna jo yli sata sivua (kolmannes). Brunetti näkee unia köyhästä ja huonosti kohdellusta tytöstä, mutta ne mainitaan vain ohimennen. Kirjan nimi ja sen käännös jäävät hieman hämäriksi, vaikka mietinkin voisiko nimitys tarkoittaa myös murron kohteeksi joutuneen varakkaan perheen kuvankaunista tytärtä, tai ylipäätään lapsia, jotka ovat meille vanhemmille niin tavattoman tärkeitä.

Pidän dekkareista ja olen lukenut melkein kaikki Leonin Brunetti-kirjat, vaikka niissä onkin joitakin ärsyttäviä piirteitä.

Tehokkaitten britti- tai vaikkapa ruotsalaisten poliisikollegoittensa rinnalla Brunettin ja muiden poliisien toiminta vaikuttaa melko amatöörimäiseltä. Miten Brunetti selviäisi jutuistaan, ellei hänellä olisi aatelisia appivanhempiaan (joilta kysyä tietoa varsinkin kaupungin parempien piirien asukkaista) ja apulaispoliisipäällikön sihteeriä, neiti Elettraa (jonka epäuskottavien tietoteknisten taitojen ja laajan tuttavapiirin avulla päästää käsiksi kaikkiin arkaluontoisiin tietoihin, koskivatpa ne sitten kirkkoa, pankki- ja yritysmaailmaa tai julkishallintoa)? Tutkimuksissa rikotaan henkilötietoja ja tietosuojaa koskevia säädöksiä jatkuvasti ja todellisessa elämässä syytteitä satelisi. :)

Brunetti ja Paola-vaimonsa vaikuttavat minusta melko omahyväisiltä. He ovat kulttuurisesti ja moraalisesti muita ylempänä. Älykkäät ja ihmisiä tarkasti havainnoivat Brunetti ja neiti Elettra saavat esimerkiksi hieman yksinkertaisen ja turhamaisen apulaispoliisipäällikkö Pattan tekemään mitä haluavat. Vaimo Paolan rakkaus kirjailija Henry Jamesiin kyllästyttää jo lukijaakin... vaikka kyllähän minäkin voisin puhua Heinrich Böllistä melkein missä yhteydessä vain. :)

Kirjoissa ruoditaan italialaisen yhteiskunnan epäkohtia ja esimerkiksi ympäristöongelmia kiinnostavastikin, mutta kirjat on selvästi kirjoitettu muille kuin Italiassa asuville, sen verran yksityiskohtaisesti politiikan ja muut tapahtumat kerrotaan.

Miksi sitten luen Leonia? Italia kiinnostaa aina, italialaisten ja muiden näkökulmasta. Brunetti-kirjoissa ei tarvitse lukea yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallanteoista. Brunetti viettää tasapainoista perhe-elämää ja syö hyvin. Vaimo opettaa yliopistossa, lapset opiskelevat ja pohtivat yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. Henkilöhahmot ovat eläviä ja mielenkiintoisia, vaikkakin karrikoituja. Tapahtumien taustalla kimaltelee kiehtova Venetsia kulttuuriaarteineen.

Unelmien tyttö ei ole mielestäni Brunetti-tarinoiden parhaita, mutta löysin siitä monta kiinnostavaa kohtaa. Kirjan tapahtumat alkavat ja päättyvät hautausmaalle, joten Brunetti ja muut henkilöt pohdiskelevat uskoa ja kuolemaa. Jos en väärin muista, eräässä haastattelussa Leon muistelee puhuneensa äitinsä kanssa uskosta, Jumalasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja äiti oli sanonut, että olisihan se mukavaa, jos Jumala olisi olemassa. "It would be nice, wouldn't it?" Kirjassa Brunettin nyt jo edesmennyt äiti vastaa täsmälleen näin Brunettin kysymykseen.

Myös Brunettin anoppi, kreivitär Falier, on pohdiskellut asiaa - ja päättänyt uskoa Jumalaan.

   'I've chosen to believe in God, you see, Guido. In the face of convincing evidence to the contrary and in the complete absence of proof - well, anything a right-thinking person would consider as proof - of God's existence. I find that it makes life more acceptable, and it becomes easier to make certain decisions and endure certain losses. But it's a choice on my part, only that, and so the other choice, the choice not to believe, is entirely sensible to me.'
   'I'm not sure I see it as a choice,' Brunetti said.
   'Of course it's a choice,' she said [...]. 'We've both been presented with the same evidence, or lack of evidence, and we each choose to interpret it in a particular way. So of course it's a choice.'

Leon arvostelee katolista kirkkoa, mutta ei halua loukata yksityisen ihmisen uskoa. Vaikka Leonista kirjailijan ei kuulu pyrkiä loukkaamaan ketään, hän sanoo mielipiteensä suoraan, esimerkiksi Venetsiaa tuhoavista risteilylaivoista ja niillä matkustavista turisteista. (Entiset) maanmiehensä hän mainitsee myös Unelmien tyttö
-kirjassa:

'But it's certainly the sort of thing people like to hear,' she concluded. [...] 'Because they don't have to do anything,' Paola answered. 'All they have to do is feel the right things, and that makes them believe they deserve credit for having done something.' Her voice deepened into disgust and she added, 'It's all so terribly American.'  [...] 'Because they think it's enough to feel things: they've come to believe it's more important than doing things, or it's the same thing or, at any rate, deserves just as much credit as actually doing something.

"Tra il dire e il fare c'è di mezzo il mare", kuten italialaiset sanovat. Myötätunto on hyvä asia, mutta konkreettinen apu on parempi.

Brunetti-kirjat alkavat muuten sitaatilla jostain Mozartin oopperasta, mutta Leonin sydäntä lähellä on erityisesti barokkiooppera. :)

Tämän postauksen kuvat eivät liity kirjaan millään tavalla. :) Olen käynyt Venetsiassa (mikä nykytilannetta ajatellen nolottaa), mutta kiinnostavia kuvia sieltä minulla ei ole.

Hello to my dear English-speaking readers! As you may have noticed, translating into English works now, even though the term "work" may be exaggerating. The Finnish language, so very special, translates very badly into English, as it does in fact into most languages. :D

Here's a link to a fun article about the Finnish language I found when speaking about Nordic languages with a blogger friend. Enjoy!

P.S. Taitoluistelun EM-kisat käydään tällä viikolla Minskissä, Valko-Venäjällä. Kisoja voi seurata Ylen kanavilla:

Keskiviikko 23.1.
Naisten lyhytohjelma Areena klo 10.40-16.00 / TV2 klo 14.30-17.00
Parien lyhytohjelma Areena klo 17.55-20.00 / TV2 klo 19.50-21.00

Torstai 24.1.
Miesten lyhytohjelma Areena klo 10.55-16.40 / TV2 klo 18.00-19.00
Parien vapaaohjelma Areena klo 18.35-21.10 / TV2 klo 20.00-21.00

Perjantai 25.1.
Jäätanssin rytmitanssi Areena klo 11.35-15.35 / TV2 klo 13.25-15.30
Naisten vapaaohjelma Areena klo 16.55-21.15 / TV2 klo 18.55-21.00

Lauantai 26.1.
Miesten vapaaohjelma Areena klo 10.10-14.25 / TV2 klo 18.45-20.25
Jäätanssin vapaatanssi Areena klo 15.20-19.00 / TV2 17.30-18.45

Sunnuntai 27.1.
Loppunäytös Areena klo 13.55-16.35 / TV2 klo 18.15-20.00

28: Kirjan kannessa on kuu - Moonlight magic

Hei taas! Tässä kirjapostauksessa ollaan aivan erilaisissa tunnelmissa kuin edellisessä. Helmet-kirjahaasteen kohtaan "Kirjan kannessa on kuu" valitsin Ritva Luostarisen kirjoittaman ja Maija Karman kuvittaman Tapahtui Pumpernikkelissä (WSOY 1969) ja kirjaa lukiessani palasin hetkeksi omaan lapsuuteeni. :)

Minä siis valitsen haasteeseen kirjoja omasta hyllystä. Se tarkoittaa sitä, etteivät kirjat ole uutuuksia eikä niitä (ehkä) löydä kirjakaupasta. Tätä ei näytä tällä hetkellä löytyvän edes Antikvaarin valikoimista, mutta kirjastosta varmaan löytyy.

Täysikuusta en löytänyt hyviä otoksia valtaisan kuvamäärän joukosta, mutta nuo lopun kuvat kuun kimellyksestä veden pinnalla ovat lempikuviani.

Tapahtui Pumpernikkelissä -kirjassa on kuusi lyhyehköä tarinaa: "Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon", "Kun Nukkumatti oli hajamielinen", "Kun talo halusi nähdä meren", "Kun Matilda-rouvan omenapuu tanssi", "Kun kuu putosi leipurin orvokkipenkkiin" ja "Kun pieni sininen norsu oli yksinäinen". Tarinat ovat juuri sopivan pituisia iltasaduiksi ja kerrassaan suloista luettavaa.

Maija Karman kuvitus on ihastuttava.

Kuvitus: Maija Karma

Maija Karma: Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon (osa)

Kuu tavataan useissa tarinoissa:

Annamari katseli kuuta, joka purjehti korkealla kaupungin yllä, ja ajatteli omia pikkutytön ajatuksiaan. Ja monessa muussa sängyssä valvoi myös pieni tyttö tai poika ja odotti turhaan Nukkumattia.

Täysikuu purjehti taivaalla uneksivan näköisenä. Se oli matkalla meren ylle, pieni talo tiesi sen. Monena yönä se oli rupatellut kuun kanssa, ja kuu oli kertonut, kuinka ihmeelliseltä meri näytti öisin. Pieni talo oli kateellinen kuulle, kun se pystyi vaeltamaan pitkin taivaankantta ja näkemään meren ja koko kaupungin.

Mutta kuu vain jatkoi matkaansa korkealla kevättaivaalla ja hymyili salaperäisesti.

Suuri, keltainen elokuun kuu purjehti kaupungin yllä. Ilmassa oli vielä päivän lämpöä ja myöhäiskesän kukat tuoksuivat raskaasti.

Hello all! Continuing the reading challenge, today's subject is "There is a moon on the book cover". I didn't find (good) shots of the full moon, but I decorated this post with some of my favourite moonlight photos. :)

❤

38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War

Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.

Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)

Itäsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.

Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940.

Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)

Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.

Iloiseksi lopuksi: Löysin Main Kirjasähkökäyrä-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin. 

♥

Helmet 2019 - A reading challenge and January pics

Hei! Tänä vuonna Helmet-lukuhaaste järjestetään jo viidennen kerran. Lukuhaaste on leikkimielinen, koko vuoden kestävä lukuprojekti, johon kuka tahansa voi osallistua, omalla tyylillään ja tavallaan. Tänä vuonna aion minäkin osallistua. En luultavasti tule juurikaan lukemaan uutuuskirjoja, vaan koetan etsiä kirjat oman kirjahyllyn kätköistä... ja laatikoista, joissa osa kirjoistani edelleenkin on. En myöskään jaa lukukokemuksiani Facebookissa, koska en ole "siellä", mutta postailen lukemistani kirjoista mahdollisimman säännöllisesti. Ei minulla oikeastaan olisi aikaa tällaiseen pitkään projektiin, mutta vinkkilista on - tänäkin vuonna - kerrassaan innostava:

Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Ensimmainen kirjani tule olemaan  nro 38: "Jossain päin maailmaa kielletty kirja". Kirjasammon haussa "kiellettyjen kirjojen" listalta löytyi Pentti Haanpään Korpisotaa ja lisään sen erittäin mielelläni lukulistalleni.

Dear all, I'm sorry that this year there will be many posts mainly in Finnish. I'm going to participate in a reading challenge called Helmet-lukuhaaste 2019. It's organised by the Helmet Libraries (Helsinki Metropolitan Area Libraries, the city libraries of Helsinki, Espoo, Kauniainen, and Vantaa) and you can read everything about it here (in English). :)

Of course there will be also photos in my posts. January has come and it means enjoying the snow, remembering, with nostalgia, the Christmas chocolates, and dreaming of spring... :)

❄

Premio Sunshine Blogger Award 2018-19

Ciao a tutti! Sunshine Blogger Award è un premio virtuale che viene assegnato a coloro che, attraverso i propri blog, riescono a trasmettere gioia e positività. :)

Ringrazio molto la gentile Roberta (del bellissimo blog La Sportina) che mi ha nominata. <3 Grazie anche per i nuovi blog interessanti che ho già scoperto!

LE REGOLE DEL SUNSHINE BLOGGER AWARD SONO:

1 - Ringraziare chi ti ha nominato fornendo il link al suo sito;
2 - Rispondere alle 11 domande;
3 - Nominare altri 11 blogger che dovranno rispondere alle stesse o ad altre 11 domande;
4 - Informare gli 11 candidati commentando un loro post sui Social media/blog;
5 - Elencare le regole del premio e mostrare il logo del sole.

ECCO LE DOMANDE E LE MIE RISPOSTE :

1 - Di cosa parla il vostro blog e com'è strutturato?
All'inizio il blog si chiamava "My Woodland Garden" ed era un blog di giardinaggio. Visto che mi interesso quasi di tutto e visto che il clima qua nella Finlandia orientale non è fra i più favorevoli, ho deciso di cambiare il nome del blog. Adesso si chiama "Villa Emilia" e parla un po' di tutto.

2 - Passione vuol dire...?
L'entusiasmo, dedizione. La voglia di fare del bene e farlo bene. :)

3 - Cosa fate per rilassarvi?
Dipende (un po') dalla stagione e da dove mi trovo.  Faccio una passeggiata nel bosco o in un parco... o un po' di journalling (il mio diario o la Bibbia)... o preparo un caffè e sfoglio una rivista (femminile/di giardinaggio/astronomia)... o, di sera, guardo un programma interessante con il mio spuntino preferito: parmigiano, peperoncini ripieni, pane e un mezzo bicchiere di vino rosso.

4 - Qual è stato l'ultimo viaggio che avete fatto per piacere?
Una visita in Inghilterra per partecipare ad una cerimonia di laurea di un familiare molto caro. <3

5 - Di solito viaggiate da soli o in gruppo?
A me piace molto viaggiare da sola.

6 - Qual è il posto che sognate di visitare da sempre?
Costiera Amalfitana! Anni fa avevo visto in una rivista un'immagine scattata da una stanza con balcone vista mare, con rose rampicanti e un'atmosfera incantevole. Sembrava il posto dei miei sogni, semplicemente perfetto. Avrei dovuto contattare subito la rivista per sapere qual'era il posto e come si chiamava l'albergo...

7 - Parliamo di libri: qual è l'ultimo libro che avete letto?
L'ultimo libro che ho propriamente letto è L'uomo vestito di marrone di Agatha Christie (in finlandese) ... ma anche oggi sto sfogliando libri di giardinaggio.

8 - Qual è il vostro genere di libri preferito?
Saggistica, classici, biografie, libri di giardinaggio, botanica. Il mio autore preferito da sempre è Heinrich Böll ed in questi giorni mi sto rigustando per l'ennesima volta i suoi Racconti umoristici e satirici.

9 - Quanto e cosa vi piace condividere delle vostre esperienze sui social media?
I momenti più belli, attraverso le fotografie. Per raccontare, dare gioia, ispirare.

10 - Che rapporto avete con il luogo in cui vivete?
Ha tanta potenzialità non ancora sfruttata. Ma ci sono anche altri posti dove mi piacerebbe vivere.

11 - Cosa vi piacerebbe che venisse valorizzato?
L'importanza della natura (incontaminata) per il benessere dell'uomo.

I BLOG CHE NOMINO...

... sono solo due (purtroppo). Vorrei mantenere la lingua originale di questo premio e ho cercato di scrivere il mio post in italiano. :) Fra le mie amiche blogger (che non hanno ancora partecipato a questa iniziativa) ce ne sono due che parlano italiano. Hanno dei blog molto belli che davvero trasmettono gioia e positività e quindi meritano pienamente questo premio.

Quindi, Luisella e Rita, spero che vorrete partecipare! Le domande sono le stesse alle quali ho risposto io.

Lukijan runo - ympäristöasiaa Savon murteella

Hyvää alkanutta vuotta!

Savon Sanomien (paperiversion) Lukijan sanomat -aukeamaa on hiljattain uudistettu ja "Lukijan värssyn" nimenä on nykyisin "Lukijan runo".  Hieman harmittaa, että myös erityisen viehättävien ja mielenkiintoisten vanhojen aikojen muistelujen sijaan "Lukijan tarina" (ennen "Aikojen takaa") voi sijoittua myös nykyaikaan.

Sivu kuitenkin kannattaa lukea huolellisesti, koska muuten saattaa jäädä huomaamatta helmiä, kuten 28.12.2018 julkaistu runo. En ole erityisen hyvä savolaismurteiden tuntija, mutta sanoisin, että allaoleva teksti näyttää ja kuulostaa hyvältä. Kirjoittajan nimi ilmoitetaan edelleenkin vain nimikirjaimilla. 

Muualla Suomessa asuvat, onko tätä murretta helppo ymmärtää? :)

Kammottava susihukka Kuopijjoo nyt vahtoo,

rantapaekkoo tehtaalleen se heti suaha tahtoo.

Nenneesä ee pitemmälle piättäjätkään tiijä,

antaavat vuan ulukolaesten Savonmuata viijjä:

"Kohta ee oo töetä vaella ykskäänj Savonj ukko!"

-luppaoksella asijalle pannaan kunnol lukko.

Ehkä meijjän työttömät sen tehtaan tehhä suavat,

mutta sellun käännistyissä nuoloovat vuah huavat.

Kiinassakkii töetä vaella miljoona om miestä,

outtamassa tiijjotusta siitä meritiestä,

mikä heijjät kuljettas näem pallon toeseel laetaan,

sinne, missä savolaeset viljellöövät maetaan.

Eepä mänis kauvvankaan kul loppu tulis etteen

ja kotirannat vaehtunna oes suastuneeseen vetteen.

Metistä ee kuulus ennee suurten kuusten kuiske,

eekä kotipihoeltakkaa lapsiparviih huiske.

Eeköhän oes hankkeelta jo piätettävä laalu

ja Sorsasalon portimpieleen panna kieltotaalu.

A.-R.R (Kortejoki)

Hello all! This post is especially for my Finnish readers. The poem above (written by A.-R.R from Kuopio) was published some days ago in our local newspaper. The poem is about our nature being under threat, and the intriguing "language" is a Savonian dialect. The projected Finnpulp's new softwood pulp mill (near Kuopio) is to become the world's largest single-line softwood pulp plant. The new facility is expected to use 6.7 million cubic metres of raw wood material per year. When running (in two-three years), it should be the most ecologically sound softwood pulp mill... One of the things that most worries me is that the biggest shareholder of Finnpulp is a Chinese company, Hengan International. In the future, it has a possibility to increase its share of the company up to 49%.