Kevään merkkejä

 

Ohhoh, lumet ovat (täällä Itä-Suomessakin) sulaneet melkein kokonaan jo huhtikuun alkupuolella. Peipot visertävät ja mustarastaat laulaa lurittavat. On ihanaa, että pihan kevättöihin on jo päästy ja lämmintä on ollut jo liki +14 astetta, mutta se ei ole ihanaa, että jo huhtikuussa on voimassa maastopalovaroituksia. Usein tähän aikaan on vielä reilusti lunta.

Yllä olevassa kuvassa ponnistaa maasta jokin laukka. Istutin niitä tuohon eri lajeja. Saapa nähdä onko sieltä nyt noussut reippainta lajia ja muita alkaa tulla esiin myöhemmin. :)

Alla pieni tammi, jonka lehdet ovat säilyneet vihreinä koko talven.

Raidan kukat eivät ole juuri auenneet tämän kuvan ottamisesta (1. huhtikuuta).

Talven tuulissa putosi vanhasta koivusta oksa yhden alppiruusun päälle. Rhodon katkenneessa oksassa olisi ollut useita kukkanuppuja. Yksi niistä jaksoi melkein aueta maljakossa. Alppiruusujen ja havujen varjostus- ja kasteluvaihe oli aika lyhyt tänä vuonna. Nyt saisi kyllä sataa. 

Järven rannoilla on ollut sulaa jo pitkään esimerkiksi heinäsorsien iloksi.

Tämä söpöliini lienee lehtokurppa. Wikipedian mukaan se lentää vain kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, joten se on maailman hitaimmin lentävä lintu. 

Pääsiäistämme sulostuttivat ihanat hyasintit. 

Kuluneella viikolla on ollut viileitä öitä. Pakkasta on täällä ollut -7 - -8 astetta. Sulan rantaveden pinta on jäätynyt jämäkäksi reilun sentin paksuiseksi jääkuoreksi ja aamuisin olemme saaneet katsella ja kuunnella upeaa näytelmää. 

Jää alkaa laajentua auringon lämmittäessä ja nousee pieniksi harjanteiksi. Aamun mittaan ohut jää sulaa ja painuu veden pinnalle, mutta sitä ennen rannoilla kaikuu ääni, joka on vuoroin kuin vihellystä, kuiskausta, haukahtelua, pauketta ja jyrinää. On melkein vaikeaa uskoa, että noin ohut jääkerros saa aikaan niin vaikuttavaa ääntä. :)

Jäiden ihmettelyn lomassa voi ihastella myös joutsenten tanssia.

Luonnossa on loputtomasti ihailtavaa.

Kiitos kaikista, supermielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pian tulossa ovat vastaukseni Repolaisen ja Näpertelijän kuukausihaasteisiin. Ideat ovat jo valmiina ja kuviakin valittuna. :)

Kivaa uutta viikkoa!

Toinen kierros pihalla: suosikkeja ja yksi ei-suosikki :)

 

Ihanaa kesäistä huomenta! Nyt sataa (hieman), joten istahdan koneen ääreen ja postaan eilen otettuja kuvia. Yllä kukkii kanadanatsalea 'Violetta'. Jänis söi sen pahasti muutama vuosi sitten, joten se on vieläkin toipilas. Ja ympäri vuoden verkon suojaamana.

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Täällä ei edelleenkään juuri sada (lomalaisen unelma :)), joten kaikki vapaa-aika menee pihatöissä. 

Alla minulle tuntematon angervo. En oikein tiedä pidänkö siitä vai en, mutta sen kukkien voimakas tuoksu on osa alkukesän tunnelmaa.

Alppiruusujen kukinta lähestyy.

Puolukkakin kukkii pian. On lohdullista nähdä mustikanvarvuissa rehevää uutta kasvua.

Polkua pitkin...

... punatammien luo.

Arkkivihollinen valmistelee iskua. :)

Verikurjenpolven ensimmäinen kukka:

Olen aivan hullaantunut ojakellukkaan, jota näitte jo edellisessä postauksessa. :)

Tyrnin lehdet ovat ihastuttavan kauniit:

Tänäkin kesänä ikkunalaatikoissa kasvaa orvokkeja. Nämä liilat tuoksuvat ihanalta.

Pannaanpa tähän väliin kuva (sisällä) uskollisesti kukkivasta joulutähdestä. 

Alkukesän vihreys on ollut taas niin suloista. Haavanlehtien väri on juuri nyt kauneimmillaan. Samaa voi sanoa vaahterasta.

Myös metsäkuusten asu on nyt heleimmillään. :)

💚 Voikaa hyvin! 💚

Kaatunut puu ja muita keväisiä kuvia

 

Hei taas, pitkästä aikaa! Kevät on kiireistä aikaa ja vasta nyt ehdin miettiä kuvaa Kristiinan kuukausihaasteeseen, jonka aiheena toukokuussa on KAATUNUT/VINOSSA. 

Kuvat lontoolaisesta tammesta ovat toukokuulta kahden vuoden takaa. Alla voitte lukea puuvanhuksen 1100-luvulla alkanutta tarinaa ja Greenwichin museon sivulta voi lukea hieman pidemmän tekstin. Vielä kuolemansa jälkeen puu sinnitteli pystyssä pitkään, kuten tammilla on tapana.

Kevät on ollut melko viileä ja se onkin ihan hyvä juttu. Näin se kestää pidempään. :) Täällä alkaa ruoho olla vihreää, mutta puut eivät vielä. Pikkulinnut näyttävät onneksi löytävän syötävää melko hyvin.

Kimalaisillekin on ollut aika mukavasti ainakin leskenlehden ja pajun kukkia. Lämpimien päivien aikana siirsin ulos myös kurpitsan taimet. En tosin nähnyt yhtään pörriäistä silloin lähistöllä.

Joskus talvella syödystä Hokkaido-kurpitsasta talteen otetuista siemenistä on kasvanut mainioita huonekasveja. Nämä lienevät hedekukkia...

...ja nyt on alkanut kasvaa myös emikukkia. :) Harmi että ulkona on vielä aika kylmää.

Tuholaisia liikkeellä. Huhtikuun puolivälissä tekemäni postauksen orvokki on kadonnut parempiin (?) suihin.

Jäät lähtivät täältä ripeästi jo huhtikuun puolella. Toukokuun ensimmäisinä päivinä tuuli aika kovaa etelästä ja hauskana luonnonilmiönä tuuli työnsi lahteemme takaisin hieman jäätä tällaisena kapeana suikaleena. Voisi kuvitella, että se olisi ollut lähinnä sohjoa, mutta se oli kuitenkin sen verran vahvaa, että lokit ja jotkin pienemmät linnut matkustivat sen mukana. :)

Nämä lokit seisovat pyrstö menosuuntaan päin. :)

Kevään suurimpia iloja ovat tämä krookus...

... ja tämä narsissi, muistoja vuosikymmenten takaa. Ne kukkivat uskollisesti melkein hylätyssä pihapiirissä.

Itä-Suomen vähäsateisuus kyllä ihmetyttää. Uusi paras kaverini on tämä pieni sankko, johon aamulla ensimmäiseksi valutan hanasta vettä ennen kuin otan sitä kahvinkeittimeen. :) Muutaman tunnin lämpenemisen jälkeen vesi pääsee ilahduttamaan kasveja pihalla. 

Vähäsateisuus ei ole estänyt minua ostamasta sademittaria. :) Sademäärien seuraaminen onkin kiinnostavaa puuhaa.

Sammakot ovat sympaattisia...

Yksi blogini sivupalkin luetteloiden mielenkiintoisista blogeista on Petteri Järvisen Havaintoja digimaailmasta. Vuodesta 2020 alkaen Järvisen upeana projektina on ollut Suomen kirkkojen kuvaaminen dronella. Järvinen kertoo työn etenemisestä tässä blogipostauksessaan. Projekti alkaa nyt olla valmis ja sivulta https://www.suomi-ilmasta.fi/kuvat/Kirkot/ löytyy yli 800 suomalaista (luterilaista) kirkkoa. 

On kiehtovaa nähdä kuinka erilaisia kirkkoja Suomesta löytyy. Yksi itseäni ihastuttaneista on esimerkiksi nro 623, Soukaisten Perttelin kirkko Laitilasta. Kirkko nro 779 on Vöyrin kirkko... ja siitä tulikin mieleeni, että pitääpä mennä tänään aikaisin nukkumaan, jotta jaksan huomenna lauantaina olla valveilla tavallista pidempään ja 

äänestää ihanaa KAJ'ta Euroviisuissa. :)

Lisäys 18.5.:

Viisuvoittoa ei tullut,

mutta kuten monet ovat kommentoineet,

kuluneiden viikkojen aikana

Kevin, Axel ja Jacob voittivat sydämet puolelleen. :)