Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko. Näytä kaikki tekstit

22.2.2026

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening


Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

Välillä tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus täytyy poistaa tai päivittää toimimattomia linkkejä, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, että sen haluaa julkaista uudelleen. Tässä on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystävä Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enää päivitä Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus näkyy olevan viime kesältä. 

No, sitä tärkeämpää on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.


"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisää puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytää jotain kiinnostavaa kerrottavaa.


1. Millä vyöhykkeellä puutarhasi sijaitsee, ja mitä haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee Itä-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. Täällä voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen eteläisiä. Luonnonkasvilajejakin on täällä vähemmän. Toisaalta meillä ei sitten ole (ainakaan vielä) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lämpimämmillä alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy täältäkin...



Geranium sylvaticum


A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.


2. Minkä haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympäristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisätä kasvivalikoimaa ottaen mallia ympäröivästä luonnosta. Aivan talomme vierellä on sekametsää ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. Pidän myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistä on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriä kesän aikana, mutta leikkaan niitä aika voimakkaasti tässä vaiheessa.  Pian nähdään onko talvehtiminen (siirrettävässä astiassa sisätiloissa) onnistunut tänä vuonna. Eihän sinisade kuulu itäsuomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllä olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin säleikköä. Siemenistä lisättyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia täytyy vielä odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.


Wisteria floribunda


Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...



3. Mikä haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisäämään kasveja, jotka näyttävät menestyvän hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikäisiä siirrettyjä sivuversoja. Viime kesänä ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'



A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.




4. Mikä paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue järven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (Ehkä sinne istutetaan vielä pieniä puita, pensaita ja perennoja.)  Lämmin auringonpaiste, vihreä ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesäilta... mikä voisi olla ihanampaa?




What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)




5. Mikä on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nähdä kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltä osaltaan tekemässä työtä sen hyväksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen näin:

Älköön ajatus siitä, miten paljon on opittavaa, saako ketään menettämään rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentä vuottani puutarhanhoidon parissa (niistä ensimmäiset tietämättömänä haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeä, joka ei olisi ollut täynnä iloa ja innostusta. Ovathan ensimmäiset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmäiset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. Kertyvän kokemuksen myötä näkemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistä hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtävä hieman päättäväisemmin suoritettu, kunnes vähitellen kokonaisuuden kaikki osat löytävät paikkansa ja olemme niin lähellä luomisen ihmettä kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kärsivällisyyttä ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, että kun hän tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietämyksensä ja harkintakykynsä, että niin varmasti kuin hän tämän ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtä varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötä puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtään ja melkeinpä kuulee korvissaan lempeät sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.”



Lupinus regalis



What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry

and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 


(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"



Tässä oli siis puutarhamietteitä vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jälkeen lisää alueita ja kasveja ja jotain jäänyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enää. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyväisinä. 

Nyt hieman jännittää, kuinka kasvit selviävät pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, että pihamme kasvien tulee olla kestäviä ja niiden on selvittävä suunnilleen normaaleista talvisäistä satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

Vähälumisuutta lukuun ottamatta tämä talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinä aikoina (täällä Itä-Suomessa) lämpötilat painuivat pakkaselle hyvissä ajoin ennen joulua ja pysyivät siellä helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvästi lämmittää ja tuli kevät. Oi niitä aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistä harvemmin, vaikka puutarhamyymälöissä shoppailu on vastustamattoman ihanaa. Siemenistä on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. Pörriäiskasvien määrää on lisätty eli olen kylvänyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitä: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vähän mettä. Näiden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyä sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriäisiä voi yrittää auttaa laittamalla puun alle sokerivettä (johonkin matalaan astiaan). Meidän puumme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ne kuki, mutta jotain täytyy myöhemmin keksiä. 

Monimuotoisuus ja luontoystävällisyys ovat minulle tärkeitä. Siitä huolimatta ja kritiikistä välittämättä rakastan nurmikkoamme, jota näkyy hieman toiseksi viimeisessä kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, että yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllä mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. Sitä ei kastella eikä käsitellä millään kemikaaleilla. Kesäkuussa sitä koetetaan leikata säännöllisesti, mutta jo heinäkuussa se näyttää melkein kukkaniityltä. Tällaiselle nurmikolle näkyy olevan nimikin; sehän on kukkanurmikko.

Tämän vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivät bloggaa enää. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 


18.4.2025

Kevään ihmeitä - Iloista pääsiäistä!




Hyvää huomenta! Tämän kevään sisupalkinto myönnetään yllä näkyvälle orvokille, joka on kylväytynyt itsestään vanhan kuusen juurelle. Lumen alta paljastui kukkanen, jolla on jo soma nuppu. Voisiko se olla viime syksyltä ja talvehtinut lumen alla?

Narsisseja alkaa nousta esiin.




Reipas raparperi:




Atsalea 'Adalmina' sen sijaan huolettaa. Sillä oli turhan isoja lehtisilmuja myöhään syksyllä, kun sää oli epätavallisen lämmin.




Alppiruusut näyttävät melko hyvinvoivilta, mutta monet mustikanvarvut ovat ruskehtavia. Paleltuivatko ne taas lumettomuuden takia?




"Ikkunakurpitsoihin" on muodostunut jotain, joiden luulen olevan hedekukkia. :)




Koska en tiedä "pumppujen" kasvattamisesta mitään, koetin etsiä tietoa netistä sekä eri-ikäisistä kirjoista. Kodin puutarha on kuvassa toisen kirjan alla, koska sen kansi on huonossa kunnossa ja osa sivuista on repaleisia ja irrallaan...




... mutta se on silti arvokirja, koska isoäitini on kirjoitellut sivuille muistiinpanoja. 




Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En ole vieläkään löytänyt selitystä perunanarsissin nimelle. Mai muisteli, että nimi voisi liittyä niiden istuttamiseen perunoiden lähelle. Englanninkielisestä narsissikirjasta 1900-luvun alusta löysin ainakin tiedon, että tuore karjanlanta on narsisseille liian vahvaa, mutta palsta, jolla on lannoituksen jälkeen ensin viljelty perunaa, olisi edullinen narsisseille... mutta siis kaikille niille. Etsintä jatkuu. 

Enkuli pohdiskeli kommentissaan, miltä aprikoositorttu mahtaisi maistua. Sepä onkin yksi meidän perheen suosikeista. Tässä kuva vuosien takaa...




Meillä on aina (Saarioisen) paistonkestävää aprikoosi- ja omenamarmeladia varastossa. Minun suosikkini on omenamarmeladilla täytetty kolmiotorttu. En löytänyt kuvaa melko sievistä tortuista, joiden päälle olin myös sirotellut tomusokeria. Löysin vain harvinaisen kehnon kuva tortuista, joista osa tortuista on auennut, joten en postannut sitä. :D Hyviä ne olivat silti.




Ulkona tuoksuu taivaalliselle. Sitruunaperhosia on jo nähty ja eilen ympärilläni pyörähti jokin pörisijä. Kimalaisille ei kyllä vielä ole paljon ravintoa täällä. Onneksi melkein pihapiirissä on muutamia pajupuskia. :) Joutsenia, peippoja, mustarastaita, kuoveja... Teeri kukertaa järven jäällä. Kevään äänet hurmaavat. Korkealla haavan latvustossa tikka pärryttää oksaa ja saa aikaan yllättävän komeita ääniä.




Männyt näyttävät ihanilta ilta-auringon valossa.




Viime syksynä kuvasin tätä pientä kuusta. Kannon päällä se kasvaa ja näyttää edelleen tomeralta.




Blogiystävältä saaduista siemenistä kasvatetut akileijat kukkivat viime kesänä niin runsaasti, että kaikkia siemeniä ei tullut edes kerättyä. Minnekähän niitä ripottelisi?





Pitkäperjantai on valjennut täällä pilvisenä. Huomiseksi on luvattu sadetta. Sitä toivotaan. 

Pääsiäisajan TV-vinkki: YLE Areenasta voi vielä katsoa piispa Jari Jolkkosen käsikirjoittamat ja kertomat mielenkiintoiset dokumenttiohjelmat Martti Lutherista ja Franciscus Assisilaisesta. Kirkkohistoriaa savolaisella twistillä sekä ihanaa musiikkia ja upeaa arkkitehtuuria. :)

Kuopion Tuomiokirkon pääsiäisyön messussa (huomenna lauantaina kello 23) on muuten mukana kuvausryhmä ja kuvamateriaalia käytetään tekeillä olevassa, Jeesuksen elämästä kertovassa TV-dokumentissa.

Luther-dokumentin lopussa Jolkkonen pohtii Lutherin ja hänen aneteesiensä sanomaa:

Armo on ilmaista. Sitä ei voi ostaa, myydä eikä ansaita, ja juuri siksi se tekee meidät iloisiksi ja vapaiksi.

Mutta armo on myös kallista. Se ei anna meille lupaa käyttäytyä huonosti ja piittaamattomasti. Se on elämää uudistava voima, joka kutsuu meidät palvelemaan toinen toisiamme, sietämään toistemme vikoja, elämään yhdessä, yhteistä elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.


Siunattua pääsiäistä!






21.1.2025

Aurinko on palannut takaisin :)




On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...





... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)




Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)







Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!





Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)





Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".




Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.




Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :) 

Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12". 






Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.






1.

Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.

2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.


🤗


Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!



25.12.2024

Jouluihme

 


Valo välkkyvi talvitiellä,
Pyhä lapsonen vaeltaa.
Vuotehessaan tyttö sairas
joulujuhlaa odottaa.
Korkealta kellot kirkkaat soi,
Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Valo kulkevi kartanolle
tuvan soppehen säteillen.
Lapsi seimen silmin kirkkain
vuoteen luokse astelee.
Korkealta kellot kirkkaat soi,
Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Käden antavi tyttöselle.
On kuin kaikuisi säveleet.
Katoaa nyt vaiva kaikki,
kuivuneet on kyyneleet.
Korkealta kellot kirkkaat soi,
Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Vuoren korkean rinnetietä
ylös yhdessä astuvat.
Kumartuu nyt huurrehongat,
talven helmet hehkuvat.
Korkealta kellot kirkkaat soi,
Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Aava aukeni ilman ranta.
Hymnit huojuivat enkelten.
Yhtyy lauluun sielu pieni,
loistaa sarjat tähtien.
Korkealta kellot kirkkaat soi,
Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.


On joulupäivä ja tämänvuotisen joulukalenterin loppuhuipennuksen aika. :)

Tälle päivälle olen valinnut Martti Helan (1890–1965) koskettavan laulun "Jouluihme". Muistelen lukeneeni, että Helan oman lapsen kuolema olisi tämän laulun taustana, mutta nyt en löytänyt varmistusta asiaan. 

Ylläolevat sanat poikkeavat jonkin verran aikaisemmin oppimistani ja laulukirjastani löytyvistä, mutta muokkasin ne seuramaan Jorma Hynnisen komeasti esittämää laulua. Säestäjinä soittavat Kalevi Kiviniemi, urut, ja Laura Hynninen, harppu.



Joulurauhaa

Wishing you a Christmas filled with peace and love



24.12.2024

Glory to the newborn King!





Hark! The herald-angels sing
"Glory to the newborn king;
Peace on earth and mercy mild,
God and sinners reconciled."
Joyful, all the nations rise,
Join the triumph of the skies,
With th'angelic host proclaim,
"Christ is born in Bethlehem."
Hark! The herald-angels sing
"Glory to the newborn king!"

Christ, by highest heav'n adored,
Christ, the everlasting Lord,
Late in time behold Him come,
Offspring of a Virgin's womb.
Veiled in flesh the Godhead see,
Hail th'incarnate Deity!
Pleased as man with man to dwell,
Jesus, our Emmanuel.
Hark! The herald-angels sing
"Glory to the newborn King!"

Hail the Heav'nly Prince of Peace!
Hail the Sun of Righteousness!
Light and life to all He brings,
Ris'n with healing in His wings;
Mild He lays His glory by,
Born that man no more may die,
Born to raise the sons of earth,
Born to give them second birth.
Hark! The herald angels sing
"Glory to the newborn king!"


"Hark! The Herald Angels Sing" on joululauluna tunnettu englantilainen virsi. Tekstin on kirjoittanut Charles Wesley ja se ilmestyi hänen veljensä John Wesleyn julkaisemassa kokoelmassa Hymns and Sacred Poems vuonna 1739. Melodia on peräisin saksalaisen Felix Mendelssohn Bartholdyn vuonna 1840 säveltämästä kuoroteoksesta. Kappaleen on suomentanut Erkki Ainamo nimellä ”Enkellaulu kajahtaa”.

Cambridgen King's Collegen kuoro laulaa johtajanaan Daniel Hyde. Uruilla säestää Paul Greally.


Kiitos joulukalenterini seuraamisesta. Iloista joulua!




Thank you for having followed my Advent calendar 2024. 
Merry Christmas!



23.12.2024

Kautta avaruuksien kaikuu laulu riemuinen





Hiljaa, hiljaa 
joulun kellot kajahtaa. 
Kautta avaruuksien 
kaikuu laulu riemuinen: 
Jeesus tullut on! 

Hiljaa, hiljaa 
joulun kellot kajahtaa. 
Taivahalla säteillen 
välkkyy sarja tähtösten: 
Jeesus tullut on! 

Hiljaa, hiljaa 
joulun kellot kajahtaa. 
Kirkkaat joulukynttilät 
lempeästi hymyyvät: 
Jeesus tullut on! 

Hiljaa, hiljaa 
joulun kellot kajahtaa. 
Kaikuu laulu lapsosten 
kirkkahasti helkkyen: 
Jeesus tullut on


Helmi Auvisen (18761965) sanoittaman ja Armas Maasalon säveltämän laulun "Joulun kellot" meille esittää Tapiolan kuoro Erkki Pohjolan johtamana. Helmi Auvinen kirjoitti runon 1897 opiskellessaan Jyväskylässä opettajaseminaarissa. Ylen artikkeli parin vuoden takaa kertookin, kuinka Jyväskylän Seminaarinmäki on hämmästyttävän monen joululauluklassikon koti.




Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.


19.12.2024

Es ist ein Ros' entsprungen





Es ist ein Ros' entsprungen
aus einer Wurzel zart,
Als uns die Alten sungen,
von Jesse kam die Art,
Und hat ein Blümlein bracht,
mitten im kalten Winter,
wohl zu der halben Nacht.

Das Röslein, das ich meine,
davon Jesaias sagt,
Hat uns gebracht alleine
Maria, die reine Magd.
Aus Gottes ew'gem Rat
hat sie ein Kind geboren,
welches uns selig macht.

O Jesu, bis zum Scheiden
aus diesem Jamerthal
Laß dein Hilf uns geleiten
hin in der Engel Saal,
In deines Vaters Reich,
da wir dich ewig loben:
o Gott, uns das verleih!


Hyvää huomenta! Tänään jatketaan vielä saksalaisissa tunnelmissa. :) Saksankielisen laulun "Es ist ein Ros' entsprungen" suomenkielisistä käännöksistä yksi on "On Iisain juuri tuonut". Laulun ruusun uskotaan olleen jouluruusu, varmaankin valkokukkainen. Minusta vaaleanpunaiset Helleborukset vain ovat niin paljon kauniimpia. :)

Vanhaan tekstiin liittyvään melodiaan on saksalainen säveltäjä Michael Praetorius 1600-luvun alussa tehnyt yhä lauletun neliäänisen sovituksen. Suomessa samalla sävelmällä lauletaan myös toista jouluun liittyvää tekstiä "Tuo armon valkokyyhky".


On Iisain juuri tuonut
ilmoille ruususen.
On lahjan armaan suonut
Luojamme taivainen.
Se yöhön valon luo
ja sydäntalven aikaan 
meill' kukan kauniin tuo.


Lauluyhtye The Gesualdo Six laulaa Elyn tuomiokirkossa Englannissa. Tämä video kannattaa katsoa.




Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.


15.12.2024

Vähitellen joulun aamu päiväks' valkeneepi

 





1. Joulu, joulu, armas aika
ompi taasen meillä,
soipi joulukulkuset jo
kylillä ja teillä.
Siellä vanhat, siellä nuoret
joulukirkkoon kiiruhtaapi,
 
riemukielin, juhlamielin,
kellot kumajaapi.

2. Kirkko juhlaloistossansa 
seisoo töyrähällä.
Kauas valo kirkas hohtaa 
aamupimeällä. 
Jouluvirren voimallisen 
sävelaallot pauhoaapi.

Kohden taivaan korkeutta 
aatos kohoaapi.

3. Vähitellen joulun aamu 
päiväks' valkeneepi. 
Kirkosta nyt kotiansa 
kansa rienteleepi.
Taasen tiu'ut, kulkuset ne 
heläjävät pitkin teitä. 

Kaikkialla jouluriemu 

Rauhaisaa kolmatta adventtisunnuntaita!




Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.


14.12.2024

Katso: valo välkähtää

 



Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret.
Tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.

Vakka häll´ on kädessään
niin kuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.

Niitä hänen vakastaan
variseepi yli maan
niin kuin pikku tähtiä –
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku – saapuu enkeli.


Kun suunnittelin tämän vuoden joulukalenteria, ajattelin valita siihen joululauluja, joita en ole jo esitellyt aiempina vuosina postauksissani...  ainakaan useaan kertaan. :) "Mökit nukkuu lumiset" on minusta kuitenkin niin mielenkiintoinen laulu, että halusin sen mukaan. Tutustuin siihen vasta aikuisiällä. Sanat ovat Eino Leinon (18781926) ja sävellys Heino Kasken (1885-1957)

Soile Isokoski laulaa ihanasti ja Finlandia Sinfoniettaa johtaa Ilkka Kuusisto. 




Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.