Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Brookner Anita. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Brookner Anita. NÀytÀ kaikki tekstit

1.2.2024

Anita Brookner: Rantahotelli

 


Huomenta ja hyvÀÀ alkanutta helmikuuta! Kuten aina vuoden alussa, koetan ehtiÀ lukea kirjoja ja jopa tehdÀ niistÀ postauksia. Kun kevÀt lÀhenee, lukemiseen kÀytettÀvissÀ oleva aika vÀhenee, huimaa vauhtia. Minulle kÀy myös usein niin, ettÀ luen kirjan ja teen siitÀ muistiinpanoja, mutta postauksen kirjoittaminen lykkÀÀntyy ja kuukausien pÀÀstÀ en saa itsekÀÀn selvÀÀ kommenteistani. :)

TÀssÀ tulee vuoden 2024 toinen kirjapostaukseni. Selailin Helmet-listan alkupÀÀtÀ: ykköskohtaan on helppo löytÀÀ luettavaa, toinen aihe ei erityisemmin kiinnosta, kolmoskohtaan (Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja) valitsin hyllystÀni Anita Brooknerin Rantahotellin. Se on voittanut Booker-palkinnon ilmestymisvuonnaan 1984.




Kirjan hotelli sijaitsee SveitsissĂ€, GenevenjĂ€rven rannalla. (Hotellihuoneen ikkunasta nĂ€kyy jĂ€rven takaa, Ranskan puolelta siintĂ€vĂ€ Dent d'Oche -vuori.)  Vuodenaika on syksy, tapahtuma-aika on 1960- tai 1970-lukua, vaikka jotkin tavat ja asenteet tuntuvat kuuluvan selvĂ€sti aiemmille vuosikymmenille. Kirjassa viitataan (nykyaikaiseen) Cosmopolitan-lehteen. (Wikipedian mukaan lehti alkoi Yhdysvalloissa ilmestyĂ€ ensimmĂ€isen kerran vuonna 1886 perhelehtenĂ€, mutta se muutettiin naistenlehdeksi 1960-luvulla. :)) VĂ€ritelevisio on vielĂ€ hieman ylellinen.

Kirjasammon sivulta voitte lukea Rantahotellin takakansitekstin. En tÀysin ymmÀrrÀ sitÀ. :) "TyrmistyttÀvÀ skandaali" on todellakin tuonut pÀÀhenkilö Edithin rauhaisaan, harvojen tuntemaan sveitsilÀishotelliin, mutta mikÀ on mainittu "uusi katastrofi"? Toki kirjan lopussa lukija jÀnnittÀÀ kuinka Edith aikoo vastata tiettyyn ehdotukseen, mutta ainakin minun mielestÀni hÀn lopulta teki aivan oikean ratkaisun.




MitĂ€ voin teoksesta kirjoittaa paljastamatta liikaa tarinasta? Teksti soljuu rauhaisasti (suomentaja Eva Siikarla). SillĂ€, ettĂ€ Edithin hotellihuone on kauttaaltaan ylikypsĂ€n vasikanlihan vĂ€rinen, on arvatenkin jokin merkitys. Huoneen kaappi on umpitautinen (?). Takakansiteksti puhuu "upeasta huumorista", aikalaisarvio sen sijaan "hiljaisesta ironiasta". Kallistuisin enemmĂ€n jĂ€lkimmĂ€isen kannalle. Minua viihdyttÀÀ hetkittĂ€inen itseironia Edithin rakastajalleen kirjoittamissa kirjeissĂ€. Kun Edith on kertonut arvioineensa erÀÀn henkilön ammatin vÀÀrin, hĂ€n kirjoittaa: Se romaanikirjailijan kuuluisasta kuvittelukyvystĂ€. ErehdyttyÀÀn toisenkin henkilön sosiaalisen taustan arvaamisessa, hĂ€n kommentoi: Se romaanikirjailijan kuuluisasta jne.

Ulkoilman ja vuoristomaisemien ystĂ€vĂ€nĂ€ pidĂ€n kohdasta, jossa Edith ja herra Neville ovat kavunneet vuoren laelle. 
Se vaisu ja varovainen olento joka hÀn [Edith] oli jÀrvenrannalla ollut oli myös kadonnut, oli haihtunut hÀnen noustessaan tuohon korkeampaan ilmanalaan, ja etÀisen ja melkein kristallisen prosessin avulla oli syntynyt uusia komponentteja jotka olivat muodostaneet jotain kovempaa, kirkkaampaa, pÀÀttÀvÀisempÀÀ, realistisempaa, joka pystyi antamaan arvoa nautinnolle, suorastaan odottamaan sitÀ.
EhkĂ€pĂ€ auringonpaiste  ja kirpeĂ€ vuoristoilma auttoivat EdithiĂ€ myös vastustamaan herra Nevillen kyynisiĂ€ viisauksia elĂ€mĂ€stĂ€. Koko kirjan ajan minusta oli tuntunut, ettĂ€ yksi Edithin epĂ€tyydyttĂ€vĂ€n elĂ€mĂ€n ongelmista oli se, ettĂ€ hĂ€n ei ollut oppinut sanomaan ÀÀneen, ehkĂ€ ei edes itselleen, mitĂ€ haluaa elĂ€mĂ€ltĂ€ ja ihmissuhteilta. Mutta halut ja toiveet on tuotava julki, tuotava sitkeĂ€sti julki [...] huomaa Edithkin kirjan loppupuolella ja se kannattaakin meidĂ€n kaikkien muistaa. Ei kannata luulla, ettĂ€ muut tietĂ€vĂ€t mitĂ€ haluamme, jos emme selvĂ€sti kerro sitĂ€ heille.




NÀissÀ sisÀkuvissa nÀkyy kaupasta ostettu laskiaispulla. Yritin ensin kasata kahvikupin seuraksi jonkinlaisen kakkupalan Edithin ja Monican kahvilakÀyntien hengessÀ, mutta kakkupalan koristelu romahti... :D




Postauksen muista kuvista osa on SveitsistÀ (ja osa Italian puolelta), ei tosin jÀrven rannalta eikÀ syksyllÀ otettuja. :)











Happy February, everyone!