Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. TÀmÀn postauksen kuvat on otettu ennen viime pÀivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimÀÀn ihanasti. ViileÀ sÀÀ ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesÀn raikkaan vihreyden sÀilymÀÀn pidempÀÀn.
Ihanaa ettÀ koulujen pÀÀttÀjÀispÀivÀÀ saadaan viettÀÀ kauniissa sÀÀssÀ. (Ainakin tÀÀllÀ ItÀ-Suomessa aurinko paistaa pilvettömÀltÀ taivaalta.) TÀstÀ tulikin mieleeni, ettÀ en lakkaa ihmettelemÀstÀ sitÀ, ettÀ opetusministerimme kampanjoi koulun kesÀlomien siirtÀmiseksi myöhemmÀksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistÀ sitÀ vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikÀ vaikkapa elinkeinoelÀmÀn. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinÀ ja yhteiskunnan jÀseninÀ sekÀ opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekÀ pÀtevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.
Erityisesti minua ihmetyttÀÀ matkailualan etu kesÀlomien myöhentÀmisen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitÀisi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympÀristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin?
TÀmÀn olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidÀn alkukesÀÀ vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon herÀÀmisestÀ.
Ja kuten blogiani seuranneet tietÀvÀt, toivon erityisesti, ettÀ koululaiset saavat kirmata kesÀlaitumille Suvivirren suloisten sÀvelten kaikuessa. :)
IhmettelenpÀ samalla kertaa muutakin. MaakuntalehdessÀmme on joskus yllÀttÀvÀn tiedostavia kirjoituksia. MitÀ arvelette kolumnin nimeltÀÀn "Puutarha on elÀmÀn ja kuoleman taistelutanner" kÀsittelevÀn? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistÀ? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsÀ mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajÀrjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden nÀkymÀttömÀn työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipÀÀtÀÀn. :)
Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitÀ, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskenerÀisyyden ja epÀvarmuuden sietÀmistÀ. Puurtamisen tuloksia emme voi etukÀteen tietÀÀ ja ehkÀ vasta jÀlkipolvet nÀkevÀt ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvÀmistÀ.
PÀÀrynÀpuut kukkivat tÀnÀ vuonna hyvin meillÀkin.
Edellisvuoden orvokkien siemenistÀ syntyy joka kevÀt uusia söpöjÀ kukkasia. NÀmÀ kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevÀmpiÀ, jos sadetta olisi saatu aiemmin.
Kollaasin keskimmĂ€inen orvokki on parvekelaatikosta, tĂ€mĂ€nvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.
Rentukat ovat pirteitÀ vÀripilkkuja.
KeskenerÀisyyden ja epÀtÀydellisyyden sietÀmisestÀ tuli mieleeni, ettÀ vaikka ihailen suuresti siistejÀ puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine kÀytÀvineen, taidan kuitenkin pitÀÀ eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoÀlyÀ" (vaikka muuten alan vÀlttÀÀ sen kÀyttöÀ) kuvailemaan tÀllaista ihmistÀ ja sain seuraavan vastauksen:
Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vÀhÀn rÀnsistyneessÀkin puutarhassa, arvostaa usein enemmÀn tunnelmaa, elÀvyyttÀ ja aitoutta kuin tÀydellistÀ kontrollia. TÀllainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistÀ:
- Luontosuhde on tÀrkeÀ: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vÀhÀn huojuvat kukkapenkit voivat tuntua elÀviltÀ ja rauhoittavilta.
- Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: tÀydellisen siistit linjat eivÀt vÀlttÀmÀttÀ tunnu yhtÀ kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jÀljet.
- KĂ€rsivĂ€llisyys ja hyvĂ€ksyntĂ€: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyĂ€”. Luonnon annetaan tehdĂ€ osa työstĂ€.
- Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttÀjiÀ, lintuja ja muuta eliöstöÀ, eikÀ vaadi yhtÀ paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
- Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai rehevÀksi kasvanut piha voivat herÀttÀÀ muistoja lapsuudesta, mökkeilystÀ tai vanhoista maalaistaloista.
- Luovuus ja individualismi: tĂ€llainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasÀÀntöjĂ€, vaan nĂ€yttÀÀ omistajansa nĂ€köiseltĂ€.
Moni myös kokee, ettĂ€ hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeĂ€mmĂ€ltĂ€ kuin tĂ€ysin hallittu ympĂ€ristö — siellĂ€ saa itsekin olla keskenerĂ€inen.
Tyylillisesti tÀllainen maku liittyy usein esimerkiksi:
- englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
- metsÀmÀiseen puutarhaan
- permakulttuuriin
- vanhoihin maatilapihoihin
- romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan
Se ei yleensÀ tarkoita vÀlinpitÀmÀttömyyttÀ. Usein kyse on siitÀ, ettÀ ihminen nÀkee kauneutta myös epÀtÀydellisyydessÀ ja luonnon omassa rytmissÀ.
Aamen! :)
Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.
TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia.
Ihanaa kesÀkuun alkua kaikille!
