Hei taas! TÀssÀ postauksessa nÀette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllÀttÀvÀn kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiÀ, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiÀ kukkia. Joitakin niistÀ kerÀsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset nÀkyvÀt aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkÀ eivÀt, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jÀttÀÀ niitÀ pakkasen armoille.
Kuva, jossa on hienot vÀrit ja tarkennus pielessÀ:
TÀssÀ tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:
Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielÀ hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillÀ, koska se on varmaan aika vÀhÀn tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Bergrothin aforismikokoelmasta MeidÀn elÀmÀmme tÀÀllÀ olen postannut aikaisemmin.
En tiedÀ onko nÀmÀ pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessÀ, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitÀ moninaisimpia, ihmiselÀmÀstÀ yhteiskuntaan, metsÀstÀ kaupunkiin, kesÀstÀ jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025:
Joka tapauksessa kirja sisÀltÀÀ monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren Àlyllinen vireys, henkevÀ huumori ja notkea, leikittelevÀ sanonta ovat parhaimmillaan. SitÀ paitsi Bergrothilla on kepeimmillÀÀnkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistÀ asiaa, mutta sitÀ ei tyrkytetÀ itsetÀrkeÀsti, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.
Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:
EnsimmĂ€isessĂ€ kuvassa on sekĂ€ VALOISAa ettĂ€ PIMEĂĂ€. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) TĂ€mĂ€ kimppu on jostain saatu vuosikymmeniĂ€ sitten enkĂ€ tietenkÀÀn raski heittÀÀ sitĂ€ pois.
SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. YlempÀnÀ on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).
TĂ€ssĂ€ kuvassa minĂ€ olen SISĂllĂ€ ja ULKOna hehkuvat syksyn vĂ€rit.
Aamun usva jÀrvellÀ, viimeiset kukat ja ensimmÀiset pakkaset ovat aina yhtÀ kuvauksellisia.
Ikkunasta voi bongata myös tÀllaisen komean kaverin. Luulen, ettÀ se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen vÀÀrÀssÀ!
Mukavaa lokakuun loppua!



