Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Bergroth Kersti. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Bergroth Kersti. NÀytÀ kaikki tekstit

24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! TÀssÀ postauksessa nÀette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllÀttÀvÀn kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiÀ, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiÀ kukkia. Joitakin niistÀ kerÀsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset nÀkyvÀt aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkÀ eivÀt, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jÀttÀÀ niitÀ pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot vÀrit ja tarkennus pielessÀ:




TÀssÀ tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielĂ€ hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillĂ€, koska se on varmaan aika vĂ€hĂ€n tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ olen postannut aikaisemmin. 

En tiedĂ€ onko nĂ€mĂ€ pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessĂ€, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitĂ€ moninaisimpia, ihmiselĂ€mĂ€stĂ€ yhteiskuntaan, metsĂ€stĂ€ kaupunkiin, kesĂ€stĂ€ jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisÀltÀÀ monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren Àlyllinen vireys, henkevÀ huumori ja notkea, leikittelevÀ sanonta ovat parhaimmillaan. SitÀ paitsi Bergrothilla on kepeimmillÀÀnkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistÀ asiaa, mutta sitÀ ei tyrkytetÀ itsetÀrkeÀsti, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

EnsimmĂ€isessĂ€ kuvassa on sekĂ€ VALOISAa ettĂ€ PIMEÄÀ. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) TĂ€mĂ€ kimppu on jostain saatu vuosikymmeniĂ€ sitten enkĂ€ tietenkÀÀn raski heittÀÀ sitĂ€ pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. YlempÀnÀ on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




TĂ€ssĂ€ kuvassa minĂ€ olen SISÄllĂ€ ja ULKOna hehkuvat syksyn vĂ€rit. 




Aamun usva jÀrvellÀ, viimeiset kukat ja ensimmÀiset pakkaset ovat aina yhtÀ kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tÀllaisen komean kaverin. Luulen, ettÀ se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen vÀÀrÀssÀ!











Mukavaa lokakuun loppua!






9.1.2024

Kersti Bergroth: MeidÀn elÀmÀmme tÀÀllÀ

 


Oi ettÀ, kuinka voivatkin sininen taivas ja auringonpaiste ilahduttaa, vaikka yllÀolevan kuvan kuvauspÀivÀnÀ oli kolmekymmentÀ astetta pakkasta! :) Nappasin kuvan puhelimella, koska en raskinut "oikeaa" kameraa viedÀ ulos ollenkaan.




Tammikuun ensimmÀisen viikon pakkanen toi lisÀtyötÀ, koska puulla lÀmmitettiin tavallista talviaikaa enemmÀn. Ulkoilimme kyllÀ joka pÀivÀ myös, monen monta vaatekertaa pÀÀllekkÀin. :) SisÀtiloissa on nautiskeltu lÀmpimistÀ juomista ja "lohturuoista" (esim. erilaiset pataruoat). On kudottu sukkia ja luettu kirjoja, ja nytpÀ koetan saada aikaiseksi yhden postauksenkin.



[...]
Talvimaisema peittÀÀ salaisuutensa. Se ei lavertele niinkuin kesÀ.
Lumi on luonnon kainous.
Se on arvokasta, se on samaa kuin ihmisessÀ vaitiolo.
Maisema lumen peitossa on tavallaan ylempÀÀ luokkaa kuin avomielinen, kaikille katseille avattu, kirjava kesÀpuisto.



Kersti Bergrothin (1886–1975) aforismikokoelma MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ on ilmestynyt vuonna 1973. Saman vuoden kevÀÀllĂ€ isoĂ€itini sisko on, omistuskirjoituksen mukaan, lahjoittanut kuvassa nĂ€kyvĂ€n kappaleen isoĂ€idilleni. 




Bergroth lienee ollut tarkkanÀköinen kirjailija. :) Yli viisikymmentÀ vuotta sitten hÀn kirjoitti kirjansa esipuheessa nÀin: Kirja on nykyaikaiselle kÀrsimÀttömÀlle lukijalle sopiva siitÀkin syystÀ, ettÀ hÀn voi joskus joutohetken sattuessa selailla sitÀ ja jÀttÀÀ sen kesken milloin vain.

Melkein joka sivulta löysin jotain itseÀni puhuttelevaa ja ajankohtaista.

TÀmÀ nousukasaika kunnioittaa vain sitÀ, mikÀ on vallassa: rahaa, terveyttÀ, nuoruutta, menestystÀ.
Se ei aavista, ettÀ suojeleminen on nautintoa. (s. 8)

»En aio tutkia», sanoi Goethe kerran, »mistĂ€ nykyinen nuorisomme on saanut sen kuvitelman, ettĂ€ se jo syntyessÀÀn on tuonut mukanaan kaiken sen, mikĂ€ tĂ€hĂ€n asti on voitu saavuttaa vain monivuotisten tutkimusten ja kokemusten kautta, mutta sen verran luulen voivani sanoa, ettĂ€ nĂ€mĂ€ Saksassa nyt niin usein ilmenevĂ€t kĂ€sitykset, joiden mukaan kaikki vĂ€hitellen tapahtuvan kehityksen portaat ketterĂ€sti voidaan ohittaa, eivĂ€t anna paljon toiveita, ettĂ€ mestariteoksia olisi odotettavissa.» (s.18)

Sellaiset sanat kuin »hyveellinen» ja »siveĂ€» ovat melkein kadonneet kielistĂ€.
Voitteko kuvitella nykyaikaisen kirjan sankaritarta, joka olisi siveĂ€? »SiveĂ€» on muuttunut humoristiseksi sanaksi.
EikĂ€ taiteellisen romaanin sankari voi olla »jalo». Kuinka epĂ€taiteelliselta hĂ€n vaikuttaisi!
Sana »hurskas» on jossakin mÀÀrin sĂ€ilynyt kirjallisuudessa. Joku mummo parka voi vielĂ€ olla hurskas. Mutta hurskas sankari tai sankaritar? Sellaista ei enÀÀ ole kirjoissa – vaikka todellisuudessa onneksi on. (s.44)




Joskus tuntuu siltÀ, ettÀ meidÀn ihmisten ei enÀÀ pitÀisi kirjoittaa runoja.
MeidĂ€n ei pitĂ€isi olla runollisia ainoastaan silloin tĂ€llöin. Ei runous ole mikÀÀn Äitien pĂ€ivĂ€, jona pukeudutaan tunnelmaan ja ollaan hyviĂ€ Ă€idille, vaan jokahetkinen tapahtuma.
Kaikkien pitÀisi kirjoittaa ja lopulta puhuakin pelkkÀÀ runoutta.




Muutamille ihmisille ovat juhlahetkiÀ ne minuutit, kun me olemme heidÀn seurassaan, ja ne samat minuutit voivat olla meille vain velvollisuuskÀyntejÀ.
Me ajattelemme ja puhumme niiden aikana vain puolella voimalla. He vasta oikein elÀvÀt silloin.
Me teemme niinÀ hetkinÀ raskaasti syntiÀ.





Postauksen kuvituksena talvinen herkkuhetki, glögiĂ€ (joka nĂ€yttÀÀ kuvissa tylsĂ€n vaalealta) ja italialaisia kaakaokeksejĂ€. :) 




Kersti Bergroth was a Finnish author and playwright. During her career, she published around 70 books, including novels, memoirs, children's stories, poems and aphorisms. I treasure a copy of one of her books that belonged to my grandmother.




MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ - Helmet-lukuhaasteen kohta 32:
Kirja on kirjoitettu alun perin kielellÀ, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa

Oletteko lukeneet Bergrothin teoksia, esimerkiksi tyttökirjasarjoja Eevasta tai Minnasta?